AnttiJuhaniKasvio

Toivon jälkeen

  • G.H. Watts: Hope (1960)
    G.H. Watts: Hope (1960)
  • Toivon jälkeen (Aleppo 2016)
    Toivon jälkeen (Aleppo 2016)

Nuori yhdysvaltalainen senaattori piti demokraattien puoluekokouksessa vuonna 2004 puheen otsikolla ”the audacity of hope”, suomeksi ehkä jotakin sellaista kuin toivon rohkeus, pelottomuus tai uskaliaisuus. Idean otsikkoonsa senaattori sai seurakuntapastorinsa välittämänä G.F. Wattsin haavoitettua enkeliä kuvaavasta Hope-nimisestä taulusta (ks. kuva). Puhe nosti Barack Obaman uudeksi poliittiseksi tähdenlennoksi, ja tuo noste riitti kantamaan hänet aina maan uudeksi presidentiksi saakka. Toivon ilmapiiri huokui vahvana myös vuoden 2008 heinäkuussa Berliinissä, missä Obama sai suorastaan haltioituneen vastaanoton miljoonapäiseltä kuulijajoukoltaan.

Tänä päivänä Wattsin taulu vie ajatuksemme välittömästi Aleppon pommituksiin ja siihen passiivisuuteen, jolla Yhdysvaltojen johto seuraa sen silmien edessä tapahtuvia hirmutöitä. Aiemminhan Yhdysvallat antoi selkeästi tukensa arabimaissa viisi vuotta sitten alkaneelle demokraattiselle liikehdinnälle, ja Syyrian sisällissodan puhjettua presidentti Obama määritteli kemiallisten aseiden käytön siksi punaiseksi linjaksi, jonka ylittäessään al-Assadin hallinto saa varautua voimakkaaseen reaktioon Yhdysvaltojen taholta.

Reaktiota ei tullut, vaan sen tilalle tulivat presidentti Putinin aloitteesta käynnistetyt kansainväliset neuvottelut tilanteen rauhoittamiseksi. Rauhoittumisen sijasta konflikti kuitenkin jatkui edelleen ja mukaan tuli koko ajan uusia osapuolia. Venäjä yllätti Yhdysvallat lähettämällä omat sotavoimansa rintamalle ja kääntämällä taistelutilanteen al-Assadin juntan eduksi omilla massiivisilla pommituksillaan. Operaatiota on perusteltu terrorismin vastaisella sodalla, vaikka todellisuudessa Venäjän sotatoimet ovat suuntautuneet lähes yksinomaan demokraattista oppositiota vastaan.

Yhdysvaltojen kädettömyys on kannustanut Venäjää ja sen pystyssä pitämää al-Assadin junttaa entistä kuvottavampiin raakuuksiin etenkin Aleppon asukkaiden vastarinnan kukistamiseksi. Tämä tahraa koko ajan entistä pahemmin myös Yhdysvaltojen mainetta, mutta mitään ei ilmeisesti tule tapahtumaan ennen kuin Aleppo on lopullisesti raunioina ja loputkin siellä sinnitelleistä ihmisistä on ”neutraloitu”.

Toki ulkoministeri Kerry on ollut päivittäin puhelinyhteydessä venäläiseen kollegaansa vaatien taistelujen välitöntä lopettamista uhaten vetäytymisellä maiden välisestä yhteistyöstä jos näin ei tapahdu. Kuin pilkaten Kreml on ilmoittanut taistelujen lopettamisen sijasta aikovansa lähettää lisää taistelukoneita Syyriaan. Ulkoministeriön tiedottaja joutuu etsimään medioiden hiostamana etsimään koko ajan uusia meriselityksiä sille, mitä tuo vaatimus taistelujen ”välittömästä” lopettamisesta käytännössä tarkoittaa.

Ehkä parhaan selityksen tilanteelle saimme John Kerryn ollessa viime torstaina haastateltavana Washingtonissa järjestetyssä ideafoorumissa (ks. linkki). Kun haastattelija tiedusteli hänen politiikkansa peruslähtökohtia, hän totesi Yhdysvaltojen ulkopolitiikan olevan intressien ja arvojen yhdistelmä. Kerry sanoi toivovansa että ne kävisivät yksiin, mutta niin ei aina tapahdu, vaan määrätyissä tilanteissa intressit ovat paljon merkittävämpiä kuin arvot. Näin hän sanoi olevan myös Syyriassa, vaikka ”ilmeisestikin siellä on kyse myös arvoista”.

Suomeksi sanottuna Yhdysvallat ei siis halua panna mitään likoon Aleppon katastrofin ehkäisemiseksi, koska maa ei näe itsellään olevan siellä mitään oleellisia strategisia etuja puolustettavanaan. Ja ehkä juuri sen opin presidentti Obama on saanut alkuperäisen puheensa jälkeen kuluneiden kahdentoista vuoden aikana, että Washingtonissa käytävä timantinkova valtapeli ei jätä tilaa millekään arvolähtöiselle toiminnalle, vaan kaikki pyrkivät puolustamaan omia intressejään mitään keinoja kaihtamatta. Ja tämä on myös se suunta, johon koko kansainvälinen järjestelmä on vauhdilla etenemässä.

Aleppolaisten kohtalokas virhe on siinä, että he eivät nähneet ajoissa siirtymistämme moraalin jälkeiseen aikaan. Ja sitä että moraalin kuollessa kuolee myös toivo.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

Venäjä lähettää lisää ilmavoimia Syyriaan, uutisissa sanottiin...

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Kyllä.

Uutistoimistot kertovat myös siitä, että John Kerry on yrittänyt ehdottaa oppositioryhmille Syyriassa pidettäviä vaaleja, joissa myös al-Assad junttineen olisi mukana. Ihmettelen kyllä miten tuollaiset vaalit voitaisiin järjestää maassa ja miten muun muassa ilman vettä olevat ihmiset pysyisivät hengissä vaaleihin saakka.

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Suurvaltapolitiikka on dog-eat-dog -asetelma, jossa yhden suurvallan heikkoutta (tässä tapauksessa Obaman johtaman USAn pehmeyttä) muut pyrkivät välittömästi käyttämään hyväkseen.

Arvostan Obamaa suuresti. Kuitenkin olen sitä mieltä, että maailma olisi tällä hetkellä vakaampi ja rauhallisempi paikka mikäli USAn presidenttinä olisi ollut republikaani tai haukkamaisempi demokraatti. Etenkin toisella virkakaudellaan Obama halusi profiloitua Sovinnontekijänä, mistä Kuuban simputtamisen lopettaminen käynee hyvänä ja tuoreena esimerkkinä. Aikaisemmin Obama tarjosi Venäjälle suhteiden resettiä, mikä ei vastapuolelle kelvannut. Sen sijaan Venäjä huomasi tilaisuutensa tulleen ymmärettyään ettei Obaman USA kävisi todellisiin vastatoimiin, ja lähti takaisin voimapolitiikan tielle. Obaman "syytä" siis nykytila.

Valitettavasti ihmiskunta tarvitsee maailmanpoliisin. Epädemokraattisissa yhteiskunnissa helposti häikäilemättömin ja julmin raivaa tiensä valtaan, ja tällaisilla yksilöillä on matala kynnys ryhtyä hyökkäämään naapurimaihinsa - tai tappaa omaa kansaansa.

Vapaiden demokratioiden - ja mielestäni myös muun ihmiskunnan - etu on, että nykyisistä tarjolla olevista vaihtoehdoista USA on kukkona tunkiolla. Tuskinpa kukaan meistä haluaisi elää Venäjän tai Kiinan dominoimassa maailmassa.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Kuuban tilanne on positiivinen saavutus, ja onhan noita muitakin, mutta suurvallan johtajan ei pitäisi esittää uhkausta, jota ei aio toteuttaa. Assad katsoi Obaman bluffin.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Kiitos kommenteista!

Ottaen huomioon Yhdysvaltain asema maailman ylivoimaisesti vahvimpana sotilasmahtina ja George W. Bushin hallinnon halut esiintyä maailman sheriffinä Barack Obaman pidättyväisyyttä voidaan arvostaa tiettyyn pisteeseen saakka. Nyt olemme kuitenkin ajautuneet tilanteeseen, jossa Venäjän rosvohallinnolla on vastassaan sotilaallinen tyhjiö. Ei siis siksi etteikö aseita olisi, vaan siksi että Venäjä tietää ettei niitä tulla käyttämään. Venäjän johto käyttää tilaisuutta hyväkseen täysin rinnoin ainakin USA:n presidentinvaaleihin saakka.

Rehellisesti sanottuna minun on vaikea ymmärtää, mikä on minkäkin osapuolen logiikka. Täytyyhän Venäjän johdon tietää, ettei heidän imagoaan paranna se että muu maailma laskee montako lasta he ovat tappaneet tällä viikolla. Yhdysvaltain johdon täytyy puolestaan tietää, että sen passiivisuus antaa koko pelikentän Venäjän hallintaan ja että näiden päivien tapahtumat uhkaavat vetää lokaan kaiken sen hyvän, mitä Obaman hallinto on ehkä muutoin saanut aikaan.

Tässä joutuu vain odottelemaan, että Hillary Clinton voittaa presidentinvaalit, ettei mitään vielä pahempaa ehdi tapahtua ennen hänen virkaanastumistaan ja että hänen johdollaan USA vihdoin näyttää Kremlille kaapin paikan.

Onko jollakulla parempia selityksiä tai reseptejä nykytilanteeseen?

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

Täysin samanlaisin ajatuksin...

Käyttäjän AnttiKarvola kuva
Antti Karvola

Muutamia tarkennuksia:

"Aiemminhan Yhdysvallat antoi selkeästi tukensa arabimaissa viisi vuotta sitten alkaneelle demokraattiselle liikehdinnälle"

Ei kaikkialla. Saudi-Arabiassa ja muissa Persianlahden liittolaisdiktatuureissa katsoivat vain hiljaa vierestä kun hallinnot kukistivat kansannousut väkivaltaisesti länsimaisin asein. Tämän vuoden tammikuussa Saudi-Arabiassa teloitettiin 160 "terroristia" jotka uskalsivat uhmata tätä ääri-islamilaista diktatuuria. Suurin osa heistä teloitettiin miekalla mestaamalla.

"todellisuudessa Venäjän sotatoimet ovat suuntautuneet lähes yksinomaan demokraattista oppositiota vastaan."

Venäjän pommitukset ovat kohdistuneet enimmäkseen Idlibin maakuntaan ja Aleppon lähialueelle, joissa valtaa pitää tällä hetkellä koalitio nimeltään Jaish al-Fatah, jonka ideologia on sunnilainen ääri-islamismi. Aleppossa valtaa pitävä kapinallisryhmittymä on Fatah Halab, joka kuuluu edellämainittuun koalitioon. Koalitioon kuuluu jonkin verran myös FSA:n joukkoja, arviolta kuitenkin vain alle 10%. FSA toimii nykyään enimmäkseen etelä-Syyriassa, etenkin Daraassa.

Edellämainitut sotivat hallituksen ja ISISin lisäksi oikeasti demokratiaa ja sekularismia kannattavaa SDF:ää vastaan. Tämän vuoden toukokuussa Amnesty syytti Aleppon kapinallisia kemiallisten aseiden käytöstä kurdeja vastaan muiden siviileihin kohdistuvien sotarikosten ohella. Arviolta yli 80 siviiliä, joista 30 lapsia, kuoli maalis-huhtikuussa kapinallisten tykki- ja rakettitulessa.

Tälläkin hetkellä Aleppossa lännen tukema SDF itse asiassa taistelee yhdessä Venäjän tukeman hallituksen kanssa lännen ja Saudi-Arabian tukemia kapinallisia vastaan.

Syyrian tilanne ei valitettavasti ole niin yksinkertainen kuin suomalaisessa mediassa annetaan ymmärtää.

"Yhdysvallat ei siis halua panna mitään likoon Aleppon katastrofin ehkäisemiseksi, koska maa ei näe itsellään olevan siellä mitään oleellisia strategisia etuja puolustettavanaan"

On jo korkea aika että Yhdysvallat lopettaa ääri-islamistien tukemisen ja kohdistaa tukensa mielummin maltillisille SDF:lle ja FSA:lle. Vielä kun saisivat sauditkin lopettamaan ääri-islamistien tukemisen ja Jemenin pommittamisen...

Tämä kritiikki ei sitten tarkoita että hyväksyisin Venäjän, hallituksen tai muidenkaan osapuolten tekemät sotarikokset.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Tilanne ei todellakaan ole yksioikoinen eikä yksikään sotaa käyvistä ole mikään pulmunen. Lapset kyllä ovat viimeksimainittuja aina ja kaikkialla.

Vaikka kaikki pystyvät raakuuksiin, suhteellisuudentaju kannattaa säilyttää. Jos mittarina pidetään toimien epäinhimillisyyttä ja piittaamattomuutta sodankäynnin tavanomaisista normeista, Venäjä, al-Assadin juntta ja ISIS ovat ylivoimaisia ykkösiä.

Toki esimerkiksi Aleppossa demokraattisen opposition ja al-Nusran rajalinja on tällä hetkellä aika liukuva, ja aika yleinen tulkinta on että Venäjä nimenomaan haluaa ajaa hillittömällä painostuksellaan demokraattisen opposition al-Nusran syliin vaikeuttaakseen Yhdysvaltojen mahdollisia tukitoimia.

Käyttäjän AnttiKarvola kuva
Antti Karvola

Syyriassa kukaan ei piittaa sodankäynnin tavanomaisista normeista, jopa kurdit ovat syyllistyneet etnisiin puhdistuksiin. Venäjä ja hallitus eivät ole sen parempia tai pahempia kuin islamistitkaan, heillä vain on käytössään enemmän tulivoimaa.

Aleppossa ei tällä hetkellä käytännössä ole lainkaan demokraattista oppositiota, alue on täysin islamistien hallussa. Tuossa "aika yleisessä tulkinnassa" ei ole kyllä paljoa järkeä, miksi demokratiaa kannattavat ihmiset siirtyisivät totalitarismia kannattavien islamistien riveihin kun tarjolla on myös samoja arvoja kannattava SDF?

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio Vastaus kommenttiin #9

Toivon jälleen kerran suhteellisuudentajua. Lienee totta että kurdit ovat ottaneet ISISin poisajettuaan haltuunsa joitakin arabien hallussa aiemmin olleita taloja, mutta sen rinnastaminen Venäjän ja al-Assadin juntan puuhiin Aleppossa on kyllä aika rajua liioittelua.

Jälkimmäisen kappaleesi logiikkaa en ymmärrä. Ensimmäisessä virkkeessä väität, ettei Aleppossa olisi lainkaan demokraattista oppositiota, kun taas jälkimmäisessä pohdit tuon ei-minkään liittoutumisvaihtoehtoja.

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren Vastaus kommenttiin #10

Lähi-idässä ei demokratiasta tiedetä mitään vaan uskonto on siellä vallalla.
Tuskin kukaan siellä demokratiasta taistelee vaan vallasta ja ihmeellisen sitkeyden antaa uskonto.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Kiitos kommenteista.

Vaikka uskonnollinen ja etninen identiteetti toimivat tuolla alueella keskeisinä eri yhteisöjen rajapintojen määrittäjinä, uskonnon merkitystä ei pidä ylikorostaa. Esimerkiksi ISISin alkuunpanijoina toimivat entiset Irakin turvallisuuspalvelun upseerit, joiden hurskauden voi kyllä hyvin kyseenalaistaa.

Toki sisäpolitiikka ja etenkin Valkoisen talon ja kongressin enemmistöpuolueen välinen jännite rajaavat voimakkaasti presidentti Obaman toimintamahdollisuuksia niin Syyrian kriisissä kuin kaikessa muussakin.

Nyt kuitenkin jotakin alkaa ilmeisesti tapahtua Yhdysvaltojen sanouduttua irti bilateraaliyhteistyöstä Venäjän kanssa ja maan kutsuttua myös sotilaallista koordinaatiota varten Geneveen lähetetyn henkilökuntansa takaisin Yhdysvaltoihin (ks. http://www.state.gov/r/pa/prs/ps/2016/10/262704.htm ). Ensimmäisenä pelkoreaktiona Venäjä ilmoitti romuttavansa asekelpoisen plutoniumin hävittämistä koskevan sopimuksensa Yhdysvaltojen kanssa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset