AnttiJuhaniKasvio

Maa värähtelee - enne järistyksestä?

Maailmanpolitiikan mannerlaattojen saumakohdissa tapahtuu juuri nyt kaikenlaista. Seuraavassa joitakin esimerkkejä:

Venäjä on yrittänyt pitkään liehitellä Kiinaa liittolaisekseen ilman isompaa vastakaikua. Kiina on keskittynyt ennen kaikkea omaan talouskehitykseensä, eikä se ole halunnut sotkea käsiään Venäjän uhitteluihin. Viime aikoina Kiinan johto on kuitenkin alkanut kantaa huolta omasta asemastaan, ja autoritaarisen hallinnon vahvistamispyrkimyksissä se on samalla puolella Venäjän johdon kanssa. Kumpikaan ei siedä länsimaiden saarnoja demokratian ja ihmsoikeuksien kunnioittamisen tärkeydestä. Myös sotilaallisella ulottuvuudella yhteistyö on noussut uudelle tasolle, mistä kertoo muun muassa vähän aikaa sitten pidetty ydinpuolustukseen keskittyvä sotaharjoitus.

Tilanne Itä-Kiinan merellä on kiristynyt Kiinan lähetettyä kokonaisen pienen armadan kalastus- ja merivartioaluksia Japanin omina pitämilleen saarille sekä rakentamalla alueelle kiitoradan ja halleja, joita voidaan käyttää taistelukoneiden sijoittamiseen alueelle. Koska myös Japanin johto pelaa kansallismielisyydellä eikä kummallakaan ole varaa menettää kasvojaan, asetelma voi kärjistyä konfliktiksi molempien tahtomattakin.

Nato-maa Turkki etääntyy lännestä presidentin yrittäessä pystyttää maahansa itsevaltaisen hallinnon. Venäjän kanssa suhteita ollaan lämmittelemässä pahan välirikon jälkeen presidentti Erdoganin pyydettyä anteeksi Venäjän johdolta maan taistelukoneen tuhoamista. Osin kyse on samankaltaisesta autoritaaristen johtajien keskinäisestä yhteisymmärryksestä kuin Kiinan ja Venäjän välillä, mutta ystävyydellä on rajansa. Venäjän johto ei taivu pitämään Turkkia tasa-arvoisena ja merkittävänä yhteistyökumppanina siten kuin turkkilaiset odottavat, eikä Venäjä taloustilanteensa vuoksi kykene tarjoamaan Turkille läheskään sellaisia hyötyjä kuin maa tarvitsee omissa kasvupyrkimyksissään. Mutta silti kyse on merkittävästä liikahduksesta strategisesti äärimmäisen tärkeällä lähi-Idän alueella.

Syyrian kansannousu näytti hetki sitten kallistuvan demokraattisten voimien tappioksi Aleppon saartorenkaan sulkeutumisen myötä, ja tämän kehityksen tärkeimpänä tukena ovat olleet Venäjän vajaa vuosi sitten aloittamat massiiviset ilmapommitukset opposition hallitsemilla alueilla. Nyt kuitenkin oppositio on saanut uutta virtaa ja myös Yhdysvallat on presidentinvaalien lähestyessä alkanut terävöittää otettaan demokraattien ehdokas Hillary Clinton jo pitkään toivomalla tavalla. Venäjä halutaan painostaa todellisiin neuvotteluihin Syyrian kriisin ratkaisemiseksi, eikä ratkaisu pidä sisällään nykyisen tyrannin pysymistä vallassa. CIA:n entinen varajohtaja ja Hillary Clintonin vaaliorganisaatiossa nykyisin työskentelevä Michael Morrell antoi äskettäin CBS-televisiokanavalle selkokielisen lausunnon siitä, mistä Yhdysvaltain painostustoimissa voisi olla kyse.

Myös Ukrainan tilanne on jälleen kiristynyt. Ammuskelu rintamalinjalla on vilkastunut, ja vähän aikaa sitten Luhanskin alueen separatistikomentaja haavoittui hänen autoaan vastaan suunnatussa attentaatissa. Venäjä syyttää Ukrainan turvallisuuspalvelua Krimillä suoritetusta operaatiosta, jonka yhteydessä käydyssä tulitaistelussa kuoli kaksi venäläistä. Presidentti Putin on uhannut vastaiskulla, ja ukrainalaisten ilmoituksen mukaan Venäjä on vahvistanut asevoimiaan Krimillä Ukrainan hallitseman alueen läheisyydessä. Kyse voi olla heidän mukaansa hyvinkin uuden hyökkäyksen valmistelusta.

Kansainvälinen tilanne on siis jännittyneempi kuin aikoihin. Pääsyy tähän on Venäjän johto, joka on jo jonkin aikaa toiminut aivan kuin sillä ei olisi ydinpelotteensa vuoksi mitään vaaraa joutua vastuuseen tekemisistään. Nyt kuitenkin länsimaiden johtajien mitta alkaa täyttyä, ja seuraukset näkyvät muun muassa sotaonnen kääntymisenä Aleppossa. Toisaalta Venäjällä ovat duuman vaalit lähestymässä ja presidentinvaalitkin tulevat runsaan puolentoista vuoden kuluttua. Maan johto voi hyvin katsoa tarvitsevansa uusia ulkoisia uhkia ja mieltä nostattavia näyttöjä Venäjän sotilaallisesta suorituskyvystä kansan yhdistämiseksi johtajansa taakse. Laajojen sotatoimien alkaminen Ukrainassa voisi palvella tätä tarkoitusta. Lisäksi presidentti Putin voi laskea selustansa juuri nyt vahvaksi lämmenneiden Kiina-suhteiden ansiosta ja läntisen rintaman hajoillessa siten kuin muun muassa Turkin käyttäytyminen ja Britannian EU-ero osoittavat.

Aika näyttää, onko kyse vain tavanomaisesta maan värähtelystä vai tulossa olevan isomman järistyksen ennusmerkeistä.

Meidän suomalaisten kannattaa muistaa Itämeren alueen rooli isommassa kokonaisuudessa, onhan Venäjä vähän aikaa sitten ilmoittanut kutsuvansa alueen maat konsultaatioihin Moskovassa. Meillä toivotaan keskustelua transpondereista, mutta varsinaisena tarkoituksena voi olla uhkausten esittäminen vastatoimista, joihin Venäjä aikoo ryhtyä reaktiona Naton puolustuksen vahvistamistoimiin tällä alueella.

Lisäksi kannattaa muistaa Venäjän johdon mieltymys strategisiin yllätyksiin. Sen toimintatapoihin kuuluu maailman huomion kohdistaminen yhdelle alueelle samalla kun kaikessa hiljaisuudessa valmistellaan varsinaisen iskun toteuttamista jossakin aivan toisaalla.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Juhani Nurminen

"Kumpikaan ei siedä länsimaiden saarnoja demokratian ja ihmsoikeuksien kunnioittamisen tärkeydestä. "

Mitä ne ihmisoikeudet ovat? Jos maailma olisi kehittynyt eri tavalla niin ihmisoikeuksien julistukseen voisi kuulua: 1 Artikla: jokaisella on oikeus toteuttaa ylempänsä tahtoa. Sitä kyseenalaistamatta, siihen mitään lisäämättä.

Eipä mene aikaakaan kun:
-Turkissa on ihan oikeasti taas käytössä kuolemanrangaistus.
-Suomella ja Venäjällä on YYA -sopimus.

"aikaakaan" (alle kymmenen vuotta).

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Missähän vaiheessa tasavallan presidentti Suomessa on valmis tulkitsemaan sen mainitsemansa kulovaroituksen alkaneen, jolloin on vielä aikaa ottaa vakuutus?

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Tai milloin yksin aidalla istuva Suomi ottaa onkeensa muuttuneen turvallisuustilanteen ja panostaa tosissaan omaan puolustuskykynsä tehostamiseen?

http://hannumononen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/20169...

Jos jäämme odottamaan valtiontaloutemme tilan kohentumista, siihen saattaa mennä sukupolven aika. Ja odotellessa voi kasakka viedä sen, mikä on huonosti kiinni...

Käyttäjän raimoylinen kuva
Raimo Ylinen

Sitä ennen ehtivät jo muslimit valtaamaan Euroopan! En oikein ymmärrä tätä Venäjällä pelottelua, kun muslimeja on venäläisiin verrattuna kymmenkertainen määrä ja heillä on käytettävissään myös ydinaseita.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #4

Palataan asiaan sitten, kun on olemassa miljardin kansalaisen valtio nimeltään "Muslimit", joka toimii yhden diktatorisen hallinnon alla.

Muslimit ovat islamilaista uskontoa tunnustavia ja heitä on kaikialla maailmassa. Väkirikkain muslimivaltio on Indonesia, jossa asuu noin 20% maailman muslimeista. Pieniä muslimiyhteisöjä ovat mm. Krimin tai Suomen tataarit j.n.e. Eurooppalaisia muslimimaita ovat mm. Albania, Kosovo ja Bosnia.

Jotta mitähän oikeastaan tarkoitit?

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #4

Muslimit valtaavat Eurooppaa eri keinoilla kuin Putinin Venäjä, ja Euroopan valtioilla on illuusio rajojensa kontrollista heidän suhteensa, vaikka politiikan muutos Turkissa saattaa viedä siltä pohjan äkkiä.

Venäjä on tekemässä voimapolitiikkaa perinteisenä, järjestäytyneenä valtiona, kun taas muslimit tappavat toisiaan ja osa heistä pyrkii uskonveljiltään turvaan joukkopakona Eurooppaan avokätisen sosiaaliturvan houkuttelemana. Pakistanin tai Iranin ydinaseilla ei siinä ole merkitystä, vaan sitäkin enemmän eurooppalaisten omaksumalla maahanmuuttopolitiikalla.

Kumpikin ilmiö aiheuttaa turvallisuusuhkaa, mutta eri tavoin.

Käyttäjän raimoylinen kuva
Raimo Ylinen

Unohtui vielä sanoa, että on aika erikoista pitää Aleppoa hallussaan pitäviä ääri-islamisteja "demokraattisina voimina".

Käyttäjän jesper kuva
Tero Ruokamo

Vähän vaarallista on sellainen retoriikka, jossa aletaan jakamaan maailmaa meihin ja muihin. Suurin osa Venäjän ja länsimaiden kansalaisista ei halua sotaa tällä hetkellä. Ilmapiiri voi muuttua nopeasti ja juuri siksi pitäisikin olla tarkkana.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Koskas sotaan haluamista on kansalta kysytty?

Venäjän ja länsimaiden kansalaiset ovat kovin eri asemassa sen suhteen, saavatko he vapaata tiedonvälitystä maailman tapahtumista. Valtion tiedotusmonopoli antaa Putinin hallinnolle myös mahdollisuuden ohjailla mielipiteitä, ja omassa retoriikassaan Putin on jo aikoja sitten jakanut maailman heihin ja muihin.

Venäjä on vienyt pitkälle mielipiteisiin vaikuttamisen jopa taistelukentillä:
http://www.kaleva.fi/uutiset/ulkomaat/the-times-ve...

Käyttäjän PetriHirvimki kuva
Petri Hirvimäki

Kiitos Antti erinomaisesta tilannekatsauksesta - sinä luet maailmanpolitiikan tilannekatsauksia paljon paljon ahkerammin kuin minä joka toimin pitkälti intuitiolta ja imen tietoa vain otsikkotasolla. Silti olemme isossa kuvassa aivan samalla linjalla.

Tuosta olen kuitenkin eri mieltä eli että Venäjä ei pitäisi Turkkia tasavertaisena... siis että Putin ei pitäisi Erdogania tasavertaisena - ei despootin shakkipeli perustu sellaiseen tasavertaisuusajatteluun. Se perustuu täydelliseen valtaholismiin jossa hyöty kasvattaa / ylläpitää omaa valtaa on kaiken toiminnan lähtökohta.

Käypäs tsekkaamassa edellinen blogini jossa Putinin ja Erdoganin tapaamisesta peilattuna todella isoon kuvaan eli "valtaholismiin" poliitikon motivaation lähteenä.

http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2210...

Ole yhteyksissä jos kiinnostaa kuviot laajemminkin viedä välttämätön muutos myös Suomen ulkopolitiikkaan - ei suinkaan vain puhumalla ja kommentoimalla vaan tajuamalla, että on alettava itse toimijaksi. Linkkejä blogissani.

Jukka Mäkinen

"Tilanne Etelä-Kiinan merellä on kiristynyt Kiinan lähetettyä kokonaisen pienen armadan kalastus- ja merivartioaluksia Japanin omina pitämilleen saarille sekä rakentamalla alueelle kiitoradan ja halleja, joita voidaan käyttää taistelukoneiden sijoittamiseen alueelle."

Tietääkseni Japanilla ei ole mitään vaatimuksia Etelä-Kiinan merellä. Piirileikkiä käyvät Kiinan kanssa :

Indonesia, China, and Taiwan over waters NE of the Natuna Islands
The Philippines, China, and Taiwan over Scarborough Shoal.
Vietnam, China, and Taiwan over waters west of the Spratly Islands. Some or all of the islands themselves are also disputed between Vietnam, China, Taiwan, Brunei, Malaysia, and the Philippines.
The Paracel Islands are disputed between the PRC/ROC and Vietnam.
Malaysia, Cambodia, Thailand and Vietnam over areas in the Gulf of Thailand.
Singapore and Malaysia along the Strait of Johore and the Strait of Singapore.

lisää tietoa
https://en.wikipedia.org/wiki/Territorial_disputes...

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Olen pahoillani, tarkoittamani Senkaku-saaret eivät ole Etelä-Kiinan meren vaan vähän pohjoisempana Itä-Kiinan meren alueella. Korjasin asian blogitekstiin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset