AnttiJuhaniKasvio

Nouseeko talous paronin opein?

  • Paroni von Mûnchhausen Gustave Dorén kuvaamana
    Paroni von Mûnchhausen Gustave Dorén kuvaamana

1700-luvulla elänyt legendaarinen valehtelija paroni von Münchhausen vakuutti kaiken muun ohella vetäneensä itsensä hiuspalmikosta ylös suonsilmästä. Kutakuinkin yhtä uskottava on se tapa, jolla maailman ja sen mukana myös Suomen taloutta yritetään nykyisin vetää nopeampaan kasvuun.

Suomi

Valtiovarainministeriö julkisti viime viikolla tietoja ensi vuoden budjetista ja sen pohjana olevista talousnäkymistä. Suomen BKT mataa nykyisin noin kymmenen vuoden takaisella tasolla ilman merkkejä siitä, että vienti vahvistuisi ja nostaisi kokonaistuotannon 72 prosentin työllisyysasteen saavuttamisen edellyttämään vauhtiin. Olojen normaalisuuden illuusio on kuitenkin kyetty toistaiseksi säilyttämään runsaan velanoton ja valtion elvytystoimien turvin. Lisäksi korkotaso on painettu lähes nollatasolle EKP:n rahapoliittisten toimien turvin.

Ensi vuonna hallitus yrittää parempien keinojen puutteessa ylläpitää kotimaista ostovoimaa alentamalla veroja ja nopeuttamalla edelleen valtion velkaantumistahtia.

Tämä meno ei voi jatkua enää kovin pitkään ennen kuin rajat tulevat vastaan. Suomen kansantalouden kokonaisvelka – johon lasketaan mukaan valtio, kotitaloudet ja yritykset – on kasvanut viimeisten kymmenen vuoden aikana kahdesta kolmen bruttokansantuotteen suuruiseksi.

Esimerkiksi riskeistä voidaan ottaa pääkaupunkiseudulla vilkkaaksi yltynyt rakennustoiminta. Eläkerahastot ovat sijoittaneet varojaan rakentamiseen ja lainaa on otettu halpojen korkojen houkuttelemina sillä odotuksella, että rakennusten valmistuessa suhdanteet paranevat ja upouusille tiloille löydetään käyttäjät. Tulos on kuitenkin toinen jos nousu jää tulematta. Juuri tuollainen asetelma tulee todennäköisesti olemaan siinä vaiheessa, kun valmistaudumme seuraaviin eduskuntavaaleihin ja arvioimme hallituksen aikaansaannoksia muun muassa toteutuneen työllisyyskehityksen perusteella.

Entä maailmantalous?

Financial Timesissa todettiin vähän aikaa sitten maailmantalouden velkaantumisasteen nousseen Suomen tapaan noin kolminkertaiseksi kokonaistuotantoon verrattuna. Kaikkialla on yritetty lisätä rahan tarjontaa kasvun piristämiseksi ja työllisyyden ylläpitämiseksi niin, etteivät ihmiset lähde ääniuurnille tai kaduille vaatimaan hallitustensa vaihtamista.

Samassa kirjoituksessa muistutettiin siitä, että korkojen ollessa keskimäärin kaksi prosenttia maailmantalouden kasvun pitäisi yltää peräti kuuteen prosenttiin pelkästään korkokulujen maksamiseksi. Todellisuudessa Kansainvälinen valuuttarahasto arvioi maailmantalouden yltävän tänä vuonna enintään 3,1 prosentin ja ensi vuonna 3,4 prosentin kasvuun. Tämä jää kauas sen tason alapuolelle, jota tarvitaan jotta työttömyys ei nousisi nykytasoltaan.

Harjoitetun politiikan seurauksena osa valtion velkakirjoista on painunut miinusmerkkisiksi. Yhteensä tällaisten velkojen määrä on ehtinyt kasvaa jo pitkälti yli 13 000 miljardiin dollariin. Tästä on tullut iso ongelma rahoitussektorille, jonka ansaintamalli perustuu talletusten ja lainojen väliseen korkoeroon. Myös suuret institutionaaliset sijoittajat – kuten eläkerahastot – menettävät ohimeneväksi ajatellun poikkeustilanteen muututtua uudeksi normaaliksi mahdollisuutensa päästä tavoitelluille tuottotasoille.

Rahalla työntämisen politiikka on jo alkanut kääntyä alkuperäistä tarkoitustaan vastaan. Perinteisestihän rahan halventamisella on haluttu kannustaa kotitalouksia ja yrityksiä ottamaan lisää velkaa sekä kasvattamaan sen turvin kulutusta ja investointeja niin, että talous kasvaa nopeammin. Nyt kuitenkin esimerkiksi Japanissa kotitaloudet ovat alkaneet lisätä säästämistään, koska ne eivät enää luota eläkelupausten toteutumiseen. Yritykset puolestaan pitävät varansa mieluummin käteisinä kuin tekevät investointeja tyhjän päälle. 

Maailman talousviisaiden oivallettua Münchhausen-reseptin toimimattomuuden  he ovat alkaneet etsiä parempia vaihtoehtoja. Sellaisiakin toki on, mutta päättäjien horisontti ei yllä niiden käyttöönottoon.

Tie kestävään kasvuun

Maailmantalouden ankean pinnan alla muhii voimia, jotka liikkeelle päästessään ajaisivat sen suorastaan heittämällä vuosikymmeniä kestävään voimakkaaseen kasvuun. Tärkein kasvun tekijä on se, että moderneilla työmarkkinoille hakeutuu valtava määrä lisää väkeä sekä suurten nuorten ikäluokkien että talouden muilta sektoreilta tulevien ihmisten ruokkimana. Etenkin kehittyvistä maista löytyy lisäksi valtava määrä tyydyttämättömiä tarpeita ihmisten yrittäessä päästä nauttimaan normaaleista modernin elämän mukavuuksista. Kolmas iso tekijä on tieteen ja teknologian nopea kehitys, joka tarjoaa koko ajan uusia mahdollisuuksia työpanosten tehokkaampaan hyödyntämiseen.

Kasvun kouriintuntuvana esteenä on kuitenkin eriarvoisuutta ylläpitävien rakenteiden ohella se, että jo nykyisessä laajuudessaan taloudelliset toimintomme ylittävät kirkkaasti maapallon tosiasiallisen kantokyvyn rajat. Ilman välittömiä ja radikaaleja korjaustoimia holtittomuutemme seuraukset tulevat olemaan katastrofaalisia.

Siksi ihmiskunnalla on edessään äärimmäisen vaativa kaksoistehtävä. Ensiksi on kyettävä toteuttamaan tuotetun vaurauden uudelleenjako niin, että myös äärimmäisessä köyhyydessä elävät ihmiset voivat pyrkiä työnsä välityksellä kohti parempaa elämää. Samanaikaisesti tämän resurssimobilisaation synnyttämät kasvupaineet on kyettävä ohjaamaan oleellisesti nykyistä kestävämpiin suuntiin niin, että olemassaolomme luonnollisten perustojen tuhoamisen sijasta voimme jättää maapallon terveenä myös tulevien sukupolvien käytettäväksi.

Yhtälön toteuttaminen edellyttää ihmiskunnan siirtymistä lyhyen ajan sisällä oleellisesti nykyistä kehittyneempään sivilisaatioon. Urakka onnistuu vain mobilisoimalla kaikki ihmiskunnan voimavarat ja niiden käyttöä ohjaavat luomispotentiaalit viimeistä pisaraa myöten. Tuolloin meidän ei tarvitse enää itkeä työmahdollisuuksien puutetta, liiallisen velkaantumisen riskejä tai elämisen yleistä epävarmuutta, vaan jokaiselle löytyy mielekästä tehtävää niin paljon kuin vain itsestään kykenee antamaan.

Koittaako vielä joskus päivä, jolloin päättäjämmekin ymmärtävät nämä realiteetit ja ryhtyvät toimimaan niiden mukaisesti?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Yhtälön toteuttaminen edellyttää ihmiskunnan siirtymistä lyhyen ajan sisällä oleellisesti nykyistä kehittyneempään sivilisaatioon."

Eikö muuta tarvita? Tätä tarvitsee kokeilla heti.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Onhan se kieltämättä aika isosti sanottu. Toisaalta itsepähän olemme ajaneet umpikujaan, jossa vähempi ei enää riitä.

Silmien avautuminen tässä suhteessa voi kyllä viedä vielä vähän aikaa. Asiaa ehkä auttaa jos pyrkii arvioimaan mahdollisimman realistisesti meneillään olevia globaaleja kehitystrendejä ja niiden yhteisvaikutusten tuloksena syntyviä ongelmia - niin kuin parhaimmissa tutkimuksissa on viime vuosina pyritty tekemään.

Jukka Mäkinen

Eikö blogistikaan uskalla ääneen sanoa sitä mikä on tabu? Kiertelee vaan asiaa ympäripyöreillä lauseilla. Odotellaan.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Koittaako vielä joskus päivä, jolloin päättäjämmekin ymmärtävät nämä realiteetit ja ryhtyvät toimimaan niiden mukaisesti?"

Se ei vielä auta että päättäjät ymmärtävät jotain. Demokratiassa ihmiset pitäisi saada ymmärtämään, sillä päättäjät eivät tee demokratiassa ihmisten tahdon vastaisia asioita, ei vaikka ne olisivat miten hyviä ajatuksia tahansa.

Sen sijaan päättäjät tekevät mahdollisuuksiensa mukaan, niin pitkälle kuin velkarahaa riittää, äänestäjien tahdon mukaisia asioita.

------------

Velaksi eläminen on toki typerää, mutta toisaalta, vielä typerämpää on lainata yhteiskunnalle rahaa, jos yhteiskunta ei pysty maksamaan velkaa koskaan takaisin.

Keitä siis ovat nämä hullut rahamiehet jotka rahoittavat meidän ylellistä velaksi elämistämme?

Olivatpa he ketä tahansa, avaruusolioita he eivät kuitenkaan ole, joten he ovat tältä planeetalta ja he tulevat kärsimään tappiot kun rahajärjestelmä romahtaa.

No, ilmeisesti heillä sitten on sitä ylimääräistä rahaa .... liikaa. He menettävät vain sen mitä heillä muutenkin on liikaa, sen ylimääräisen osuuden?
---------

Kauhistuttaava ajatus sensijaan on se että myös me tavalliset säästäjät ja eläkeläiset menetämme säästömme ja kerätyt eläkerahastot, Suomessa noin 200 miljardia, siinä samassa rytäkässä kun valtioiden velaksi elämisen rahoittajat menettävät saatavansa valtioilta.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

En ole ihan vakuuttunut siitä, etteivätkö päättäjät meidän epätäydellisesti toimivissa demokratioissamme tekisi joskus – tietysti mieluiten julkisuudelta suojattuna - myös äänestäjien tahdon vastaisia asioita. Periaatteessa kuitenkin olet aivan oikeassa siitä, että ensisijaista on meidän kaikkien ymmärryksen tason kohottaminen. Tuon jalon päämäärän nimissähän mekin tässä keskustelua käymme.

Velaksi elämisen rahoittajista: muun muassa me olemme mainitsemiasi hulluja rahamiehiä. Olemmehan maksaneet pitkään työeläkemaksuja, joiden tuottamia varoja nyt eläkeyhtiöt yrittävät epätoivoisesti sijoittaa laissa säädettyjen velvoitteidensa mukaisesti.

Velaksi eläminen tai lainojen antaminen ei ole typerää, vaan talouden normaalia toimintaa. Tällaisten rahan liikkeiden pitäisi tarjota mahdollisuus suunnata kulloinkin käytettävissä olevat varat mahdollisimman joustavasti tuottavimpiin käyttötarkoituksiin. Mutta kun tämä ei ole nykyoloissa mahdollista, ongelmat alkavat kumuloitua ja nyt ovat alkaneet tulvia yli äyräidensä.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"En ole ihan vakuuttunut siitä, etteivätkö päättäjät meidän epätäydellisesti toimivissa demokratioissamme tekisi joskus – tietysti mieluiten julkisuudelta suojattuna - myös äänestäjien tahdon vastaisia asioita."

Näin tietenkin on, sillä lupaukset ovat usein sellaisia ettei niitä voi toteuttaa, ei edes velkarahalla. Sitä sitten yritetään peitellä, sumutetaan äänestäjiä ja selitellään asiaa olosuhteiden muutoksella ym.

Tätähän politikot jatkuvasti tekevät, se on politikon arkipäivää. Ensin luvataan ja sitten selitetään sitä että lupaukset olivatkin katteettomia jollain valheilla ja tekosyillä.

"Periaatteessa kuitenkin olet aivan oikeassa siitä, että ensisijaista on meidän kaikkien ymmärryksen tason kohottaminen. Tuon jalon päämäärän nimissähän mekin tässä keskustelua käymme."

Hyvä että yhteisymmärrys löytyy. Keskustelijat ovat vain niin kiintyneitä vääriin ajatusmalleihinsa että tuntuu mahdottomalta saada ketään muuttamaan mitään omissa ajatuksissaan, tai myöntämään olleensa missään väärässä. Toisaalta joskus käy niin että jonkin keskustelijan ajatukset ovatkin yhtäkkiä muuttuneet, yhdessä väläyksessä. Sellaistakin on sattunut. :) Liekö sitten valistuksen seurausta.

"Velaksi elämisen rahoittajista: muun muassa me olemme mainitsemiasi hulluja rahamiehiä. Olemmehan maksaneet pitkään työeläkemaksuja, joiden tuottamia varoja nyt eläkeyhtiöt yrittävät epätoivoisesti sijoittaa laissa säädettyjen velvoitteidensa mukaisesti."

Tässä olet oikeassa. Hulluja rahamiehiä on enemmän kuin luulisi. Lainaamme rahaa tietämättämme paitsi toinen toisillemme, myös itsellemme.

"Velaksi eläminen tai lainojen antaminen ei ole typerää, vaan talouden normaalia toimintaa."

Muotoilisin asian niin että se on typerää normaalia toimintaa. Viisaampia vaihtoehtoja olisi, mutta emme pysty muuttamaan vanhoja huonoja tapoja.

"Tällaisten rahan liikkeiden pitäisi tarjota mahdollisuus suunnata kulloinkin käytettävissä olevat varat mahdollisimman joustavasti tuottavimpiin käyttötarkoituksiin. Mutta kun tämä ei ole nykyoloissa mahdollista, ongelmat alkavat kumuloitua ja nyt ovat alkaneet tulvia yli äyräidensä."

Niin, asiat eivät ole hallinnassa, niinkuin pitäisi, vaan asiat etenevät hallitsemattomalla tavalla niinsanottujen markkinavoimien tahdosta.

Markkinavoimien tahto taas ei ole minkäänlaisen järjen ohjailemaa, vaan se on hallitsematon tahtotila, vähän kuten lapsen tahtotila.

Käyttäjän KirjoituksiaSalosta kuva
Mikko Engren

Yhtä selvä asia kuin että ei nykymenosta mitään tule on se ettei tähän myöskään muutosta ole luvassa. Elämä ei ole elokuvaa ja ihminen on oikeasti itsekäs eläin.

En nyt kyllä yksistään päättäjä soimaisi koska muutosta vastaan on kaikki ne jotka vielä päivän tilanteesta hyötyvät. Ja he ovat rahojensa ja asemansa kautta vallassa ja eivät siitä luovu.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Ylikansallinen perustulo toisi ostovoimaa maailman köyhimpien tarpeiden tyydyttämiseksi. Siitä syntyisi valtavasti lisää kysyntää tuotteille ja palveluille, joka poikisi myös uusia innovaatioita. Lisäksi, jos ylikansallisen perustulon kytkisi kiinni siihen, että sitä saisivat vain niiden maiden kansalaiset, joissa kunnioitetaan ihmisoikeuksia, olisi diktaattoreilla vaikeampi pysyä vallassa.

Vaikka poliittisesti ajatus tuntuu mahdottomalta, niin jos hyötyinä olisivat sotien, pakolaisuuden ja terrorismin väheneminen, talouskasvu ja absoluuttisen köyhyyden häviäminen, niin se saattaisi olla sen väärti.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Tietynlaisen universaalin perustulon idun voidaan ajatella sisältyvän YK:n määrittelemään äärimmäisen köyhyyden rajaan – nykyisin 1,25 $ henkeä kohti päivässä – ja tavoitteeseen eliminoida näin määritelty köyhyys maailmasta vuoteen 2030 mennessä.

Ongelmaksi jää se, että kyse on vain tavoitteesta ilman että ihmisille syntyisi subjektiivinen oikeus edes tuon tasoisiin tuloihin siten kuin perustulon ajatus edellyttää. Lisäksi hengissä säilyminen on enemmän kiinni siitä, mitä tuolla rahalla saa niissä kaoottisissa olosuhteissa, joissa yhä useammat ihmiset ehkä tulevaisuudessa joutuvat elämään.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Niukkuus synnyttää yhteiskunnissa pudotuspelejä, mitkä lisäävät rikollisuutta, konflikteja ja sodan riskiä. Niukkuuden aleneminen vähentää tarvetta varastaa, ryöstää tai riistää toiselta.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio Vastaus kommenttiin #9
Käyttäjän erkkilaitila1 kuva
Erkki Laitila

Oikein hyvä analyysi nykytilanteesta. Kiitos Antti!

Nyt pitäisi päästä sille seuraavalle askeleelle. Olen luetellut kirjassani muutamia kestävän kehityksen malleja, kuten Profit for Life, kehittäjän Bragdon.

Jos ihmisille kerrottaisiin näistä fiksun sivilisaation malleista, kansalaismielipide alkaisi kääntymään niiden suuntaan.

Jukka Mäkinen

Kakkupalan koko kasvaa kun kakun jakajien määrä vähenee.
Todennäköisin skenaario on että väestön määrää radikaalisti vähennetään. Se koskee kaikkein vähiten omaan elintasoon ja kulutukseen. Omantunnonvaivat ovat aina olleet toisarvoisia ja helposti hoidettavissa kun keskitytään johonkin muhun. Miten tämä vähentäminen tapahtuu jää nähtäväksi. Veikkaan suurta sotaa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset