AnttiJuhaniKasvio

Tulevaisuusarvailua

Kirjoitin vuosi sitten arvauksen vuoden 2016 keskeisistä tapahtumista (ks. linkki). Nyt haluan ulottaa saman arvailun ensi vuoteen. Vastuu siihen uskomisesta ja uskon mahdollisista seurauksista on tälläkin kertaa lukijalla.

Maailmantalous ei kasva ennustetusti

Normaalioloissa maailmantalouden tulisi yltää työllisyystavoitteiden saavuttamiseksi vähintään neljän prosentin vuotuiseen kasvuun. Näin siksi, että työikäisen väestön määrä kasvaa nykyisin noin 45 miljoonalla vuodessa. Lisäksi maaseudulta ja kaupunkien informaalisen talouden piiristä siirtyy koko ajan valtava määrä ihmisiä moderneille työmarkkinoille, ja työtä tehdään vuosi vuodelta tuottavammin.

Markkinat odottavat USAn uuden presidentin lupaamien veronalennusten, infrastruktuuri-investointien, ympäristörajoitteiden purun ja Venäjän talouspakotteiden poistamisen tuomaa kasvusysäystä. Todellisuudessa talouskehitys kuitenkin hidastuu kauppapoliittisten riitojen, Kiinan talousvaikeuksien syvenemisen, muuttorajoitusten, EU:n rakoilun ja rahoitussektorin ongelmien seurauksena. Maailmantalouden kasvuprosentti ei nouse ensi vuonna vuoden 2016 tason (IMF:n mukaan noin 3,1%) yläpuolelle, vaan se voi jäädä alhaisemmaksikin.

Suomen ongelmat eivät ratkea itsestään

Suomen talous pääsi vuonna 2016 hieman yli prosentin kasvuvauhtiin ennen kaikkea reippaan velanoton ja rakennusinvestointien vetämänä, kun taas vienti väheni. Ensi vuonna vienti voi kääntyä varovaiseen nousuun, mutta koko maailmankauppa on epävarmassa tilanteessa. Sipilän hallitus joutuu toteamaan – vaikkei välttämättä tunnustamaan -, että ilman reippaita lisätoimia sekä velanhoito- että työllisyystavoitteet jäävät saavuttamatta. Pääministeri halunnee silti pitää edelleen kiinni tunkistaan.

Positiivisia yllätyksiä voidaan kokea, jos järki voittaa Venäjällä tai jos oma uudistumisemme pääsee vauhtiin. Negatiivisia puolestaan, jos maailmankauppa jumiutuu tai hallitus epäonnistuu ennakoitua pahemmin talouden kuntoonsaattamisessa.

Huonoimpinakin aikoina kannattaa muistaa, että olemme edelleen osa Pohjoismaita, ja asemaamme nykymaailmassa voidaan verrata Ateenan asemaan antiikin maailmassa. Menetämme paljon, jos emme osaa käyttäytyä tuon aseman mukaisesti.

Terrorismin ja sodan uhat eivät ainakaan vähene

Lisääntyvä islamofobia lännessä ja taloudellisen ahdingon syveneminen islamilaisissa maissa tarjoavat ensi vuonna erinomaisen kasvupohjan väkivaltaisille ääriliikkeille, vaikka ISIS saataisiin ajettua pois joistakin tukikohdistaan. Ukrainan tilanne asettuu uusiin uomiin Vladimir Putinin ja Donald Trumpin yrittässä suostutella ukrainalaisia mukautumaan Venäjän etupiirivaatimuksiin. Samankaltainen asetelma muodostuu Itämeren alueella – Suomi mukaanluettuna. Venäjä pyrkii kuitenkin ensi vuonna ensisijaisesti kohentamaan huonoon jamaan ajautunutta talouttaan.

Mikä tahansa kipinä voi johtaa konfliktien nopeaan eskaloitumiseen esimerkiksi Iranin kanssa tai Etelä-Kiinan merellä, ja sodat voivat syttyä vahingossakin. Trumpin hallinnon kokemattomuus kasvattaa kohtalokkaiden virheiden vaaraa.

Kuivuus ja pula ruoasta ajavat eri ihmisryhmiä vastakkain eri puolilla Afrikkaa. Siksi myös Eurooppaan suuntautuvat pakolaisvirrat jatkuvat yhtä laajoina kuin tähänkin saakka, vaikka niiden painopiste tulee olemaan enemmän Välimerellä kuin itäisemmillä reiteillä.

Venäjän johto sovittautuu uuteen rooliinsa

Venäjä on noussut kuin varkain uuden maailmanjärjestyksen johtovaltion asemaan. Tähän ovat johtaneet muun muassa USA:n passiivisuus, presidentti Putinin voimapolitiikkaa avoimesti ihailevan Donald Trumpin vaalivoitto, menestyksellisesti toteutettu hajoita ja hallitse -politiikka Euroopassa ja Kiinan johdon ryhtyminen tiivistyvään yhteistyöhön Venäjän kanssa USA:n vaikutusvallan heikentämiseksi.

Venäjän johdolla on kuitenkin tekemistä uuteen rooliin asettumisessa. Toki presidentti Putin on jo yrittänyt muuntautua kansaltaan uhrauksia vaativasta valloittajatsaarista talouden rakentajaksi. Mutta kysymysmerkiksi jää, millaisiksi Venäjän ja Yhdysvaltojen suhteet todellisuudessa muodostuvat. Yhtä lailla kysymysmerkiksi jää, miten ulkomaihin paranoidisesti suhtautuva sekä mafiaorganisaation tapaan lahjoja ja rangaistuksia jakamaan tottunut regiimi kykenee pitämään asemansa samalla kun sen pitäisi kyetä modernisoimaan taloutta ja yhteiskuntaa. Asetelma voi synnyttää keskenään ristiriitaisia ratkaisutapoja, eivätkä kansalaiset ehkä suostu seuraamaan niiden välisiä mittelöitä vain passiivisina sivustakatsojina.

Maailmanloppu lähestyy

Päättyvän vuoden uudet lämpötila- ja jäätiköiden sulamisennätykset muistuttavat meitä siitä, miten paljon  nyky-yhteiskunnat kuluttavat luonnonvaroja ja kuormittavat ympäristöä. Samaan aikaan kuitenkin sekä ihmisten lukumäärä maapallolla että henkeä kohti lasketut tuotanto ja kulutus kasvavat sellaisella vauhdilla, että kokonaisuudessaan ihmisten taloudelliset toiminnot ylittävät planeettamme kantokyvyn rajat vuosi vuodelta pahemmin. Tämä hulluus jatkuu myös vuoden 2017 aikana, ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuus kohonnee noin 407 ppm:n tasolle vuoden loppuun mennessä.

Luonnontieteilijät tekevät ensi vuoden aikana uusia havaintoja esimerkiksi lisääntyvistä metaanipäästöistä, lajien tuhoutumisesta ja merellisten ekosysteemien muutoksista. Yhä useampi oivaltaa nykymenon merkitsevän sitä, että elämme kuolevalla planeetalla. Tämä vaikuttaa yleiseen kulttuuriseen ilmapiiriin niin, että toivottomuuden tunne leviää. Jotkut haluavat sulkea silmänsä tulevaisuudelta ja pitää kiinni nykyisestä elämänmuodosta niin kauan kuin siihen on pieninkin mahdollisuus. Tämä on yksi tekijä, joka sai amerikkalaiset äänestämään ilmastonmuutoksen kyseenalaistavan miehen uudeksi presidentikseen.

Samalla kuitenkin entistä useampi alkaa vaatia sekä itseltään että päättäjiltä vastuullisempaa suhtautumista tulevaisuuteen niin, että edessä olevat riskit tunnistetaan ja että ihmiskunta tekee voitavansa niiden saattamiseksi hallintaan. Tavoitteina pidetään sekä globaalin väestökehityksen tehokasta hillintää että vallitsevan kehitysmallin perinpohjaista uudistamista. Näin maailmanlopun uhka saadaan ehkä työnnettyä hieman kauemmas tulevaisuuteen. 

Mutta kyse on niin suuresta urakasta, että vuoden 2017 aikana ehdimme enintään asettua lähtökuoppiin. Sekin olisi hyvä, sillä jokainen hukattu vuosi kasvattaa edessä olevaa työmäärää eksponentiaalisesti.

Johtopäätös

Esitetyn perusteella rohkenen toivottaa kaikille niin hyvää uutta vuotta kuin nykyoloissa on suinkin mahdollista!  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Nyt kannattaa olla onnellinen, koska tämän paremmaksi tämä ei ehkä koskaan enää muutu.

Käyttäjän nita kuva
Nita Hillner

Olen maailman tilanteesta pitkälti samaa mieltä! Vihreiden kautta maailman pitäisi olla paljon nykyistä aktiivisempia, valitettavasti vallan kuviot menevät kaiken muun edelle. Esim. vaikka Suomessa on riittävästi metsiä, niin maailmanlaajuisesti metsittäminen olisi todellinen ekoteko. Ilman metsiä, moni alue käy asumiskelvottomaksi ja ilmastonmuutos kärjistää tilannetta entisestään.

Turismista voisi olla esimerkiksi Etelä-Euroopalle paljonkin hyötyä mikäli jokainen turisti joutuisi matkansa yhteydessä kustantamaan puuntaimen ja sen istuttamisen. Jostain on aloitettava. Odotan hyviä ideoita.

Käyttäjän JuhaVuorioOulu kuva
Juha Vuorio

Peruspessimistinä ajattelen pääosin samoin kuin ensimmäinenkin kommentoija.

Tosin ajattelen, että viisaina meidän Suomessa kannattaisi tunnustaa tosiasiat ja lähteä rakentamaan tulevaisuutta realisimin keinoin ja ensi sijassa oman maan tarpeet mielessä.

Tässä tuosta luontopessimismistä oma kirjoitukseni, ei tosin ota kantaa ilmastonmuutoskysymyksiin:

http://juhavuoriooulu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224...

Käyttäjän JukkaRaustia kuva
Jukka Raustia

Tässä voisi jatkaa pohdiskelua sillä, mitkä ovat ne kansalliset toimenpiteet joita Suomen kannattaisi tehdä seuraavan muutaman kymmenen vuoden perspektiiviä ajatellen? Esim.

Miten parhaiten kasvattaisimme sotilaallista turvallisuuttamme Venäjän uhkaa vastaan? (NATO?)

Miten parhaiten kykenisimme parantamaan Suomen osalta resilienssiä ilmastonmuutosta vastaan? (Pienenevä väestö, pienentyvä kulutus. Miten nykytilanteeseen sopii haihattelu kasvavasta väestöstä?)

Miten voimme edistää globaalia resilienssiä omalta pieneltä osaltamme? (Aktiivinen osallistuminen kv-yhteistyöhön, kehitysavun osalta oman esimerkin näyttäminen ja panostaminen kulutusta pienentäviin ja CO2 päästöjä neutraloiviin ohjelmiin? T&K panostus?)

Jatkopohdintana vielä, miten yksilö voi parantaa resilienssiä tulevien vuosikymmenten muutoksia vastaan? Varallisuuspuskuri? Koulutus? Oma terveys?

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Yksi tehokas keino ilmastonmuutokseen (olettaen, että pitää paikkansa, kuten vajaa 100% tiedemiehistä olettaa) olisi lihantuotannon väheneminen:
1. Tuet pois
2. Vienti ja tuontitullit
3. Lihavero
4. Keinolihan kehittäminen suurella tarmolla.

Energiateknologian kehittämiseen voisi paukuttaa satoja tai tuhansia miljardeja, jos kerta oikeasti on koko ihmiskunta kohta tuhtoutumassa. Luulisi, että ihan brute forcella saataisiin ne energian tuotanto, varastointi, siirto-ongelmat ratkaistua. Hiilivero ja isot tullit sellaisille maille, joilla ei ole hiilveroa.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Jos kerta maailma on menossa päin peetä ja toivoa ei enää ole, niin eikö olisi hyvä laajentaa eutanasiaoikeuksia ihan kaikille? Jos maailma ympäriltä romahtaa, niin onko se nyt niin hienoa jäädä tappelemaan niistä murusista, kun elämä kuitenkin jokaisella jonain päivänä loppuu?

Osa on luonnoltaan selviytyjätyyppejä, ja kaikki kunnia heille. Itse en vielä tiedä olenko, kun en ole siihen tilanteeseen joutunut. Ehkä olen, ehkä en. Näin rauhallisessa tilanteessa pohdin, että saattaisi olla parempi kuolla tyylikkäästi, omatahtoisesti ja euforisesti eutanasiapalvelussa hypoksiaan, jos toinen vaihtoehto on pahimmassa tapauksessa joutua tilanteeseen, jossa tapellaan väkivaltaisesti kanssaeläjiä vastaan ja joudutaan syömään ihmisen lihaa kuten ilmeisesti Leningradin piirityksessä tapahtui. Ei kuulosta kunniakkaalta, eikä selviytyminen siltikään olisi varmaa.

Oman elämänsä lopettaminenhan olisi myös eettinen teko maailmassa, jossa resurssit niukkenevat. Siis luopua elämästään, jotta ihmiskunnalla olisi paremmat mahdollisuudet selvitä. Kuvitelkaa, jos muutama miljardi ihmistä olisi niin jaloja, että suostuisivat päättämään vapaaehtoisesti päivänsä ihmiskunnan hyväksi. Siinä saattaisi olla jo niin paljon helpotusta resurssiniukkuuteen, että muutama sota voitaisiin jättää käymättä.

P.S. Ihmetyttää, että tämä mitä tässä sanon vaikuttaisi edelleen olevan tabuaihe yhteiskunnassa, joka kuitenkin on edistänyt vähemmistöjen oikeuksia ja seksuaalivapauksia. Jos kukaan ei osaa vastata, mikä on elämän tarkoitus, niin miksi meillä silti yhteiskunnallisesti edellytetään ihmisiä vetämään elämä loppuun saakka, joka ei kuitenkaan välttämättä ole merkityksellistä, onnellista tai nautinnollista?

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Toivoa on varmasti niin kauan kuin on elämää.

Ennen kuin ajaudumme liian synkkiin näkymiin eloonjäämiskamppailusta - joka oli tunnetusti yksi 1930-luvun totalitarismin mieliteemoista -, kannattaa muistaa, että taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen etenemisen myötä monien yhteiskuntien syntyvyys on alentunut hyvinkin nopeasti. Toistaiseksi elinolojen paraneminen ei vain ole päässyt vielä vauhtiin esimerkiksi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.

En halua ottaa mitään ehdottomia kantoja eutanasian suhteen. Mutta kun ottaa huomioon sen, miten vahvasti vakavasti sairaiden ihmisten henkiinjääminen on todellisuudessa kiinni heidän omasta elämänhalustaan ja miten suuret mahdollisuudet meillä on jo nykyisin kieltäytyä elintoimintojemme keinotekoisesta ylläpitämisestä, tosiasialliset tarpeet kuolinavun saamiseen jäävät aika vähäisiksi. Paljon yleisemmiltä näyttävät omaisten tarpeet päästä nauttimaan ajoissa omista perinnöistään. Ahneus voi synnyttää käytännössä aika rumia tilanteita. Samalla terveydenhuollon ammattilaisten voi olla käytännössä mahdoton saavuttaa varmuutta siitä, onko kuolinapupyyntö aidosti yksilöstä itsestään lähtöisin vai onko hauras ihminen pantu tahtomaan näin.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

"Oman elämänsä lopettaminenhan olisi myös eettinen teko maailmassa, jossa resurssit niukkenevat. Siis luopua elämästään, jotta ihmiskunnalla olisi paremmat mahdollisuudet selvitä. Kuvitelkaa, jos muutama miljardi ihmistä olisi niin jaloja, että suostuisivat päättämään vapaaehtoisesti päivänsä ihmiskunnan hyväksi. Siinä saattaisi olla jo niin paljon helpotusta resurssiniukkuuteen, että muutama sota voitaisiin jättää käymättä."

Toisenlainen, monelle paljon mieluisampi eettinen teko aivan samaan lopputulokseen pääsemiseksi on raskauden ehkäisyn käyttö seksin yhteydessä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset