Kolme tietäjää ja Suomen talous
Juha Sipilän johdolla runsas vuosi sitten muodostettu kolmen puolueen hallitus lupasi saattaa Suomen talouden kestävään kasvuun niin, että työllisyysaste nousee 72 prosenttiin ja julkistalouden velkaantuminen taittuu ensi eduskuntavaaleihin mennessä. Nyt hallitus on saanut kolmen johtavan ekonomistin – Bengt Holmströmin, Sixten Korkmanin ja Vesa Vihriälän – arvion talouspoliittisen linjan oikeellisuudesta (ks. linkki).
Kohteliaasti laadittu raportti ei lisää uskoa siihen, että hallitus olisi nykyeväin etenemässä kohti päätavoitteitaan. Silti voidaan kysyä, antaako raportti liian siloitellun kuvan maamme edessä todellisista haasteista ja onko sillä mitään varsinaisesti uutta esitettävänään korjaaviksi toimenpiteiksi.
Kolmikon esitykset
Ekonomistit toteavat jo alussa hallituksen työllisyystavoitteen toteutuvan näillä näkymin korkeintaan puoliksi. Myös julkisen talouden kestävyysvajeiden korjaamisessa ensi vuosi jää välivuodeksi ikääntymisen menoja lisäävien vaikutusten vuoksi. Silti ekonomistit pitävät hallituksen viritystä nykyoloissa järkevänä kompromissina finanssipolitiikan lyhyen ja pitkän tähtäinen tavoitteiden välillä, koska kotimaista kysyntää ei pidä päästää laskemaan liiaksi.
Uudistustarpeita ekonomistit löytävät muun muassa Suomen kansantalouden heikosta sopeutumiskyvystä, yritysten puutteellisesta kyvystä luoda uusia korkean arvonlisän tuotteita ja palveluja sekä työmarkkinoiden toimimattomuudesta. Ongelmia löytyy myös korviemme välistä eli omiin kykyihin liittyvistä epäilyistä ja liiallisesta sisäänpäinkääntyneisyydestä. Meidän tulisi jatkossa kyetä seuraamaan paremmin kehitystä muissa maissa, tunnistamaaan missä parhaat ideat kehittyvät ja sovittamaan niitä omiin oloihimme.
Kolmikon esittämät toimet eivät varsinaisesti yllätä. Työmarkkinoiden osalta esitetään – työmarkkinapoliittisen konsensuksen asettamissa ahtaissa rajoissa – ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastusta, tuen osittaista käyttämistä työllistämiseen, starttirahoja, tehokkaampaa aktivointia ja joitakin maahanmuuttajiin suunnattavia erillistoimia. Hyödykemarkkinoiden sääntelyä halutaan keventää ja yritysverotusta virtaviivaistaa. Valtion on tuettava hankinnoillaan uuden korkeatasoisen yritystoiminnan kehittymistä, ja luottamus korkeakoulutuksen ja tutkimuksen pitkäjänteiseen rahoitukseen on palautettava samalla kun instituutioiden toimintoja uudistetaan.
Kritiikkiä
Ekonomistit olisivat mielestäni voineet todeta paljon selväsanaisemmin Suomen kärsivän vakavasta kilpailukyvyn puutteesta, mikä näkyy vientimme maailmanmarkkinaosuuksien supistumisena. Nykyinen elintasommekaan ei ole kestävällä pohjalla, vaan sitä on pidetty yllä jo pitkään lisääntyneen velanoton turvin. Edessä siintävät uusiin suhdannetaantumiin, eläkejärjestelmän rahoituspohjan heikentymiseen ja lisääntyvään kauppapoliittiseen protektionismiin liittyvät riskit.
Todellinen tilanteen korjaaminen edellyttäisi tulo-odotustemme virittämistä paljon nykyistä vaatimattomammiksi ja kustannustasomme sovittamista tätä kautta reaalista kilpailukykyämme vastaavalle tasolle. Vasta saatuamme talouden resurssit edes jollakin tavoin liikkeelle voimme yrittää suunnata niitä kohti mahdollisimman pitkälle kehittyneitä ja korkean lisäarvon antavia tuotteita ja palveluja. Tämä on pitkällinen prosessi, jossa tarvitaan saumatonta yhteistyötä omat toimintonsa parempaan kuntoon saattavan innovaatiojärjestelmän kanssa.
Työmarkkinajärjestöjen solmiman kiky-sopimuksen hymistelyn sijasta ekonomistien olisi pitänyt todeta, että sen kilpailukykyä vahvistavat vaikutukset jäävät murto-osaan siitä mitä Suomi ja ennen kaikkea työtä vaille jääneet suomalaiset todellisuudessa tarvitsevat. Ja että positiivisen käänteen aikaansaamisessa alkaa olla tulenpalava kiire.
Ilman omaa rahapolitiikkaa ei talousnousu ole mahdollista. Hallitus käyttää omia ennustajiaan kertomassa ympäripyöreitä lausuntoja joiden tulos on plus miinus nolla. Sisäisellä devalvaatiolla ei ole mitään mahdollisuuksia ja siksi kitkuttelemme parempaa odotellessa.
Ilmoita asiaton viesti
”Oma rahapolitiikka” eli käytännössä kansallinen valuutta ei ratkaise yhtään reaalisen kilpailukyvyn ongelmaa, sen sijaan se tuo mukanaan pieniin osiin pirstoutuneiden valuuttaregiimien aiheuttamat ylimääräiset transaktiokustannukset.
En sulkisi automaattisesti pois sisäisen devalvaation mahdollisuuksia. Mutta toki liikkumavara on kapea niin kauan kun johtavat ekonomistitkin varjelevat kansalaisia totuudelta, jotta he eivät pelästykseltään alkaisi tinkiä kulutuksestaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ikävä tosiasia on, että Suomessa maksetaan liian korkeita palkkoja suorittavasta työstä.
Palkat on sovittu TES-neuvotteluissa ja palkkojen alentaminen kilpailijoihin nähden tuntuu onnistuvan ainoastaan sopimalla kilpailijamaita pienemmistä korotuksista, mikä tarkoittaa kilpailukyvyn kannalta pitkää aikajännettä ja siten työttömyyden ja velkataakan kasvua.
Hallituksen pakkolait olisivat osaltaan tuoneet parannusta ongelmaan alentamalla pyhätyön ja ylitöiden kustannusrasitusta, joista ei tunnetusti TES-pöydissä kyetä sopimaan kuin ylöspäin. Kansantaloutemme vahingoksi hallitus loppujen lopuksi jänisti.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä on nykyaikana ”suorittava työ”? Sitä tekee esimerkiksi aivokirurgi joka leikkaa aivomme silloin kun jokin niissä menee vikaan.
Yleisemminkin juuri suorittava työ on se josta meidän kannattaa maksaa ostaessamme erilaisia tuotteita tai palveluja. Kaikki muu on edellytysten luomista hyville suorituksille. Eli suorittavaa työtä ja sen merkitystä ei kannata vähätellä nyky-yhteiskunnassakaan. Oikeastaan kaikkein vähiten juuri sitä.
Suomen kustannustasoa pitää alentaa kokonaisuudessaan ja palkat ovat vain osa tätä kokonaisuutta. Työvoimakustannusten alentamiseenkin löytyy monia vaihtoehtoja – kuten kiky-sopimuksessa vuosityöaikojen korvaukseton pidentäminen. Kyllä neuvottelujärjestelmämme osaa löytää toteuttamiskelpoisia ratkaisuja, kunhan niiden tarve ensin oivalletaan.
Ekonomistien pitäisi vain ensin auttaa vähän aktiivisemmin neuvottelijoita tuon oivalluksen tekemiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen kustannustasolla tarkoittanet suomalaisten yritysten kustannustasoa.
Mitä kaikkia tekijöitä yrityksen kustannuksista löytyykään. Yleisesti ollaan sitä mieltä, että työvoimakustannus on se merkittävin osuus. Miten siihen voisi vaikuttaa.
Ehkä pitäiskin miettiä niin, että työpanoksen pitää vastata siitä maksettua korvausta. Jos myyt työpanoksenasi 8 tunnin työpäivän, tarkoittaa se tasan 8 tuntia työtä joutuisuudella, joka vastaa kilpailijoiden tasoa.
Yritysten sivukulut on poistettava. Tarkoittaa yrityksiltä panosta maksaa itsensä ulos sivukuluista. Käytännössä se tarkoittaa yrityksen henkiklöstölle ansitason nostoa samalla summalla kedrtarysäyksenä. Yhtäaikaisesti pitää käynnistää kansalaisturvavakuutusmenettely.
Hallituksen pitää siis päästä eroon lillukanvarsipolitiikasta ja aloittaa todellisten muutosten työstäminen. Nostan samaan syssyyn esiin henkilöstöosakkeiden käyttöönoton.
Ilmoita asiaton viesti
On eri asia sanoa että työvoimakustannukset ovat liian suuret tai että työntekijän käteen jäävä osuus on liian suuri.
Aina puhutaan niistä ahneista työnantajista tai liian suurta liksaa saavista työntekijöistä. Samalla ehkä tarkoituksellisesti unohdetaan ne muut sivukulut ja verottaja. Ja niistä ei valuuttaa vaihtamalla eroon päästä vaan voi olla että käy vielä hullummin.
Kun nyt verot Suomessa ovat mitä ovat niin ei ole ihme ettei tuotteet käy kaupaksi. Ei kotimarkkinoilla eikä riittävästi viennissäkään.
Liian monta kertaa käy niin että Suomessa valmistettu tuote kannattaa tilata ulkomailta.
Kuinkahan suuri osuus myytävän tuotteen loppuhinnasta on veroja ja eikö myös verottajalla ole vähintään yhtä suuri velvollisuus osallistua talkoisiin?
Ilmoita asiaton viesti
Kun puhutaan kustannustason alentamisesta, niin usein vain pelätään sitä että ostovoima heikkenee. Toki niin myös tapahtuu kun palkkoja ja eläkkeitä leikataan.
Unohdetaan se että kustannustason yleinen alentaminen tehdään jotta hinnat laskisivat ja kun hinnat laskevat, ostovoima kyllä nousee sitä kautta, ainakin kotimaisten tuotteiden ja palveluiden osalta.
Kun kotimaisten tuotteiden kysyntä kasvaa halpenemisen takia sekä kotimaassa, että ulkomailla, se vaikuttaa työllisyyteen, niin että työttömyydestä aiheutuvat menot pienenevät ja työllisyydestä aiheutuvat tulot suurenevat. Se luo mahdollisuuden myös verotuksen vähentämiselle.
Se että ensin pudotettaisiin veroja on väärä järjestys, ensin pitäisi alentaa kustannustasoa. Sitten kun tuotanto on elpynyt ja työllisyys parantunut voitaisiin alentaa myös veroja.
Tällä hetkellä Suomen kilpailukyvyn paraneminen on kuitenkin kiinni kilpailijamaiden palkankorotuslinjasta, koska Suomessa ei suostuta palkkojen laskuun.
Ilmoita asiaton viesti
Tomi Ketola on oikeassa sikäli, että OECD-tilastojen mukaan verokiilan osuus työvoimakustannuksista oli Suomessa viime vuonna vajaat 44 prosenttia eli noin kahdeksan prosenttia OECD-maiden keskitasoa korkeampi ja sen on tällä vuosikymmenellä myös kohonnut keskimääräistä nopeammin.
Julkisten menojen bruttokansantuoteosuus oli Suomessa viime vuonna IMF:n tilastojen mukaan euroalueen korkein, noin 58,5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Kaikkea tätä ei kylläkään katettu veroilla, vaan myös julkista velkaa lisättiin reippaasti. Siitä huolimatta julkisten tulojenkin BKT-osuus – noin 55,1 prosenttia – oli selvästi euroalueen maista korkein.
Eli on aika vaikea kuvitella Suomen parantavan kilpailukykyään, ellei samalla mietitä miten veroeurot kyetään tulevaisuudessa käyttämään tehokkaammin. Eikä julkisten menojen kasvattamiseen löydy lisää tilaa muutoin kuin veropohjaa laajentamalla. Tätä asiaa kolme talousviisasta olisivat voineet painottaa selvemmin kuin he nyt ovat tehneet.
Ilmoita asiaton viesti
”Kansantaloutemme vahingoksi hallitus loppujen lopuksi jänisti.”
Kyse ei ole välttämättä jänistämisestä vaan tosiasioiden tunnustamisesta.
Suomen kansa ei ole vielä tarpeeksi kriisitietoinen eikä sen lisäksi ymmärrä asiaa. On noita Makkosiakin, jotka haluaa heikentää valuutan arvoa.
Tämänkaltaisessa demokratiassa, jos päättäjillä ei ole riittävää auktoriteettia, kriisin pitäisi olla vielä paljon syvempi, että realiteetiti tunnustettaisiin ja hallituksen tarpeelliset toimet hyväksyttäisiin.
Jos hallitus näissä oloissa pyrkisi väkisin viemään tahtonsa läpi, seurauksena voisi olla lakkoja ja levottomuuksia, mikä tuhoaisi sen mitä yritetään saavuttaa.
Totta on että Suomalaisten palkkoja pitäisi pudottaa 5-10%, mieluimmin heti, eikä vasta viidestoista päivä. Sillä voisi olla vaikutusta.
Siinäkin kävisi tietenkin ensin niin että kokonaiskulutus pienenisi sen verran mitä palkoista leikataan, mutta toisaalta tämä palkka-ale alkaisi näkymään heti kotimaisten tuotteiden kilpailukyvyn paranemisena sekä kotimaassa että ulkomailla, mikä lisäisi suomessa kotimaisten tuotteiden kysyntää. Suomessa tehtyjen tuotteiden kysyntä ei siis välttämättä laskisi, se voisi jopa nousta.
Tällaisen uudistuksen hallituksen siis pitäisi tehdä, mutta se ei siihen kykene.
Ilmoita asiaton viesti
Logiikasta olen periaatteessa samaa mieltä – ja saihan hallitus politiikan teon rajoista aika konkreettista havainto-opetusta viimesyksyisen mielenosoituslakon yhteydessä.
Silti uskon niin hallituksen kuin etujärjestöjen kykenevän tekemään kyllä kaikenlaista sitten kun muita vaihtoehtoja ei ole enää tarjolla. Emme välttämättä ole enää kovin kaukana sellaisesta tilanteesta.
Ilmoita asiaton viesti
Niin kauan, kun vientimme on lähes kokonaan investointitavaroiden valmistamisessa taloutemme on poikkeuksellisen haavoittuvainen. Nyt tarvittaisiin suuria panoksia suomalaisten kulutustavaroiden markkinointiin maailmalle. Kansainvälisen taantuman iskiessä, ensimmäisenä jäihin laitetaan investoinnit, nousun alettua, lähtevät iikkeelle investoinnit viimeisenä ja tästä Suomi nytkin kärsii.
Ilmoita asiaton viesti
Muualla maailmassa ostettiin viime vuonna ulkomaisia tuotteita ja palveluja vajaan 21 000 miljardin Yhdysvaltain dollarin edestä. Lisäksi voimme vain arvailla, kuinka paljon köyhissä ja väkirikkaissa kehittyvissä maissa olisi tarpeita tuonnin lisäämiseen, jos niissä asuvat ihmiset pääsisivät edes jotenkin kiinni säälliseen elämään.
Tuosta viime vuoden summasta Suomen vienti kattoi noin 85 miljardia eli alle puolen prosentin verran. Kysynnän katto ei siis tule vastaan vielä vähään aikaan, kunhan vain saamme kilpailukykymme kuntoon eli pystymme hinnoittelemaan oikein tuottamamme tavarat ja palvelut.
Siitä olen täsmälleen samaa mieltä, että vientirakenteen liiallinen yksipuolisuus lisää merkittävästi taloutemme ja yhteiskuntamme haavoittuvuutta. Koska meistä ei tule enää uudemman kerran kännykkävalmistuksen suurvaltaa, nyt pitäisi osata nähdä ne tulevan globaalin kehityksen pullonkaulat, joiden avaamiseen suomalaisella osaamisella voisi olla oikeasti jotakin annettavanaan. Pelkkä digitalisoinnin, cleantechin ja biotalouden hokeminen ei riitä, koska sen osaavat tehdä kaikki muutkin, jotkut jopa meitä sulavammin.
Ilmoita asiaton viesti
Vienti veti jo-14
Salaiset vientiyritykset ovat hyvässä vedossa.
KL-15
Kilpailukyky saavutettiin jo helmikuussa-16
Saksa nosti palkkoja 4,8%
Ruotsi nosti myös keväällä palkkoja.
Nythän pääasia on saada palkat alas keinolla millä hyvänsä. Se elääkö täällä perustulolla vajaa miljoona työtöntä ,ilman muita tukia.Kuka ne tuet maksaa ? Yritysten puolesta ,palkan erotuksen.Työssä käyvätkö?
HS
-Lähes 700 000 suomalaista sai viime vuonna työttömyysetuuksia – HS selvitti, paljonko työttömyys maksaa julkiselle taloudelle
Työttömyysmenojen kasvu näkyy selkeimmin isoimmassa menoerässä eli työttömille maksettavissa etuuksissa, joita arkikielellä kutsutaan työttömyyskorvauksiksi. Niiden menot ovat kaksinkertaistuneet alle kymmenessä vuodessa.
KOTIMAA 28.8.2016
Työttömien määrää on tarkoituksella kasvatettu jotta palkat saadaan edm. korvausten varjolla alas.
Ilmoita asiaton viesti
Jos kilpailukykymme olisi kunnossa, se näkyisi viennin kasvussa. Todellisuudessa Suomen viennin määrä on pudonnut jo viime vuosisadan lopun tasolle.
Kilpailukyvyn palauttamisessa ei ole kyse vain palkoista, vaan kaikista kustannuksista.
Pohjimmaltaan kyse on hyvin yksinkertaisesta markkinoiden logiikasta: jos tavara ei mene kaupaksi, kauppiaskaan ei elä. Mutta jos hintoja alennetaan, tavara voi lähteä uudelleen liikkeelle niin, että kauppias tulee toimeen edes jotenkin. Sitten kun kauppa alkaa käydä oikein hyvin, kauppias voi ryhtyä ottamaan pikkuhiljaa myyntiin arvokkaampaa tavaraa niin että hän itsekin ansaitsee paremmin.
Mitään tällaista ei pääse tapahtumaan jos kauppias jää mököttämään, pitää hinnat entisellään ja syyttää huonosta myynnistä tyhmiä asiakkaita. Ikävä kyllä me olemme tällä hetkellä kansakuntana vähän tällaisessa loukussa.
Ilmoita asiaton viesti
Kerro vielä, mikä meidän päävientituotteistamme on sellaista, että sen vienti lähtisi kohisten kasvamaan, kun hintaa lasketaan muutama prosentti! Aika vaikea löytää! Meidän ongelmamme ei ole hinta- vaan laatukilpailukyvyssä.
Ilmoita asiaton viesti
Tiukkoja kauppaneuvotteluja käydään ja tarjouskilpailuihin osallistutaan koko ajan, ja kyllä tuolloin pienetkin marginaalit ovat tärkeitä.
Ilmoita asiaton viesti
”Kerro vielä, mikä meidän päävientituotteistamme on sellaista, että sen vienti lähtisi kohisten kasvamaan, kun hintaa lasketaan muutama prosentti! Aika vaikea löytää! Meidän ongelmamme ei ole hinta- vaan laatukilpailukyvyssä.”
Tämä on höpöpuhetta. Väität ettei tuotteen hinta vaikuta tuotteen kysyntään.
Kyllä se vaikuttaa.
Sellainen tilanne on poikkeus jossa ei ole kilpailevaa yhtä laadukasta tuotetta tarjolla. Siinä tapauksessa tuotteesta voi saada kilpailijaa paremman hinnan, mutta ei mitä hintaa vain. Asiakas voi valita myös sen halvemman ja huonomman jos hinta on liian korkea.
Sellainen tilanne on harvinainen jossa ei ole olemassa kilpailevaa tuotetta, mutta siinäkin tilanteessa hinnalla on merkitystä. Jos tuote on kallis, ostaja voi tehdä sellaisen päätöksen ettei tarvitse tuotetta ja laittaa rahansa johonkin muuhun, mikä maksaa vähemmän.
Ilmoita asiaton viesti
Totta kai hinta vaikuttaa, jos myydään sellaista, millä on kysyntää. Meidän vientituotteemme vain ovat joko investointituotteita, joilla ei ole nyt kysyntää, tai paperia, sellua, puutavaraa tai öljytuotteita, joiden markkinahinta on niin alhaalla, että vienti ei paljon kannata. Laadulla en tarkoita itse tuotteiden laatua vaan vientisortimentin laatua. Valitettavasti sana ”laatu” on suomessa monikäsitteinen.
Ilmoita asiaton viesti
Investointituotteillakin on aina kysyntää maailmalla, joskus enemmän, joskus vähemmän.
Sellainen tuotantokapasiteetti, mihin Suomi pystyy, on aina sen verran pieni että maailmassa on aina moninverroin kysyntää siihen nähden mitä Suomi pystyy tuottamaan.
Kilpailu on tietenkin kovempaa silloin kun investointituotteiden menekki on pienempi. Tässäkin tilanteessa laatu ja hinta ratkaisevattuotteiden kilpailukyvyn ja menekin.
Kyllä halpuuttaminen parantaa tuotteiden menekkiä myös investointituotteiden kohdalla, aivan samoin kuin laatutaso ja palvelun tasokin, sekä vientiponnistelut.
Ilmoita asiaton viesti
Kuten blogi toteaa, eufemismeja on voitu ehkä käyttää liikaakin arvioinnissa.
Asiantuntijakin on ihminen ja haluaa jatkossakin tulla kutsutuksi asiantuntemustaan käyttämään.
Pahimmillaan liian suorasukainen kritiikki esim. yliopistoarvioinneissa on johtanut siihen, että ko. spesialistia ei enää kutsuta vastaaviin tehtäviin, vaikka hänet alunperin värvättiin kertomaan suoraan käsityksensä ns. selkokielellä ja peittelemättä.
Rehellisistä evaluoitsijoista voi helposti tulla ns. yksinäisiä susia, vaikka heitä arvostettaisiinkin.
Ilmoita asiaton viesti
”Rehellisistä evaluoitsijoista voi helposti tulla ns. yksinäisiä susia, vaikka heitä arvostettaisiinkin.”
Rehellisistä politikoista tulee vieläkin helpommin entisiä politikkoja.
Ilmoita asiaton viesti
> 12 /AV: ”Rehellisistä politikoista ..”
Muinaiset roomalaiset sanoivat kauapankäynnistä:
”Mercator sine peccamine esse potest.” (rehellistä kauppiasta tuskin voi olla)
Ilmoita asiaton viesti
En haluaisi omalta osaltani kyseenalaistaa hallituksen käyttämien asiantuntijoiden rehellisyyttä tai moraalista integriteettiä. Ennemmin on ehkä ollut kyse liiallisesta kiinnittymisestä konventionaaliseen talousajatteluun oloissa, jotka ovat kaukana konventionaalisista.
Riski entisen poliitikon asemaan joutumisesta on kiistaton. Joskus tulee kuitenkin vastaan tilanteita, joissa riskejä on pakko ottaa ja joissa riskien ottajat saattavat kääntyä häviäjien sijasta voittajiksi. Nyt voimme olla aika lähellä sellaista tilannetta.
Ilmoita asiaton viesti
”Riski entisen poliitikon asemaan joutumisesta on kiistaton.”
Suurin riski poliitikolla on joutua puolueessaan hylkiön asemaan toimiessaan puolueen linjan vastaisesti vaikka mielipiteet olisivat miten järkeviä tahansa. E-R Korhola kokoomuksesta nyt tulee ensimmäisenä mieleen, on näitä ollut paljon muitakin ja hillitsee kyllä oman järjen käyttämistä.
Ilmoita asiaton viesti
Niinkin voi toki joskus tapahtua.
Mutta toisaalta: eikö poliitikosta usein tule poliitikko juuri siksi että ihmiset kokevat hänen puhuvan senhetkiset olot huomioon ottaen aika järkeviä?
Ilmoita asiaton viesti
Valitettavasti vain osa äänestäjistä valitsee äänestystilanteessa politikon hänen järkevien puheidensa perusteella.
Valitettavan moni äänestäjä valitsee sen joka puhuu järjettömiä.
Tämä on syy siihen miksi populismi menestyy.
Ilmoita asiaton viesti
Nykyisin on muodikasta mollata demokratiaa ja pohtia sitä, onko totuus jäänyt pois muodista.
Mutta oliko järjenvastaisuuden nousu 1930-luvulla tai onko se meidän aikanamme demokratian syytä, vai onko taustalla ollut ennemminkin molemmissa vaiheissa liian monien ihmisten kokema epävarmuus tai tunne petetyksi tulemisesta? Ja se, että vakiintuneiden poliittisten liikkeiden edustajat eivät ole kyenneet reagoimaan näihin tuntemuksiin vastuunsa mukaisesti?
Ilmoita asiaton viesti
”vakiintuneiden poliittisten liikkeiden edustajat eivät ole kyenneet reagoimaan näihin tuntemuksiin vastuunsa mukaisesti?”
Vaikka vakiintuneiden poliittisten ryhmien edustajat tuntisivatkin kansan tunteet ja pyrkisivät niihin vastaamaan, ei siitä mitään voi tulla jos materiaaliset resurssit puuttuvat. Tyhjästä ei voi nyhjäistä.
Epätoivoissaan vanhat puolueet ovat koettaneet täyttää kansan pohjattomat toiveet ottamalla velkaa, aina vain lisää ja lisää velkaa, mutta seuraavalle politikkosukupolvelle se tie on sitten tukossa, kun velkaa on otettu jo liikaa, eikä lisää saada.
Kyllä tässä on populismille tilaisuus ja tulee olemaan myös jatkossa, mutta eiväthän tyhjät vaalilupaukset auta muuta kuin yhden vaalikauden kerrallaan.
Ilmoita asiaton viesti
En tarkoittanut vastuun tuntemisella opportunistista kulloinkin vallitsevien mielialojen perässä juoksemista, vaan sitä että poliitikot rohkenevat katsoa totuutta silmiin ja kertoa näkemästään rehellisesti kansalaisille. Eli poliitikoiden on yllettävä seuraamisen sijasta johtamaan yleisen mielipiteen muodostusta. Ja joka vaiheessa moraalisen selkärankansa säilyttäen.
Ilmoita asiaton viesti
”Eli poliitikoiden on yllettävä seuraamisen sijasta johtamaan yleisen mielipiteen muodostusta. Ja joka vaiheessa moraalisen selkärankansa säilyttäen.”
Tätä lienee moni rehellinen politikko kokeillut, mutta hänestä on tullut entinen politikko, kun aina riittää näitä populisteja. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Olen samaa mieltä ko. tietäjistä.
Kyse on lähinnä tyylistä ilmaista ja selvittää esim. ongelman alkujuuria. Joskus, kuten erään suurlähettilään haastattelussa, nousee esille luonnollinen ns. bias. Lause alkaa: ”En haluaisi, eikä minulla ole mahdollisuuksia ennustaa tulevaisuutta, mutta…” Ja sitten tulee se lauseen clouw: ”Kyllä britit ovat tyhmiä.”
Ja sitä ei perustella.
Jos näin uskaltaa ilmaista asian suurlähettiläänä vieraasta maasta, mikä estäisi edes kerran soveltamasta samaa suoruutta, vaikkakin hieman pystysuoraa sellaista, myös suomalaisiin?
Emmekö me muka ole tehneet virheellisiä talous- tms. ratkaisuja, vaikka meillä on ollut tieto päätöstemme seurauksista? Ainakin nobelisti-ekonomistit Krugman ja Stiglitz ovat kyenneet suoraan vuoropuheluun jopa Olli Rehnin EU-talouskomissaarikaudella, tai jopa itse rakenteesta nimeltään EMU, jossa jo v. 1998 sanottiin olevan ”valuvika”?
https://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&sou…
Rohkeuden puutteesta, vai keskustelukulttuurin laadustako on kyse?
Ilmoita asiaton viesti
Voi surkeus tätä hampaatonta pkan jauhamista!
http://www.askokorpela.fi/AJK-blogit-US.htm
Ilmoita asiaton viesti
Tuon lyhyemmäksi ei juuri voi tiivistää. :))
Ilmoita asiaton viesti
Hallituksen mahdollisuudet vaikuttaa talouteen ovat melko pienet. Suomen kilpailukyvystä päättä käytönnössä SAK työehto neuvottelussa ja kun lakon kustannukset työnantajalle ovat monin verroin suuremmat kuin työntekijä puolella niin tulos on jo ennen neuvotteluja selvä kun ne monasti jo alkavat lakko uhkauskin. Ruotsissa on jo vuosia sitten olleet voimassa ne lait joita Sipilä alkuun yritti. Ruotsissa ei ole yleisitovuutta mutta laittomasta lakoista sangtiot ovat vahinkojen suuruiset ja ne koskevat myös työntekijää, myös tukilakoit ovat laittomia myös sairaslomien karenssipäivä on Ruotsissa. Vientiteollisuuden palkankorotuksia ei saa ylittä. Tämän laisia lakeja Suomeen ei saa ennenkuin olemme vararikossa koko maa. Saksassa itä että länsipuolella on samat lait mutta silti itäpuoli ei ole saavuttanut lännen tasoa massiivisesta tuesta huolimatta joten kansan ahkeruus on yksi huomattava tekijä. Ennen sotaa Saksan itäpuoli oli vähintäin yhtä vauras kuin länsi mutta sosialismi tuhosi ahkeruuden ja täsmällisyyden melkein kokonaan. Onko meistä tullut samanlaisia kuin itäsaksalaiset,pelkään että näin on käynyt. Koulutuksemme on omasta mielestämme huippua mutta emme saa mitään aikaan, koulutammeko virkamiestyyppisiä ihmisiä jotka tietävät hyvin mitä jonkun muun pitää tehdä mutta emme tiedä mitä itse pitäisi tehdä. Kaikissa länsimaissa korkeastikoulutettua perustavat yrityksiä paljon enemmän kuin meillä. Ruotsiin ulkomaat investoivat kolme kertaa enemmän kuin meille suhteutettuna väkilukuun. Eli Suomeen ei investoi omat eikä vieraat. Ei tunnu hyvältä.
Ilmoita asiaton viesti
SAK:ta on vähän vaikea syyttää Suomen ongelmien viimeaikaisesta syvenemisestä jo sen vuoksi, että keskusjärjestön vaikutusvalta on heikentynyt merkittävästi etenkin suhteessa vahvoihin jäsenliittoihin. SAK edustaa lisäksi nykyisin aika rajattua ja ajan myötä supistuvaa osaa Suomen koko palkansaajakunnasta, ja ilman sen harjoittamaa edunvalvontaa yhteiskuntamme olisi vielä paljon eriarvoisempi kuin mitä se jo nykyisellään on.
Vahvan korporatiivisen perinteen vuoksi ay-liikkeen vaikutusvalta on Saksassa monilta osin suurempi kuin Suomessa, mikä näkyy muun muassa sikäläisten suuryritysten hallinnossa.
Mutta toki voidaan kysyä, kuinka hyvin ylipäätään kolmikantamme – elinkeinoelämän järjestöt ja hallitus mukaan luettuna – on pysynyt kärryillä niistä rajuista muutoksista, joita työelämässä on parhaillaan tapahtumassa. Esimerkiksi Erik Brynjolfson – joka lukeutuu teknologiamuutoksen vaikutusten tutkijana optimistien joukkoon – kehottaa tämän päivän HS:ssa meitä varautumaan perinteisen palkkatyön katoamiseen samaan aikaan kun kolmikantamme perustaa kaikki tulevaisuudensuunnitelmansa sen yleistymisen varaan.
Ilmoita asiaton viesti
”kehottaa tämän päivän HS:ssa meitä varautumaan perinteisen palkkatyön katoamiseen samaan aikaan kun kolmikantamme perustaa kaikki tulevaisuudensuunnitelmansa sen yleistymisen varaan.”
Paitojenpesuammatteja toki riittää, eli passataan toinen toistamme, toivottavasti ei passata pilalle. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Asko sallinet vielä yhden hampaattoman (- olen tästä jauhanut noin kymmenen vuotta ilman tulosta) kommentin vielä
Viikonlopun aikana TV:ssä esitettiin Italialaista tutkimusta siitä mitä tapahtuu heidän maataloustuotannolleen vuoteen 2050 mennessä kun ilmasto on lämpimämpi ja erikoostumuksellinen mitä nyt. Sen selvittäminen on aloitettu niin että voitaisiin tehdä toimia ettei Italian maataloustuotanto romahtaisi.
Meillä on erittäin tärkeää tietää miten ja työmarkkinat ja finanssi sektori toimivat 2020 markkinoilla. Meillä kuten tässä blogissa puhutaan analysoidaan ja arvostellaan valtion toimia saada kilpailukyky takaisin ja myös ehdotetaan parannuksia valtion toimiin jatkuvasti.
Hienoa.
Yksi mikä on poissa keskusteluista : Liikenne ;Meillä olisi selkeä ilmasto kestävän kehityksen mukainen mahdollisuus kehittää logistista taloudellisuuttamme samalla kun toimisimme ilmasto ja EU tavoitteiden mukaisesti
Viime keväänä UPM ilmoitti, että heidän tuotteissaan on noin 60 euroa tonnilta Suomi logistiikka lisää, ennen laivauksia, verrattuna Ruotsiin.
Tarkoittaa Suomen koko mittakaavassa ( Suomen vienti ja tuonti keskimäärin noin 100 miljoonaa tonnia).mikäli kaikilla tuojilla ja viejillä on sama kustannuslisä eli 60 euroa tonnilta mitä UPM:llä ; tuloksena on maamme kaupalle ja teollisuudelle noin 6 miljardin euron kilpailuvaje, mistä noin 600 miljoonaa metsäteollisuuden osuus.
Tämä tosiasia vaikuttaa kaikkeen teollisuuden sijoitustoimintaan maassamme
Ongelma on että tätä faktaa ei oteta ilmeisesti todesta ,ja emme toimi EU liikennestrategiassa sovitulla tavalla
EU ssa olemme sopineet vuonna 2011 että vuoteen 2050 mennessä, ilmasto sopimusten mukaisesti , kun ilmasto lämpenee ja meillä sisävedet ovat ilman jäitä(vrt keski euroopan sisävesistrategiat Hollanti ja Saksa ) , sen että siirrämme vähintään puolet keskipitkän ja pitkän matkan kotimaan raskaan liikenteen henkilö ja tavarakuljetuksista vesille(ja raiteille).
Edes tätä minimitavoitteen analysointia tutkimusta ja siitä johtuvia mahdollisia toiminta suunnitelmia ei ole vielä edes aloitettu tutkimaan analysoimaan tai sitten edes keskustelemaan ei yliopistojen , valtion hallinnan tai kansan keskuudessa . Vaan kasvatamme kallista maantieliikenteen osuutta.
Nyt tasainen 2- 3% maantieliikenteen (raskas liikenne) kasvu on keskimääräistä sitten 1980 luvun
Em syystä maamme logistinen kilpailukyky on romahtanut mm World Bankin LPI mittauksissa vuoden 2012 sijalta 3 nyt vuoden 2016 sijalle 15.
Ilmoita asiaton viesti
Paitojen pesu ammatti toimisi jos emme ostaisi maamme ulkopuolelta mitään tai ulkomaalaiset pesettäisivät paitojaa saman rahasumman edestä Suomessa kuin ostamme tavaraa ulkomailta. Jos vienti ja tuonti ei ole tasapainossa eli ostamme enemmin kuin viemme niin velkaannumme koko ajan. Kyllä Saksassa , Rutsissa ja kaikissa maissa joilla menee hyvin on tosi iso kulutustavara tuotanto kuten autoteollisuus kodinkoneet ja paljon muuta joka päivän kamaa . Ei Ruotsi olis mitään ilman Volvoa samoin kuin Saksa ilman BMW tä taihi Wolsua.USA on maailman innovaatisin maa ja hekään eivät elä ilman vanhaa perusteollisuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä kuljetukset Suomessa on hyvin kilpailutettu, jos rautatiet eivät ole kilpailukykyisä niin sinne on saatava kilpailua. Suomen rahdit yleisesti ottaen eurooppaan ovat suuret kun vertaa Ruotsiin heidän teollisuus on vähintäin puolet lähempänä Eurooppaa kuin meidän heillä kun pohjoisosassa maata ei paljoa tehtaita ole. Kaiken lisäksi maantie ja rautatie yhteys eurooppaan. Meillä menee kaiki laivalla jolloin purkaamisia ja lastaamisia on enemmän.
Ilmoita asiaton viesti
Logistiikkakustannukset ovat Suomessa toki tärkeitä varsinkin sellaisille aloille kuin metsäteollisuudelle tai metallien perusteollisuudelle, kun taas pelifirmojen tuotteet vilahtavat bitteinä maailmalle halvemmalla. Toiseen suuntaan logistiikkakustannukset nostavat pitkien matkojen ja harvan asutuksen Suomessa elämisen hintaa.
Mutta kaikilla mailla ja kaikilla toimintäympäristöillä on omat erityisetunsa ja -rasitteensa. Kilpailukyvyn palauttaminen edellyttää resurssiemme suuntaamista sellaisille alueille, joilla suhteelliset kilpailuetumme tarjoavat parhaat mahdollisuudet kannattavaan toimintaan. Ja tärkeä on tietenkin osata erottaa yhtäältä ne kilpailukyvyn rajoitteet joihin voimme vaikuttaa ja toisaalta ne joihin emme voi.
Ilmoita asiaton viesti
Olemme valitettavasti kaukana kaikista maksukykyisistä suurista markkinoista . Tosin pojoismaat ovat yhtä iso markkina kuin venäjä.
Ilmoita asiaton viesti
Jos Venäjä ja pohjoismaat eivät olekaan suuria ja maksukykyisiä markkinoita, niin onhan tämä EU aika lähellä. Se on suuri ja maksukykyinen.
Ilmoita asiaton viesti
Ruotsi on ainakin puolet lähempänä eurooppaa kuin me heidän teollisuus on 80prosenttisesti Suoman eteläpuolella.
Ilmoita asiaton viesti
Siitä voimme vain kadehtia Ruotsia. Emme voi poliittisella päätöksellä, ei minkäänlaisella kansanäänestykselläkään, siirtää Suomea lähemmäs Eurooppaa. Tilanne pitää vain hyväksyä ja siihen sopeutua.
Ilmoita asiaton viesti