*

AnttiJuhaniKasvio

Pyhä allianssi ja muut

Yhdysvaltojen presidentinvaalitulos synnyttää pyhän allianssin, johon kuuluvat sellaiset voimapolitiikkaan luottavien ja menneisyyteen katsovien miesten johtamat maat kuin Donald Trumpin Yhdysvallat, Vladimir Putinin Venäjä, Recet Tayib Erdoganin Turkki ja Benjamin Natanyahun Israel. Mukaan voidaan lukea epälukuinen joukko näiden miesten ihailijoiden johtamia maita.

Allianssin vastapainona ovat maat, jotka pyrkivät rakentamaan uudenlaista kestävää taloutta, jotka painottavat ulkopolitiikassaan – ainakin pääosin - yhteisesti sovittuja pelisääntöjä ja jotka yrittävät ratkoa kansainvälisten instituutioiden välityksellä globaaleja kehitysongelmia. Tähän heterogeeniseen joukkoon kuuluvat muun muassa EU, Japani, useimmat kehittyvän Aasian maat, latinalainen Amerikka, Kanada, Afrikan maat sekä Australia ja Uusi Seelanti. Kiinan ja Lähi-idän öljyntuottajamaiden asemoituminen jaossa on epäselvä sen vuoksi, että hallintonsa autoritaarisuuden ja ihmisoikeusrajoitusten puolesta ne tuntevat vetoa pyhää allianssia kohtaan, kun taas modernisaatiopyrkimyksiensä vuoksi ne ovat enemmän kotonaan toisessa leirissä.

Monet yhdysvaltalaiset kasvuyritykset pohtivat liiketoimintojensa siirtoa uudistusmyönteisempään ympäristöön, ja aiemmin Silikonilaaksoon ja amerikkalaisiin huippuyliopistoihin suuntautuva osaajien maailmanlaajuinen virta etsiytyy lähivuosina hieman toisenlaisiin uomiin. Samaan aikaan yhdysvaltalaiset energiasektorin yritykset ryhtyvät yhteistyöhön venäläisten kumppaniensa kanssa Siperian luonnonvarojen hyödntämiseksi.

Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että yhdysvaltalaiset oivaltavat tekemänsä virheen aika pian ja että maa tarkistaa paikkansa uudessa kahtiajaossa viimeistään neljän vuoden kuluttua.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Olin kesän mittaan aikalailla eri mieltä Kasvion kanssa Trumpin puheista. Minusta ne olivat taitavan populistipoliitikon möläyksiä, joilla annettiin kansalle sitä mitä kuulijat halusivat kuulla; ilman tarkoitustakaan pitää lupauksiaan. Siis samaan malliin kuin innokas mies sanoo naiselle sen mitä nainen haluaa siinä hetkessä kuulla - totuus jääköön viestissä vähemmälle. On toki myönnettävä, että oma uskoni rapisi syksyn mittaan ja aloin ajatella että Trump saattaisi ollakin niin kahjo kuin miltä kuulosti. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että Trump pakittaa puheistaan poispäin.

USA on etenkin Venäjään nähden resursseiltaan ja voimaltaan ylivoimainen; pois lukien ydinaseet. En millään jaksa uskoa, että Trump haluaisi olla tasavertainen Putinin kanssa, ja hakisi minkään tason allianssia. Miksi ihmeessä hän antaisi Putinille siimaa ja hyväksyisi vertaisekseen kun itsellä on niin paljon enemmän jerkkua hihassa?

Paremminkin pitäisi olla huolissaan siitä, miten Kiina reagoi. Kiina on väkimäärältään ja talousresursseiltaan ylivoimainen Venäjään nähden. Ei Kiina halua jäädä maailmanpolitiikassa Venäjän varjoon?

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Ainakin markkinareaktioiden valossa Trump näyttää pyrkivän perinteisten teollisuusalojen elvyttämiseen. Yhteistyö Venäjän kanssa näyttää sopivan uudelle johdolle ainakin energiasektorilla ja radikaalin islamismin vastustamisessa muskelien erikokoisuudesta riippumatta.

Kiinan suhteita hallinnee kiista maiden välisen taloudellisen kanssakäymisen pelisäännöistä.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

On asia noinkin, mutta valtioilla ei ole talouselämään juurikaan otetta. Globaali talous elää omaa elämäänsä. Pienten valtioiden, kuten Suomen on siihen pakko sopeutua. Suuret, kuten USA ja Venäjä ja Kiina haraavat vastaan.

Näissä valtioissa elää ja on voimissaan unelma "Make America Great Again". Venäjä tai tarkemmin sen valtion eliitti luottaa vahvaan johtajaansa. Putinilla ei kuitenkaan ole talouteen oikeastaan mitään otetta. Hän voi vain luovia öljyn hinnan ja pakotteiden välissä ja nostaa sotatoimillaan kansakunnan petollista itsetuntoa. Ennen pitkää uho päättyy vararikkoon.

Sama on edessään Trumpilla. Vaikka hän itse on rikastunut kiinteistöbisneksellä, ei se tarkoita, että sama malli sopii koko Amerikalle. Hiilikaivokset ja raskas teollisuus ovat mennyttä aikaa. Samaa edustaa tulli- ja muiden muurien pystytys. Mihin riittää Trumpin retoriikka, kun selviää, etteivät hänen ehdokaspuheissaan esittämät keinot ratkaise vaan pahentavat ongelmia. Nopea takin kääntö ja sanojen syönti jää ainoaksi mahdollisuudeksi. Voi se Trumpilta onnistuakin. Siihen tarvitaan vain häpeämätöntä opportunismia.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Viittaan taas markkinareaktioihin joiden valossa politiikalla on kyllä väliä, ja aika paljonkin.

Trumpin talouslinja näyttää olevan hahmottumassa tavalla joka kyllä pettää vähäväkisimmille annetut lupaukset mutta täyttää teollisuuden odotukset.

Putin on positiivisemman alun jälkeen onnistunut politiikallaan lähinnä Venäjän taloudellisen perustan tuhoamisessa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset