*

AnttiJuhaniKasvio

Duuma valittiin, mitä seuraavaksi?

Venäjän nykyjohdon asema näyttää juuri nyt vahvalta. Presidentin tukipuolue sai duuman vaaleissa perustuslaillisen enemmistön opposition kannatuksen jäädessä vaatimattomaksi. Venäjä on kyennyt tunkeutumaan Ukrainaan ja pitämään al-Assadin tyrannian vallassa länsimaiden vastustuksesta huolimatta. Euroopassa perinteiset valtapuolueet ovat ajautuneet suuriin vaikeuksiin oikeistopopulististen ja Venäjän presidenttiä avoimesti ihailevien voimien puristuksessa. Tänä syksynä Venäjä voi jopa onnistua tukemaan sille mieluisan ehdokkaan nousua Yhdysvaltain presidentiksi. Lisäksi Venäjän armeijaa on modernisoitu viime vuosina niin, että sillä arvioidaan olevan etulyöntiasema Euroopassa mahdollisesti puhkeavassa sotilaallisessa konfliktissa.

Totuuden toinen puoli

Kolikon kääntöpuolena on Venäjän talouden kurja tila, jonka seuraukset tuntuvat selvästi kansalaisten arkisessa elämässä. Vaikka ahdinko ei ole saanut ihmisiä lähtemään kaduille, heitä ei ole myöskään kyetty ajamaan hallinnon toivomalla tavalla vaaliuurnille. Duuman vaalien äänestysprosentti jäi kannustusyrityksistä ja äänestysvirkailijoiden tilastojen kaunistukseksi antamista lisä-äänistä huolimatta historiallisen alhaiseksi.

Tämä ei ole hyvä viesti presidentti Putinille, jonka toimikausi päättyy puolentoista vuoden kuluttua. Edessä on ensi vuoden budjettiesityksen jättäminen duumalle, ja nykyoloissa sitä on vaikea saada kasaan ilman uusia ikäviä leikkauksia. Suurin uhka on hyvinä vuosina kerätyn vararahaston uhkaava tyhjentyminen. Pelkkä repression voimistaminen ei ylimääräisen rahan loputtua välttämättä enää riitä takaamaan presidentin vallassapysymistä.

Kaikenlaista voi tapahtua

Välttääkseen tilanteseen liittyviä riskejä presidentti Putin voi pyrkiä tietoisesti kasvattamaan kansainvälistä jännitystä aina uusiin laajamittaisiin konflikteihin saakka. Vaikka esimerkiksi Syyriassa saatiin hetkellisesti aikaan tulitauko, Venäjä todennäköisesti jätti tarkoituksella kertomatta al-Assadin joukoille USA:n äärimuslimeja vastaan tarkoitetusta mutta väärään kohteeseen osuneesta ilmaiskusta. Venäjä ja al-Assadin juntta saivat iskusta hyvän tekosyyn Aleppon siviileihin kohdistuvien pommitustensa jatkamiselle. Viime päivinä osa iskuista on kohdistettu äärimmäisen julmalla tavalla ensin avustuskuljetuksia ja sitten kansainvälistä lääkäriryhmää vastaan. Tuntuu kuin Venäjä yrittäisi provosoida Yhdysvaltoja ja sen liittolaisia puuttumaan aktiivisemmin Syyrian tapahtumiin niin, että konfliki eskaloituisi vielä nykyistäkin pidemmälle.

Samaan aikaan Venäjä jatkaa aktiivista hämmentämistään muuallakin. Ruotsissa puolustusvoimien johto on joutunut varoittamaan väkeään venäläisten lisääntyneestä tiedusteluaktiivisuudesta maan pohjoisosissa. Gotlannissa harjoitellut sotilasosasto määrättiin lyhyellä hälytysajalla jäämään saarelle pysyvästi. Venäjän uusi lapsiasiainvaltuutettu ja sikäläinen media ovat nostaneet suhteettoman näkyvästi esiin yksittäiseen eroriitaan liittyvän lasten huostaanoton Suomessa. FSB:n tukemat hakkerit penkovat palvelimia Wadassa, Hillary Clintonin kampanjatoimistossa ja ties missä muuallakin.

Eli jotakin voi olla tekeillä, mutta Kremlin isäntä ei välttämättä edes itsekään tiedä kovin tarkkaan seuraavia siirtojaan. Pahinta on, jos Venäjän johto kuvittelee lähitulevaisuudessa puhkeavan laajamittaisen sotilaallisen konliktin voivan palvella sen omia valtapyrkimyksiä. Mahdollisesta alkumenestyksestä huolimatta tuloksena olisi äärimmäinen tragedia, jonka suurimmaksi häviäjäksi jäisi lopulta Venäjä itse. Mutta jos maan johto on viimeaikaisten erävoittojen tuudittamana ajautunut katteettomaan ylivertaisuuden tunteeseen samalla kun sitä kalvaa pelko sekä omaa kansaa että valtaryhmittymän sisäisiä vehkeilyjä kohtaan, mitä hyvänsä voi tapahtua.

Miten lännen tulisi reagoida?

Lännen ensimmäinen tehtävä tällaisessa tilanteessa on luonnollisesti maltin säilyttäminen kaikista vastapuolen provosointiyrityksistä huolimatta. Samalla kuitenkin lännen tulisi osoittaa senkin sietokyvyllä olevan rajansa. Yhdysvallat liittolaisineen voisivat vallan hyvin ilmoittaa takaavansa seuraavan Aleppoon lähtevän avustuskuljetuksen turvallisuuden vastaamalla kaikkiin kolonnaa vastaan tehtäviin hyökkäysyrityksiin riippumatta siitä, kuka tai mikä taho on niiden taustalla. Harkintaan kannattaisi ottaa ilmatilan rauhoittaminen ylipäätään Aleppon yllä, sillä siellä asuvat ihmiset ovat jo tähän mennessä saaneet kärsiä aivan riittävästi.

Vaikka oleellisinta tässä kriisissä on nimenomaan syyrialaisten kokemien kärsimysten lievittäminen, Yhdysvaltojen nykyjohdon otteen jämäköityminen pakottaisi todennäköisesti Donald Trumpin paljastamaan nykyistä enemmän korttejaan Putinin suhteen. Tämä puolestaan voisi avata joidenkin hänen potentiaalisten kannattajiensa silmiä tavalla, joka voisi vaikuttaa oleellisestikin vaalin lopputulokseen.

Samalla lännen on arvioitava pikaisesti, mikä on Venäjän tosiasiallinen hyökkäysvoima Euroopassa myös merialueet ja ilmatila huomioon ottaen. Arvion pohjalta lännen on nostettava kustannuksista huolimatta puolustusvalmiutensa tasolle, joka riittää poistamaan Venäjän kuvitelmat ensi-iskulla mahdollisesti saavutettavista menestyksistä. Toki on surullista, että Venäjän nykyjohto pakottaa lännen tällaiseen reagointiin aikana jolloin resursseille olisi muitakin käyttökohteita. Mutta vallitsevan epäsuhdan ylläpitäminen tulisi monin verroin kalliimmaksi. Erityisen kalliiksi se voisi tulla asemamme vuoksi meille suomalaisille.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Hienoa että Kasviokin on kyennyt muuttamaan näkemystään ja ymmärtänyt, ettei Venäjän myötäily anna myönteisiä tuloksia. Venäjä on edennyt, koska Länsi on sen antanut edetä. Venäjän bkt on kaksinkertainen Ruotsin vastaavan verrattuna - Lännellä ei pitäisi olla mitään syytä kainostella Venäjän edessä.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

En ihan osaa tunnistaa itseäni Kremlin pahimmaksi myötäilijäksi.

Mutta itse asiasta: Kansainvälinen valuuttarahasto arvioi Venäjän dollarihintaisen bruttokansantuotteen kohoavan tänä vuonna noin 1 132,7 miljardin dollarin tasolle, kun Ruotsi yltää 512,7 miljardiin. Ostovoimatasoitetuin luvuin Venäjän bkt on kuitenkin noin 3 684,6 miljardia dollaria ja Ruotsin 495,6 miljardia. Eli käytetystä mittarista riippuen talouksien keskinäiset mittakaavaerot muodostuvat aika erilaisiksi. Oleellista onin kyetä valitsemaan kuhunkin tilanteeseen parhaiten soveltuvat mittarit.

Ja vaikka lännen kainosteluun ei ole mitään syytä, Venäjän johdon politiikan ja sen käytettävissä olevien resurssien vaarallisuutta ei missään tapauksessa pidä aliarvioida, vaan uhkiin on varauduttava, ja mieluiten ennen kuin on liian myöhäistä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset