AnttiJuhaniKasvio

Onko maailmanjärjestys muuttumassa?

Yksi viime aikojen keskustelun päähuolista on ollut se, miten Brexit vaikuttaa lähiaikojen talouskehitykseen Suomessa ja maailmalla. Etenkin Turkin tapahtumien valossa kannattaa kuitenkin huolestua enemmän siitä, miten vakiintunut kansainvälinen järjestelmä on muuttumassa.

Vakiintunut kuva nykykehityksen pääsuunnista

Yhdysvallat jäi kylmän sodan päätyttyä ainoaksi todelliseksi supervallaksi, jonka ydinsateenvarjo suojasi myös läntistä Eurooppaa. Maailma ei kuitenkaan alkanut siirtyä historian lopun teorioiden mukaisesti kohti demokraattisesti hallittua markkinataloutta, vaan kommunistinen puolue on pitänyt valtansa Kiinassa ja Venäjä ohella moni muukin maa on ajautunut kohti yksinvaltaa. Venäjä pyrkii palauttamaan menetetyn suurvalta-asemansa, ja radikaali islamismi taistelee länsimaista sivilisaatiota vastaan äärimmäisen julmin menetelmin. Oikeistopopulistiset liikkeet ovat lisänneet kannatustaan vauraissa länsimaissa, ja monissa köyhissä maissa valta on ajautunut valtion sijasta keskenään taistelevien klaanien käsiin.

Jännitteistä huolimatta isoilta sodilta on vältytty, eikä Itä-Euroopan kansandemokratioiden kaaduttua muodostuneessa kansainvälisessä järjestyksessä ole tapahtunut oleellisia siirtymiä Venäjän Ukrainaan tunkeutumista lukuunottamatta. Kreikan velkakriisikään ei johtanut euroalueen hajoamiseen.

Perusodotuksena on ollut se, että maailman kehitys jatkuu vastaisuudessakin kutakuinkin tähänastisten suuntaviivojen mukaisesti. Demokraattisten instituutioiden odotetaan vahvistuvan keskiluokan kyllästyessä työnsä tulosten valumiseen epädemokraattisten vallanpitäjien taskuihin. Lisäksi on painotettu vapaan ajattelun roolia talouden uusiutumisessa. 

Onko kehityksen kuva muuttumassa?

Etenkin Venäjällä on alettu viime aikoina lanseerata yhä näkyvämmin ajatusta siitä, että liberaali demokratia edustaa pian ohimenevää historian kehitysvaihetta. Muun muassa Venäjän ja Kiinan esimerkin katsotaan osoittavan, että yksinvaltaiset ja autoritaarisesti johdetut yhteiskunnat kykenevät toimimaan tehokkaammin ja järjestyneemmin kuin kansalaisten mielialojen ailahteluista riippuvaiset ja loputtomiin riitoihin herkästi juuttuvat läntiset demokratiat. Lain kunnioituksen ja yksilön vapauksien tilalle halutaan nostaa johtajan auktoriteetti ja hänen tahtonsa mukaisesti ylläpidetty kuri ja järjestys, johon myös oikeuslaitos, lainsäätäjät ja muut instituutiot joutuvat mukautumaan.

Tämä ajattelutapa näyttää viime aikoina lähentäneen Venäjän ja Kiinan johtoa toisiinsa, vaikkeivät maiden välit muutoin kovin läheisiä olisikaan. Paljolti samankaltaisen näkemyksen omasta merkityksestään jakavat nykyisin muun muassa Abdel Fattah al-Sisi Egyptissä, Viktor Orban Unkarissa, Recet Tayyib Erdogan Turkissa, Benjamin Netanyahu Israelissa, Rodrigo Duterte Filippiineillä sekä Robert Mugabe Zimbabwessa. Oikeistopopulististen liikkeiden nousu kertoo vahvan miehen kaipuun elpymisestä myös länsimaissa. Esimerkiksi tästä käy Donald Trumpin eteneminen vakiintuneen poliittisen eliitin vastustuksesta huolimatta republikaanipuolueen presidenttiehdokkaaksi.

Maailmanpolitiikan mannerlaatat liikkeessä

Euroopan Unioni on alkanut murentua reunoiltaan Britannian kansanäänestyksen myötä. Maanosan poliittista yhtenäisyyttä on koetellut Itävallan presidentinvaali, jossa vapauspuolueen ehdokas tuli lähes valituksi ja joka joudutaan vielä uusimaan. EU-kriittiset voimat jylläävät muissakin Euroopan maissa, ja Kansallisen rintaman johtaja Marine Le Pen johtaa Ranskan presidenttigallupeissa. Yhdysvalloissa puolestaan presidentinvaali voi hyvinkin päätyä Donald Trumpin voittoon.

Ehkä isoin siirtymä on kuitenkin meneillään Turkissa, missä presidentti Erdogan käyttää armeijan epäonnistunutta vallankaappausyritystä oman kaappauksensa viikunanlehtenä. Tapahtumien taustalla lienee pelko, jota Erdogan tuntee sekä Venäjän johtoa että oman maansa valistuneita kansalaisia kohtaan. Nyt presidentti voi yrittää viedä maansa Nato-jäsenyydestä huolimatta Venäjän strategiseksi liittolaiseksi. Tämä muuttaisi radikaalisti asetelmia Syyrian sisällissodassa. Venäjä ja Turkki voisivat sopia keskenään maan eri väestöryhmien etujen yhteensovittamisesta niin, että Yhdysvallat ja Nato jäävät pelkän sivustakatsojan asemaan.

Turkin ja Venäjän lähentyminen vaikuttaisi oleellisesti myös Ukrainan kriisin asetelmiin, sillä Turkki on Ukrainan ja Venäjän ohella kolmas keskeinen Mustan meren rantavaltio. Venäjän ja Turkin välien katkettua Venäjällä oli täysi syy pelätä Ukrainan ja Turkin yhteispeliä. Nyt sen sijaan länsi saattaa joutua todistamaan Venäjän ja Turkin yhteispeliä Ukrainan kriisin ratkaisuyrityksissä.

Muutoinkin Venäjän ja Turkin lähentymisessä olisi kyse oleellisesta siirtymästä maailman voimasuhteissa, onhan Turkissa noin kahdeksankymmentä miljoonaa asukasta, maan bruttokansantuote kaksi kolmannesta Venäjän vastaavasta ja sillä on vahva armeija. Naton Turkissa sijaitsevalla lentotukikohdalla on oleellinen rooli sotilasliiton kokonaisstrategiassa.

Länsi ja Suomi ahtaalla

Edellä kuvatut tapahtumat kertovat koko läntisen modernisaatioprojektin ajautumisesta suuriin vaikeuksiin. Myös maailmanrauha voi joutua uhanalaiseksi kansainvälisen järjestelmän vakiintuneiden rintamien lähtiessä liikkeeseen ja valtiojohtajien ajaessa entistä häikäilemättömämmin oman maansa etuja.

Suomen osalta tilanne ei näytä hyvältä. Venäjän asemien vahvistuminen itäisen Välimeren alueella lisää todennäköisesti maan ruokahalua myös Itämeren alueella. Donald Trump on ilmoittanut, että hänen presidenttikaudellaan USA ei tulisi automaattisesti puolustamaan edes kaikkia Naton jäsenmaita. Tuolloin on turha odottaa Yhdysvaltojen tukevan kovin merkittävästi Suomen ja Ruotsin kaltaisia ei-jäsenmaita.

Kannattaa muistaa myös Venäjän johdon mieltymys taktisiin yllätyksiin. Juuri nyt länsimaat ja Naton johto kiinnittävät kaiken huomionsa Turkin tapahtumiin. Tällöin Itämeren alue jää katveeseen, jossa uusiin aloitteisiin pyrkivän osapuolen on helppo operoida.

Liialliseen pessimismiin ei kannata vaipua

Vaikka tämänhetkiset kehitysnäkymät ovat huolestuttavia, en usko siirtymien jäävän kaikilta osiltaan kovin pysyviksi. Jos presidentti Erdogan todella pyrkii heikentämään Turkin suhteita länteen ja viemään maataan läheisempään yhteistyöhön Venäjän kanssa, strategialla olisi tuhoisa vaikutus Turkin talouteen. Lisäksi monet koulutetut turkkilaiset hakeutuisivat ulkomaille kaikista muuttoliikkeen rajoittamispyrkimyksistä huolimatta. Elintason nopean nousun kääntyminen jyrkäksi laskuksi ajaisi kansalaiset ennen pitkää presidenttiään vastaan.

Yhtä lailla uskon itsevaltaisen hallinnon ja siihen liittyvien vallanperimysongelmien johtavan muuallakin taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen stagnoitumiseen tavalla, joka saa kansalaiset jälleen ymmärtämään demokratian arvon. Mutta paljon ikäviä asioita voi tapahtua ennen tuohon vaiheeseen pääsemistä. Siksi lähivuosina tarvitaan kipeästi sekä huippudiplomatiaa että todellisia valtiomieskykyjä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän JouniBorgman kuva
Jouni Borgman

Läntinen mannerlaatta tulee murenemaan ja on jo hiukan murentunutkin Britannian ja Turkin osalta. Ei se ihan palasiksi mene, mutta saumoja koetellaan kovasti. Laajojen blokkien asemesta maailmaan on syntymässä akseleita, jotkut pitkänkin kohtalonyhteyden ansiosta ja monet tilapäisten intressien yhtymisen kautta, esimerkiksi USA-Britannia, Saksa-Ranska(?), Venäjä-Turkki?, Venäjä-Iran-Syyria, Venäjä-Kiina(?), Suomi-Ruotsi?. Itäisen Euroopan kohtaloa on vaikea ennustaa. Venäjä voi rankaista ohjuskilpiseikkailusta osaa niitä rankasti, etenkin jos Trump on seuraava USA presidentti ja antaa Putinille liikkumatilaa. Joka tapauksessa tullaan näkemään vahvojen johtajien ja/tai kansallisten identiteettien renesanssi, joka luultavasti jää kuitenkin lyhytaikaiseksi. Poliittisen globalisaation (kansainvälinen järjestelmä) projekti jää vähäksi aikaa tauolle ja taloudessakin koittanee lyhyt protektionistis-henkinen kausi.
Detaljeja on oikeastaan turha yrittää ennustaa, mutta isoja muutoksia tulee varmasti.

Käyttäjän marttiissakainen kuva
Martti Issakainen

"Uusi marssijärjestys" saa varmasti vauhtia, jos Trumpista tulee USA:n presidentti marraskuussa. Toinen mahdoton asia voi tulla myös mahdolliseksi, että Marie LePen valitaan ensi vuonna Ranskan presidentiksi.
EU joutuisi todella ahtaalle, kun Brexit pohjoisessa, Venäjä idässä , Turkki etelässä ja Ranska lännessä ajaisivat kukin omaa agendaansa.
Brysselin ikuisuusprojektin kävisi kuin Neuvostoliiton. Kun tuuli käy sen ylitse , sitä ei enää ole. Kuka saa kunnian sammuttaa Brysselin lasipalatsien valot?

Käyttäjän taistolainen kuva
taisto vanhapelto

On mukava lukea kirjoitusta, joka on asiallinen, johdonmukainen, pohdiskeleva ja antaa luotettavan vaikutelman kirjoittajan ns. puolueettomuudesta, vaikka kirjoittaja ottaakin vahvasti kantaa. Teksti kertoo kirjoittajan perehtyneen aiheeseensa.

Aivan erinomainen lisämauste on linkkien täydellinen puuttuminen: usein varsinkin riittämättömästi kokonaisuuksiin perehtyneet viljelevät kyllästyttävän paljon linkkejä. Kirjoittajan iällä saattaa olla huomattava vaikutus linkkien määrään: iäkkäämmät ovat useimmiten oppineet tieteellisen tai sellaiseksi pyrkivän tekstin vaativan lähdeviitteet, mutta kirjoittamaan mielipiteitänsä vapaammin.

Puheenvuoro ei totisesti näyttäydy tieteellisenä keskustelupalstana, vaan selvästi aatoksien torina, jolla parhaimmillaan käydään hyviäkin keskusteluja ja ajatuksenvaihtoja - vaikka useimmat meistä eivät vaihdossa luovukaan kannoistaan, ajatuksistaan.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Kiitos kommenteista,

Venäjän ja Turkin lähentymistä ehkä jonkin verran hillitsee se, että Kremlissäkään ei oikein uskalleta luottaa siihen mitä presidentti Erdoganin päähän seuraavaksi pälkähtää. Eli häneen suhtaudutaan hieman varoen.

Sellaista kuvaa kuitenkin yritetään luoda johdonmukaisesti, että länsi tuki hiljaisesti vallankaappausyritystä ja että gülenilaisuudessa olisi kyse jonkinlaisesta proamerikkalaisesta koalitiosta.

On myös halukkaasti jaettu maan johdon taholta nyt esitettyä väitettä, jonka mukaan venäläisen taistelukoneen ampunut pilotti olisi toiminut oma-aloitteisesti ilman ylempää annettua määräystä. Ja uutista siitä, että mies on nyt yksi viime päivien pidätetyistä.

Linkkien puuttumisesta: jos johonkin asiaan liittyy suoraan relevanttia dokumentaatiota, laitan kyllä mielelläni linkin. Tämän blogipalstan standardiasetusten vuoksi nr voivat jäädä joskus huomaamattakin. Mutta jos dokumentteja ei ole käytettävissä suomeksi tai englanniksi tai ne eivät ole vapaasti kaikkien luettavissa, olen valikoivampi.

Käyttäjän paavonevalainen kuva
Paavo Nevalainen

Kasvio: Venäjällä ... lanseerata ajatusta ... liberaali demokratia edustaa pian ohimenevää historian kehitysvaihetta.

Ei pelkästään Venäjällä. Moni ajattelija kautta maailman on havahtunut huomaamaan, että nykymuoitoinen vaalikausittainen edustuksellinen demokratia ei ehkä kestä kasvun loppua. Nykymuodot perustuvat käytännön tarpeeseen, matkat olivat pitkiä ja edustaminen oli velvollisuus muun elämän ohella.

Tuo "liberaali demokratia" ei ehkä ole oikea nimike "toimivalle" demokratialle. Esim. Suomessa demokratia toimi 1930-1980 -luvulla pelkästään siksi, että eri aatesuunnilla oli toimivat organisaatiot ja tiedotuskanavat, vaikka itse ongelmat (ns. luokkataistelu) olivat pysyviä. Nyt ei niin ole.

Kasvio; Venäjän ohella moni muukin maa on ajautunut kohti yksinvaltaa...

Unkari, EU, USA, Turkki, riittäähän noita. Jopa Suomessa kaivataan vahvoja johtajia, tämä ensin puoluejohdon tasolla, mutta myös SSS -tasolla. Monia asioita halutaan ratkaista ilman kansanäänestyksiä, ja tapahtuu ulkopoliittisia kyökkikaappauksia.

Kasvio: Venäjän asemien vahvistuminen itäisen Välimeren alueella lisää todennäköisesti maan ruokahalua myös Itämeren alueella. Donald Trump on ilmoittanut, että hänen presidenttikaudellaan USA ei tulisi automaattisesti puolustamaan edes kaikkia Naton jäsenmaita. Tuolloin on turha odottaa Yhdysvaltojen tukevan kovin merkittävästi Suomen ja Ruotsin kaltaisia ei-jäsenmaita.

Itse katson, että suurin muutos geopoliittisisssa voimasuhteissa on Naton kiristyvä rengas Venäjän ympärillä. Trumpin kannanotto on pelkästään järkevä, koska nykyinen hysteria on itseään ruokkiva ilmiö, joka pitäisi jossain vaiheessa hillitä.

Ruotsin ja Suomen puolueettomuus takaisi liikkumatilaa ja neuvotteluvaraa kahteen suuntaan. Naton suurin merkitys on sisä- ja kauppapoliittinen. On kyse melkoisista taloudellisista arvoista (esim. Suomen mahdollinen F35 -kauppa vastaa vuosien 2014-2022 budjettileikkauksia) ja Nato on yhtenä myllynkivenä kaulassa, kun hyvinvointiyhteiskuntaa ajetaan alas.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Missähän mielessä yksinvalta Venäjällä voisi edustaa "toimivaa demokratiaa"?

Tiedossani ei ole, että Natolla olisi ollut aggressiivisia aikeita Venäjän suhteen. Nato ei myöskään ole erityisemmin houkutellut uusia jäsenmaita itselleen. Sen sijaan yksi ja toinen Venäjän aggressiivisesta käyttäytymisestä huolestunut maa on halunnut vahvistaa omaa turvallisuutta hakemalla yhteistyötä Naton kanssa.

Oliko hysteriaa olettaa Venäjällä olleen sormensa jollakin tavoin pelissä kun maailmalle luotiin kuvaa Krimin haluista irtautua Ukrainasta?

Venäjän kasvumahdollisuuksien uhraaminen uuden imperiumin rakentamispyrkimyksille on kaventanut erittäin merkittävästi hyvinvointiyhteiskunnan taloudellista perustaa myös Suomessa.

Käyttäjän paavonevalainen kuva
Paavo Nevalainen

Kasvio: Missähän mielessä yksinvalta Venäjällä voisi edustaa "toimivaa demokratiaa"?

Noh, jos kommenttini lukee, en toki tuota väittänyt. Yksinvalta ja totalitarismi eivät ole tpoimivaa demokratiaa. Länsi on vain ajautumassa samaan ympyrään Venäjän kanssa, siellä on -uhm- näkyvissä meidän tulevaisuutemme. Putinin sijaan meillä on kasvottomia komissaareja, jotka on helppo syrjäyttää sitten, kun kansa haluaa kasvot vallalle.

Kasvio: Tiedossani ei ole, että Natolla olisi ollut aggressiivisia aikeita Venäjän suhteen.

Kyllä se siltä näyttää, jos seuraa Naton laajenmista itäsuuntaan. Kovasti siinä shakkinappuloiden rivi tiivistyy keskikentälle.

Kasvio: Nato ei myöskään ole erityisemmin houkutellut uusia jäsenmaita itselleen.

Tuota on hyvin vaikea todistaa. Asiathan kehittyvät hitaasti ja epävirallisesti, joskus vuosikymmeniä. Luonnollisesti todistaminen toiseenkin suuntaan on vaikeaa. Siinä hommassa saattaisi kulua 50k€ pelkästään yksityisten etsivätoimistojen rahoittamisessa.

Kasvio: Oliko hysteriaa olettaa Venäjällä olleen sormensa jollakin tavoin pelissä kun maailmalle luotiin kuvaa Krimin haluista irtautua Ukrainasta?

Kuvien luomista esiintyi aika tavalla lännen puolella. voisi jopa sanoa, että lännessä ylireagoitiin Krimin suhteen. Olihan se muutenkin hiukan liian suuri pala lännelle.

Kasvio: Venäjän kasvumahdollisuuksien uhraaminen uuden imperiumin rakentamispyrkimyksille on kaventanut erittäin merkittävästi hyvinvointiyhteiskunnan taloudellista perustaa myös Suomessa.

Itse asiassa Venäjän ja EU-USA-NAton kärhämä on tullut uhranneeksi Suomen. On hankala sanoa, kenessä on eniten syytä, mutta aivan ilmeisesti meidän edustamme eivät huolehdi omat poliitikkomme eivätkä vieraat.

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

"Tällöin Itämeren alue jää katveeseen, jossa uusiin aloitteisiin pyrkivän osapuolen on helppo operoida."
Krimiin johon useasti vedotaan Suomen tapauksessa ontuu.
Krim oli huomattavassa määrin venäjänkielinen ja Venäjä rikas Ukrainaan nähden.
Suomi on ilman asukkaita arvotonta vesijättömaata ja vihreät miehet eivät löytäisi vastakaikua kielitaidottomista siis pelkkä kustannus.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset