AnttiJuhaniKasvio

Maailman talouskehityksen voittajat ja häviäjät

Suomen Pankin tuoreessa ennusteessa maailman  kokonaistuotannon arvioidaan kasvavan reilun kolmen prosentin vauhtia vuosien 2017-2019 aikana. Samantasoisiin kasvulukuihin päätyi myös Kansainvälinen valuuttarahasto tammikuussa julkaistussa aiemman ennusteen päivityksessä.  USA:n odotetaan vetävän teollisuusmaiden kasvua samalla kun Kiina ja Intia ovat kehittyvien maiden talouskasvun vetureita. Viime aikoina vaikeuksissa olleiden Venäjän ja Brasilian odotetaan pääsevän ensi vuonna 1-2 prosentin tasoiseen kasvuun.

Molemmissa ennusteissa pyritään ottamaan huomioon epätietoisuus siitä, millaiseksi USA:n uuden johdon politiikka käytännössä muotoutuu.  Mitään isoja muutoksia ei kuitenkaan oleteta tapahtuvan sen suhteen, miten eri maat on jakautuvat talouskehityksen voittajiin ja häviäjiin. Itse rohkenen olla eri mieltä tästä asiasta.

Miten USA pärjää Donald Trumpin johdolla?

Yhdysvallat on edelleen ylivoimaisesti maailman vahvin ja dynaamisesti kehittyvä talous, vaikka Kiina on jo ohittanut sen ostovoimatasoitetuin luvuin mitatun kokonaistuotannon määrässä. Yksityinen kulutus on maan talouskehityksen moottori, mutta valtava merkitys on myös Applen, Alphabetin, Microsoftin ja Amazonin kaltaisilla suuryrityksillä, jotka kehittelevät juuri nyt aktiivisesti uusia alustatalouden ja tekoälyn sovelluksia. Lisävahvuuksina ovat maan huippuyliopistot sekä kyky ottaa vastaan ja hyödyntää muualta tulevia lahjakkuuksia.

Valkoisen talon lupaamien veronalennusten, sääntelyn purun ja infrastruktuuri-investointien uskotaan piristävän lähiaikoina USA:n taloutta samalla kun muutto- ja tuontirajoitusten pelätään vaikuttavan päinvastaiseen suuntaan. Vaikka liittovaltion roolia USA:n kaltaisessa markkinavetoisessa ja melko itsenäisiin osavaltioihin jakautuneessa yhteiskunnassa ei pidä ylikorostaa, pelkään Trumpin hallinnon saavan paljon pahaa aikaan.

Hallinto pyrkii elvyttämään vanhoja kaivosalueita ja teollisuuskeskuksia samalla kun se ajaa kansainvälisen kaupan vapautuspyrkimykset umpikujaan.  Eteläisten osavaltioiden puutarhaviljelmät jäävät vaille tarvitsemaansa työvoimaa samalla kun kohoavat tuontihyödykkeiden hinnat leikkaavat kotitalouksien kulutusta ja pakottavat kaupan alan yritykset saneeraamaan toimintojaan. Uuden tietotalouden yritykset eivät saa tarvitsemiaan osaajia Yhdysvaltoihin, jolloin ne alkavat siirtää toimintojaan esimerkiksi Kanadaan, Brittein saarille tai muualla Eurooppaan. Joitakin hubeja voidaan luoda Intiaan ja jopa Afrikkaan, esimerkiksi Keniaan.

Trumpin hallinnon kasvua heikentävät vaikutukset tulevat siten olemaan tuntuvia Yhdysvalloissa, kun taas muut maat saavat piristysruiskeita niissä toimintojaan laajentavilta amerikkalaisyrityksiltä. Siksi oletan USA:n talouskasvun jäävän vuosikymmenen lopulla selvästi ennustettuja tasoja heikommaksi. Omat sävynsä kehitykselle antavat syvenevät sisäiset ja ulkoiset jännitteet sekä ekologian vaatimien sopeutustoimien siirtyminen hamaan tulevaisuuteen.

Nouseeko EU länsimaiden talouskehityksen veturiksi?

EU ei ole perinteisesti kuulunut talouennustajien suosikkeihin eikä se ole sitä nytkään. Sekä Suomen Pankki että IMF ennakoivat EU:n ja euroalueen talouskasvun jäävän ennustekaudella puolisen prosenttia Yhdysvaltoja alhaisemmalle tasolle, eikä eronsa kanssa painiskelevan Britannian odoteta pärjäävän EU:ta paremmin.

Itse oletan EU:n hitsautuvan brexitin jälkeen aiempaa kiinteämmäksi liittoumaksi, joka oppii suhtautumaan myös taloutensa hoitoon vastuullisemmin. Kansainvälisessä politiikassa EU joutuu ottamaan itselleen länsimaiden arvojohtajan roolin, ja myös ekologisen rakennemuutoksen toteuttamisessa ja vapaakaupan puolustamisessa EU:lle jää vetäjän rooli.

Olen jo aiemmin maininnut monien tietotalouden kärkiyritysten sijoittavan jatkossa toimintojaan USA:n sijasta Eurooppaan. Lontoon on puolestaan vaikea säilyttää nykyistä määrää rahoitusalan toimintoja, ja osa niistä sijoittuu Eurooppaan. Eri tekijät huomioon ottaen uskon EU:n voivan päästä ennustekaudella kutakuinkin samoihin kasvulukuihin USA:n kanssa.

Kiina – uusi Neuvostoliitto?

Kiinan kasvun odotetaan hidastuvan muun muassa väestörakenteen ja vallitsevan kasvumallin muutosten seurauksena, mutta yltävän edelleen viiden-kuuden prosentin tasolle. Maata johtava kommunistinen puolue on autoritaarisista menetelmistään huolimatta osoittanut kykenevänsä tehokkaaseen resurssien uudelleensuuntaamiseen kasvun edellyttämillä tavoilla.

Itse kuitenkin pidän hallinnon epädemokraattisuutta nykyisessä tilanteessa vakavana taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen esteenä. Miten kiinalaiset voivat päättää yhteiskuntansa tulevaisuuden kannalta keskeisistä valinnoista ilman vapaata julkista keskustelua, eri näkemysten kannattajien poliittista organisoitumista ja niiden todelliseen kannatukseen perustuvaa demokraattista päätöksentekoa? Nyt valinnat tehdään äärimmäisen keskitetysti kommunistisen puolueen pahasti ukkoutuneessa ydinjoukossa ja yksinomaan heidän elämänkokemuksensa perusteella.

Tästä näkökulmasta katsottuna Kiinan nykytilanne ei itse asiassa eroa kovin paljon tilanteesta, joka vallitsi Leonid Brezhnevin, Konstantin Tshernenkon ja Juri Andropovin aikaisessa Neuvostoliitossa.

USA:n johtamisongelmien vuoksi Kiinalla on juuri nyt mahdollisuus esiintyä vapaakaupan ja vastuullisen ilmastopolitiikan aktiivisena puolestapuhujana. EU:n kannattaa siksi pyrkiä rakentamaan yhteistyötä Kiinan kanssa näillä alueilla. Mutta maan nykyhallinnon kyky sopeutua edessämme olevaan teolliseen vallankumoukseen ei välttämättä ole oleellisesti parempi kuin oli neuvostojohdon kyky sopeutua kolme vuosikymmentä sitten koettuun jälkifordistiseen murrokseen.

Siksi veikkaan maalle hitaampaa kasvua kuin yleisesti ennakoidaan. Ja onnekkaita olemme, jos vanhentuneiden valtarakenteiden purkaminen onnistuu rauhanomaisesti niin, että Kiina tuon vaiheen jälkeen pääsee kehittymään jälleen mahdollisuuksiensa mukaisesti.

Pari loppuhuomiota

Kiinan kasvun hidastuminen vahvistaa Intian roolia nopeimmin kasvavana isona taloutena. USA:n rajanaapurit Kanada ja Meksiko voivat menestyä ennakoitua paremmin niihin Yhdysvalloista tulevien toimintojen ansiosta. Venäjän ja Turkin kasvuun kohdistetut odotukset jäänevät toteutumatta näiden maiden itsevaltaisten johtajien harjoittaman politiikan vuoksi. Köyhimpien maiden ahdinko tullee syvenemään vielä nykyisestä, vaikka uusia kasvukeskuksia syntyy melko pian myös Afrikkaan. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset