Presidentti Putin ahtaassa raossa

Kansainvälinen tilanne on huonontunut merkittävästi viime viikkoina, ja nyt keskeiseksi tehtäväksi on noussut pääsytien löytäminen rauhallisemmille vesille. Presidentti Putinilla on iso riski ajautua tuon prosessin suurimmaksi häviäjäksi.

Uuden kansainvälisen tilanteen muodostuminen

Vaalikampanjansa aikana ja myöhemminkin Donald Trump toi peittelemättä esiin ihailunsa Vladimir Putinin machomaista johtamistapaa kohtaan. Tilanne on kuitenkin muuttunut Yhdysvaltain viranomaisten ryhdyttyä tutkimaan Trumpin organisaatioon kuuluneiden ja osittain siinä edelleen mukana olevien ihmisten Venäjä-yhteyksiä. Jo oman asemansa pelastamiseksi Trumpin on ollut pakko ottaa etäisyyttä Venäjän johtoon samalla kun hän on antanut enemmän tilaa tiiminsä perinteisempää Venäjä-linjaa edustaville jäsenille.

Isoin muutos tapahtui Syyrian joukkojen tehtyä myrkkykaasuiskunsa siviilejä vastaan ja USA:n reagoitua omalla ohjushyökkäyksellään al-Assadin ilmavoimien tukikohtaan. Samaan aikaan Yhdysvallat on lähettänyt laivasto-osastonsa kohti Korean niemimaata Pohjois-Korean johdon valmistellessa uutta ydinkoetta.

Uusimman kaasuhyökkäyksen jälkeen maailmalla on vahvistunut näkemys siitä, että al-Assadista on vihdoin päästävä eroon. Samaan tapaan maailma on Kiinan johtoa myöten alkanut kypsyä Kim Jong-Unin aste astetta vaarallisemmaksi muodostuvaan häiriköintiin.

Kaikkien suurten valtojen intressinä on jännitysten purkaminen niin, että paikallisten konfliktien eskaloitumisesta todella suuriksi yhteenotoiksi vältytään ja että eri maat pääsevät kehittämään taloudellista yhteistyötä keskenään. Toki kaikki maat haluavat pitää kiinni omista elintärkeistä intresseistään, mutta tietävät myös kaikkien joutuvan taipumaan vallitsevat realiteetit huomioon ottaviin kompromisseihin. Johtajien omana intressinä on niiden toteuttaminen sellaisilla tavoilla, jotka eivät johda heidän omien kasvojensa menetykseen.

Onko Putin liikkeellä väärällä vaihteella?

Presidentti Putin onnistui kaappaamaan itselleen aloitteen muutama vuosi sitten omaksumalla joukon uudenlaisia hybridisodan strategioita ja viestittämällä aikovansa pelata jatkossakin kokonaan omilla säännöillään. Taustalla oli usko Venäjän hallussa olevan ydinpelotteen tuomaan koskemattomuuteen ja länsimaiden haluttomuuteen asettaa kovaa kovaa vastaan maan operoidessa omilla lähialueillaan. Viime aikoina Venäjän johtoa on rohkaissut siihen myönteisesti suhtautuvan oikeistopopulismin asemien vahvistuminen länsimaissa.

Nyt kuitenkin USA:n johto on osoittanut, että myös muut maat ovat tilanteen niin vaatiessa valmiita käyttämään sotilaallista voimaa Venäjän uhitteluista huolimatta. Oikeistopopulismin kannatuksen aallonharja länsimaissa on todennäköisesti jo ohitettu. Venäjällä USA:n presidentinvaalien jälkeen koettu innostus maiden välisten suhteiden mahdollisesta paranemisesta oli aitoa ja laajaa. Eräs keskeinen syy tähän on maassa vallitseva taloudellinen ahdinko, josta ei ole ulospääsyä ilman avautumista ulospäin.

Mutta mitä tekee presidentti Putin?  Hän linnoittautuu entistä tiiviimmin Kremlin muurien taakse, kieltäytyy kaikista al-Assadin asemaa koskevista neuvotteluista, estää vetollaan kansainvälisen yhteisön yhteiset toimet myrkkykaasuiskun selvittämiseksi ja asettautuu yhdeksi viimeisistä Kim Jong-Unin hallinnon tukijoista. Eilen Putin ilmoitti Venäjän valmistautuvan torjumaan kaikki mahdolliset värivallankumoukset niin Venäjällä kuin muissakin IVY-alueen maissa.

Toisin sanoen vaikka sekä rauhan säilymiseksi että Venäjän omien intressien vuoksi tarvittaisiin uudenlaista joustavuutta, presidentti Putin reagoi entistäkin kulmikkaammin. Tämä ei lisää hänen mahdollisuuksiaan jatkaa maan johdossa presidentin nykyisen virkakauden päätyttyä eli ensi vuoden maaliskuun jälkeen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu