Jatkuuko itsenäisen Suomen vaurastuminen?

99. itsenäisyyspäivä on sopiva aika kerrata, miten taloutemme on kehittynyt vajaan sadan vuoden aikana. Samalla voimme pohtia, millaisia ovat kehittymismahdollisuutemme ensi vuodesta eteenpäin.

Menneiden vuosikymmenten menestystarina

Kokonaisuudessaan vaurastumisemme on ollut huikeaa vuoden 1917 jälkeen, vaikka muutosvauhti on vaihdellut selvästi kehityksen eri vaiheissa (ks. kuvio). Paras kymmenvuosijakso tuli heti itsenäistymisen jälkeen kansalaissodan pudotuksesta huolimatta. Tuolloin Suomen kokonaistuotanto kasvoi metsäteollisuuden nousun vauhdittamana lähes 75 prosenttia. Seuraavaksi paras kymmenvuosijakso alkoi vuoden 1947 jälkeen, jolloin elimme jälleenrakennuksen ja hyvinvointiyhteiskunnan pystyttämisen aikaa. Jopa talvi- ja jatkosodan sisällään pitäneen 1937 jälkeisen kymmenvuotisjakson aikana taloutemme kasvoi viidentoista prosentin verran, mikä on toistaiseksi huonoin saavutus.

Vuoden 2007 jälkeinen kymmenvuotisjakso tulee kuitenkin eroamaan radikaalisti edeltäjistään, sillä ensi vuonna kokonaistuotamme tulee kaikkien ennusteiden mukaan jäämään kymmenen vuotta sitten saavutetun tason alapuolelle. Kasvun näkökulmasta elämme siten menetettyä kymmenvuotiskautta. Tämän kehityskulun tärkeimmiksi selittäjiksi voidaan nostaa Nokian matkapuhelinbisneksen tuho, maailmantalouden suuri taantuma ja Venäjän talouden alamäki.

Toteutunutta kehitystä kiinnostavampia ovat tulevat kehitysmahdollisuutemme. Kiriikö Suomi viime vuosina koetut tappiot umpeen niin, että pääsemme vielä takaisin aiempien vuosikymmenten linjaamalle kasvu-uralle? Vai olemmeko siirtyneet pysyvästi kasvun jälkeiseen aikaan – tai onko ehkä odotettavissa jotakin vielä pahempaa?

Seuraavassa oma hahmotelmani tarinan jatkoksi. Kilpailevat versiot ovat tervetulleita.

Suomi 2018-2027

Suurin lähitulevaisuutemme epävarmuustekijä on ydinsuurvalta Venäjän käyttäytyminen. Presidentti Putinin johdolla maa on valmistautunut viime aikoina sotaan niin henkisesti kuin aineellisestikin, eikä tuollainen poikkeustila voi jatkua loputtomiin. Vaihtoehtoina ovat joko kerättyjen valmiuksien käytännön hyödyntäminen tai suuntautuminen rauhanomaiseen rakennustyöhön. Suomen tulevaisuus riippuu oleellisesti naapurin valinnasta, sillä alueellemme on suunniteltu monenlaisia käyttöjä kenraalien sotaskenaarioissa. Onneksi maltillisemman ajattelun kannatus näyttää hieman vahvistuneen viime aikoina.

Rauhan säilyessäkin on turha odottaa Suomen talouden kehittyvän seuraavan kymmenvuotiskauden aikana oleellisesti edeltäjäänsä paremmin. Koko maailmantalouden kasvu jää lähivuosina vaatimattomaksi sen vuoksi, että vapaakaupasta ollaan siirtymässä kohti tiukentuvaa kansallisten etujen puolustamista. Myös maailman sosiaalinen ja henkinen kahtiajako syvenee vauraiden maiden sulkiessa rajojaan muualla asuvilta.

Resurssi- ja ympäristöongelmat ehtivät kasvaa vuoteen 2027 mennessä huomattavasti, ja niihin reagointi sitoo entistä enemmän kaikkien toimijoiden resursseja. Terveydelliset riskit kasvavat antibioottien menettäessä tehonsa ja uusien virusmutaatioiden levitessä ympäri maapallon. Vallitseva kulttuurinen ilmapiiri muuttuu ihmisten alkaessa epäillä, kykeneekö ihmiskunta ylipäätään selviämään edessä olevista haasteita vai olemmeko matkalla kohti sivilisaatiomme tuhoutumista.

Pienenä avoimena taloutena Suomi on hätää kärsimässä isompien maiden vahtiessa omia etujaan, eikä euroalueen tai EU:n hajoaminen tekisi Suomen asemaa yhtään helpommaksi.  Kasvumahdollisuuksia ei paranna sekään, että päätöksentekijämme ovat sitoneet ison osan liikenevistä resursseista ydinvoimaan, kannattamattomaan kaivostoimintaan ja perinteisen ajattelun mukaiseen metsävarojen hyödyntämiseen. Tällöin varoja ei jää enää riittävästi varsinaisten tulevaisuuden liiketoimintojen rakentamiseen.

Julkisen velan bkt-osuus alkaa väestön ikääntymisen vauhdittamana lähestyä vuoteen 2027 mennessä 90 prosentin rajaa, ja velan hoitokulut syövät kasvavan osan valtion ja kuntien verotuloista. Eläkeleikkaukset hidastavat kotimaisen kysynnän kasvua eläkeläisten muodostaessa yhä suuremman osan koko väestöstä. Samalla työssäolevat joutuvat käyttämään kasvavan osan tuloistaan eläkemaksuihin.

Osa kasvavista kansainvälisistä muuttopaineista ulottuu meidän leveysasteillemme saakka, vaikka talouden heikko kehitys syö Suomen vetovoimaa. Muuttoliikettä tapahtuu entistä enemmän myös päinvastaiseen suuntaan varsinkin monien koulutettujen ihmisten turhautuessa täkäläisiin toimeentulomahdollisuuksiin.

Tällaisista rasitteista huolimatta Suomen talous voi kehittyä vielä vuosien 2018-2017 aikana hieman edeltänyttä kymmenvuotisjaksoa paremmin. Mutta negatiivisten yllätysten seurauksena taloutemme alamäki voi muodostua paljon jyrkemmäksikin. Vertailukohtana voidaan käyttää Euroopan nykyisiä kriisitalouksia.

Suomi 2028-2037

2030-luvulle siirryttäessä eri maiden päättäjien päätehtäväksi nousee todennäköisesti aineellisen hyvinvoinnin kasvattamisen sijasta kansalaisten eloonjäämismahdollisuuksien turvaaminen. Näin siksi, että monet väkirikkaat alueet menettävät elinkelpoisuutensa etenkin kuivuuden, maapohjan eroosion, ympäristökatastrofien, sotien ja yhteiskuntien romahtamisen seurauksena. Jäätiköiden kiihtyvä sulaminen ennakoi merten pintojen voimakasta kohoamista. Kilpailu ruoka-aineista nostaa niiden hintoja, ja jotkin yhteiskunnat pyrkivät tyydyttämään energiatarpeensa päästöistä välittämättä niillä keinoin jotka ovat vielä tuolloin käytettävissä.

Suomi on suhteellisen hyvässä asemassa pohjoisen sijaintinsa ja runsaiden vesivarojensa ansiosta. Monet muutkin pyrkivät kuitenkin tuolloin Suomeen etsimään turvaa itselleen ja perheilleen, eikä viranomaisilta löydy tehokkaita keinoja rajan yli tulevan ihmisvirran pysäyttämiseen.

Kriiseistä huolimatta maapallon väestömäärä ehtinee kasvaa vuoteen 2037 mennessä noin yhdeksään miljardiin ennen kuin se kääntyy sotien ja katastrofien myötä jyrkkään laskuun. Suomessa pohditaan, miten täällä asuvat ihmiset kykenisivät turvaamaan oman ja lähimmäistensä elämän mahdollisimman kestävästi. Samalla kysytään, miten täällä tehtävällä työllä voitaisiin tukea ihmiskunnan maailmanlaajuisia selviämispyskimyksiä.

Viimeistään tuossa vaiheessa yhteiskuntapolitiikan tulosten arvioimiseksi kehitetään aivan toisenlaisia mittareita kuin ne, joilla nykyisin mitataan kokonaistuotannon kasvua. Samalla mittarien laatijat harmittelevat, miksei tavoitteita osattu asettaa paremmin jo vuosikymmeniä aiemmin. Tuolloin oltaisiin ehkä voitu välttyä pahimmilta kärsimyksiltä.

Pidemmälle on vaikea nähdä

Niin ihmiskunnan taloudellisten toimintojen laajentuminen kuin maapallon kutistuminenkin etenevät nykyisin eksponentiaalisessa mittakaavassa, ja siksi myös ratkaistavat ongelmat ehtivät kasvaa kymmenessä vuodessa mittasuhteiltaan monin- tai pikemminkin monikymmenkertaisiksi. Näin kehittyvät myös tietovarantomme. Tämän vuoksi Suomen talouden kehitysmahdollisuuksia on turha yrittää spekuloida vielä tässä vaiheessa parin vuosikymmenen horisonttia pidemmälle. Tuntemattomien muuttujien määrä kasvaa noin pitkän ajanjakson kuluessa aivan liian suureksi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu