Uhkapelien aika

Neljä päivää ennen Donald Trumpin virkaanastujaisia totuus tulevasta presidentistä alkaa vähitellen paljastua muun muassa The Timesin tekemän haastattelun ansiosta. Tuo totuus merkitsee etenemistä suurpoliittisesti hyvin herkkään ja vaaralliseen tilanteeseen, johon liittyviä riskejä on paras päästä purkamaan mahdollisimman nopeasti.

Kaksi miestä, yksi maailmankuva

Yhdysvaltain vaalituloksen selvittyä moni kansainvälisen politiikan asiantuntija yritti rauhoittaa mieliä sanomalla, etteivät vaalikampanjan aikana esitetyt populistiset heitot ja äärimmäiset poliittiset mielipiteet anna tyhjentävää kuvaa Donald Trumpin tosiasiallisesta toiminnasta presidenttinä. Varsinkin varapresidentin, kongressin, neuvonantajien ja maan hallinnon pehmentävä vaikutus huomioon ottaen Yhdysvaltain ulkopolitiikan on oletettu jatkuvan peruspiirteiltään suhteellisen muuttumattomana.

Donald Trump on itse pyrkinyt laimentamaan häneen kohdistuvia epäilyksiä toteamalla alkuvaiheen pyrkimyksistään rakentaa hyvät yhteistyösuhteet Venäjän johtoon, että luottamus ei välttämättä säily kovin pitkään.

Todellisuudessa kuitenkin Trumpin maailmankuva käy lähes kaikessa yksiin presidentti Putinin näkemysten kanssa. Molemmat miehet inhoavat presidentti Obamaa yhtä syvästi, eikä inho ole kummankaan kohdalla vailla rasistisia sävytyksiä. Molemmat näkevät Yhdysvaltain talouden ajautuneen deindustrialisaation myötä lähes romahduksen partaalle. Euroopan on heidän mielestään aika panna sulku maahanmuuttajille ja nostaa kansallisvaltiot jälleen kunniaan. Ja molempien mielestä lännen tulisi pitää Venäjän sijasta radikaalia islamia tärkeimpänä uhkanaan.

USA:n edut uhattuina

Venäjän strategisia intressejä palvelee hyvin se, miten Yhdysvaltain presidentti huonontaa suhteita latinalaiseen Amerikkaan muuri- ja siirtolaispuheillaan. Ja ennen kaikkea se, miten hän ajaa USA:a ja Kiinaa täydelliseen välirikkoon keskenään. Sen myötä nämä maat kuluttavat voimavaransa keskinäiseen nokitteluun samalla kun Venäjä pääsee kasvattamaan omiaan ja saa vapaat kädet operoida Euroopan suunnalla.

Joudumme siten todistamaan todennäköisesti syvän kuilun repeämistä Yhdysvaltain tulevan presidentin näkemysten ja maan tähän saakka noudattamien strategioiden ja liittolaissuhteiden välillä. Sen paremmin maan taloudellinen, poliittinen kuin sotilaallinenkaan eliitti ei halua maansa etuja vahingoitettavan siten kuin presidentti Trumpin toimien seurauksena tulisi tapahtumaan. Siksi on realistista olettaa hänen virkakautensa jäävän paljon neljää vuotta lyhyemmäksi. Poliittisen tahdon ollessa riittävän laajan perusteet miehen viraltapanoon kyllä löytyvät aivan vallitsevien pelisääntöjen mukaisesti.

Pikashakista maltin rakentamiseen

Myös Kremlissä ymmärretään, että vaikka Donald Trumpin yllätysvoitto vaaleissa oli heidän kannaltaan suoranainen lottovoitto, kyse on enemmän kertakäytöhyödykkeestä kuin neljän tai kahdeksan vuoden ajan hyödynnettävissä olevasta resurssista. Siksi tilanteen avaamiin mahdollisuuksiin on tartuttava nopeasti, ja juuri tämä tekee lähiaikojen kansainvälispoliittisen tilanteen erityisen riskialttiiksi.

Tässä tilanteessa EU:lle ja etenkin sen suurimman valtion johtajalle Angela Merkelille lankeaa suuri vastuu länsimaiden perinteisten arvojen sekä Euroopan poliittisen ja taloudellisen yhtenäisyyden puolustajina. Tämä koskee aiempaa vahvemmin myös alueen sotilaallisesta turvallisuudesta huolehtimista. Samalla Euroopan tulee tehdä kaikkensa Yhdysvaltojen ja Kiinan välisten jännitysten lievittämiseksi niin, että edessä olevista törmäyksistä päästään mahdollisimman vähin vaurioin kohti astetta vakaampaa maailmanjärjestystä. 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu