AnttiJuhaniKasvio

Ratkaiseeko talouskasvun nopeutuminen hyvinvointimme ongelmat?

Viime päivät ovat tuoneet kokonaisen sarjan hyviä talousuutisia sekä Suomesta että maailmalta, vaikka USA:n osakemarkkinoilla onkin ollut vähän levotonta. Uutiset ovat mannaa etenkin hallitukselle, jonka kykyjä korjata talouden ja työmarkkinoiden kurssia on viime aikoina vähän epäilty. Nykyoloissa on kuitenkin aiheellista kysyä, onko BKT:n kasvuprosentin kohottaminen itsestäänselvästi yhteiskuntapolitiikan tärkein ellei peräti ainoa tavoite.  

Sitkeästä taantumasta orastavaan nousuun

Kymmenkunta vuotta sitten puhjennut finanssikriisi ja sitä seurannut suuri taantuma ovat rasittaneet talouskehitystä niin maailmalla kuin Suomessakin tarmokkaista elvytysyrityksistä huolimatta. Eräät taloustieteilijät väittävät teollisuusmaiden siirtyneen pysyvästi sekulaariin stagnaatioon eli aikaan, jolloin talouskasvu jää oleellisesti menneitä vuosikymmeniä alhaisemmalle tasolle.  

Suomi on joutunut kärsimään Nokian matkapuhelinten romahduksen ja Venäjän talouden alamäen vuoksi muita teollisuusmaita pahemmin. Siksi tuotantomme määrä ei tänäkään vuonna yllä taantumaa edeltäneen suhdannehuipun tasolle.

Yhdysvaltain talouskasvun odotetaan kuitenkin yltävän jo runsaan kahden prosentin kasvuun. Maan työttömyysaste on pudonnut alle viiden prosentin, ja keskuspankki uskaltaa nostaa korkoja joutumatta pelkäämään notkahdusta Yhdysvalloissa tai kehittyvillä markkinoilla. Kiina näyttää päässeen irti sen teollisuutta rasittaneista ylikapasiteettiongelmista, Etelä-Korean ja Taiwanin vientiyrityksiin virtaa uusia tilauksia ja raaka-aineiden hinnannousut auttavat Venäjää ja Brasiliaa ylös kuopasta.

Läntinen Eurooppa ei ole päässyt samaan suhdannevaiheeseen USA:n kanssa, eivätkä EKP:n koronnostot ole vielä ajankohtaisia. Ennen pitkää talouden odotetaan silti piristyvän EU:ssakin varsinkin jos uusilta kauppasodilta vältytään.  Suomen odotetaan saavan vientinsä pitkän tauon jälkeen uuteen nousuun. ETLA on vastikään ennustanut Suomen talouskasvun yltävän tänä vuonna 1,7 prosenttiin. Tuon mittainen kasvu auttaisi painamaan työttömyyden runsaaseen kahdeksaan prosenttiin ja myös julkisen velan bkt-osuuden kasvu hidastuisi selvästi.

Mutta toimiiko talouskasvun nopeutuminen vielä patenttilääkkeenä, joka tarjoaa automaattisesti ratkaisut kaikkiin nyky-yhteiskuntien ongelmiin? Vai johtaako nykymuotoinen kasvu päinvastoin joidenkin ongelmien edelleen pahenemiseen? Ja edellyttääkö eteneminen parempaan maailmaan suuntautumista toisenlaisten keinojen käyttöön?

Kasvu ja sen luonnolliset rajat

Pikaisesti ajatellen nopeutuva kasvu voi tuntua lähes itsestäänselvästi myönteiseltä asialta sekä Suomen että koko ihmiskunnan näkökulmasta. Kasvu tuo mukanaan uusia työpaikkoja, joita todellakin tarvitsemme nyt kun esimerkiksi yli neljännes työtä hakevista 15-24-vuotiaista suomalaisista miehistä on työttömänä. Kasvu lisää kotitalouksien kulutusmahdollisuuksia ja auttaa tasapainottamaan julkista taloutta. Maailmanlaajuisesti tarvitaan noin neljän prosentin vuotuista kasvua pelkästään työttömien määrän pitämiseksi nykytasollaan. Kasvua tarvitaan myös säällisten elinolojen varmistamiseksi niille miljardeille köyhille, joille modernin elämän mukavuudet ovat toistaiseksi saavuttamaton unelma.

Tämän vastapainona on kuitenkin otettava huomioon, että ihmiskunnan taloudelliset toiminnot ylittävät jo nykyisin kirkkaasti planeettamme kantokyvyn. Raivaamalla maata eri inhimillisten toimintojen käyttöön viemme elintilaa muilta maapallolla kehittyneiltä biologisen elämän muodoilta. Kaivamme maaperästä koko ajan enemmän uusiutumattomia mineraaleja ja ohjaamme kasvavan osan vesivaroista ihmisten käyttöön. Toimintomme kuormittavat ympäristöä tavalla, joka on käynnistänyt niin ennennäkemättömän nopean ilmaston lämpenemisen kuin lajien kiihtyvän tuhoutumisenkin.

Talouden kehittyessä me opimme käyttämään rajallisia luonnonvaroja aiempaa tehokkaammin ja myös vähentämään niiden aiheuttamia ympäristökuormia. Alkuvaiheessa tämä voi olla suhteellisen helppoakin, mutta pidemmälle mentäessä hyötysuhteiden parantaminen vaikeutuu. Lisäksi uusien ratkaisujen käyttöönotto voi tuoda mukanaan uudenlaisia ongelmia, mistä esimerkiksi käy fossiilisten energianlähteiden korvaaminen ydinvoimalla. Kokonaan taloudellisten toimintojen laajentumista ei pystytä kytkemään irti lisääntyvästä luonnonvarojen kuluttamisesta ja ympäristön pahenevasta kuormittamisesta.

Siksi nykymuotoisen talouskasvun nopeutuminen vie meidät niiden kriittisten rajojen ylitse, jonka jälkeen ilmastonmuutos irtautuu hallinnastamme. Lisäksi  joudumme valmistautumaan kiristyvään kilpailuun hupenevista vesivaroista, pienenevistä kalansaaliista, olemattomiin supistuvista hunajasadoista ja monista muista niukkuuksista. Eläminen teknologisoituneissa ympäristöissä ja pitkälle prosessoidun ruoan nauttiminen heijastuvat terveyteemme, jonka hoitaminen vaikeutuu uusien superbakteerien kehittymisen ja lääketeollisuuden perinteisesti käyttämien bioperäisten raaka-aineiden häviämisen vuoksi.

Kasvun hedelmät jakautuvat yhä epätasaisemmin

Yksittäiset maat pyrkivät nykyisin suojelemaan entistä määrätietoisemmin omia taloudellisia etujaan. Donald Trump ole ainoa valtiojohtaja, joka rakentaa kannatuksensa nimenomaan tätä koskevien lupausten varaan. Kriittisten raaka-aineiden saanti turvataan tarvittaessa asein, eikä yksikään maa halua vaarantaa työpaikkojaan suostumalla muita tiukempiin ympäristönormeihin. Kansallisvaltioiden sisällä eri ihmisryhmien sosiaaliset erot ovat kasvaneet huikean suuriksi, ja tämä kehitys jatkuu edelleen. Maailmanlaajuisesti etenemme kohti apartheid-järjestelmää, jossa varakkaiden ja köyhien maiden asukkaat pidetään tiukasti erossa toisistaan. Toki rajoja pyritään koko ajan ylittämään, mutta entistä useampi yrittäjä päätyy Välimeren pohjaan, viranomaisten pakkopalauttamaksi tai viettämään loppuelämänsä pakolaisleirillä.

Näissä oloissa nopeutuvan kasvun hedelmät ohjautuvat ennen kaikkea maailman varakkaimpien väestöryhmien haltuun. Myös keskiluokkiin kuuluvien työllistymismahdollisuudet paranevat toki jonkin verran ja joiltakin julkisten palvelujen ja tulonsiirtojen leikkauksilta voidaan ehkä välttyä. Valtaosa julkisten menojen kasvusta käytetään kuitenkin sotilaalliseen varustautumiseen ja sisäisen turvallisuuden vahvistamiseen. Työelämässä pärjääminen edellyttää mukautumista organisaatioiden kasvaviin tehokkuusvaatimuksiin, kun taas palkkojen merkittävää kasvua, elämisen laadun paranemista tai turvatumpaa tulevaisuutta on nykyoloissa turha odottaa.

Köyhät väestöryhmät joutuvat kärsimään muita raskaammin kasvun kääntöpuolena olevista negatiivisista kehitystendensseistä kuten hintojen kallistumisesta, massakulutushyödykkeiden laadun heikkenemisestä ja elinympäristöjen huonontumisesta. Köyhien psykologista kuormaa kasvattaa tietoisuus hyväosaisten elinolosuhteiden karkaamisesta entistä kauemmas heidän kokemastaan ankeudesta.

Alakerran väen ongelmia

Maailmanlaajuisen talouskasvun nopeutuminen on kohentanut viime vuosikymmeninä selvimmin niiden kehittyvissä maissa asuvien ihmisten asemaa, jotka ovat pystyneet kasvun myötä irtautumaan köyhyydestä. Viime vuosikymmenten aikana olemme saaneet todistaa uuden keskiluokan nopeaa kasvua etenkin sellaisissa maissa kuin Kiinassa ja Intiassa.

Menestyjiin voidaan lukea muun muassa perheet, joiden jäsenistä jotkut ovat lähteneet ulkomaille ja lähettäneet sieltä rahaa kotiseudulleen. Jotkut lähtijöistä ovat palanneet säästöineen ja osaamispääomineen rakentamaan oman kotimaansa taloutta. Monet ovat kouluttautuneet, muuttaneet kaupunkeihin ja päässeet töihin organisaatioihin, joissa maksettavat palkat ovat aivan eri tasolla kuin ne tulot, joihin he olisivat joutuneet tyytymään kotiseuduillaan.

Tämä kehitys jatkunee tästä eteenpäinkin teollisuusmaiden uusista muuttorajoituksista ja kasvavista tuontiveroista huolimatta. Mutta maailmanlaajuisen keskiluokan kasvu tulee todennäköisesti hidastumaan merkittävästi. Samalla keskiluokkaan pyrkivien on oltava valmiita kasvattamaan tuottavuuttaan nopeammin ja tyytymään vaatimattomampaan palkkakehitykseen pysyäkseen ylipäätään kelkassa mukana. Heidän elämisensä laatua heikentävät nopeasti kasvavat ympäristöongelmat. On vain ajan kysymys, milloin ongelmat – kuten ilman laadun radikaali huononeminen – saavuttavat todella katastrofaaliset mittasuhteet.

Jäljelle jää kasvava määrä turhautuneita ihmisiä, jotka ovat valmiit purkamaan vihaansa niin oman maansa sisällä kuin länsimaita vastaan suunnattujen protestien välityksellä. Tämä puolestaan kasvattaa sekä väkivaltaa että siihen varautumista maailmanlaajuisesti.

Vaihtoehto

Työmarkkinoille virtaa etenkin kehittyvissä maissa nykyisin niin paljon uutta väkeä, ettei mikään voima kykene estämään maailman talouskasvun jatkumista voimakkaana vielä vuosikymmenten ajan. Mutta jo ihmiskunnan olemassaolon turvaamiseksi kasvu on pakko saada ohjautumaan sekä ekologisesti että sosiaalisesti paljon nykyistä kestävämpiin suuntiin. Esimerkiksi kasvihuonekaasujen määrät on saatava nopeasti laskuun ja myös lajien tuhoutuminen on saatava hidastumaan. Lisääntyvän varustelun sijasta talouden resurssit on suunnattava ihmisten elämisen laatua kestävästi parantaviin kohteisiin. Myös väestönkasvu on saatava hidastumaan ennustettua nopeammin, ja niin tulot kuin varallisuuskin on jaettava maailmanlaajuisesti paljon nykyistä oikeudenmukaisemmin.

Näihin tavoitteisiin ei päästä sen paremmin protektionismilla kuin rajojen sulkemisella. Jo nämä kaksi asiaa kertovat siitä, kuinka vaikeiden poliittisten tehtävien eteen etenkin kehittyneissä teollisuusmaissa joudutaan kestävämmälle kehitysuralle pyrittäessä. Uskon kuitenkin edelleen optimistisesti järjen voittoon ennemmin tai myöhemmin. Onhan eteneminen kestävämmälle kehitystielle välttämätöntä, jos länsimaisen sivilisaation halutaan ylipäätään säilyvän hengissä. Tässä kohdin voidaan hyvin käyttää Margaret Thatcherin aikanaan lanseeraamaa ilmaisua, jonka mukaan ”there is no alternative”.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Todella likinäköisesti pitää ajatella jos pitää taloudellista kasvua myönteisenä tilanteessa jossa kulutetaan huomattavasti enemmän varoja kuin maapallo tuottaa ja meretkin hukkuu jätteisiin. kaikkea on yllin kyllin ja enemmän tuotetaan kuin edes kulutetaan, hävikki on valtava. Pitäisihän se olla tolkun ihmiselle ilmiselvää, että talousjrjestelmä joka edellyttää jatkuva kasvua jo aikaansa ylittänyt.
Kestävä kasvu on mahdoton paradoksi.

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

Vastaus otsikon kysymykseen: Ei ratkaise.

Käyttäjän ilkka07kiviniemi kuva
Ilkka Kiviniemi

Se tuotteiden ja hukkaan menneiden ideoiden määrä on yksi suurin laman aiheuttajista. Jos alennus ei takaa tarpeeksi tuottoa ostaa itselleen uutta, käteen voi jäädä vain tyhjä lupaus paremmasta. Kuinka paljon kaikkea on kaupan ja paljonko jää myymättä, montako henkisesti raskasta konkurssia vielä näkemättä. Tärkein on ihmisen hyvinvointi, senkin markkinatalous törsää aina vain uusiin ulottuvuuksiin. Ihminen ravaa kuin ravihevonen, ymmärtämättä mitä varten tämä kuluttava kilpailu on olemassa. Kun kuitenkin tärkeintä on selviytyminen päivästä päivään, apetta pollelle, ei sirkushuvien suunnittelu. Vielä olisi mahdollisuus oppia luopumaan ja sopeutumaan, mutta ahneus etsii aina vain valtaa, myös Trump ja USA. Sitä seuraa usein ne sodan kahdet kasvot, tuhoa tai tuhoudu. Talouden ollessa yksi syy luoda hävinneitä ja voittajia.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset