*

AnttiJuhaniKasvio

Vaalean pedon paluu

Puhe äärioikeistolaisuudesta synnyttää helposti mielikuvan natsisymboliikkaan mieltyneistä vähäjärkisistä, kaljuiksi ajelluista ja monin tavoin yhteiskunnan syrjässä elävistä miehenroikaleista. Yhdysvaltalaisen Alt-right -liikkeen piirissä on kuitenkin kehittynyt paljon elitistisempi äärioikeistolainen kulttuuri, joka muistuttaa enemmän itseään yli-ihmisinä pitäneitä toisen maailmansodan aikaisia korskeita natsiupseereja. Nykyisin tämä joukko elää ja kukoistaa Valkoisen talon suojeluksessa.

Mustanpuhuva joukko

Viime viikonvaihteen Der Spiegel julkaisi mielenkiintoisen muotokuvan muutamista uuden amerikkalaisen äärikoikeiston keskushahmoista (ks. linkki). Näkyvin heistä on Milo Yiannopoulos, joka joutui äskettäin eroamaan äärioikeiston tärkeimmän verkkomedian Breitbartin kolumnistin paikastaan sen jälkeen kun hänen oli eräässä jutussa epäilty puolustaneen pedofiliaa. Tämä ei ole hillinnyt nuoren filmitähden näköisen tyylifriikin ja afroamerikkalaisen partnerin kanssa elävän julkihomon vauhtia. Hän on perustanut oman yrityksensä Milo Inc:n, saanut sille ainakin kahdentoista miljoonan dollarin alkupääoman sekä jatkaa äärioikeistolaisten asenteiden sävyttämää bloggaamistaan ja julkisia esiintymisiään miljoonapäisen joukon seuraamana. Ensi viikolla tulee julkisuuteen hänen kirjansa Dangerous, joka on saanut jo Amazonissa valtavan määrän ennakkotilauksia.

Yksi Yiannopoulosin tärkeimmistä taustatukijoista on IT- ja vipurahastobisneksillään miljardiomaisuuden hankkinut mutta julkisuutta karttavat Robert Mercer, jolla uskotaan olleen keskeinen rooli myös Donald Trumpin presidentinvaalikampanjan suunnittelussa. Mike Cernovich on puolestaan vajaat nelikymppinen ammattibloggaaja, joka rikastui alun perin erottuaan Silikonilaaksossa isot rahat tehneestä yrittäjävaimostaan. Hän on julkaissut naisvihaa tihkuvan kirjan gorillamiehistä, ja presidentinvaalien alla hän kunnostautui erityisesti suoltamalla laajan levikin saaneita valeuutisia Hillary Clintonin vakavasta neurologisesta sairastumisesta. Muun muassa näiden ansioiden turvin hänellä on automaattinen pääsy Valkoisen talon avaintoimittajille tarkoitettuihin tiedostustilaisuuksiin.

Joukkoon voidaan lukea myös Gavin McInnes, joka perusti pari vuosikymmentä sitten hipster-sukupolvelle suunnatun ja asenteiltaan lähinnä vasemmistolaisen Vice Magazinen. Nyt mies tunnetaan äärioikeistolaisena ”läntisen sovinistisen sivilisaation” puolustajana, joka hyökkää säälimättä muun muassa muslimeja, feministejä ja transseksuaaleja vastaan. Samaan joukkoon kuuluu nykyisin American Psycho -kirjan kirjoittajana tunnetuksi tullut Brett Easton Ellis.

Tämä joukko toimii tehokkaasti erityisesti sosiaalisessa mediassa, ja myös verkkopelaajien yhteisöt toimivat heille tärkeänä rekrytointikanavana. Joukon tärkein linkki Valkoiseen taloon on luonnollisesti presidentin neuvonantajana toimiva Steve Bannon. Presidenttiä itseään pidetään vanhana höppänänä, joka ei kuulu heidän joukkoonsa. Presidentistä on kuitenkin paljon hyötyä varsinkin silloin, kun hän ei lankea kuuntelemaan liian lällynä pidetyn vävypoikansa Jared Kushnerin neuvoja. Ja kuuluuhan presidentin poika Donald Jr. – joka äskettäin epäili ovatko demokraatitkin ihmisiä – Mike Cernovichin suurimpiin ihailijoihin.

Ei vain amerikkalainen ilmiö

Minusta tuntuu aika selvältä, että uuden sukupolven äärioikeistolaisuuden merkitys kasvaa lähivuosina vielä huomattavasti nykyisestä. Nuoret äärioikeistolaiset ehkä tulevat aikanaan siirtämään Donald Trumpin syrjään yhtä siistiisti kuin Hitler aikanaan sysäsi tieltään sotamarsalkka Hindenburgin. Eikä uuden sukupolven äärioikeistolaisuuden nousu rajoitu vain Yhdysvaltoihin, vaan samankaltaisia kehitystrendejä nähdään Euroopassa. Suomessa on paljon vihaisia nuoria miehiä, sivistyneitäkin, jotka haluavat nousta sotaan alempiarvoisina pitämiään ihmismassoja ja heitä ymmärtäviä liberaaleja vastaan. Heitä löytynee etenkin halla-aholaisten ja Suomen Sisun Sarastus-lehden piiristä.

Siksi on suuri virhe, jos Yhdysvalloissa päähuomio kiinnitetään edelleen Donald Trumpin vastustamiseen ja oikeistopopulismin kannatuspohjan heikentämiseen. Yhtä suuren virheen me itse teemme, jos näemme vain Rautatientorin telttaleirin ja lähiterassien liepeillä pyörivät miehet tai Soldiers of Odinin katupartiot suomalaisen äärioikeistolaisuuden ja uusfasismin ainoina ilmentyminä. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

En olisi mitenkään uskonut 70-luvun alun taistolaisen Teiniliiton aikoihin, että äärioikeistoa miellettäisiin enää koskaan potentiaaliseksi ongelmaksi Suomessa. Se oli jotain, joka oli jäänyt vanhempien kertomusten varaan 30-luvulle. Meikäläisiä "taistolaisvastaisia" piirejä pidettiin silloin usein "äärioikeistolaisina". Etenkin kun kannattamani EEC-vapaakauppasopimuksen lisäksi kyseenalaistin jopa Kekkosen ulkopoliittisen linjan ja teoretisoin ajatuksella, että jospa Suomi liittyisikin NATO:on. Olin kyllä tuossa jälkimmäisessä asiassa yksin jopa "oikeistolaisten" piirissä.

Takkia ei ole tarvinnut missään vaiheessa kääntää, mutta tuuli käy nyt 180 astetta toisaalta ja siksi liepeen asentoa on ollut pakko muuttaa. Kommunistit olivat silloin se vakavasti otettava riski ja joku Pekka Siitoin kansallissosialistisine ajatuksineen oli lähinnä pelle, joka ei juuri seuraajia saanut. Nyt ovat kommunistit siinä pellen roolissa ja nämä "kansallismieliset" skinit sekä kuvailemasi ALt-Right -porukka niitä vallankumouksellisia, jotka tuntuvat saavan enenevässä määrin sympatiaa sellaistenkin taholta, jotka eivät halua itseään varsinaisesti leimatuiksi kyseisiin porukoihin.

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Eipä anneta nyt pelolle valtaa.

Käyttäjän juholasinikka kuva
Sinikka Juhola

Tulevaisuus ei näytä kovin lupaavalta. Kieroituneiden ja pahantahtoisten henkilöiden suosio kasvaa varsinkin somen välityksellä. Toisaalta maailman väestö kasvaa niin, etteivät luonnonvarat riitä turvaamaan kaikkien elinmahdollisuuksia. Hyvinvoivat maat eivät halua luopua "saavutetuista eduista" vähempiosaisten hyväksi. Länsimaat voisivat aivan hyvin laskea elintasoaan, mutta kukapa luopuisi öljystään tai timanteistaan.
Synkältä näyttää!

Käyttäjän PekkaNrnen kuva
Pekka Näränen

Mielenkiintoinen kirjoitus taas Antti Kasviolta!

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Kiitos kaikista kommenteista!

Yksi mahdollinen kehityskulku tuli mieleeni luettuani Spiegelin jutusta Yiannopolisin lahjoittaneen rakastetulleen tuliterän Teslan.

Samaan aikaan Amazon on hankkimassa omistukseensa laadukkaita ja ekologisia elintarvikkeita myyvän Whole Foods -ketjun, jonka asiakkaat ovat tavallisia amerikkalaisia hyvätuloisempia, nuorempia ja koulutetumpia. Toistaiseksi myös pääasiassa liberaalisti ajattelevia kaupunkilaisia.

Voisin kuvitella joidenkin uuden sukupolven äärioikeistolaisten kiinnostuvan myös ekologisesta kuluttamisesta. Ja ajattelevan että laadukas kestävä elämä olisi kyllä mahdollinen, ellei heidän kaltaisillaan etuoikeutetuilla olisi painolastinaan miljardeja köyhiä ihmisiä.

Ilmaisu ’ekofasismi’ saisi tuolloin aivan uudenlaisen sisällön.

Onneksi tämä on kuitenkin vielä toistaiseksi lähes pelkkää spekulaatiota.

Käyttäjän HarriRautiainen kuva
Harri Rautiainen

Rautatientorin telttaleiri On siellä edelleenkin. Laittomasti maassa oleilevia ei vaan saada poistetuksi.

Käyttäjän jussiosmola kuva
Matti Jussi Korhonen

Avaajan osioon; "Ei vain amerikkalainen ilmiö:
----
Lähestyn asiaa kansanomaisesti, Kehä III ulkopuolisesti ajatellen. Olen aina kokenut kansanihmiset suvaitsevina, aidosti tuntevina ja asioihin käytännöllisesti reagoivina. Kehä III:lta (kuvaannollisesti) aina Nuorgamiin ihmiset ovat olleet kovin hyväksyviä muukalaisten suhteen edellyttäen, että he ovat sopeutuneet ja tehneet työtä. Näin se toimii kaikkialla. Nyt tuli "lunta tupaan" liikaa kerralla.

Myöhään "puusta pudonnut", vuosikymmenet Keski-Eurooppan jälkeen kaupungistunut Suomi eroaa monista Euroopan maista siinä, ettei meillä ole siirtomaataustaa. Cocacola ja enimmäinen musta ihminen nähtiin 1952. Kansanihmisen vinkkelistä ja katselen tilannetta heidän silmin, ymmärrän 2015 maahanryntäyksen pienillä paikkakunnilla aiheuttaman hämmästyksen, pelon, jopa vihan. Tavan ihmisen tunteet unohtuivat. Otanmäen pientä yhteisöä kodanneen talvisen tragedian traumat jäivät käsittelemättä - siirrettiin suomalaisten syyksi. Myös kollektiiviset tunteet pitäisi käsitellä. Mistä he saavat poliittisen kodin ja kaikupohjan?

Puhun ihmisistä, jotka hämästelevät, mutta eivät luokittele ihmisiä alempiarvoisiksi - vain vieraiksi, tuntemattomiksi ja sitten sellaisiksi, joiden kanssa voi elää. He eivät nouse barrikadeille, mutta voivat äänestää.

Rautiaiselle Stadin Assan leiristä: Sen olemassa olon edellytykset löytynevät Helsingin olevasta ja juuri eläköityneestä johdosta.

Juha Liira

Kiitos Antti kattavasta USA:n äärioikeiston läpivalaisusta. USA:n poitiinen kartta ei olisi niin kiinnostava, jollei tuo maa edustaisi ylivoimaista sotilaallista potentiaalia (kuten Saksa 1930-luvun lopulla). Se minhin lennokkien ammukset seuraavaksi suunnataan on arvaamatonta ja sen vuoksi elitistisen oikeiston ajattelua on tärkeää seurata. Kuka ja ketkätulee eliminoida, jotta maailma pelastuu (muslimit, Afrikan mustat vaiko kiinalaiset).
Toisaalta globaalia taloustaistelua ei voi voittaa ohjuksilla. Viholliskuvat ovat oikeastaan toissijaisia maailman todellisten ongelmien kannalta, joskin oikeiston ajattelu voi estää kaikki järkevät yritykset ilmastonmuutoksen vastustamiseen tai luonnonvarojen säästämiseen.
Elitistinen ajattelu tulee paljastaa elitistiseksi myös USAn sisällä- uusioikeisto ei rakasta oman maan kurjistuvaa alempaa keskiluokkaa yhtään enempää, kuin muitakaan köyhiä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset