Suomen historiallinen tilaisuus
Suomi aloittaa 11. toukokuuta kaksivuotisen kauden Arktisen neuvoston puheenjohtajamaana. Puheenjohtajuus osuu koko arktisen alueen tulevaisuuden kannalta erittäin kriittiseen vaiheeseen. Liioittelematta voidaan sanoa, että tänä aikana tehdyt valinnat heijastuvat merkittävästi koko ihmiskunnan tulevaisuuteen. Toinen asia on, näkeekö poliittinen johtomme vastuunsa oikeissa mittasuhteissa.
Ongelma ja sen ratkaisijat
Viikonvaihteen The Economist esitti sekä pääkirjoituksessaan että yhdessä pääartikkelissaan äärimmäisen huolestuneita arvioita pohjoisen Jäämeren alueen kehityksestä. Kyse ei ole vain napa-alueen jäätiköiden sulamisesta, vaan myös muun muassa Pohjois-Siperian ikiroudan katoamisesta, sen aiheuttamista metaanipäästöistä, veden suolapitoisuuden vähenemisen vaikutuksista merivirtojen käyttäytymiseen, merellisten ravintoketjujen katkeamisesta sekä pohjoisten alueiden lämpenemisen vaikutuksista koko maailman ilmastojärjestelmän toimintaan.
Lehden mukaan olemme juuri nyt edenneet kriittisille rajoille, joiden ylityttyä ihmiskunnan on todennäkäisesti paljon vaikeampi korjata toimintojensa kohtalokkaiksi muodostuvia seurauksia. Seuraava tilaisuus uusiin avauksiin tarjoutuu tässä kuussa Alaskan Fairbanksissa pidettävässä Arktisen neuvoston ministerikokouksessa, jolloin organisaation puheenjohtajuus siirtyy Yhdysvalloilta Suomelle seuraavien kahden vuoden ajaksi.
Suomi ei ole edes ETY-kokousten ja suurvaltojen huipputapaamisten isäntänä ole ollut niin tärkeällä ja haastavalla vaikuttajan paikalla kuin nyt ryhtyessään johtamaan arktisen alueen tulevaisuutta käsitteleviä neuvotteluja.
Tilanteen ongelmallisuutta lisää se, että sekä Yhdysvaltojen että Venäjän johtajat pitävät päitään pensaassa voidakseen kieltää ilmastonmuutoksen olemassaolon. Donald Trump peruuttanee melko pian edeltäjänsä asettaman arktisten alueiden porauskiellon, kun taas Venäjä lisää aktiivisesti sotilaallista läsnäoloaan Pohjoisen jäämeren alueella. Venäläiset öljy- ja maakaasuyhtiöt ovat myös selvästi länsimaisia kilpailijoitaan kiinnostuneempia alueen mineraalivarojen hyödyntämisestä. Näin siksi, että maan nykyisten tuotantokenttien ehtyessä tärkeimmät reservit löytyvät nimenomaan sieltä.
Olemmeko tehtävämme tasalla?
Mitkä ovat Suomen valmiudet hyödyntää tehokkaasti tarjolla olevaa megaluokan vaikuttajan paikkaa? Kuten julkaistuista linjauksista näkyy, Suomi haluaa perinteisenä liennyttäjänä pitää arktisen alueen varustelukilvan ulkopuolella niin pitkälti kuin se nykyoloissa on vielä mahdollista. Lisäksi Suomi toivoo kaikkien osapuolten ottavan ympäristönsuojelun vaatimukset huomioon arktisen alueen liiketoimintoja kehittäessään.
Päätoiveet Suomellakin kuitenkin kohdistuvat niihin liiketoimintamahdollisuuksiin, joita arktisen alueen meriliikenteen lisääntyminen, matkailu, luonnonvarojen kartoitus ja hyödyntäminen tulevat tarjoamaan suomalaisille yrityksille. Odotukset asetetaan muun muassa jäänmurtajatilauksiin, uusien liikenneyhteyksien rakentamiseen, suomalaisen kylmäosaamisen hyödyntämiseen ja omien jäänmurtajiemme vuokraustoimintaan.
On siten vaara, että Suomen rooli Arktisen neuvoston puheenjohtajana latistuu lähinnä vain maamme omien taloudellisten etujen opportunistiseen puolustamiseen – ja ehkä yrityksiin käyttää roolia hyväksi suurvaltajohtajien tapaamisen isännyydestä kilpailtaessa. Puheenjohtajan tulisi kuitenkin nykyoloissa käyttää koko energiansa neuvoston jäsenmaiden herättämiseksi näkemään ne riskit, joita pohjoisten alueiden nykykehitykseen liittyy. Ja tehdä selväksi, ettei tilanne korjaannu ilman maailmanlaajuisen ilmastopolitiikan oleellista tehostamista.
Tulevaisuus kiittää tai kiroaa
Jos Suomi jättää tämän tilaisuutensa hyödyntämättä, meidän on turha syyttää muita edessä olevista kärsimyksistä. Toisin toimien onnistumme ehkä tekemään ihmiskunnalle vielä monin verroin suuremman palveluksen kuin teimme pari vuosikymmentä sitten suomalaisten matkapuhelinten muuttaessa ihmisten kommunikaatiokäyttäytymistä kaikkialla maailmassa.
[190217] Arktinen neuvosto|*, jonka puheenjohtajuuden ottaa vastaan Suomi ja puheenjohtajaksi useimmiten tulee tointa tekevä ulkoministeri eli todennäköisesti Timo Soini, ellei hallituksemme kaadu ja perussuomalaiset korvautuvat sosiaalidemokraateilla)
[ … kansalainen Erkki ei käytännössä tiedä arktisista alueista juuri mitään – vain, että on kylmä ja jääpeite peruuttaa yhä kauemmaksi pohjoiseen, kohti Pohjoisnapaa. Erkin tietämys kasvaa nyt, kun media rummuttaa aihetta, jos ei muutoin, niin Venäjän suuresta ja hyytävästä roolista pohjoisen alueilla …
… kansalainen Liisa vihreiden arvojen kannattajana tietää jo sen, että pohjoisilla alueilla ilmastonmuutoksen myötä vuotuiset keskilämpötilat nousevat liki eniten, ainakin informoidun tiedon pohjalta. Jää sulaa aiemmin ja palaa myöhemmin; tehden Koillisväylästä pidempään purjehduskelpoisen … ]
…
|* UPI-FIIA, Arktinen Neuvosto ja Suomen Ympäristökeskus – SYKES järjestivät ajatuksia avaavan kutsutilaisuuden eduskunnassa 14. helmikuuta 2017, jonka avasi puheenvuorollaan ulkoministeri Timo Soini. Tilaisuuden lisäinformaatio löytyy täältä ~ x – [UPI – FIIA]
Jatkuu linkin ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2017/02/an-pohjoinen… – alta.
.
.
Ilmoita asiaton viesti
Vastoin näkemyksiäsi en pidä tuota arktista neuvostoa käytännössä juuri kissanristiäisiä tärkeämpänä enkä sen puheenjohtajuutta senkään vertaa.
Suurvallat ja muut alueen intressiosapuolet toimivat joka tapauksessa omien päämääriensä mukaisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kommenteista!
Toki maailmantilanne ajaa itse kunkin kyynisiin johtopäätöksiin varsinkin kun ottaa huomioon sen aktiivisuuden, jolla Venäjä ajaa nykyisin Arktikassa omia aluevaatimuksiaan ja tukee näitä uusilla tukikohdilla. Maaliskuussa Putin teki yhdessä puolustusministerin kanssa näyttävän vierailun yhdelle niistä (ks. https://www.thesun.co.uk/news/3352600/russia-arcti… ).
Ulkoministerin ohella arktisen neuvoston puheenjohtaja Paula Lehtomäki on yhdeksän päivän kuluttua paljon vartijana.
Ilmoita asiaton viesti