*

AnttiJuhaniKasvio

Onko hallitus ajan tasalla energia- ja ilmastostrategiassaan?

Päältä katsoen hallitus on oikealla asialla uudessa energia- ja ilmastostrategiassaan. Sen päätavoitteina ovat fossiilisen energian käytön vähentäminen ja uusiutuvien osuuden nostaminen yli puoleen koko energiankäytöstä. Kiitosta maailmalla on saanut Suomen pyrkimys luopua kivihiilen energiakäytöstä vuoteen 2030 mennessä, kun taas ongelmaksi on nähty Suomen halu tulkita metsien hiilinielujen merkitys EU:sta poikkeavasti.

Lähemmin tarkasteltuna koko strategian pohjana oleva ajattelutapa on väärä. Sitä hallitsee vanhentunut näkemys Suomen talouden kehittämisestä ja luonnon hyväksikäytöstä, kun järkevämpää olisi ollut asettaa kehittämisprioriteetit tulevaisuuden haasteista ja mahdollisuuksista käsin.

Eilisen Suomen näkökulma

Suomi vaurastui viime vuosisadalla pitkälti runsaiden metsävarojensa ja niiden teollisen hyödyntämisen varassa. Suomeen rakennettiin sahoja ja paperitehtaita sekä ryhdyttiin valmistamaan metsäteollisuuden tarvitsemia koneita. Maaseudun väestö sai rahatuloja metsänhakkuista ja puun myynnistä, ja tuoton varmistamiseksi metsiä ryhdyttiin muuttamaan pääasiassa mäntyä kasvaviksi puupelloiksi. Metsien istutukset, muu hoito ja hakkuut suunniteltiin tarkkaan hehtaarituottojen maksimoimiseksi. Suoalueilta löytyvää turvetta ryhdyttiin käyttämään energiaraaka-aineena, ja osia metsistä raivattiin maatalouden, liikenteen, yhdyskuntien ja teollisuuden käyttöön. Luonnonvarojen käyttöä täydensivät vesivoiman rakentaminen ja kaivostoiminnan kehittäminen kotimaisten malmivarojen hyödyntämiseksi.

Uudessa energia- ja ilmastostrategiassa hallitus pyrkii sovittamaan viime vuosisadan elinkeinopoliittisen ajattelun yhteen EU:n energia- ja ilmastopoliittisten tavoitteiden kanssa. Keskeistä on turvata teollisuuden energiatarpeet ja metsävarojen tehokkaan hyödyntämisen mahdollisuudet päästöjen vähentämisvaatimuksista huolimatta. Siksi Suomi hyödyntää jatkossakin laajalti öljyä, maakaasua ja ydinvoimaa samalla kun metsäteollisuus on alkanut kutsua uusia sellutehtaitaan biojalostamoiksi. Teollisuuden mahdollisuudet energian myyntiin ulkopuolisille pyritään käyttämään mahdollisimman tarkkaan hyväksi, ja hakkuiden yhteydessä kertyvä hake hyödynnetään biopolttoaineiden raaka-aineena. Samaan aikaan myös muu luonnonvarojen hyödyntäminen – maatalous, vesivoiman tuotanto ja kaivannaisteollisuus – jatkuvat pitkälti entisillä linjoillaan.

Oman lähinnä perussuomalaisten mukanaolosta johtuvan lisäsävynsä antaa hallituksen penseä suhtautuminen tuulivoiman lisärakentamiseen.

Strategian ongelmia

Strategiasta käydyn keskustelun yhteydessä on jo tuotu esiin joitakin keskeisiä ongelmakohtia. Eräs niistä on ollut se, miten metsien hakkuutavoitteet saadaan sovitettua yhteen EU:n asettamien hiilinielujen säilyttämispyrkimysten kanssa. EU:n komission toivotaan muuttavan linjansa Suomen toiveiden mukaisesti, mutta ainakin jonkinasteisesta lähentymisestä huolimatta lopputulos on vielä avoin. Lisäksi on kyseenalaistettu Suomen vahva suuntautuminen biopolttoaineisiin aikana, jolloin autoteollisuus etenee kohti sähköajoneuvojen valmistusta.

Isompi ongelma on Suomen yhä kasvava riippuvuus ydinenergiasta. Suomihan rakentaa muista teollisuusmaista poiketen uusia ydinvoimaloita, joiden on määrä tuottaa sähköenergiaa vielä pitkälle vuosisadan jälkipuoliskolle saakka. Kyse on äärimmäisen suuririskisestä teknologiasta. Riskien saatettiin olettaa olevan insinöörien hallittavissa vielä silloin kun Suomi rakensi ensimmäiset voimalansa. Kenenkään mieleen ei tuolloin juolahtanut, että Suomessa voisi olla joskus terrorismia tai että joku pyrkisi tarkoituksella häiritsemään ydinvoimaloiden toimintaa. Nyt elämme kuitenkin täysin erilaisessa maailmassa, joka lisäksi muuttuu koko ajan epävarmemmaksi. Mahdollisuuksien ulkopuolelle ei voida enää sulkea esimerkiksi sitä, että jonakin päivänä jokin aseellinen ryhmä tunkeutuu Loviisan ydinvoimalaan ja ottaa sen hallintaansa. Tällöin ryhmä voisi painostaa Suomen hallitusta vaikka mihin uhkaamalla onnettomuudella, jonka seurauksena eteläiset rannikkoalueet jouduttaisiin evakuoimaan ehkä jopa sadoiksi vuosiksi.

Toki jokainen ydinvoimala voidaan yrittää muuttaa supervartioiduksi linnoitukseksi, josta asiattomat pidetään kilometrien päässä. Mutta tuolloin niiden tuottama energia tulee niin kalliiksi, ettei sen tuottamisessa ole enää mitään mieltä.

Maailman muuttuessa myös luotettavat laitetoimittajat ovat alkaneet muuttua katoavaksi luonnonvaraksi. Esimerkiksi Arevan ydinresurssit on jo päätetty siirtää EDF:ään, jolloin Olkiluoto 3:n valmiiksi saattaminen jää jälkijoukkojen vastuulle. Rosatomin nykyinen toimintakulttuuri on puolestaan vain varjo siitä Neuvostoliiton ylpeydestä, joka rakensi aikanaan menestyksellisesti Loviisan reaktorit.

Kohti isompia haasteita

Sivilisaatiomme säilymisen ehtona on nykyisen luontosuhteen radikaali muuttaminen jo lähivuosikymminä. Kyse on ihmiskunnan historian suurimmasta teollisesta vallankumouksesta. Mutta sen toteuttamiselle ei ole vaihtoehtoja, jos haluamme turvata oman ja jälkeläistemme olemassaolon.

Jos Suomi haluaa edelläkävijäksi tässä muutoksessa, ensisijaisiksi nousevat oman luontomme monimuotoisuuden suojeleminen ja ympäristöhaittojen mahdollisimman nopea vähentäminen.

Tämä edellyttää uudenlaista suhtautumista Suomen metsäluontoon ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Nykyaikaisen tehometsätalouden menetelmien soveltamisen sijasta metsien on annettava uusiutua luontaisesti ja suoluonnon on annettava palautua mahdollisimman pitkälti ennalleen. Maatalouden on siirryttävä luonnonmukaisempien menetelmien käyttöön, ja ruokatottumustemme on muututtava tämän mukaisesti. Vesistöt on pyrittävä ennallistamaan, ja kaivannaistoimintaa voidaan harjoittaa vain hyvin harkitusti.

Uuteen pyrittäessä oleelliseksi tehtäväksi nousee tiedon kasvattaminen siitä, miten jatkossa pystymme tyydyttämään tarpeemme sekä turvaamaan hyvän elämän edellytykset itsellemme ja läheisillemme vapaasti kehittyvän luonnon salattuja rikkauksia aste asteelta älykkäämmin ja kestävämmin hyödyntäen.

Kehittyneemmän strategian lähtökohtia

Jos siis Suomi haluaa toteuttaa edistyksellistä energia- ja ilmastopoliittista strategiaa, ensiksi on sanottava hyvästit aikansa eläneille ajattelutavoille ja niiden mukaisille elin- ja kulutustottumuksille. Uuden strategian painopiste tulisi asettaa innovaatiopolitiikan tehostamiseen ja sen suuntaamiseen palvelemaan mahdollisimman kokonaisvaltaisesti kestävän talouden ja yhteiskunnan rakentamisen tarpeita.

Samalla Suomen on irtauduttava kaavaillusta ydinvoimariippuvuudestaan. Mahdollisuuksia tähän antavat vanhimpien reaktoreiden eteneminen elinkaarensa loppupäähän ja Fennovoiman hankkeessa kohdatut ongelmat. Myös fossiilisten polttoaineiden käyttöä on vähennettävä radikaalisti samalla kun investointien painopiste suunnataan oikeasti kestävien energialähteiden – kuten tuuli- ja aurinkovoiman - kehittämiseen ja käyttöönottoon. Ylipäätään energiankulutusta on vähennettävä niin teollisuudessa, kotitalouksissa kuin muuallakin. Kannattamaton ja ympäristöä raskaimmin kuormittava kaivostoiminta on lopetettava, jolloin vapautuvat resurssit voidaan suunnata kestävämpien liiketoimintojen kehittämiseen.

Metsään perustuvaa taloutta on kehitettävä tutkimalla laajasti ja ennakkoluulottomasti luonnonmetsien elämää sekä etsimällä keinoja tarpeidemme tyydyttämiseen sen voimavaroja hyödyntäen niin, ettemme häiritse liiaksi mahdollisuuksia metsien jatkuvaan uusiutumiseen. Samaan tapaan on järkevä lähestyä maataloustuotantoa ja sen toimintatapojen kehittämistä.

Itsestään selvänä lähtökohtana tulee olla EU:n asettamien energia- ja ilmastopoliittisten vähimmäisvaatimusten täyttäminen. Samalla Suomen on osallistuttava EU:n energia-, ilmasto- ja elinkeinopoliittisten tavoitteiden kehittämiseen niin, että Unioni kokonaisuudessaan pyrkii uudistamaan omaa luontosuhdettaan riittävän kunnianhimoisesti ja Suomen kanssa samojen suuntaviivojen mukaisesti.

Suomen elinkeinoelämä joutuisi kohtaamaan isoja sopeutumispaineita tällaisen strategian omaksumisen myötä. Paineitta ei selvittäisi myöskään työmarkkinoilla eikä kotitalouksissa. Aikaa myöten Suomi kuitenkin hyötyisi paljon muutoksen myötä kehittyvistä uusista liiketoiminnoista, joiden tuottamille innovaatiolle löytyy kysyntää ympäri maailmaa. Ihmisten elämisen laatu paranisi oleellisesti kestävämpien elämäntapojen omaksumisen myötä samalla kun suomalainen luonto säilyisi hengissä ja nousisi uuteen kukoistukseen siinä mittakaavassa kuin ihmiskunnan aiheuttamat ja vielä jatkossa aiheutuvat ympäristömuutokset huomioon ottaen on ylipäätään mahdollista.

Kyse on vain siitä, onko meillä tahtoa ja ymmärrystä kaiken tämän hyvän vastaanottamiseen. Hallitus voisi aloittaa kysymällä tuota asiaa itseltään.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset