*

AnttiJuhaniKasvio

Läntinen sivilisaation ja me

Yhdysvaltojen tilanne voi vain pahentua niin kauan kuin Donald Trump jatkaa presidentin virassa. Ongelmana on se, että koko liittovaltion toimeenpanokoneisto on kriisissä silloin kun presidentti on niin kuutamolla kuin Trump nykyisin.

Huolta voidaan kantaa USA:n tilanteesta yleisemminkin. Koko läntisen maailman johtovaltio tuntuu ajautuneen viime aikoina monissa suhteissa aika venäläisille kehitysurille. Maa pyrkii rakentamaan vaurauttaan isona viljan ja fossiilisten polttoaineiden tuottajana. Sosiaaliset erot rikkaan yläluokan, epävarmuudesta kärsivän keskiluokan ja syrjityssä asemassa olevien vähemmistöryhmien välillä ovat muodostuneet syviksi. Varsinkin heikosti koulutettujen väestöryhmien tiedon taso on alhainen, ja yhteiskunta käyttää kasvavan osan resursseistaan asevoimien ja muun turvallisuuskoneiston ylläpitämiseen.

Toki Yhdysvaltojen tieteellinen ja tekninen taso on vielä omassa luokassaan muuhun maailmaan verrattuna, talous on pitkälle kehittynyt ja maa on perinteisesti pitänyt tiukasti kiinni demokratian ja yksilönvapauksien periaatteista. Mutta USA on jo matkalla kohti astetta autoritaarisempaa poliittista kulttuuria, liittovaltion tiedeohjelmia ollaan supistamassa, vastavalistus nostaa päätään ja maan johtavat teknologiayritykset voivat jatkossa joutua siirtämään toimintojensa painopisteitä entistä enemmän maan rajojen ulkopuolelle.

Trumpin johdolla Yhdysvallat on astunut läntisen arvoyhteisön ulkopuolelle jättämällä demokratian ja ihmisoikeuksien edistämisen taka-alalle, veljeilemällä muiden maiden autoritaaristen johtajien kanssa sekä kieltäytymällä yhteistyöstä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Lisäksi maan johto on viestittänyt selvästi jättävänsä köyhemmät maat yksin ratkomaan omia ongelmiaan.

Tässä tilanteessa Eurooppa ja muut läntisen maailman maat – Australiasta ja Uudesta Seelannista aina Kanadaan saakka – joutuvat ottamaan tähänastista enemmän vastuuta omasta turvallisuudestaan, talouskehityksen eteenpäinviemisestä, länsimaisten arvojen puolustamisesta, hyvinvoinnin ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kasvattamisesta sekä globaalien kehitysongelmien ratkomisesta.

Muuttunut asetelma nostaa myös Euroopan unionin tulevaisuudesta käydyn keskustelun aivan toisenlaiseen tärkeysluokkaan kuin vielä keskustelua aloitettaessa oletettiin.

Toivottavasti uudet haasteet oivalletaan Suomessakin niin, ettei esimerkiksi talous- tai puolustusyhteistyön kehittämisvaihtoehtoja pohdittaessa maamme jatkossa enää asetu automaattisesti tukemaan kaikkein matalaprofiilisimpia ratkaisuja.

Samaan aikaan Suomessa kannattaa miettiä, miten voimme säilyttää asemamme skandinaavisten naapurimaidemme rinnalla. Pohjoismaiden rooli läntisen modernisaatioprojektin – ja valistuksen – edelläkävijämaina tulee nykyisenkaltaisessa maailmantilanteessa jälleen korostumaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Kaksi viimeistä kappaletta (.. ’puolustusyhteistyön’ .. ’modernisaatioprojektin’ ..) pistää monen ajattelemaan esimerkiksi ilmavoimien hävittäjähankintaa syvällisesti. Poliittinen tarkoituksenmukaisuus voi näkyä nyt uudessa valossa.

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Maailmansodan jälkeen Eurooppaan ja koko maailmaan luotiin uusi turvallisuusarkkitehtuuri, joka oli pitkässä testissä kylmän sodan vuosina. Saman ajanjakson aikana ja etenkin sosialismin romahduksen jälkeen elettiin neljännesvuosisata edes jossakin määrin sääntöpohjaisessa maailmassa, jossa USAn dominanssi piti huolta siitä, että liberaalidemokratiat saivat elää rauhassa. USA tosin itse rikkoi sääntöjä mutta se ei siis kohdistunut demokratioihin, jotka vaurastuivat ja jakoivat hyvinvointia kansalaisilleen.

USA oli pyrkinyt ja kylmän sodan jälkeen saavuttanutkin aseman, jossa muu maailma ei niinkään pelännyt USAn dominanssia kuin sen dominanssin päättymistä. Siinä missä USA tarjosi liittolaisilleen turvaa, Venäjän ja muiden USAn kilpailijoiden liittolaiset eivät toden totta halunneet "turvaa" näiltä muilta toimijoilta, joille oman alueen tai vaikutuspiirin kasvattaminen oli etusijalla.

Nyt voi olla meneillään taitekohta, jossa USAn dominanssi notkahtaa rajusti. Tämä olisi suuri menetys liberaalidemokratioille, jotka jäisivät enemmän roistovaltioiden armoille. Sosialismin romahtaminen ei johtanut tähän yhteiskuntajärjestelmään kuuluneiden maiden miehittämiseen tai alistamiseen. Halukkaat otettiin mukaan vaurastumaan. Entäpä jos sosialismi olisi voittanut? Tankit ja joukot olisivat vyöryneet Länteen.

Moni toivoo USAn dominanssin päättyvän - ymmärtämättä mitä se merkitsisi meille. Tai ehkä he vain haluaisivat katsella kun maailma palaa.

Käyttäjän ilkka07kiviniemi kuva
Ilkka Kiviniemi

USA yrittää edelleen olla "maailman poliisi", viimeksi siitä kuuli lauantain uutisissa. Maa ryntää sammuttamaan näitä pieniä paloja siellä ja täällä, mutta ei saa kuitenkaan roihuja lopullisesti sammumaan. Rikkaus on siitä suuri kirous, että asetehtaat ovat tyytyväisiä, se pieni Suomikin saattaa ottaa ja ostaa sotaisia koneitamme. Se tietää taas limousineja näille asetehtaiden omistajille. Trump on tyhmä, kun suoraan sanoo, vaikka liikemies myös. Hän menee dollareitten johdateltavana, toimii melkein sätkynukkena ja on lapsellisuuttaan helppo saada ansaan omiensa toimesta. Jos sitten toistenkin maiden toiminta on tälle epäpätevälle poliitikolle täyttä hepreaa.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Maanantaina mitataan Suomen paikkaa länsimaisen arvoyhteisön jäsenenä keskusteltaessa hallitusyhteistyön jatkon näköaloista.

Näin siksi, että Perussuomalaisten uusi puheenjohtaja on veistetty aika lailla samasta puusta kuin presidentti Trumpin toimintaa ohjaileva Steve Bannon ja Vladimir Putinin Goebbelsina toimiva Dmitri Kiseljov.

Jos Keskusta ja Kokoomus eivät näe mitään esteitä hallitusyhteistyölleen profiiliaan perusteellisesti vaihtaneen puolueen kanssa, niiden kansainvälinen arvostus kokee aikamoisen kolauksen.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset