AnttiJuhaniKasvio

EU - ylös laaksonpohjasta?

Yhdentynyt Eurooppa on ollut yksi viime aikojen eniten arvostustaan menettäneistä ideoista. Kauaksi ovat jääneet unelmat laajentuvasta ja instituutioitaan vahvistavasta Euroopan Unionista, joka näyttää muille mallia vauraan, kilpailukykyisen, sivistyneen, moniarvoisen, demokraattisesti johdetun, sosiaalisesti oikeudenmukaisen ja luontoa suojelevan yhteiskunnan rakentamisessa. Brysselin tapahtumat eivät juurikaan enää kiinnosta kansalaisia, yhteisvaluutan uskotaan epäonnistuneen ja Britannian ohella myös monissa muissa maissa halutaan päästä eroon EU:sta, eurosta tai molemmista. Ja vaikka jäsenyyttä oltaisiinkin valmiita jatkamaan, Brysseliä ei haluta päästää määräämään yksittäisille jäsenvaltioille esimerkiksi sitä, paljonko niiden tulisi ottaa vastaan turvapaikanhakijoita tai miten heitä tulisi kohdella.

Kreml on tehnyt jo pitkään töitä EU:n heikentämiseksi, ja nyt myös Yhdysvaltain presidentti ignoroi pitkälti EU:n omissa toimissaan. Eikä puhti ole päällä Brysselissäkään. Hyväksi esimerkiksi tästä käy eroaan pohtivan Jean-Claude Junckerin johdolla laadittu komission valkoinen kirja Euroopan tulevaisuudesta. Innostavien visioiden sijasta siinä tarjotaan jäsenmaiden pohdittavaksi melko toteavaan sävyyn viisi vaihtoehtoista tapaa jatkaa nykytilasta eteenpäin (ks. linkki).

Käänteen merkkejä

Mutta onko alamäen pohja jo nähty? Ovatko eurooppalaiset pikku hiljaa heräämässä näkemään uudelleen yhteistyön arvon? Eräät viime aikojen tapahtumat ovat saattaneet ajaa kehitystä tähän suuntaan.

Eräs tärkeä tekijä on ollut Venäjän lisääntyvä varustautuminen ja pyrkimys vaikutusvallan lisäämiseen keinoja kaihtamatta  etenkin sitä lähellä olevilla alueilla. Eurooppalaiset havaitsivat jo viime vuonna selkeän tarpeen oman puolustuksensa vahvistamiseen, ja vielä selkeämmin tarve on tullut esiin Yhdysvaltain presidentinvaalien jälkeen Donald Trumpin ilmoitettua, ettei hänen maansa ole enää valmis toimimaan entiseen tapaan eurooppalaisten turvallisuuden takuumiehenä. Jos Eurooppa joutuu jatkossa ottamaan enemmän vastuuta puolustuksestaan, se on ilman muuta parempi tehdä yhdessä kuin erillisten kansallisvaltioiden pienimuotoisemmin ponnistuksin.

Toinen keskeinen muutos on pitkään jatkuneiden kansainvälisen kaupan vapauttamispyrkimysten vaihtuminen uusien kaupan esteiden pystyttämiseksi. Valkoinen talo valmistautuu muun muassa uudistamaan verotustaan tuontia rajusti hillitseväksi samaan aikaan kun se etsii keinoja WTO:n määräysten kiertämiseksi. Tässä tilanteessa tarvitaan uudella tavalla sekä EU:n yhteisiä sisämarkkinoita että aktiivisia toimia edessä olevan protektionismin aallon hillitsemiseksi ja sen aiheuttamien haittojen lievittämiseksi maailmanlaajuisesti.

Kulttuurisella tasolla eurooppalaiset joutuvat nykyisin todistamaan valistuksen, demokratian ja ihmisoikeuksien jäämistä taantumuksellisten ja itsevaltaisten johtajien jalkoihin. Uhka näkyy myös Yhdysvalloissa, missä presidentti on julistanut sodan riippumatonta mediaa vastaan. Nyt jos koskaan tarvitaan valistuneita eurooppalaisia johtajia puolustamaan yhteistyössä länsimaisia arvoja ja harjoittamaan niihin pohjautuvaa käytännön politiikaa.

Eräänä osoituksena henkisen ilmapiirin muutoksesta voidaan pitää Saksan sosialidemokraattien kokemaa kannatuslisäystä heidän valittuaan erittäin eurooppalaisen profiilin omaavan Martin Schultzin liittokansleriehdokkaakseen. Ehkä myös Marine Le Penin ja Geert Wildersin kannatushuiput Ranskassa ja Hollannissa on jo nähty niin, että kummassakin maassa eurooppalaisempaa linjaa edustavat poliitikot päätyvät edessä olevien vaalien voittajiksi. Britanniassa melko monet Brexitin puolesta äänestäneet ovat jo tulleet katumapäälle, ja trendi vahvistunee sitä mukaa kun eron todellinen hinta konkretisoituu kansalaisille.

Entä tästä eteenpäin?

Juuri nyt olisi oikea paikka vahvoille eurooppalaisille puheenvuoroille – sellaisille, jotka auttavat näkemään maanosamme potentiaalisen roolin paremman maailman rakentamisessa vuosikymmenten perspektiivissä. Jos tällainen keskustelu saataisiin liikkeelle, ehkä britit ottaisivat vielä uuteen harkintaan oman lähtönsä EU:sta. Ehkä norjalaiset alkaisivat harkita EU:n suoraa jäsenyyttä nykyisen päätösvallattoman ulkojäsenyyden sijasta, ja ruotsalaiset ja tanskalaiset näkisivät yhteisvaluutan edut uudella tavalla. Tällaisten trendien voimistuessa myös muu maailma oppisi arvostamaan yhdentyvää Eurooppaa aivan toisin kuin vielä nykyisin ajatellaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"ruotsalaiset ja tanskalaiset näkisivät yhteisvaluutan edut uudella tavalla."

Eivät nämä mitään tyhmiä ole, haluavat pitää omat rahat itsellään eikä jakaa Suomen tavoin typeryyksiä tehneille sijoittajille.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Yhteinen valuutta vapauttaa kansalaiset toistuvilta valuutanvaihdoilta Euroopassa matkustaessaan samalla kun se vapauttaa yritykset pohtimasta valuuttakurssivaihtelujen vaikutuksia niiden liiketoimintoihin.

Pienempi valuutta-alue saa kansainväliset sijoittajat yleensä liittämään suurempia riskipreemioita ostamiinsa arvopapereihin - kuten valtion velkakirjoihin. Ruotsin kymmenvuotisten velkakirjojen korko on tätä kirjoittaessani 0,69 %, kun suomalaisten on 0,47 %. Suomen velkatasolla tuollainen ero merkitsee lähes kolmea sataa miljoonaa valtion vuotuisissa lainanhoitokuluissa.

Euroalueesta voisivat periaatteessa hyötyä eniten kansantaloudet, jotka pysyvät Saksan tahdissa ja joilla on paljon siteitä tuohon maahan. Suomi ei ole viime vuosina oikein tuossa onnistunut, kun taas Ruotsi ja Tanska ovat pärjänneet paremmin. Siksi juuri niiden kannattaisi harkita mukaantuloa yhteisvaluuttaan.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Olisiko jotenkin perusteltavissa että Ruotsi ja Tanska pärjäisivät paremmin jos maksaisivat Suomen tavoin Kreikan velkoja? Mikään ei estä heitä pitämästä valuuttaansa euron tasolla eli siinäkään ei ole ongelmaa.

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

Turvallisuus ja Talous. Siinäpä ne kaksi pilaria, joita tulisi määrätietoisesti kehittää ja vahvistaa. Talouden suhteen oppia voi takautuvasti ottaa ajasta 83...90, jolloin Keski-Euroopan elinkeinoelämä otti vaoimakkaasti kantaa kilpailukyvyn menetyksiin USA:n ja Japanin ollessa karkumatkalla. Hätähuuto huomioitiin ja tuloksia alkoi 90 luvulla tulla. Nyt huomioon on otettava erityisesti Kiina ja Intia USA:n lisäksi. Iso-Britannian merkitys elinkeinoelämän puolella on supistunut mutta turvallisuuspuolella yhteistyötä tarvitaan.

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Hyvä kirjoitus Kasviolta.

EU on itse kasannut syntisäkkiään pitkän aikaa. Eurokriisi jo laittoi nurkat natisemaan mutta nähdäkseni siirtolaistulva oli se niitti, joka vei laajasti uskoa läpi kansankerrosten. Ikävintä tässä oli se, että EU teki parhaansa yllyttääkseen massavaellusta. Jo useita vuosia sitten EU oikein ravisteli ketsuppipulloa pelastamalla "merihätään joutuneita" siirtolaisia Välimerestä, mistä Australian pääministeri meitä erikseen varoitti. Sama muuten jatkuu.

Nyt on jännät paikat sen suhteen, että miten Ranskan ja Saksan äänestäjät kokevat populismilla valtaan päässeen Trumpin tuoman kaaoksen. Ehtivätkö he havahtua siihen, mitä populistipoliitikot voivat pahimmillaan saada aikaan vai näyttääkö demokratia irvokkaammat kasvonsa? Meillä on todellakin Soinissa käynyt hyvä herraonni - hänen arvonsa menevät itsekkyyden ohi.

Wahlroos joskus totesi, että ihmisistä 80% on idiootteja. Pidin lausumaa ensi alkuun kusipäisenä. Nyt kun suhteuttaa lausumaa todellisuuteen, niin Wahlroos näyttäisi olevan siinäkin oikeassa.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Ehtivätkö he havahtua siihen, mitä populistipoliitikot voivat pahimmillaan saada aikaan"

Muuten hyvä kirjoitus mutta mitä nämä populistipoliitikot (Trump+?) ovat saaneet aikaan?

Käyttäjän AriKuivanen kuva
Ari Kuivanen

Eu voisi saada tulevaisuutensa selkeammaksi jos jokaisessa jasenvaltiossa suoritettaisiin kansanaanestys vaihtoehtoina liittovaltiokehitys tai paluu vapaakauppaalueeksi.Tasta saadulla mandaatilla kehityksella olisi kansan tuki ja linja selva.Samalla voitaisiin valita euron ja oman kelluvan valuutan valilla.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Mitä populistit ovat saaneet aikaan?

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

#8

Astetta ikävämmän paikan kaikille asua, elää ja tehdä työtä.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Niin siis mikä, kuka populisti?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset