Trumpin ilmoituksen merkitys

Donald Trumpin eilinen irtisanoutuminen Pariisin ilmastosovusta muodostuu todennäköisesti kohtuullisen merkittäväksi vedenjakajaksi – eikä vain maailmanlaajuisten ympäristöongelmien hallinnan kannalta, vaan myös poliittisesti. Operaation varsinaiset seuraukset jäävät kuitenkin toistaiseksi suurelta osin arvailujen varaan.

Mauton performanssi

Jo presidentin eilisen ilmoituksen koreografia oli kiinnostava. Tilaisuuden avasi varapresidentti Pence kaikille yksinvaltaisesti johdetuille maille tunnusomaisella Suuren Johtajan ylistyksellä. Tämän jälkeen Trump itse jatkoi luettelemalla pitkään yleisesti saavutuksiaan ennen siirtymistä tilaisuuden varsinaiseen aiheeseen. Sen osalta pääviestinä oli Yhdysvaltojen irroittautuminen Pariisin ilmastosovusta ja siihen liittyvistä velvoitteista maan omien taloudellisten etujen ja amerikkalaisten työpaikkojen suojelemisen nimissä. Toki Trump sanoi arvostavansa ympäristöäkin.

Ratkaisun kerrottuaan presidentti totesi Yhdysvaltojen olevan valmis neuvottelemaan muun maailman kanssa paremmasta diilistä, mutta myös täysin valmistautunut jättämään asian sikseen jos sellaista ei ole tarjolla.

Tilaisuuden päätteeksi presidentti kutsui vielä ympäristöviraston päällikön esittämään samankaltaisen Suuren Johtajan ylistyksen kuin millä tilaisuus oli avattu. Performanssia kyllä vähän laimensivat Scott Pruittin vaatimattomat oraattorin kyvyt.

Ratkaisun välittömät seuraukset

Trumpin ratkaisun tueksi esittämät argumentit tulevasta talous- ja työllisyyskehityksestä tai sen ympäristövaikutuksista olivat asiallisesti katsottuna täyttä potaskaa. Kättentaputtajiksi kutsutut kuulijat – muun muassa ratkaisun puolesta aktiivisesti töitä tehty Steven Bannon – olivat kuitenkin ilmeisen tyytyväisiä Tässä asiassa presidentillä on todennäköisesti myös kongressin republikaanien valtaenemmistön tuki takanaan.

Yhdysvaltain elinkeinoelämän suhtautumisesta asiaan kertoo jotakin se, että ennen päätöksen julkistamista Wall Street Journal ei pitänyt ilmastosovusta irtautumista välttämättä kovin vahingollisena maan taloudelle. Ratkaisun ilmoittamisen jälkeen keskeiset osakeindeksit pomppasivat hieman ylöspäin ja myös dollari on vahvistunut karvan verran.

Tehty päätös ei siten missään tapauksessa ainakaan automaattisesti heikennä presidentin asemaa, vaikka monet kokevat ratkaisun seurauksiltaan suorastaan katastrofaaliseksi. Myös useat merkittävät yritysjohtajat ja osa Valkoisen talon väestä olisivat toivoneet toisenlaista ratkaisua. Mutta Donald Trumpille voi olla eduksi se, että tämä asia nousee ainakin vähäksi aikaa hallitsemaan julkisuutta työntäen samalla kongressin Venäjä-tutkinnat hieman taka-alalle.

Entä sitten?

Ehkä oleellisin on se syvä kuilu, joka tämän ratkaisun myötä syntyy Yhdysvaltojen ja sen keskeisten läntisten liittolaisten välille. Eilisessä tiedotustilaisuudessa Trump ei juurikaan välittänyt peitellä vihamielisyyttään vain muutamia päiviä sitten tapaamiaan länsieurooppalaisia johtajia kohtaan. Samalla hän asettuu henkisesti yhä lähemmäs venäläisen kollegansa ajatusmaailmaa. Tämä ei voi olla vaikuttamatta myös siihen ilmapiiriin, jossa USA:n ja läntisen Euroopan johtajat keskustelevat jatkossa kauppa- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksistä.

Lyhyellä aikavälillä Trump voi hyvin selvitä erävoittajaksi tässä kamppailussa. Samalla presidentin eilinen ilmoitus voi kuitenkin herättää entistä useammat amerikkalaiset oivaltamaan, että tämä ei todellakaan ole se yhteiskunta josta he voisivat olla ylpeitä. Samalla he kokevat, ettei Trump edusta tapaa jolla he haluavat itseään johdettavan. Trump itse todennäköisesti vaikeuttaa tilannetta uhoamisillaan niin, että yleinen mielipideilmasto alkaa kääntyä kiihtyvällä vauhdilla häntä vastaan. Tuon kehityskulun tulokset nähdään viimeistään runsaan viidensadan päivän kuluttua pidettävissä kongressin välivaaleissa.

Mikään ei silti ole varmaa eikä automaattista, sillä autoritaarisuudella on myös todellinen kannatuspohja tämän päivän amerikkalaisessa yhteiskunnassa – niin kuin on Venäjälläkin.

Entä ilmasto?

Pariisin sopu tuskin kaatuu Yhdysvaltojen poislähdön seurauksena. Lisäksi säädösten mukaan USA voi jättää irtautumisilmoituksensa vasta vuoden 2019 lopulla – sikäli kuin maa on ylipäätään valmis kunnioittamaan kansainvälisiä sitoumuksiaan. Toistaiseksi edessä on vaikea umpikuja, jossa on turha odottaa mitään merkittäviä edistysaskelia. Haluan silti uskoa kansainvälisen ilmastopolitiikan renessanssin olevan edessä viimeistään siinä vaiheessa kun Trumpista on päästy eroon. Tuossa vaiheessa on ehkä opittu myös se, että tähänastinen ilmastodiplomatia ei välttämättä ole paras tapa huolehtia ihmiskunnan yhteisestä tulevaisuudesta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu