Välitilinpäätös

Juha Sipilän johtama kolmen puolueen hallitus on arvioinut työnsä ensi puoliskon aikaansaannokset. Alkujaan hallitus asetti tavoitteikseen kasvun ja työllisyyden vahvistamisen kustannuksia hillitsemällä ja tuottavuutta nostamalla niin, että työllisyysaste nousee 72 prosenttiin ja julkissektorin velkaantuminen pysähtyy vaalikauden loppuun mennessä.

Kauas pilvet karkaavat

Yritystaustaisen pääministerin johtamalla ei-vasemmistolaisella hallituksella on lähtökohtaisesti paremmat mahdollisuudet rakenteellisiin uudistuksiin ja budjettikorjauksiin kuin oppositiolla, joka pyrkisi samoihin tuloksiin kysyntäjohteisen elvytyksen turvin. Arvokonservatismin voitiin odottaa sävyttävän hallituksen linjaa tasa-arvo-, maahanmuutto- ja ympäristökysymyksissä samalla kun maakuntien ääni kuuluisi tavanomaista enemmän poliittisessa päätöksenteossa. EU-vaikuttamisen voitiin vastaavasti odottaa jäävän hieman vähemmälle huomiolle.

Miltä talouden tilanne näyttää kahden vuoden hallitustyöskentelyn jälkeen? Leikkauksia on tehty etenkin kehitysapuun, koulutukseen ja tutkimukseen. Työmarkkinajärjestöt on saatu mukaan kilpailukykysopimukseen ja hallitus on valmistellut maakuntahallinnon mukanaan tuovaa sote-uudistusta. Suomen talous on vihdoin kääntynyt normaalille kasvu-uralle rakennustoiminnan ja kotimaisen kulutuksen vetämänä. Juuri nyt kansainvälinen toimintaympäristö kehittyy epävarmuustekijöistä huolimatta tavalla, joka voisi tarjota hyvät mahdollisuudet myös Suomen viennin virkistymiselle.

Toteutunut vauhti ei kuitenkaan riitä VM:n tuoreiden arvioiden mukaan nostamaan työllisyysastetta tai pysäyttämään julkista velkaantumista hallituksen tavoitteiden mukaisesti. Hallituksen elinkeinopolitiikkaa ei voida pitää onnistuneena parista menestystarinasta – kuten varsinais-Suomen telakkateollisuudesta ja Uudenkaupungin autojen kokoonpanotehtaasta – huolimatta. Isompi merkitys on sillä, että Suomi tuhlaa resursseja ydinvoiman rakentamiseen, riskialttiisiin biotaloushankkeisiin ja tappiollisen kaivostoiminnan pyörittämiseen. Paukkuja ei tällöin enää riitä sellaisiin cleantech-hankkeisiin, joista maailmalla oltaisiin oikeasti kiinnostuneita. Ne eivät myöskään riitä suomalaisen tieteen ongelmien korjaamiseen niin, että nykyinen aivovuoto kääntyisi kunnon imuksi.

Hallitus on rummuttanut sotea vahvimpana aseenaan kestävyysvajeiden umpeenkuromiseksi. Todellisuudessa VM arvioi sote- ja maakuntauudistuksen heikentävän vuosikymmenen lopulla julkistalouden tasapainoa noin 0,2 bkt-prosentin verran.

Mitä muuta hallituksen taipaleesta jää käteen? Maahanmuuttopolitiikka on ollut nuivaa ja kestävän kehityksen politiikkaa on harjoitettu juuri niin kuin energiaintensiivisen teollisuuden toiveita kuulevalta keskustajohtoiselta hallitukselta voidaan odottaakin. Tasa-arvopolitiikan ominaispainoa kuvastaa kolmen uuden miesministerin valinta samoihin aikoihin kun hallitus päätti ruotsin aseman heikentämisestä. Kulttuuripolitiikkaa harjoitetaan tästä eteenpäin perussuomalaisessa komennossa. Hallituksen eurooppapolitiikan aktiivisuutta symboloivat uutiskuvat pääministerimme uppoutumisesta puhelimeensa hänen kollegoidensa verkottuessa ja myydessä kilvan ideoita toisilleen.

Valta ja sen avulla harjoitettu kotiinpäinvetäminen ovat kuluttaneet nopeasti pääministerin imagoa. Turhautumisen molemminpuolisuus näkyy miehen mediaesiintymisissä.

Miten tästä eteenpäin?

Juuri nyt hallituksen toimiin vaikuttaa pelko perussuomalaisten puheenjohtajavaihdoksesta ja sen vaikutuksista nykyisen yhteistyön jatkomahdollisuuksiin. Vaihtoehdoksi on spekuloitu perussuomalaisten korvaamista ruotsalaisilla ja kristillisillä. Tämä lopettaisi perussuomalaisten hallituksessa harjoittaman ruotsinkielisten kiusaamisen ja muutenkin ehkä kääntäisi – kristillisistä huolimatta – hallituksen politiikkaa piirun verran liberaalimpaan suuntaan. Politiikka voisi muuttua myös hieman tiede- ja koulutusystävällisemmäksi, mutta muutoin talous- ja elinkeinopolitiikan jatkuisi todennäköisesti pääosin entisellään.

Kumman tahansa koalitiovaihtoehdon toteutuessa Kokoomus joutuu tekemään hartiavoimin töitä estääkseen äänten valumisen vihreille. Keskusta joutuu kärsimään pääministeripuolueen tavanomaisten rasitteiden lisäksi vetäjänsä imagon kulumisen aiheuttamat ylimääräiset menetykset. Vaalien lähestyessä ay-liike ja oppositiopuolueet ottanevat käyttöön aste asteelta raskaammat keinot hallituksen elämän vaikeuttamiseksi.

Kehitys riippuu meistä

Meidän kansalaisten kannattaa valvoa päätöksentekijöitämme niin, ettei kilpailu vallasta aja politiikkaa liian syvään kaaokseen seuraavien kahden vuoden aikana. Järjen käytöstä ja maamme ohjautumisesta kestävämmälle uralle hyötyvät kaikki.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu