AnttiJuhaniKasvio

Edistyksen idea hukassa

Käy Yhdysvaltain presidentinvaaleissa miten hyvänsä, tulosta ei voida pitää edistyksen voittona. Ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta tärkeät kysymykset eivät saaneet juuri mitään huomiota henkilömielikuviin keskittyneessä kampanjoinnissa, ja vaalien jälkeenkin maa jatkaa elämäänsä syvästi jakautuneena ja ison rahan hallitsemana yhteiskuntana.

Tilanne ei näytä paremmalta Atlantin tällä puolella. Britit valmistelevat EU-eroaan samalla kun monet muut maat valmistautuvat maahanmuuttovastaisuuden ja EU-kriittisyyden leimaamiin valtiollisiin vaaleihinsa. Fasistissävyisen äärioikeistolaisuuden kanssa flirttaileva Venäjän presidentti Vladimir Putin on noussut maanosan ihaillummaksi poliitikoksi, ja Turkki ajautuu presidentti Erdoganin johdolla vauhdilla kohti yksinvaltaa.

Maailmanlaajuisestikin yhä useammat maat ovat siirtyneet tai siirtymässä kansallista etua painottavien vahvojen miesten määräysvaltaan. Esimerkkejä löytyy Nicaraguasta Intian ja Kiinan kautta aina Filippiineille saakka.

EU:n ja YK:n kaltaiset ylikansalliset instituutiot ovat jääneet statistin rooliin vahvojen kansallisvaltioiden sopiessa kaikista merkittävistä kysymyksistä suoraan keskenään.  Tehokkaan globaalin hallinnan puuttuessa vauraat maat linnoittautuvat huolehtimaan omista eduistaan, kun taas köyhät maat ja niiden asukkaat joutuvat selviämään parhaan taitonsa mukaan pahenevista toimeentulo-, resurssi- ja ympäristöongelmista.

Tämä merkitsee käytännössä maailmanlaajuisen eriarvoisuuden kasvua samalla kun hyvä- ja huono-osaisten kuilut syvenevät myös kehittyneiden maiden sisällä. Maailmantalous ei pääse sellaiseen kasvuun, johon kasautuneet pääomat, työmarkkinoille virtaavan uuden työvoiman määrä ja ihmisten tyydyttämättömät tarpeet periaatteessa tarjoaisivat mahdollisuuden. Stagnoituva kehitys ei johda edes luonnonvarojen ja ympäristön säästymiseen, vaan resurssi- ja ympäristöongelmat jatkavat pahenemistaan Pariisin ilmastosovun voimaanastumisesta huolimatta.

Kansallisvaltioiden väliset jännitteet lisääntyvät kunkin maan ajaessa entistä häikäilemättömännin omia etujaan. Sotilaallinen varustautuminen kiihtyy, ja myös ydinsodan riski tulee entistä akuutimmaksi. Ihmisten kokemat epävarmuudet ja turhaumat lisäävät poliittisten ääriliikkeiden kannatusta, ja yhä useammat ovat valmiit ottamaan oikeuden omiin käsiinsä. Vauraat maat eivät pääse eroon sen paremmin laittomasta maahanmuutosta kuin ääri-islamilaisesta terrorismistakaan, vaan asenteiden molemminpuolisen kovenemisen myötä entistä useammat joutuvat tulevaisuudessa elämään sisällissodan kaltaisessa tilanteessa.

Perinteisesti edistyksellisinä pidetyt vasemmistolaiset ovat viime aikoina keskittyneet enimmäkseen oman maan työpaikkojen ja hyvinvointivaltion etuuksien puolustamiseen. Kansainvälisestä solidaarisuudesta saatetaan vielä puhua vanhasta muistista, mutta varsinaiset intohimot suunnataan globalisaation vastustamiseen. Tässä kohdin vasemmisto jakaa yhteisen vihollisen republikaanien presidenttiehdokkaan Donald Trumpin kanssa. Vaikka viimemainitun lupaamia muureja ei iljetä kannattaa, ulkomaalaisia ei todellisuudessa haluta nähdä kilpailemassa työpaikoista tai sosiaalisista etuuksista kantaväestön kanssa. Pahiten nukahtaneet katsovat jopa Kremlin johdon politiikan puolustamisen kuuluvan edelleen edistyksellisten voimien velvollisuudeksi.

Entä mistä oikeasti edistyksellisen politiikan ainekset tänä päivänä löytyvät? Ne löytyvät ennen kaikkea maailmanlaajuisen sosiaalisen ja ekologisen kehityksen puolustamisesta, ihmisoikeuksien kunnioittamisesta, johdonmukaisesta sitoutumisesta demokraattisiin arvoihin ja uskosta inhimillisen järjen voimaan. Kuilu näiden periaatteiden ja nykyajan poliittisen elämän raadollisen todellisuuden välillä voi tuntua toivottoman leveältä varsinkin nykyisen kehitysmallimme kriisiytymisvauhtiin suhteutettuna. Mutta onko syytä luovuttaa niin kauan kuin jäljellä on edes pieni yhteisen järkiintymisen mahdollisuus?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset