Onko Donald Trumpista tullut liian iso riski Yhdysvalloille?
Yhdysvaltain presidentinvaalin tulos selvisi puolisen vuotta sitten, ja virassaankin Donald Trump on ehtinyt olla kolme ja puoli kuukautta. Taivas ei ole pudonnut, mutta lyhyeksi on jäänyt presidentin ansiolistakin. Sieltä löytyvät lähinnä korkeimman oikeuden jäsenen nimitys ja Obamacaren kumoavan lain läpimeno edustajanhuoneessa. Verouudistuksia ja suuria infrastruktuuri-investointeja joudutaan odottamaan, mikä näkyy myös markkinoiden reaktioissa. Pääongelmaksi ovat kuitenkin muodostuneet presidentin henkisen kapasiteetin rajoitteet. Nykyisessä kansainvälisessä tilanteessa ne vaikeuttavat oleellisesti USA:n kansallisten etujen puolustamista ja vaarantavat rauhan säilymisen.
Osaamattomuuden ongelma
Jo vaalikampanjan aikana kävi selväksi, että Donald Trumpilla on äärimmäisen ohuet tiedot kansainvälisestä politiikasta ja että mies laukoo värikkäitä mielipiteitä pelkkien mielijohteiden varassa erityisesti twitterin välityksellä. Tilanteen toivottiin korjaantuvan presidentin ehdittyä perehtyä paremmin tehtäviinsä ja ympärillä olevan asiantuntijakaartin päästessä briiffaamaan häntä kulloinkin agendalle nousevista kysymyksistä.
Toistaiseksi menossa on ollut sparrausvaihe niin, että Trump on pitäytynyt puhelinkeskusteluihin ja paikallisiin tapaamisiin ulkomaisten valtiojohtajien kanssa. Ulkomaille presidentti uskaltautuu vasta tämän kuun lopulla, jolloin hän käy Israelissa, Vatikaanissa ja Saudi-Arabiassa sekä osallistuu Naton ja G7-ryhmän huippukokouksiin Brysselissä ja Sisiliassa.
Väki Washingtonissa on joutunut paimentamaan presidenttiään lähes vuorokaudet ympäri estääkseen häntä päästämästä suustaan liian pahoja sammakoita. Valvontaa vaikeuttaa presidentin eläminen erossa vaimostaan, jolloin tätäkään tasoittavaa elementtiä ei ole hillitsemässä miehen yöllisiä päähänpistoja.
Tilanne on hankala siksi, että kansainvälisten suhteiden hoitaminen on pitkälti subtiilin kommunikaation taidetta. Kunkin valtion edustajan on kyettävä välittämään viestinsä perille tehokkaasti mutta samalla niin hienovaraisesti, että viestiä ei päästä kääntämään aseeksi lähettäjäänsä vastaan. Presidentti Trumpilta tällainen taito puuttuu, minkä lisäksi häneltä puuttuu myös kyky tiedostaa omat rajoitteensa. Tämän vuoksi USA:n korkein valtiollinen edustaja tarjoaa keskustelukumppaneilleen valtavan tasoituksen jo ensi kättelystä lähtien. Lisätasoitusta antaa presidentin persous imartelulle, mikä helpottaa hänen käsittelyään.
Trumpin rajoitteita kuvastaa hyvin se karkea tapa, jolla hän aluksi hyökkäsi Pohjois-Korean tyrannia Kim-Jong Unia vastaan. Hyökkäys jätti aasialaiselle valtiojohtajalle vaihtoehdoiksi kasvojen menettämisen tai entistä tiukemman lukkiutumisen vanhoihin puolustusasemiin. Valkoisen talon väki sai ilmeisesti Trumpin ymmärtämään virheensä. Seurauksena oli kuitenkin Kim-Jong Unin kehuminen tavalla, joka sai ulkopolitiikan eksperttien hiukset nousemaan pystyyn. Miltei yhtä pöyristyneitä oltiin tavasta, jolla presidentti intoutui vain hetkeä myöhemmin mairittelemaan kylmäveriseksi murhaajaksi tunnettua Filippiinien presidenttiä Rodrigo Dutertea.
Virheiden hinta voi muodostua hirvittäväksi
Toistaiseksi ei ole nähtävissä merkkejä siitä, että yli 70-vuotiaalla presidentillä olisi sen paremmin kykyä kuin haluakaan sellaiseen opiskeluun, jota edes välttävä selviytyminen hänen äärimmäisen vaativasta ja vastuullisesta tehtävästään edellyttäisi. Kansainvälinen tilanne ei kuitenkaan odota, vaan Pohjois-Korean valmiudet ydinsodan käymiseen lisääntyvät viikko viikolta. Lähi-idän tilanne Afganistanista Libyaan saakka ja kiistat Kiinan edustalla olevien merialueiden hallinnasta vaativat niinikään ratkaisuja, eikä Kremlinkään käyttäytyminen ole muuttunut matkan varrella yhtään vähemmän arvaamattomaksi.
Näissä oloissa pienikin virheliike voi johtaa siihen, että yhtenä aamuna kymmenen miljoonan asukkaan Soul on raunioina. Jos se katsotaan USA:n syyksi, koko Aasia kääntää maalle selkänsä pitkäksi aikaa.
Ratkaisuvaihtoehtoja
Tällaiset näkökohdat huomioon ottaen pidän täysin mahdollisena, että yksi ja toinen Washingtonissa miettii parhaillaan ratkaisuja ongelmaan. Presidenttiä voidaan painostaa luopumaan virastaan tai hänet voidaan asettaa virkasyytteeseen. Viimemainittuun voi avautua mahdollisuuksia esimerkiksi kongressissa meneillään olevien Venäjä-tutkintojen etenemisen myötä. Toki ratkaisuja pohdittaessa on muistettava, että Donald Trump on saanut yhdysvaltalaisilta äänestäjiltä mandaatin maan hallitsemiseen neljän vuoden ajan. Siksi mitkään tekaistut syyt eivät voi oikeuttaa viemään sitä häneltä pois.
Vaihtoehtona on miehen entistä tehokkaampi ja todella ympärivuorokautiseksi ulottuva paimentaminen. Se on kuitenkin raskas urakka, jos sitä joudutaan jatkamaan vielä yli tuhannenkolmensadan päivän ajan. Tehokkainkaan valvonta ei pysty kokonaan poistamaan presidentin käyttäytymiseen liittyviä riskejä. Lisäksi eteen voi tulla tilanteita, joissa Yhdysvallat tarvitsee oikeasti johtajuutta. Siihenkin olisi syytä varautua ajoissa.
Aika hyvä analyysi. Ongelman ydin on juuri siinä, että USA:lla on virallinen kansan valitsema johtaja, jolta puuttuu johtamistaito. Suurvalta on tuuliajolla. Onko siihen varaa niin kauan, että johtaja oppii valtion johtamisen alkeet ja toisekseen onko hänellä halua ja kykyä oppia?
Ilmoita asiaton viesti
Trumpin todellisuudesta taitaa tietää vain harva ja presidenttikin vanhenee koko ajan. Ikävänä sanontana on se latvapuolen negatiivinen oire ja koskaan ei tiedä kenen kohtaloksi se milloinkin tulee. Kekkonen oli viimeisen kauden aikana jo aivan liian vanha tehtäväänsä. On perin juurin vähän uskottavaa, että Trump viisastuisi vanhetessaan, vaikka liike- elämässä aikanaan onnistuikin. Mutta kun skaalaa suurennetaan, ei politiikka ole busines mallista. Siellä hän toimi kaiketi realistisesti, nyt suuruus on viemässä jonnekin muualle. Käykö hänen kuin Kekkosen, johtajana USA:ssa on pian taustajoukot, ei todellisuudessa hän itse. Hän ei kykene enää omaksumaan uutta, jos edes pitämään kiinni vanhastakaan. Kun hän ymmärtää kohta vastuunsa, mitä hän on tehnyt, paineet kasvavat aina vain suuremmiksi. Jokaista virhettä ei korjata sekunnissa. Ja kuka lopulta hyötyy tästä, niin sisällä kuin ulkona USA:n.
Ilmoita asiaton viesti
Trump johtaa USA:n takaisin juurilleen, mikä on vain hyvä asia, koska siellä on heidän menestyksensä salaisuus.
Ehkäpä Suomen olisi aika tehdä samanlainen suunnanmuutos, ennenkuin on liian myöhäistä, sillä Saksan puoli on aina ollut häviäjien puoli.
Ilmoita asiaton viesti
Missä on Yhdysvaltojen juuret, monella ne vievät aina Afrikkaan saakka. T-mallin Ford on ajatuksena ikuinen ihastelun aihe, biilejä koko kansalle. Toisessa maailmansodassa USA taisteli oikeuden ja vapauden puolesta. Itse pidän 50-lukua parhaana aikana heidän historiassaan, Bill Haley ja rokkia kellon ympäri, elokuvat, autot ja elintaso silloin. Mutta lässähti se Elviskin pahemman kerran, usko ikuiseen nuoruuteen ei vain kanna. Yhdysvalloilla on myös Vietnam muistona katkerasta tappiosta. Tuleeko Pohjois-Koreasta jotain samaa, maa joka ei vain anna periksi. Talous ei ole yksin USA:n määrättävissä, öljykriisi pienensi aikanaan heidänkin autot. Trump ei voi määrätä koko maailman menoa ja USA:n vetäytyminen maailman markkinoilta olisi kestämätön paukku omaan nilkkaan. USA on sitä mitä se tänään on virheittensä vuoksi, ja niitä on luvassa lisää. Trump ei ole oikein onnistunut vakuuttamaan maailmaa ensimmäisen satasen aikana. Hänen 100- päiväänsä ja Suomen 100- vuotta. Juuret molemmilla.
Ilmoita asiaton viesti
Missä on Yhdysvaltojen juuret, monella ne vievät aina Afrikkaan saakka.
Mutta enemmistöllä amerikkalaisista ne ovat Euroopassa, kuten myös ne periaatteet, joihin USAn perustaminen nojaa.
Ilmoita asiaton viesti
Jos olen Harri Rautiaisen kanssa joskus eri mieltä (se eduskunta-avustajajuttu ): turhaa viisastelua minulta), niin tässä asiassa kyllä ehdottomasti samaa mieltä: Yhdysvaltain henkiset juuret ja sen perustuslaki ovat eurooppalaisessa 1700-luvun valistuksessa.
Ilmoita asiaton viesti
Olennaista on, että on samaa mieltä olennaisista kysymyksistä 🙂
Ilmoita asiaton viesti
”Donald Trump on ehtinyt olla kolme ja puoli kuukautta. Taivas ei ole pudonnut, mutta lyhyeksi on jäänyt presidentin ansiolistakin. Sieltä löytyvät lähinnä korkeimman oikeuden jäsenen nimitys ja Obamacaren kumoavan lain läpimeno edustajanhuoneessa.”
Tuohan on jo melkoinen saavutus. Suomi on leikkinyt muutaman promillen ja lasin kantamisen kanssa jo 100 -vuotta ja valmista ei tule millään.
Kyllä Suomi on väärä maa arvostelemaan juuri ketään.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kommenteista!
Täydennyksenä voisi mainita viikonvaihteen The Economistin Lexingtonin kolumnin. Siinä kerrotaan miten myös USA:n liittolaismaiden johtajat joutuvat osallistumaan maan presidentin valistus- ja paimennustalkoisiin. Ja miten vaikea presidentin on jaksaa kuunnella avustajiensa vähänkään perusteellisempia briiffausyrityksiä. Ks. https://www.economist.com/news/united-states/21721…
Ilmoita asiaton viesti