AnttiJuhaniKasvio

Optimistinen arvio maailmantaloudesta vuonna 2050

PriceWaterhouseCoopers julkaisi viime viikolla raportin maailmantaloudesta vuonna 2050 (ks. linkki). Raportti ennakoi maailman kokonaistuotannon volyymin yli kaksinkertaistuvan runsaan kolmannesvuosisadan kuluessa. Ostovoimatasoitetuin luvuin Kiina olisi 2050 selvästi suurin kansantalous, Intia nousisi Yhdysvaltojen ohitse kakkospaikalle ja Indonesia sijoittuisi neljänneksi. EU:n osuus maailman kokonaistuotannosta supistuisi viime vuoden 15%:sta 9 %:n vuonna 2050. Myös Venäjän osuus pienenisi, mutta maa pitäisi paikkansa maailman kuudenneksi suurimpana taloutena vielä vuosisadan puolessa välissäkin.

On monia syitä kyseenalaistaa raportin arvioita sekä maailmantalouden että yksittäisten maiden tosiasiallisista kehitysmahdollisuuksista. Siinä tarkastellaan eri maiden näköaloja lähinnä nykyisen lähtötason, työikäisen väestön määrän ja huoltosuhteen, inhimillisen pääoman, fyysisen pääomavarannon ja tuottavuuskehityksen valossa. Raportissa viitataan myös kasvuun vaikuttaviin institutionaalisiin ja kulttuurisiin tekijöihin, globaalin eriarvoisuuden synnyttämään epävakaisuuteen ja ilmastonmuutokseen. Niiden odotetaan kuitenkin olevan hallittavissa niin, että tilapäisistä vaikeuksista huolimatta maailmantalouden kasvu jatkuisi pääosin entiseen tapaan, vaikkakin vauhdiltaan hieman hidastuen ja uusille alueille painottuen.

Luonto lyö takaisin

Isoin varaus liittyy siihen, kykeneekö planeettamme tarjoamaan riittävät edellytykset maailman kokonaistuotannon volyymin kaksinkertaistumiselle. Talouden pyörittäminen kuluttaa jo nykyisin joka päivä valtaisat määrät vettä, kasvi- ja eläintuotteita, energiaa ja mineraaleja. Kokonaisuudessaan kulutamme nykyään vuosittain noin puolentoista maapallon luonnonvarat. Yhteiskuntien kehittyessä luonnonvaroja opitaan kyllä käyttämään tehokkaammin, mutta helpot keinot on tässä suhteessa jo käytetty. Harvassa ovat siksi nykyisin ne asiantuntijat, joilla on tarjottavanaan konkreettisia ratkaisuja nyky-yhteiskuntien resurssiongelmien ratkaisemiseksi niin, että maailmantalous voisi todella yli kaksinkertaistua seuraavan kolmannesvuosisadan aikana ilman vakavien pullonkaulojen syntymistä.

Pullonkaulojen kehittyminen ajaa herkästi hupenevista resursseista riippuvaiset väestöryhmät toisiaan vastaan. Monet nykyajan konflikteista niin Afrikassa, lähi-Idässä kuin Aasiassakin omaavat resurssisodan piirteitä, ja jatkossa tällaiset konfliktit lisääntyvät. Niitä käytäessä tuhotaan yleensä valtaisat määrät niin inhimillistä pääomaa kuin vuosikymmenten fyysisten investointien tuloksia, ja juuri niihinhän PwC:n kasvuennusteet pohjautuvat.

Resurssien kulutuksen ohella ihmiskunnan taloudelliset toiminnot kuormittavat ympäristöä vuosi vuodelta raskaammin. Seuraukset näkyvät muun muassa ilmastonmuutoksen etenemisenä, muovien ja muiden luonnolle vieraiden aineiden kertymisenä ympäristöön, lajien kiihtyvänä tuhoutumisena ja superbakteerien kaltaisten vaarallisten organismien kehittymisenä. Raportissa noteerataan näistä riskeistä vain ilmastonmuutos, jonka kuitenkin oletetaan olevan hallittavissa vähentämällä ihmiskunnan taloudellisten toimintojen hiiliriippuvuutta 6,5 prosentilla vuosittain. Tähän pääsemiseksi kehittyneimpien talouksien olisi näytettävä mallia ryhtymällä investoimaan välittömästi hyvin määrätietoisesti suuria summia fossiilisia polttoaineita korvaaviin ja päästöjä vähentäviin ratkaisuihin.

Todellisuudessa ilmakehän hiilidiksidipitoisuus lisääntyy nykyisin noin kolmella ppm:llä vuosittain, eikä esimerkiksi Yhdysvaltain nykyisellä hallinnolla ole mitään aikeita ryhtyä toimimaan PwC:n suosittelemalla tavalla. Aiemmin kriittisenä pidetty 450 ppm:n raja ylittyneekin siksi jo 2030-luvun alkupuolella. Juuri nyt näyttää lisäksi siltä, että monet itseään vahvistavat prosessit ovat käynnistymässä jo paljon tuon rajan alapuolella. Siten ennen vuotta 2050 ihmiskunta joutuu kamppailemaan tosissaan monenlaisten ympäristökatastrofien, uudenlaisten terveysriskien ja laajamittaisen ymopäristöpakolaisuuden synnyttämien ongelmien kanssa. Niiden kanssa työskenneltäessä talouskasvusta huolehtiminen jää toiselle sijalle.

Talouskehityksen yhteiskunnalliset edellytykset

Historiallinen kokemus osoittaa, että keskenään verrannollisista luonnollisista edellytyksistä huolimatta talous kehittyy yleensä paremmin avoimissa ja järjestyneesti toimivissa kuin sisäänpäinkääntyneissä ja pitkälle korruptoituneissa yhteiskunnissa. Oleellinen merkitys on myös sillä, miten laajasti kansalaiset pääsevät nauttimaan talouskehityksen tuloksista.

Näissä suhteissa maailma kehittyy nykyisin huonoon suuntaan. Yhdysvallat aikoo pystyttää esteitä ihmisten ja tavaroiden tulon estämiseksi, ja samaan aikaan EU on menettämässä yhden tärkeimmistä jäsenistään. Autoritaarisesti johdettujen maiden määrä lisääntyy, ja sosiaalinen eriarvoisuus syvenee sekä maailmanlaajuisesti että monien yhteiskuntien sisällä. Kauppasotien ohella todellisten sotien vaara on lisääntynyt, mikä näkyy myös varustelumenojen kasvussa. Suurvalloilla on joka hetki laukaisuvalmiina ydinarsenaali, jonka tuhovoima voi jo pelkän virhehälytyksen seurauksena hävittää kaiken elämän maapallolta.

PwC:n raportissa kiinnitään huomiota näihin ongelmiin; mukaan on otettu muun muassa Branko Milanovicin lyhyt mutta ansiokas pohdinta globaalista eriarvoisuudesta ja sen hallinnan mahdollisuuksista. Perusolettamuksena kuitenkin on, että nyt kohdatut ongelmat ovat luonteeltaan tilapäisiä. Pidemmällä aikavälillä maailmantalouden uskotaan kehittyvän avoimempaan suuntaan ja eri yhteiskuntien kykenevän uudistumaan riittävästi.

Jotakin positiivista yhteiskunnallista kehitystä varmaan ennätämmekin saada aikaan vielä ennen vuosisadan puoliväliä. Vähintään yhtä todennäköisesti joudumme kuitenkin todistamaan joidenkin yhteiskuntien ajautumista epäjärjestykseen samalla kun toiset ajautuvat autoritaarisen hirmuvallan alaisuuteen. Lisäksi yhteiskunnallisten instituutioiden ja vallitsevien kulttuurien syvällinen uudistuminen vaatii yleensä kohtalaisen paljon aikaa. Niiden mittakaavassa kolmannesvuosisata ei ole mikään hirvittävän pitkä aika. Eiväthän esimerkiksi suomalainen yhteiskunta ja maassamme vallitseva kulttuuri eronneet kovin paljon nykyisestä vuonna 1984 eli kolmekymmentäkolme vuotta taaksepäin laskien. Tuolloin Kirka edusti Suomea euroviisuissa Hengaillaan-kappaleella.

Raportin yksittäisiä maita koskevista arvioista

PwC:n raportissa esitetään Venäjän talouden koon ohittavan sekä Japanin että Saksan vuoteen 2050 mennessä. Yhtenä arvion perusteena on olettamus työn tuottavuuden kohoamisesta Venäjällä 2,2 prosentin vuosivauhdilla, kun esimerkiksi  Yhdysvalloissa vastaavan luvun odotetaan jäävään vain 1,3 prosenttiin.

Ei ole syytä aliarvioida Venäjän luonnonrikkauksien ja maan käytettävissä olevan inhimillisen pääoman tarjoamia kasvumahdollisuuksia. Mutta jos otetaan huomioon Venäjän instituutioiden kehittymättömyys, maan kulttuurinen sisäänpäinkääntyneisyys ja investointitoiminnan vähäisyys sekä verrataan näitä Yhdysvaltoihin, Japaniin ja Saksaan, todennäköisempää on että ainakin Yhdysvaltojen tuottavuus kasvaa paljon Venäjää nopeammin ja että niin Japani kuin Saksakin ovat vielä 2050 Venäjän yläpuolella kansantalouksien kokovertailussa.

Venäjän tapaan autoritaariseen hallintoon luisumassa olevan Turkin kehitysarviot tuntuvat raportissa turhan optimistisilta, kun taas työvoimavarojen huikean kasvun keskiössä olevan Nigerian kasvuarviot tuntuvat aivan liian vaatimattomilta.

Tulevaisuudesta kannattaa keskustella

Ehdottoman hyvä on se, että PwC on ylipäätään laatinut tällaisen kehitysarvion. Arvio ei ole lajissaan ensimmäinen eikä jääne viimeiseksikään, ja tarjonnan joukosta löytyy varmasti parempiakin. Mutta tällaisia raportteja tarvitaan aina silloin tällöin ohjaamaan ajatuksemme päivänkohtaisista tapahtumista pidemmän ajan kehitystrendeihin, joihin nykyisetkin ilmiöt liittyvät. Ne auttavat meitä tarkastelemaan viimemainittuja astetta laajemmasta perspektiivistä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Optimistinen arvio maailmantaloudesta 2050 on se, että valtaosa maailmasta on siirtynyt sosialistiseen talousjärjestelmään. Kuten aiemmin on jo esitetty, luontoa ja ympäristöä ei ole mahdollista pelastaa kapitalistisessa systeemissä.

http://jannekejo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/223901-miksi-sosialismi-on-ympariston-kannalta-parempi-vaihtoehto

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Onko tiedossasi konkreettisia näyttöjä tästä sosialismin paremmuudesta?

Itä-Euroopan kansandemokratioiden ja Neuvostoliiton jäljiltä jäi tunnetusti paljon siivottavaa ja vielä karmeampia, mutta onneksi toteutumatta jääneitä suunnitelmia. Moni pitää ympäristöongelmien pahenemista myös yhtenä Kiinan kommunistisen puolueen valtaa pahimmin uhkaavana tekijänä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset