Mihin Venäjä pyrkii toimillaan Aleppossa?

Venäjän hävittäjien raa’at pommitukset Aleppossa – jotka ovat tänään jälleen voimistuneet – ovat äärimmäisen julmia ja sellaisina tuhoisia myös maan kansainvälisen maineen kannalta. Siksi on aiheellista pohtia, miksi Venäjä toimii näin ja mihin se toimillaan varsinaisesti pyrkii.

 Provosoiko Venäjä tarkoituksella länttä reagoimaan?

Venäjällä oli paljon yhteistyötä Syyrian kanssa jo Neuvostoliiton aikoina, ja tuon yhteistyön jäljiltä Venäjällä on ollut siellä pitkään laivastotukikohta. Viimeisen vuoden ajan Venäjä on lisännyt panostustaan merkittävästi ennen kaikkea al-Assadin hallinnon pelastamiseksi, mutta myös kyetäkseen tarjoamaan vastapainon Iranin vaikutusvallalle Damaskoksessa. Näyttävästä sotilaallisesta operaatiosta uskottiin saatavan sisäpoliittista hyötyä, ja lisäksi asevoimien suorituskykyä haluttiin testata ja sen toimintakyky haluttiin näyttää myös ulkopuolisille. Strategia on onnistunut niin, että tänään Venäjä näyttää vahvalta ja USA heikolta muun maailman silmissä.

Tämä ei kuitenkaan selitä sitä äärimmäistä raakuutta, jolla Venäjä ja al-Assadin joukot toimivat Aleppossa. Osin kyse on siitä, että nämä toimijat ovat tottuneet toimimaan julmasti kaikkialla. Mutta toki avustussaattueiden ja sairaaloiden systemaattinen vainoaminen sekä ihmisten asuttamien kerrostalojen tuhoaminen bunkkeripommeilla vie pahuuden kokonaan uusiin sfääreihin. Tuntuu kuin passiivinen sivusta katsominen haluttaisiin tehdä länsimaille mahdollisimman kompromettoivaksi. Hakeeko Venäjä siis Syyriassa tarkoituksella lännen aktivoitumista niin, että sen toimista saataisiin alibi Venäjän uusille toimille jossakin muualla?

Mahdollisia kohteita voisivat tällöin olla Itämeren alue tai Ukraina. Itämeren alueella halutaan laajentaa Venäjän vaikutuspiiriä, kun taas Ukrainassa halutaan kaataa hallitus tai avata maayhteys Krimille.

Ovatko aleppolaiset Venäjän sisäisen valtataistelun sijaiskärsijöitä?

Edellä kuvattua tulkintaa vastaan puhuu se, että Venäjällä on modernia aseistusta ja todella toimintakykyisiä joukkoja vain rajatusti, ja vielä rajatumpia ovat pitkittyvässä kriisissä tarvittavat taloudelliset resurssit. Ehkä juuri tällaisten syiden vuoksi Venäjä on viime päivinä mobilisoinut kutakuinkin koko uhkausarsenaalinsa saadakseen lännen harkitsemaan kahdesti mahdollista puuttumista Aleppon tilanteeseen.

Toisaalta Venäjän sisäisen tilanteen vuoksi maan johto voi olla valmis pelaamaan upporikasta ja rutiköyhää.  Tällä hetkellä etulyöntiasemassa ovat euraasialaisen suurvallan rakentajat, jotka pelaavat nimenomaan sotilaallisella voimalla. Heitä haastavat talouspomot pyrkivät vaurastuttamaan itseään ja ehkä hiukan maataankin Venäjän luonnonrikkauksien tehokkaamman hyödyntämisen avulla. Tässä kilpailuasetelmassa sotapuolue tarvitsee toimintaa pysyäkseen vallassa.

Onko kyse uudesta siirrosta lähi-Idän suuressa öljypelissä?

Erään tulkintamahdollisuuden tarjoaa Venäjän äskettäin ilmaisema valmius sopia öljyn tuotantorajoituksista OPECin kanssa. Tämä oikeuttaa kysymään, onko Saudi-Arabia mahdollisesti ostanut Venäjän mukaan yhteistyöhön lupaamalla tehdä asehankintoja Venäjältä? Ovathan USA:n ja Saudi-Arabian suhteet selvästi viilentyneet viime aikoina, ja nykyisten valuuttakurssien vallitessa venäläiset aseet ovat hinnoiltaan erittäin kilpailukykyisiä yhdysvaltalaisiin verrattuna. Aiemmin aiheellisesti epäilty kaluston toimintakyky on nyt tullut testattua Syyriassa eli juuri Saudi-Arabian kannalta oikeanlaisissa olosuhteissa.

Jos tämä tulkinta Venäjän tavoitteista Syyrian kriisissä on oikea, Suomessa ja muualla Itämeren alueella voidaan hengittää hieman rauhallisemmin, sillä sehän merkitsisi sitä että emme ole vielä ihan päällimmäisinä Kremlin to do-listoilla.  Washingtonissa sen sijaan joudutaan arvioimaan uudelleen epäonnistuneen lähi-Idän strategian maalle aiheuttamat menetykset.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu