Presidentti Putin ahtaassa raossa
Kansainvälinen tilanne on huonontunut merkittävästi viime viikkoina, ja nyt keskeiseksi tehtäväksi on noussut pääsytien löytäminen rauhallisemmille vesille. Presidentti Putinilla on iso riski ajautua tuon prosessin suurimmaksi häviäjäksi.
Uuden kansainvälisen tilanteen muodostuminen
Vaalikampanjansa aikana ja myöhemminkin Donald Trump toi peittelemättä esiin ihailunsa Vladimir Putinin machomaista johtamistapaa kohtaan. Tilanne on kuitenkin muuttunut Yhdysvaltain viranomaisten ryhdyttyä tutkimaan Trumpin organisaatioon kuuluneiden ja osittain siinä edelleen mukana olevien ihmisten Venäjä-yhteyksiä. Jo oman asemansa pelastamiseksi Trumpin on ollut pakko ottaa etäisyyttä Venäjän johtoon samalla kun hän on antanut enemmän tilaa tiiminsä perinteisempää Venäjä-linjaa edustaville jäsenille.
Isoin muutos tapahtui Syyrian joukkojen tehtyä myrkkykaasuiskunsa siviilejä vastaan ja USA:n reagoitua omalla ohjushyökkäyksellään al-Assadin ilmavoimien tukikohtaan. Samaan aikaan Yhdysvallat on lähettänyt laivasto-osastonsa kohti Korean niemimaata Pohjois-Korean johdon valmistellessa uutta ydinkoetta.
Uusimman kaasuhyökkäyksen jälkeen maailmalla on vahvistunut näkemys siitä, että al-Assadista on vihdoin päästävä eroon. Samaan tapaan maailma on Kiinan johtoa myöten alkanut kypsyä Kim Jong-Unin aste astetta vaarallisemmaksi muodostuvaan häiriköintiin.
Kaikkien suurten valtojen intressinä on jännitysten purkaminen niin, että paikallisten konfliktien eskaloitumisesta todella suuriksi yhteenotoiksi vältytään ja että eri maat pääsevät kehittämään taloudellista yhteistyötä keskenään. Toki kaikki maat haluavat pitää kiinni omista elintärkeistä intresseistään, mutta tietävät myös kaikkien joutuvan taipumaan vallitsevat realiteetit huomioon ottaviin kompromisseihin. Johtajien omana intressinä on niiden toteuttaminen sellaisilla tavoilla, jotka eivät johda heidän omien kasvojensa menetykseen.
Onko Putin liikkeellä väärällä vaihteella?
Presidentti Putin onnistui kaappaamaan itselleen aloitteen muutama vuosi sitten omaksumalla joukon uudenlaisia hybridisodan strategioita ja viestittämällä aikovansa pelata jatkossakin kokonaan omilla säännöillään. Taustalla oli usko Venäjän hallussa olevan ydinpelotteen tuomaan koskemattomuuteen ja länsimaiden haluttomuuteen asettaa kovaa kovaa vastaan maan operoidessa omilla lähialueillaan. Viime aikoina Venäjän johtoa on rohkaissut siihen myönteisesti suhtautuvan oikeistopopulismin asemien vahvistuminen länsimaissa.
Nyt kuitenkin USA:n johto on osoittanut, että myös muut maat ovat tilanteen niin vaatiessa valmiita käyttämään sotilaallista voimaa Venäjän uhitteluista huolimatta. Oikeistopopulismin kannatuksen aallonharja länsimaissa on todennäköisesti jo ohitettu. Venäjällä USA:n presidentinvaalien jälkeen koettu innostus maiden välisten suhteiden mahdollisesta paranemisesta oli aitoa ja laajaa. Eräs keskeinen syy tähän on maassa vallitseva taloudellinen ahdinko, josta ei ole ulospääsyä ilman avautumista ulospäin.
Mutta mitä tekee presidentti Putin? Hän linnoittautuu entistä tiiviimmin Kremlin muurien taakse, kieltäytyy kaikista al-Assadin asemaa koskevista neuvotteluista, estää vetollaan kansainvälisen yhteisön yhteiset toimet myrkkykaasuiskun selvittämiseksi ja asettautuu yhdeksi viimeisistä Kim Jong-Unin hallinnon tukijoista. Eilen Putin ilmoitti Venäjän valmistautuvan torjumaan kaikki mahdolliset värivallankumoukset niin Venäjällä kuin muissakin IVY-alueen maissa.
Toisin sanoen vaikka sekä rauhan säilymiseksi että Venäjän omien intressien vuoksi tarvittaisiin uudenlaista joustavuutta, presidentti Putin reagoi entistäkin kulmikkaammin. Tämä ei lisää hänen mahdollisuuksiaan jatkaa maan johdossa presidentin nykyisen virkakauden päätyttyä eli ensi vuoden maaliskuun jälkeen.
Ennen puhuttiin rauhaa rakastavasta neuvostokansasta. Pitäisikö nyt puhua rauhaa rakastavasta Venäjästä ? Ensin hyökkäsivät Tsetseniaan sikäläisten Mainilan laukausten (kerrostalon räjäytys) jälkeen. Seuraavana oli vuorossa Georgia. Georgiaan hyökkäämisestä länsimaat syyttivät Georgiaa itseään. Tuosta rohkaistuneena menivät ja valtasivat Krimin. Näppärä keino päästä maksamasta laivastotukikohdan vuokraa. Tuollekin länsimaissa osoitetaan ymmärrystä, joten mihin seuraavaksi ?
Ilmoita asiaton viesti
#2
Tässä hyvä filmi, kun Moskova arvio tilanteen väärin.
https://www.youtube.com/watch?v=CgKEd3HRd3M
Ilmoita asiaton viesti
Jälleen erinomainen analyysi Antti Kasviolta. Oliko Putin ja hänen hallintonsa todellakin niin naivi, että uskoi Trumpin ottavan presidenttinä ohjeita Kremlistä, koska oli vaalikampanjassaan puhunut myönteisesti Putinista? Trump nimenomaan sanoi ihailevansa Putinia kovana johtajana ja antoi ymmärtää olevansa samanlainen. Minä ja moni muukin arveli jo syksyllä, että näiden kahden alfauroksen välinen kuherruskuukausi jää lyhyeksi.
Oliko Putinin ajatus se, että Yhdysvallat hyväksyisi Krimin liittämisen Venäjään, venäläisten joukkojen läsnäolon Itä-Ukrainassa ja Al-assadin Syyrian presidenttinä saamatta Venäjältä muuta kuin epämääräisiä lupauksia avusta terrorismin vastaisessa taistelussa? Jos Trump olisi tuollaiseen ”diiliin” suostunut, hän olisi menettänyt täysin uskottavuutensa Yhdysvalloissa ja saanut heti alkuun ulkopoliittisesti heikon presidentin maineen. Yleensä tilaisuudesta kärkkäästi vaarin ottavan Putinin heikkoa pelisilmää täytyy ihmetellä. Jääräpäisyydellään Putin on nyt maalannut itsensä nurkkaan ja Trumpin hallinto näyttääkin etsivän liittolaista Kiinasta, jota Trump oli vaalikampanjassaan kovasti arvostellut.
Trumpin heikkoutena pidetty ailahtelevaisuus ja jatkuva mielipiteiden vaihtaminen saattaakin olla notkeutta, jolla entiset, rasitteeksi muodostuneet näkemykset heitetään kerralla romukoppaan uusien, sen hetkiseen tilanteeseen paremmin sopivien tieltä, mene ja tiedä. Jos Trump on onnistunut tekemään ”diilin” Kiinan Xin kanssa ja Putinille on jätetty musta pekka käteen, olen pahasti aliarvioinut Trumpin poliitikkona (hänen sisäpoliittisia linjojaan en kyllä edelleenkään hyväksy). Putinin hallinto saakin nyt vastaansa miehen, jonka aivoituksista ei tiedä koskaan etukäteen ja ennustettavuus on nolla. Yllättävyyttähän on pidetty tähän asti juuri Venäjän vahvuutena. Taitaa olla Kremlissä jo ikävä Obamaa ja Clintonia.
Viimeiset puoli vuotta venäjämieliset ovat hehkuttaneet Trumpia miehenä, joka on tullut rakentamaan rauhaa ja sovintoa Obaman ja Clintonin pilaamiin USA:n ja Venäjän suhteisiin. Kun tuo on nyt osoittautunut täydelliseksi illuusioksi, ainakin tämänhetkisen tiedon valossa, on odotettavissa rajua arvostelua, jossa Trump leimataan vähintäänkin belsebuubista seuraavaksi. Ilmeisesti ohjetta Pietarista ei ole vielä tullut, koska toistaiseksi on sillä rintamalla ollut melko hiljaista.
Ilmoita asiaton viesti
USAn näkökulmasta Venäjä on pelkkä maailmanpolitiikan häirikkö, jonka kanssa on jotenkin elettävä. Venäjällä on paljon ydinaseita sekä pysyvä paikka turvallisuusneuvostossa – ei mitään muuta.
Kiina on USAlle se suuri kohtalonkysymys, jonka kanssa olisi jollain tavalla saatava aikaan molempia osapuolia tyydyttävä yhteiselo. Kiina on huomattava taloudellinen suurvalta, jolla on kaikki rahkeet olla maailmanvalta myös muilla kuin talousfoorumeilla.
Venäjän suhteen Lännen olisi nyt löydettävä uudet lääkkeet. Tähän astinen rinnakkainelo on perustunut molemminpuoliseen sotilaalliseen ydinasepelotteeseen. Sittemmin Venäjä on aloittanut ei-aseellisen sodankäynnin Länttä vastaan, mihin Lännellä ei toistaiseksi ole ollut antaa vastausta. Länsi tarvitsee siis ei-aseellisen pelotteen, joka patoaisi Venäjän hybriditoimia. Siis jotain sellaista ei-aseellista voimankäyttöä, jolla voisi vastata Venäjän jatkuviin horjuttamistoimiin ja joka asettaisi Venäjälle pelotteen olla käyttämättä informaatio- tms -aseitaan.
Ilmoita asiaton viesti
Mika Riikonen
Samaa mieltä. Minä olen aina kummastellut Venäjän asemaa, kun on puhuttu maailman taloudellisista merkittävistä valtioista.
Maailman talouden merkityksessä Venäjä on itse asiassa divaritason tekijä. Johtunee kai siitä, että Venäjän luonnonvarat ovat saaneet kohtuuttoman suuren painoarvon. Ei venäjällä ole nitään erityistä ylivoimaa minkään raaka-aineen kohdalla. Öljyvaroiltaan Venäjä esimerkiksi painii keskiluokassa. Kaikkea mitä Venäjältä löytyy on yllin kyllin muualta saatavissa. Tässä on Venäjän heikkous. Yksipuolinen talous ja kilpailu ylituotantomarkkinalla.
Venäjä pitää itseään suurvaltana ydinasearsenaalin varjolla. Samoin pitää Pohjois Korea.
Totuus on, että vain Kiinan ja USA:n talouden käänteillä on merkitystä maailman maiden talouteen. Seuraava talouskriisi työntää Venäjän reunalta alas. Kiina ja USA selviävät kaikista lamoista.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kommenteista!
Tämän aamun uutisten perusteella olen kuitenkin saattanut arvioida väärin; Musta Pekka voi sittenkin päätyä Donald Trumpin käsiin.
Isottelu Afganistaniin pudotetulla pommilla – ”really, really huge” – sopisi paremmin Kim Jon-Unin tai Dmitri Kiseljovin kuin Yhdysvaltain tyyliin.
Oleellisinta on, aikooko USA todella suorittaa muiden varoituksista huolimatta uhkaamansa iskun Pohjois-Koreaan. Kun pohjoiskorealaisia pitäisi auttaa hankkiutumaan eroon tyrannistaan, tuollainen isku kokoaisi heidät hänen taakseen. Iskusta ei pidettäisi äärimmäisen vaaralliseen tilanteeseen joutuvassa Etelä-Koreassakaan.
Presidentti Putin saisi kipeästi tarvitsemansa tilaisuuden esiintyä yhdessä Kiinan johdon kanssa järjen ja maltin äänenä.
Ilmoita asiaton viesti
Älähän nyt vielä lannistu.
Nythän vasta haetaan asemia ja luodaan painetta. Meneillään on ”play chicken”, jossa katsotaan kenenkin todelliset kortit/uskallus.
USA lyö löylyä Tomahawkeilla, lentotukialuksella ja kaikkien pommien äidillä Venäjän, P-Korean, Kiinan sekä Syyrian suuntaan. Venäjä taas Iranin ja Syyrian kanssa uhittelee USAlle. Kiina ei ilmeisesti haluaisi osallistua tähän kuvioon vaan pyrkii sivuun ja yrittää vaikuttaa P-Koreaan.
Eihän diplomaattinen ratkaisu juuri koskaan onnistu ilman sotilaallisen uhan luomista!
Ilmoita asiaton viesti
Pulmana on se että juuri nyt olemme vielä paljon vaarallisemmassa tilanteessa kuin Naton ja Varsovan liiton panssareiden ollessa vastakkain Brandenburgin portilla tai neuvostoliittolaisten ohjusten matkatessa rahtilaivalla kohti Kuubaa.
Mutta kun USA:n presidentit ovat aiemmin punninneet tarkkaan strategisia vaihtoehtoja ja niiden mahdollisia seurauksia parhaiden asiantuntijoiden tukemina, Trump seuraa tapahtumia televisiosta ja ampuu suoraan lonkalta sillä itsevarmuudella, jonka tietämättömyys tuo mukanaan.
Tämä on oikeasti vaarallista koko maailmalle.
Ilmoita asiaton viesti
Olen samaa mieltä, että jos nyt vain tehdään ohjushyökkäys Pohjois-Koreaan, propagandalla indoktrinoidut pohjoiskorealaiset vain vakuuttuvat, että USA on se vihollinen, josta Kimien dynastia on vuosikymmeniä varoittanut ja yhdistyvät entistä lujemmin johtonsa taakse. Välittömänä vastauksena todennäköisesti Pohjois-Korea ampuu tykistöllä Souliin. Mihinkään ydinhyökkäykseen en kyllä usko, jonkinlainen itsesuojeluvaisto se on Pohjois-Korean eliitilläkin.
Pitkässä juoksussa kukaan Yhdysvaltain presidentti ei voi kuitenkaan jättää huomiotta arvaamattoman valtion ja sen johtajan mahdollisuutta iskeä ydinasein Yhdysvaltoihin. Siksi jollakin aikavälillä Yhdysvaltain tulisi valmistella massiivinen operaatio, jolla Pohjois-Korean johto vaihdettaisiin ja ydinlaitokset eliminoitaisiin. Tässä on kyllä suuret riskinsä, mutta tuo aikaisemmin mainittu riski on niin suuri Yhdysvalloille, että jotain tämän suuntaista varmaankin tulee tapahtumaan. Neuvotteluja ja hyvittelyä on yritetty nyt yli kaksi vuosikymmentä, täysin tuloksetta.
Ilmoita asiaton viesti
Ennustan, että Pohjois-Korea jättää ydinkokeen huomenna tekemättä ja USA:n laivasto-osasto poistuu parin päivän patsastelun jälkeen. Akuutti kriisi on näin vältetty.
Mutta tämän jälkeen Yhdysvaltain hallinto ryhtyy toimiin kahdella suunnalla. Ensimmäisessä pyritään vaikuttamaan Kiinaan, että se puolestaan taivuttaa Pohjois-Korean luopumaan ydinase- ja ohjusohjelmastaan. Samaan aikaan aletaan suunnitella, miten Pohjois-Korean johto vaihdetaan ja ydinaseet ja ohjukset tuhotaan. Mikäli ensimmäinen suunta ei tuota tulosta, tullaan turvautumaan jälkimmäiseen. Aikajänne 3 vuotta.
Ilmoita asiaton viesti
On todella syytä toivoa, että akuutti tilanne laukeaa kuvaamallasi tavalla. Se ei kuitenkaan ole vielä varmaa. Paljon varmempaa on seurausten hirvittävyys, jos tilanne ei laukea.
Kiina on viime aikoina tiukentanut huomattavasti suhtautumistaan Pohjois-Koreaan sekä sanojen että konkreettisten tekojen tasolla. Nyt Yhdysvaltojen pitäisi kyetä osoittamaan kärsivällisyyttä ja reagoimaan oikealla tavalla Kiinan oikeansuuntaisiin liikkeisiin.
Ongelmana kuitenkin on se, että kärsimättömyys ja opportunismi ovat olleet Trumpin käyttäytymisen leimaa-antavimpia piirteitä.
Ilmoita asiaton viesti
Piti Pohjois-Korean sitten kuitenkin jonkinlainen ohjuskoe tehdä, vaikka osoittautuikin tussahdukseksi. Kertoo siitä, että Kim haluaa jatkaa uholinjallaan, eikä Kiinan painostuskaan tule ilmeisesti tuota linjaa muuttamaan. Trump ei ole kommentoinut ja USA:n olisikin viisasta tässä vaiheessa painaa asia villaisella.
Mutta pitemmässä juoksussa Pohjois-Korean johto on pakko vaihtaa ja ydinase- ja ohjuskapasiteetti tuhota – joko Kiinan avulla tai ilman. Neuvotteluteitse ja/tai Pohjois-Korean sisäisiä oloja hyväksikäyttämällä (tähänastisen kokemuksen valossa hyvin hankalaa, jollei mahdotonta) tai sitten aseellisesti. Mikäli se tehtäisiin aseellisesti, isku pitäisi vain valmistella hyvin huolellisesti ja tehdä siitä niin massiivinen, että Pohjois-Korea ei kykene vastatoimiin. Tämä voi kuulostaa sotaisalta, mutta jos tässä vaiheessa ei toimita ja Pohjois-Korea saa valmiiksi mannertenväliset ydinohjukset ja/tai sukellusveneeseen sijoitetut ydinohjukset, niin Yhdysvallat joutuu seuraavat vuosikymmenet elämään ydiniskun pelossa 50-luvun malliin, paitsi että nyt olisi vastassa huomattavasti silloista Neuvostoliittoa arvaamattomampi vastustaja. Onko mikään USA:n presidentti valmis tähän?
Jos isku katsottaisiin liian riskialttiiksi, yksi vaihtoehto voisi olla massiivisen ohjuspuolustusjärjestelmän luominen, joka sijoitettaisiin Etelä-Koreaan, Japaniin, Havaijille ja muille Tyynenmeren saarille sekä Alaskaan ja USA:n länsirannikolle. Mutta saataisiinko siitä aukoton ja erityisen suureksi ongelmaksi jäisivät sukellusveneistä laukaistavat ohjukset. Samoin Kiinan suhtautuminen olisi ongelma. Jos osa torjuntaohjuksista sijoitettaisiin Kiinan maaperälle ja osittain kiinalaisten hallintaan, rauhoittaisiko se kiinalaiset epäilemästä, että järjestelmä olisi suunnattu myös heitä vastaan?
Nämä nyt ovat tällaisia maallikon mietteitä. Ei käy kateeksi Trumpia ja hänen seuraajiaan Pohjois-Korean aiheuttaman ongelman kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Toisen maallikon mietteinä esittäisin seuraavaa:
Ensimmäinen ja välitön tehtävä on sen varmistaminen, ettei Pohjois-Korea ehdi saada käyttöönsä todellista ja toimivaa ydinpelotetta. Tämä on sekä USA:n että Kiinan yhteinen intressi.
Toinen ja paljon haastavampi tehtävä on saada sekä USA että Kiina tarjoamaan korealaisille mahdollisuus ratkoa itse oman niemimaansa ongelmat. Lisäksi ne pitäisi saada jättämään alue rauhaan niin, ettei kummankaan tarvitse pelätä sen muodostumista toisen etulinjaksi.
Samalla tulisi pitää huolta siitä, ettei Venäjä livahda käyttämään tilannetta hyväkseen. Kremlhän on jäänyt viimeiseksi maailman valtakeskukseksi, joka kehtaa vielä pitää yllä hyviä suhteita Pjonjangiin.
Ilmoita asiaton viesti