AnttiJuhaniKasvio

Terrorin politiikkaa

Meidän vuosisadallamme on tapahtunut ennen eilisiä Pariisin tapahtumia monia muitakin politiikkaan merkittävästi vaikuttaneita terrori-iskuja. Maailmanlaajuisen terrorisminvastaisen sodan käynnistäneet al Quaidan iskut New Yorkiin ja Washingtoniin käänsivät George W. Bushin kannatuksen alamäestä jyrkkään nousuun. Jo sitä ennen kerrostaloissa räjäytetyt pommit Venäjällä auttoivat tuolloin vielä huonosti tunnetun Vladimir Putinin ensimmäiseen vaalivoittoonsa vuoden 2000 presidentinvaaleissa. Vuonna 2004 Madridin lähijuniin tehtiin kolme päivää ennen parlamenttivaaleja kymmeniä uhreja vaatinut pommi-isku, joka ei odotusten vastaisesti lisännyt oikeiston kannatusta, vaan valta siirtyi sosialisteille.

Eilen presidenttiehdokkaiden viimeisen tv-tentin aikaan aivan Ranskan sydämessä tehdyn kalashnikov-hyökkäyksen odotetaan yleisesti hyödyttävän tiukkoja terrorisminvastaisia kantoja esittäneitä Marine Le Peniä ja Francois Fillonia.

Varsinkin Venäjän kerrostaloiskujen kohdalla on jälkikäteen esitetty epäilyjä siitä, että aidon terrori-iskun sijasta kyse on voinut olla Venäjän turvallisuuspalvelujen itsensä järjestämästä provokaatiosta. Operaation tarkoituksena olisi tuolloin ollut auttaa Putin virkaatekevän presidentin vakanssilta ensimmäiselle varsinaiselle toimikaudelleen. Muiden iskujen osalta vastaavaa evidenssiä ei ole löytynyt, vaikka kaikenlaisia salaliittoteorioita maailmalla liikkuukin.

Tämä herättää kysymyksen siitä, mikä ihmeen logiikka ohjaa terroristeja liikkeelle juuri tällaisina ajankohtina? Yksi järkeenkäypä peruste on tietenkin se, että näin iskuille saadaan takuuvarmasti paljon julkisuutta samalla kun niillä voidaan häiritä demokraattisten instituutioiden toimintaa. Mutta eikö terroristien pitäisi ymmärtää heidän toimintansa koventavan ihmisten asenteita ja vaalien jälkeen harjoitettavaa politiikkaa niin, että länsimaihin asettuneiden muslimien asema käy entistä tukalammaksi? Ja että he itse joutuvat aiempaa kovemmin poliisien ja turvallisuusviranomaisten jahtaamiksi?

Toisaalta juuri tässä koko jutun juju onkin. Samalla tulemme alueella, jolla terroristien ja länsimaiden äärioikeiston intressit liittyvät saumattomasti toisiinsa. Molempien päiden höyrypäät lähtevät näet siitä olettamuksesta, että nykymaailmassa ei ole enää tilaa eri sivilisaatioiden rauhanomaiselle rinnakkaiselolle. Ne tulevat selvittämään keskinäiset välinsä väkivaltaisesti ennemmin tai myöhemmin.

Ääri-islamisteille sopii siten oikein hyvin se että länsimaalaiset – joihin myös venäläiset tässä yhteydessä luetaan – valitsevat johtajikseen poliitikkoja, jotka lupaavat pommittaa ilmat pihalle vastustajistaan ja jotka haluaisivat ajaa kaikki muslimit pois omista maistaan. Tällöin ääri-islamilaisten on paljon helpompi koota omia joukkojaan pyhään sotaan – jihadiin -  länsimaita vastaan.

Tämän asetelman vallitessa Marine Le Penin tai Geert Wildersin kaltaisten poliitikkojen tai heidän salaisten tukijoidensa ei tarvitse ryhtyä erikseen masinoimaan eilisten Pariisin tapahtumien kaltaisia terrori-iskuja. Riittää kun he propagoivat omaa ideologiaansa siten kuin Le Pen teki eilen televisiossa samoilla minuuteilla kun aseet lauloivat Champs Elyséellä. Vastapuoli hoitaa kyllä oman osuutensa ihan oma-aloitteisesti.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Itse asiassa terrorismin vastainen sota on myös terrorismia. Kummassakin tapauksessa pyritään saamaan poliittista vaikutusvaltaa pelottelemalla tavallista kansaa.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Meidän pitää oppia elämään terrorismin kanssa, ajattelevat nykyiset valtaapitävät. Yksikään heistä ei ole edes esittänyt että uusia terroristeja pitäisi jotenkin estää tulemasta Eurooppaan.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Minusta meidän ei koskaan pitäisi mukautua elämään terrorismin kanssa, vaan tehdä kaikkemme sen lopettamiseksi. Se edellyttää johdonmukaista työskentelyä terrorismin syiden poistamiseksi.

Voitko nimetä jonkin sellaisen eurooppalaisen maan, joka ei nykyisin valvo rajojaan voidakseen estää potentiaalisten terroristien pääsyn maahan?

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Terrorismi tarkoittaa pelon levittämistä poliittisen vaikutusvallan saamiseksi.

Terrorismi lakkaa sitten kun ihmiset eivät enää anna pelon hallita itseään. Silloin pelon kylväminen käy järjettömäksi; sillä ei enää saavuta mitään.

Kun puhutaan terrorismista politiikan teon välineenä, pitää myös kysyä, kumpi on tähän mennessä antanut enemmän poliittista valtaa tekijöilleen: terrori-iskujen tekeminen vaiko terrori-iskuilla pelotteleminen?

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Voitko nimetä jonkin sellaisen eurooppalaisen maan, joka ei nykyisin valvo rajojaan voidakseen estää potentiaalisten terroristien pääsyn maahan?"

Maan nimeäminen on vaikeaa koska ongelma on EU joka velvoittaa jäsenmaat pelastamaan Välimerestä kaikki apua haluavat ja tuomaan heidät EU:n alueelle jaettaviksi EU:n osavaltiohin. Tähän mennessä vain Malta ja Suomi ovat noudattaneet EU:n määräämiä velvoitteita näiden siirtolaisten jakamisessa. Erkkikään ei tiedä ketkä näistä ovat potentiaalisia terroristeja mutta uskonnon perusteella aika moni nuori mies.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Miksi Marine Le Pen on suosittu Ranskassa ?

Suosio ei perustu pelkästään islamin ja maahanmuuton vastustamiseen, joka on omituisesti kytketty mukaan eurooppalaiseen vaalipuheisiin populistisin leimoin.
Le Penin suosion juurilla on ravinteina huono ranskalainen vasemmistolainen vallanpito jo vuosikymmenien ajan, johon osa äänestäjistä alkavat kyllästyä, olivatpa sitten tietoisia populismin määreistä tai eivät.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Toki Le Penin suosion taustalla on monenlaista halua keskisormen näyttämiseen hallitseville eliiteille, mutta vaalien kynnyksellä hän pyrkii selvästi ratsastamaan yhä enemmän isäänsä muistuttavan xenofobian turvin toiselle kierrokselle.

Mutta "vasemmistolainen vallanpito vuosikymmenien ajan"? Jacques Chirac 1995-2007, Nicolas Sarkozy 2007-2012 ja monien mielestä vasemmiston pettämisen vuoksi suosionsa menettänyt François Hollande 2012 alkaen. Ei kuulosta minun korviini kovin vasemmistolaiselta komennolta.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Vasemmistolainen vallanpito ja politiikka ovat näkyvissä vallan hyvin Ranskan talouden tunnusluvuissa juuri nyt, huolimatta siitä, mitkä puolueet ovat olleet vallassa aiemmin. Ruotsi oli kovasti punainen maailman halaaja Palmen aikana, mutta on pärjännyt kohtuullisen hyvin soveltamalla vanhaa uuteen standardiin, mitä muutosta mm. Suomessa ja Ranskassa ei olla pystytty lopulta tekemään.

Käytännön vasemmistolaisuuden ja ay-liikkeen mahtimaina kunnostautuivat aikanaan USA ja Britannia, joista käytäntö siirtyi muualle eurooppaan vuosikymmenten viiveellä.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio Vastaus kommenttiin #21

Siitä olen samaa mieltä kanssasi että Ranskassa ajatellaan - on ajateltu Colbertista lähtien - monia muita länsimaita valtiokeskeisemmin, mutta tämä ei välttämättä erota oikeistoa ja vasemmistoa toisistaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset