AnttiJuhaniKasvio

Globaalia hyvinvointia?

Minulla oli vähän aikaa sitten ilo osallistua ideafoorumiin, jossa pohdittiin globaalia hyvinvointia tamperelaisten korkeakoulujen mahdollisena tulevaisuuden teema-alueena. Oletuksena oli, että teeman valinta auttaisi korkeakouluja kansainvälistymään tähänastista paremmin. Samalla korkeakoulut ehkä pystyisivät myötävaikuttamaan tehokkaammin oman alueensa ja sen elinkeinoelämän kehittymiseen.

En ole pitkään aikaan törmännyt yhtä lupaavaan korkeakoulupoliittiseen  aloitteeseen. Uudet opiskelijasukupolvetkin paneutuisivat varmasti mielellään tällaiseen teemaan – ja erityisesti silloin, jos se samalla tukee heidän tulevia työllistymismahdollisuuksiaan. Mutta kokonaan toinen asia on se, mitä itse globaalille hyvinvoinnille on parhaillaan tapahtumassa. Siitä on oikeasti syytä huolestua.

Positiivista kehitystä ongelmista huolimatta

Ensi silmäyksellä ihmisten hyvinvointi näyttää köyhimmissä maissa viime vuosikymmeninä pikemminkin vähentyneen kuin parantuneen. Joutuvathan monet kärsimään nälästä, kuivuudesta ja sisällissodista samaan aikaan kun maailman rikkaimmat keräävät itselleen vuosi vuodelta suurempia tuloja ja omaisuuksia. Ja mikä muu kuin suuri hätä saa ihmiset luovuttamaan kaikki säästönsä ihmissalakuljettajille, jotka tappavat osan väestä jo ennen loppujen ahtamista Välimeren armoille lähetettäviin hengenvaarallisiin purtiloihin?

Toinen puoli todellisuutta on kuitenkin se, että viime vuosikymmeninä kehittyvien maiden taloudet ovat kasvaneet pari-kolme prosenttia kehittyneitä teollisuusmaita nopeammin ja myös maailmanlaajuiset tuloerot ovat hieman tasoittuneet. Keskeisimpänä vaikuttavana tekijänä on ollut Kiinan ja Intian kaltaisten väkirikkaiden maiden voimakas kasvu, joka on johtanut uuden maailmanlaajuisen keskiluokan syntymiseen. Mutta myös äärimmäisessä köyhyydessä elävien ja kroonisesta aliravitsemuksesta kärsivien ihmisten lukumäärä – ja vielä selvemmin heidän suhteellinen osuutensa maailman väestöstä – on vähentynyt merkittävästi vuodesta 1990 lähtien. Samaan aikaan lapsikuolleisuus on pudonnut noin puoleen aiemmasta.

Siten globaalin hyvinvoinnin voidaan katsoa lisääntyneen merkittävästi viimeksi kuluneen neljännesvuosisadan aikana. Yhteiskuntatieteilijä voisi tulkita juuri tämän lisänneen köyhissä maissa elävien ihmisten aspiraatiotasoa niin, että uskaliaimmat yrittävät päästä länsimaihin kaikista matkantekoon liittyvistä riskeistä huolimatta.

Globalisaation ajan tuote                                        

Myönteinen kehitys lähti liikkeelle 1980- ja 90-lukujen vaihteessa Kiinan omaksuttua uuden talouspolitiikan ja sosialismin kaaduttua Itä-Euroopassa. Länsimaiden johdolla kaikkialla poistettiin kaupan esteitä ja helpotettiin kansainvälisiä pääomaliikkeitä. Maailmanlaajuisten tietoverkkojen kehittyminen ja kuljetuskustannusten halpeneminen edistivät liiketoimintojen kansainvälistymistä ja yritysten uudelleensijoittumista alueille, jotka kykenivät tarjoamaan parhaat edellytykset kannattavaan toimintaan. Kehittyvistä maista ja Itä-Euroopasta virtasi runsaasti lahjakkaita nuoria länsimaisiin yliopistoihin, eikä kestänyt aikaakaan kun Aasiasta tulleet osaajat olivat jo perustaneet ison osan Silikonilaakson uusista kasvuyrityksistä. Vaikka valtaosa kehittyvistä maista tulleista maahanmuuttajista työskenteli matalapalkkaisissa suoritustason tehtävissä, heidän kotimaahan lähettämänsä lukuisat pienet rahasummat ovat muodostuneet erittäin merkittäviksi köyhien maiden taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen vauhdittajiksi.

Nyt kuitenkin länsimaissa ollaan pelästytty tämän kehityksen seurauksiin, joihin on kuulunut myös niiden alempien tuloryhmien elintasokehityksen radikaali hidastuminen. Maahanmuuton pelätään kiristävän harvenevista työtilaisuuksista käytävää kilpailua, ja sen uskotaan lisäävän terrorismin ja muun rikollisuuden uhkaa. Kaikkialla teollisuusmaissa halutaan rajoittaa maahanmuuttoa ja helpottaa ei-toivottujen ulkomaalaisten lähettämistä takaisin kotimaihinsa. Kotimaisia työpaikkoja halutaan suojella uusilla kaupan esteillä, ja myös valmistellut uudet kaupankäyntiä ja investointeja helpottamaan tarkoitetut sopimukset ovat joutuneet jyrkän vastustuksen kohteeksi. Eliitit eivät pidä tästä kehityksestä, mutta ne joutuvat kaikkialla globalisaatioon liittyvillä turhaumilla ratsastavien populistisen liikkeiden jyräämiksi. Länsimaat ovat siten lyömässä jarrut päälle itse aloittamassaan globalisaatiokehityksessä, ja saman kehityksen myötä Euroopan unioni on ajautunut hajoamisen partaalle.

Miten käy globaalin hyvinvoinnin?

Kiinan ja muut kehittyvät maat tulevat ilman muuta reagoimaan teollisuusmaiden käyttöön ottamiin uusiin kaupan esteisiin, ja maailma ajautuu kohti uutta kauppasotaa. Tuloksena on sekä kansainvälisen kaupan että maailmantalouden kasvun selvä hidastuminen, ja teollisuusmaissa stagnaatiotila muuttuu uudeksi normaaliksi. Kehittyvien maiden työllisyysongelmat pahenevat kasvun hidastumisen ja kansainvälisten muuttovirtojen ehtymisen seurauksena, ja myös länsimaissa työskentelevien kotiseuduilleen lähettämät rahavirrat supistuvat merkittävästi. Vihamielisyys länsimaita ja niiden asukkaita kohtaan lisääntyy, mikä näkyy myös terroritekojen ja viharikosten määrän kasvuna. Samaan aikaan valtioiden välisten sotilaallisten konfliktien riskit lisääntyvät yksittäisten maiden puolustaessa entistä tiukemmin omia etujaan, ja riskeihin varaudutaan lisäämällä sotilaallisia menoja. Reaktioiden ja vastareaktioiden alati syvenevä kierre syntyy kultuurisesti sisäänpäinkääntyneiden yhteiskuntien maailmassa lähes automaattisesti.

Toki taloudellinen ja yhteiskunnallinen kehitys voivat edetä esteistä huolimatta kohtuullisella tahdilla esimerkiksi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, missä työikäisen väestön määrä kasvaa noin kolmella prosentilla vuodessa. Mutta kasvu ei riitä turvaamaan säällisiä työn ja toimeentulon mahdollisuuksia läheskään kaikille työmarkkinoille hakeutuville ihmisille. Lisäksi kasvu törmää tulevina vuosina yhä pahempiin resurssi- ja ympäristöongelmiin, sillä ilmastonmuutoksen eteneminen on jo lisännyt merkittävästi äärimmäisiä sääilmiöitä Afrikassa ja myös maaperä köyhtyy vauhdilla. Tilannetta ei varmastikaan paranna se, että siemenviljan ja kasvinsuojeluaineiden markkinat ovat parhaillaan ajautumassa muutaman suuryhtiön muodostaman oligopolin hallintaan.

Siten kaikki merkit viittaavat siihen, että viime vuosikymmeninä koettu globaalin hyvinvoinnin kasvu kääntyy laskuksi, ja myös maailmanlaajuinen eriarvoisuus alkaa lisääntyä tavalla, joka tekee meidän kaikkien elämän aiempaa turvattomammaksi.

Aihetta kannattaa tutkia

Juuri tämänkaltaisten kehitystrendien vuoksi on entistäkin tärkeämpää, että suomalaisen yliopistolaitoksen piirissä rohjetaan uskoa maailmanlaajuiseen edistykseen ja että sen puolesta ollaan valmiita työskentelemään konkreettisesti kaikkia nykyaikaisen tieteen tarjoamia mahdollisuuksia hyväksi käyttäen. Jos yrityksessä onnistutaan edes kohtuullisesti, tamperelaisten yliopistojen kansainvälinen profiili voi nousta kohisten. Samalla yliopistot voivat tehdä ison palveluksen koko suomalaiselle yhteiskunnalle ja omalle lähiympäristölleen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset