AnttiJuhaniKasvio

Vasemmiston itsetutkiskelun paikka

Oikeistopopulismin kannatuksen nousu on pakottanut monet vasemmistoliberaalit pohtimaan uudelleen omia strategioitaan Atlantin molemmin puolin. Syytä onkin, sillä todellisuutta yksinkertaistavilla teeseillään perinteinen vasemmisto on tarjonnut ja tarjoaa oivallisia aseita myös Donald Trumpin ja muiden oikeistopopulistien käyttöön.

Taistelu globalisaation ja uusliberalismin tuulimyllyjä vastaan

Tyypillinen vasemmistolainen tulkinta syyttää nykyisin globaalien markkinavoimien ylivaltaa ja sitä ajavaa uusliberaalia ajattelua kutakuinkin kaikista nyky-yhteiskunnan ongelmista. Siksi vasemmisto on vastustanut jyrkästi esimerkiksi Yhdysvaltojen ja Euroopan välillä neuvoteltuja vapaakauppasopimuksia. Globalisaation pelätään vievän työpaikkoja ulkomaille, tuovan omaan maahan alipalkattua ulkomaista työvoimaa sekä edistävän hyvinvointivaltion ja sen tarjoamien palvelujen alasajoa.

Kaikilla näillä näkemyksillä on omat perustelunsa. Samalla kuitenkin unohdetaan herkästi, että kansainvälisen taloudellisen kanssakäymisen lisääntyminen ja ihmisten liikkuminen maasta toiseen ovat kasvattaneet merkittävästi hyvinvointia sekä teollisuusmaissa että kehittyvissä maissa. Lisäksi unohdetaan, että suomalaisten työllistymismahdollisuudet riippuvat ennen kaikkea taloutemme kilpailukyvystä. Samasta tekijästä riippuvat myös hyvinvointiyhteiskunnan kehittämisen mahdollisuudet. Jos leikkauksia on joskus pakko tehdä, kyse voi hyvin olla oikeistolaisen ajattelun sijasta pelkästään vastuullisen taloudenhoidon vaatimuksista.

Oikeistopopulismi rakentaa kannatuksensa ennen kaikkea ihmisten kokeman turvattomuuden, epäoikeudenmukaisuuksien ja eliittien vastaisen protestihalukkuuden varaan. Valtaan pyrkiessään sen kannattaa napata vasemmistolta vaatimukset globalisaation vastustamisesta, kotimaisten työpaikkojen suojelemisesta sekä heikompiosaisille suunnattujen palvelujen ja tulonsiirtojen säilyttämisestä. Samalla oikeistopopulistit voivat luvata olla perinteistä oikeistoa napakampia rajojen sulkemisessa, vieraiden kulttuuristen vaikutusten torjumisessa sekä kurin ja järjestyksen ylläpitämisessä. Ja koska tosiasioiden merkitystä vähätellään muutoinkin, oikeistopopulistien ei tarvitse vaivata päätään lupaustensa realistisuudella ennen kuin valta on oikeasti siirtynyt heidän haltuunsa.

Kohti uudenlaisia visioita

Tänä päivänä meidän kaikkien tulisi kantaa huolta ennen kaikkea maailmanlaajuisesti huikeisiin mittoihin kasvaneesta sosiaalisesta eriarvoisuudesta, ihmisoikeusloukkauksista ja olemassaolomme luonnollisten perustojen tuhoutumisesta. Markkinat eivät näitä ongelmia ratkaise, mutta markkinoita tarvitaan pyrittäessä käytettävissä olevien resurssien tehokkaaseen allokointiin. Ylipäätään tarvitsemme taloudellisesti rationaalia ja älyllisesti rehellistä ajattelua aina kun yhteiskuntapolitiikalla pyritään tunteiden nostattamisen sijasta saavuttamaan todellisia tuloksia.

Vasta kun vasemmistoliberaalit luopuvat vanhasta antiglobalistisesta ja valtiokeskeisestä retoriikastaan sekä alkavat etsiä oikeasti toimivia ratkaisuja nyky-yhteiskuntien kehityksen keskeisimpiin ongelmiin, he voivat ryhtyä uudelleen kilpailemaan poliittisten hegemonia-asemien saavuttamisesta. Aikaa uudistumiseen ei kuitenkaan ole paljon;  esimerkiksi Yhdysvaltain kongressin välivaalit tulevat jo alle kuudensadan päivän päästä, eikä niitä voiteta enää pelkästään Bernie Sandersin esivaalikampanjan aikaisten sloganien uudelleenkierrättämisellä.

Periaatteessa samat uudistumisen paineet kohdistuvat myös Suomen vihreisiin ja vasemmistopuolueisiin, jos ne aikovat tosissaan haastaa nykyisen hallitusrintaman ensi eduskuntavaaleissa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Jaakko Häkkinen

Poliittinen kenttä lienee uudelleennavoittumassa. Jännä nähdä, millaisia leirejä ja puolueita syntyy.

Käyttäjän ilkka07kiviniemi kuva
Ilkka Kiviniemi

Politiikka on nykyään yhtä sekametelisoppaa. Vielä 70-luvulla Suomella oli Saarinen, Kivistö ja Sorsa kertomassa, että suuri Neuvostoliitto kaipaa veljiään. Se isoveli valvoo etuaan. Keskusta oli todella keskellä, eikä Kokoomusta haluttu hallitukseen. Ei ennen kuin Väyrynen aloitti pelinsä ja Sorsa näki todella punaista. Siitä sitten Holkeri sai pääministerin postin. Tätä se on, suutari pysyköön lestissään eikä mielistelisi toisia väärällä tavalla. Mainittakoon että tuolloin Keskusta sai jäädä paitsioon, ulos hallituksesta. Nyt ei vain tiedä selvää tietä, koska Neuvostoliiton romahdus muutti maailmaa niin paljon. Toveri on vielä kaveri, mutta aate paperilla melkoinen mysteeri. Venäjällä kuin Yhdysvalloilla on politiikka ja talous enemmän kuin hakusessa. Liekö molempien tapa edetä jo jälkeen jäänyttä, eikä Putin kuin Trump osaa kuunnella viisaita sanoja. Demokratia ei juuri nyt sanana vakuuta

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset