*

AnttiJuhaniKasvio

Nato, Baltia ja Suomi

Hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko sekä presidentti Putinin viimeviikkoinen vierailu ovat pitäneet yllä keskustelua Suomen asemasta yleensä ja erityisesti suhteista Venäjään. Financial Timesin viikonvaihteessa julkaisema laaja analyysi Naton sotilaallisista harjoituksista Baltiassa antaa lisäaineksia tähän pohdintaan.

Naton toimet Baltiassa

FT:n puolustus- ja turvallisuusasioihin erikoistuneen toimittajan Sam Jonesin  kirjoituksen pääviestinä on se, että Venäjän muuttuneen käyttäytymisen vuoksi Nato on herännyt havaitsemaan omien puolustusjärjestelyjensä heikkoudet etenkin Baltian alueella. Vaikka kokonaisuudessaan Naton iskuvoima on ylivoimainen Venäjään verrattuna, nykyisillä varustautumistasoilla Venäjä kykenisi ottamaan hallintaansa Riian, Vilnan tai Tallinnan alle kuudessakymmenessä tunnissa aiheuttaen samalla katastrofaaliset tappiot Naton alueella oleville joukoille. Vaikka Naton omat arviot eivät ole julkisia, toimittajan saamien tietojen mukaan ne päätyvät hyvin samankaltaisiin johtopäätöksiin.

Suoran rintamahyökkäyksen sijaan todennäköisempänä kuitenkin pidetään Venäjän yritystä provosoida levottomuuksia alueella asuvan venäläisväestön ja muiden välillä, samanaikaista kyberhäirintää ja venäläisten viestinten käynnistämää massiivista propagandakampanjaa, jota seuraisi esimerkiksi Venäjän joukkojen suorittama ”rauhanturvaoperaatio” Narvaan tai johonkin muuhun rajan lähellä sijaitsevaan kaupunkiin paikallisen siviiliväestön ”suojelemiseksi”. Tavoitteena olisi oman vaikutusvallan lisääminen ja Baltian maiden hallinnon asemien heikentäminen toimilla, jotka jäisivät juuri ja juuri läntisen puolustussopimuksen viidennen artiklan määrittelemän sotilaallisen auttamisvelvoitteen kynnyksen alapuolelle. Tällaiseen riskikäyttäytymiseen sisältyy luonnollisesti erittäin suuri konfliktin eskaloitumisen vaara.

Herättyään riskin olemassaoloon Nato on nyt reagoinut Baltian maiden ja Puolan esittämiin huoliin ja ryhtynyt vahvistamaan merkittävästi alueen puolustusvalmiutta. Oleellista on osoittaa Naton kyky hidastaa vastustajan etenemistä ja tuoda alueelle lisävahvistuksia niin nopeasti, että Venäjän ei kannata harkita Georgian ja Ukrainan kaltaisiin operaatioihin ryhtymistä tällä suunnalla.

Entä Suomi?

Baltiaa koskevien analyysien valossa meillä ei ole syytä kuitata pelkäksi teekkarihuumoriksi presidentti Putinin viimeviikkoisia letkautuksia viimeisenkin suomalaisen sotilaan menehtymiseen johtavista sotilaallisista operaatioista. Kyse oli konkreettisesta uhkauksesta.

Samalla kannattaa noteerata FT:n toimittajan maininta Naton pääsihteerin Jens Stoltenbergin usein esiin nostamista Venäjän kanssa asiointia koskevista kokemuksista. Aiemmin Norjan pääministerinä toimiessaan Stoltenberg saattoi maansa pienuudesta huolimatta käydä Venäjän edustajien kanssa tasavertaisia keskusteluja muun muassa kalastukseen sekä öljy- ja kaasukenttien hyödyntämiseen liittyvistä kysymyksistä.  Avaintekijänä oli pääsihteerin mukaan Norjan Nato-jäsenyys. Tietäessään Norjan voivan nojata vahvan sotilasliiton tukeen Venäjä ei suhtautunut maahan vähätellen, vaan kunnioituksella.

Pelkkä EU:n jäsenyys ei vielä riitä meille tuollaisen kunnioituksen hankkimiseen, eikä siihen riitä myöskään kansallisten puolustusvoimiemme nykyinen toimintakyky.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Näinhän se on - Nato-jäsenyys tuo puolustuksellisen turvan lisäksi huomattavan lisän valtion suvereniteettiin. Nato-maan ei tarvitse myötäillä Venäjää ja antaa kaikessa periksi Venäjän vaatimuksille, koska tarvittaessa jerkkua löytyisi ja sen Venäjäkin ymmärtää ja sitä kunnioittaa.

Mainitaan vielä että - useiden änkyröiden päinvastaisesta käsityksestä huolimatta - EU- ja eurojäsenyys lisäsivät Suomen valtiollista suvereniteettia, koska ne ovat vähentäneet Venäjän painostusmahdollisuuksia. Tässä siis pitää ottaa vertailukohdaksi YYA-aika sekä se tilanne, että Suomi olisi pysynyt em. Läntisten rakenteiden ulkopuolella.

Nato-jäsenyys toisi Suomen suvereniteetin niin korkealle kuin mitä se Venäjän naapurimaassa suinkin voi olla.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

On todella eri asia olla liittoutunut kuin olla yksin. Suomessa vain todelliset hölmöt luulevat, että Suomi pärjää yksin ketä tahansa vastaan.

EU on talousjärjestö, johon kannattaa Venäjän takia kuulua siitäkin huolimatta, että EU:ssa on puutteita. Venäjää nyppii suunnattomasti se, että länsi pystyy yhdessä järjestämään Venäjälle suuria talousvaikeuksia. Siksi on Venäjän kannalta parempi, että EU:ta ei olisi, voimajärjestö Natosta puhumattakaan. Suomessa on todellisten hölmöjen lisäksi venäjämielisiä todellisia hölmöjä, jotka ajavat Suomea EU:sta ja samalla yrittävät estää myös Nato-jäsenyyden. Heille isänmaan etu on tärkein, mutta he unohtavat, minkä isänmaan.

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen

Eli NATOssa on huomattu muidenkin voivan tehdä "valloituksia" NATO-maiden tapaan järjestämällä kohdemaahan sekasortoa erilaisin keinoin ja lähettämällä sitten "siviiliensuojelu-joukkoja".

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Kerropa yksikin valtio, jossa on Nato-joukkoja ilman kyseisen valtion suostumusta? Minä voin kertoa vähintään kolme valtiota, jossa on venäläisjoukkoja ilman isäntämaiden lupaa.

Käyttäjän raimas kuva
Raimo Nurmi

Miksi useita Nato-maita on jatkuvasti sotimassa eri maissa ?

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri Vastaus kommenttiin #11

Siksi että nämä maat näköjään haluavat sotia ja heillä on tehtävään niin oman maan eduskunnan kuin vastaanottomaiden hallitusten suostumus. Eikö olekin ikävää kun osa Nato-maista on ollut kaatamassa hirmuhallintoja ja diktaattoreita, jotka ovat syyllistyneet kansanmurhiin?

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen Vastaus kommenttiin #12

Irakista lähtien Syyriaan ei vastaanottajilta ole ollut lupaa. Jos olisi ollut, niin mitään sotaa esim. Irakissa ei olisi ollut.

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen

En puhunut NATO-joukoista, vaan yksittäisten NATO-maiden joukoista. Niitä tosin on erittäin vaikea erottaa toisistaan, kun joskus ovat NATOn komennuksessa ja toisinaan taas eivät.

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen

Venäjän johto haluaa ylläpitää mielikuvaa Venäjään kohdistuvasta ulkopuolisesta uhasta ja siten legitimoida asemansa kansan keskuudessa.

Sotaisa retoriikka on osa tätä kuvitteellista uhkaa vastaan taistelua.

Mikäli Suomi ja Ruotsi liittyvät Natoon, katoaa uhkailulta uskottavuus ja paljastuu Venäjän johdon todellinen kuva pelkkänä mafia-tyylisenä kleptokratiana.

--

Venäjä on lähivuosina joka tapauksessa päätymässä umpikujaan sekä poliittisesti, että taloudellisesti ja meille on avautumassa samanlainen tilaisuus liittyä Natoon kuin 90-luvun alussa.

Tällöin on poliitikkojen vihdoinkin lopetettava kansan selän takan piilostelu ja sovittava yhdessä Ruotsin kanssa Nato-jäsenyyden hakemisesta.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Kaksi ensimmäistä kommenttisi kappaletta Jari Rutanen kertovat oleellisen Venäjän johdon uhittelusta. Eli, sen syyn.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Kiitos hyödyllisistä kommenteista!

Täydennykseksi todettakoon, että myös The Economist julkaisi viikonvaihteen numerossaan FT:tä suppeamman mutta hyvin samansisältöisen analyysin Baltian maiden turvallisuustilanteesta. Keskustelu käy vilkkaana loppuviikosta Varsovassa pidettävän Naton huippukokouksen vuoksi.

Juuri nyt vastuulliseen politiikan tekemiseen kuuluisi mielestäni myös SDP:n ja Keskustan piirissä Suomen turvallisuustarpeiden selvittäminen omien kannattajakuntien keskuudessa niin, että Nato-ratkaisun tullessa ajankohtaiseksi sille saadaan riittävän laaja poliittinen hyväksyntä. Ulkopoliittisen opportunismin harjoittamisen aika on joskus toiste.

Käyttäjän ilkka07kiviniemi kuva
Ilkka Kiviniemi

Venäjä tarvinnee omia kansalaisiaan aina sinne minkä se haluaa jollain tekosyyllä valloittaa. Suomessakin venäläisiä on mutta tämä maa kohtelee kuitenkin kaikkia jotakuinkin hyvin. Yhdysvallat ja Venäjä ovat siitä samaa, että ne eivät kulttuurina kuulu Euroopan ytimeen. Molemmat haluavat näyttää mallia maailmalle, mutta sitä ne eivät ymmrrä, että ottaisivat joskus mallia maailmasta. Yhdysvaltojen kielipolitiikka on helpompaa ymmärtää kuin Venäjän, joka aina vain herättää epäluottamusten aallon. Harva maa tuntee tänään tarpeelliseksi pyytää Venäjää avukseen, koska siinä voi samalla mennä se vähäinenkin itsenäisyyden tunne. Venäjä jyrää aina pahemmin kuin pehmeämmän politiikan omaava USA, jolla tosin liipasinsormi on myös valmiina vuodesta toiseen. Valta otetaan välillä vaikka väkisin, jotta se toinen ei ehtisi ensin. Venäjä on uhka numero yksi, eikä se voi kuin elää kohtalonsa kanssa. Maailma on sitä vastaan aina maailmanloppuun saakka, syynä sen keisarit, piilotetut tai näkyvät ei- demokraattiset johtajat. Gorbatsov yritti olla jotain muuta ja sai potkut moraalittomalla tavalla. Hän totesi näin itse kertoessaan kohtalostaan venäläisten toiminnan vuoksi. Putin on vielä arvoitus ja hän voi valita joko Lenin tai Stalin taktiikan, pehmopoikia eivät nämäkään historian miehet olleet. Lenin kuitenkin uskoi enemmän politiikan leviämiseen aatteena kuin aseen voimin. Putin ei luovu vallasta helpolla, voimapolitiikka on aina kansaa kosiskeleva tapa yhdistää voimat itsensä tueksi. Siitä vahva tunnetaan, että heikompi joutuu alistumaan valloittajansa tahtoon. Venäjän esimerkki ei innosta rakkauslaulujen tekemiseen, Yhdysvallat markkinoi Hollywood unelmaa arjen ankaruuden vastapainona. Kumman "totuus" kelpaa.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Suomen tulisi kiirehtiä Tallinnan ja Helsingin välistä rautatietunneli hanketta. Näin Helsingistä ja Tallinnasta luotaisiin vähitellen sama talousalue, jonka yhteinen puolustus olisi välttämätöntä. Kun tähän lisätään pohjoinen yhteys eli Suomen tuleva rautatieyhteys Jäämerelle Skibottnin tai Kirkkoniemen kautta on Suomen Nato-jäsenyydelle vankka taloudellinen pohja.

Käyttäjän SeppoLavonen kuva
Seppo Lavonen

Blogisti: "Aiemmin Norjan pääministerinä toimiessaan Stoltenberg saattoi maansa pienuudesta huolimatta käydä Venäjän edustajien kanssa tasavertaisia keskusteluja muun muassa kalastukseen sekä öljy- ja kaasukenttien hyödyntämiseen liittyvistä kysymyksistä. Avaintekijänä oli pääsihteerin mukaan Norjan Nato-jäsenyys. Tietäessään Norjan voivan nojata vahvan sotilasliiton tukeen Venäjä ei suhtautunut maahan vähätellen, vaan kunnioituksella."

Siinähän tuo ydinasia tuli selvästi todetuksi. Samalla tuli selitys ja selvyys myös siihen, miksi Suomi on polvillaan mm. Fennovoiman Hanhikivi-voimalaprojektissa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset