AnttiJuhaniKasvio

Onko Suomen turvallisuus nyt kestävällä pohjalla?

Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista asemaa on käsitelty viime päivinä hallituksen selonteossa, presidentti Niinistön seminaarissa ja vilkkaassa julkisessa keskustelussa. Nyt siis tiedämme Suomen olevan valmis dialogiin ja yhteistyöhön Venäjän kanssa, varovan naapurin provosointia, lisäävän puolustusyhteistyötä Ruotsin kanssa ja pitävän kiinni Nato-optiosta. Ongelmaksi kuitenkin jää se, että pelkästään näiden eväiden varassa Suomi jää vaarallisen yksin puolustamaan itsenäisyyttään.

Kyse on Venäjästä

Perusongelmanamme on Venäjä. Muhkeilla luonnonvaroilla varustetun maan talous on kuralla, mutta tilanteesta vastuussa oleva johtoryhmittymä yrittää säilyttää valta-asemansa sotilaallisen voiman, kansallismielisen propagandan, ulkomaailmaan kohdistuvien pelkojen lietsonnan ja sisäisen repression avulla. Vallan pitäminen ei ole helppoa aikana, jolloin sekä arjen ongelmista kärsivät kansalaiset että taloudellinen eliitti alkavat saada tarpeekseen harjoitetun politiikan tehottomuudesta. Ukrainan ja Syyrian operaatioiden tuoman nosteen hiipuessa johdon on keksittävä uusia keinoja kansalaistensa itsetunnon vahvistamiseksi.

Tässä tilanteessa Venäjän suoritukset EM-jalkapallossa ja pelien liepeillä eivät palvele tätä tavoitetta. Rion olympialaisissakin venäläiset joutuvat tyytymään muunmaalaisten menestyksen jännittämiseen. Esimerkiksi syksyllä pidettävien duuman vaalien tulos on varmaan jo ennalta melko tarkkaa suunniteltu, mutta valtaryhmittymä tietää hyvin sitä vastaan suuntautuvien paineiden kasvavan koko ajan.

Venäjä on jo useaan otteeseen osoittanut sekä välinpitämättömyytensä kansainvälisen politiikan normaaleja pelisääntöjä kohtaan että valmiutensa tunkeutua asein naapurimaidensa alueelle. Itämeren alue on noussut yhdeksi kansainvälisen politiikan keskeisimmistä ongelma-alueista sen vuoksi, että juuri tällä alueella Venäjän, Naton ja alueilla sijaitsevien itsenäisten valtioiden näkemykset eri osapuolten turvallisuuspoliittisten intressien yhteensovittamisesta eroavat jyrkästi toisistaan.

Suomi on lännen pehmeä vatsapuoli

Suomen asema on Itämeren alueen valtioista ongelmallisin sen vuoksi, että maamme joutuu vastaamaan yksin puolustuksestaan. Suomi jakaa pitkän yhteisen rajan Venäjän kanssa, ja itärajan takana olevan sotilaskalustonsa turvin Venäjä pystyisi muutamassa päivässä nujertamaan täkäläisen vastarinnan ja siirtämään joukkonsa länsirajoillemme saakka. Vaikka Suomen ja Venäjän suhteet ovat tällä hetkellä kohteliaan asialliset, riidan aiheita on tarpeen tullen helppo keksiä esimerkiksi oletetuista Nato-aikeistamme tai Suomessa asuvien venäläisperheiden kohtelusta. Tässä suhteessa naapurimaan mielipide-ilmastoa on muokattu systemaattisesti jo jonkin aikaa.

Optiot ovat vain teoreettisia

Suomen nykyisissä turvallisuuspoliittisissa kaavailuissa ongelmallista on se, että kansainvälisen tilanteen muutokset tapahtuvat todennäköisesti hyvin nopeasti ja yllätyksellisesti. Venäjän ekspansiiviset toimet voivat perustua lähinnä sisäpoliittisen tilanteen synnyttämiin tarpeisiin, jolloin niiden ennakointi ulkopuolelta käsin on vielä vaikeampaa. Lisäksi maan johto on käytännössä osoittanut mieltymyksensä yllätysmomentin käyttöön toimiensa tehostamisen välineenä.

Näiden tosiasioiden vuoksi Suomen virallisessa doktriinissaan julistama Nato-optio menettää luultavasti merkityksensä jo ennen kuin siihen ennätetään tarttua. Sama koskee Ruotsin kanssa harjoitettavan turvallisuusyhteistyön syventämistä, kuten useat ruotsalaiset poliitikot ovat kohteliaasti yrittäneet selittää.

Voisimme toimia toisinkin

Nykytilanteessa Suomen ulkopoliittisen johdon kannattaisi tunnustaa tosiasiat ja todeta turvallisuusasemamme kestämättömäksi. Tämän analyysin pohjalta Suomen tulisi ilmoittaa sekä Venäjälle että Ruotsille olevansa pakotettu hakemaan välittömästi Naton jäsenyyttä. Tällöin Venäjän asiaksi jäisi sekä maamme että muiden Itämeren alueen valtioiden vakuuttaminen aikeidensa rauhanomaisuudesta niin uskottavasti, että projektin käytännön toteuttaminen voidaan lykätä hieman kauemmas tulevaisuuteen. Mutta viimeaikaisten kokemusten valossa on selvää, että Venäjällä on iso työmaa ennen tällaisen luottamuksen tason saavuttamista.

Nato-maat kokisivat Suomen strategiamuutoksen todennäköisesti tervetulleeksi sen vuoksi, että maamme nykyisten turvallisuusjärjestelyjen toimimattomuus lisää epävakaisuutta koko Itämeren alueella.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän hexu980 kuva
Heikki Aukee

Kun Suomi odottaa muilta apua, tuntuu solidaaridemokraattien kauhistelu joutumisesta sotimaan muiden Nato-maiden sotia tosi erikoiselta. Reaalisesti, Suomella on yli puolet enemmän syitä olla Naton jäsen kuin kaikilla muilla Nato-mailla yhteensä. Tässä vastavuoroisuus toimii pelkästään Suomen eduksi. Natoa vastaan ei ole koskaan hyökätty, mutta tästä huolimatta Eero Heinäluoma SDP:stä nostaa hikeä kansan otsalle tällä mahdollisuudella.

Suoraan tunnustetaan ettei yksin olevan Suomen joutumista sotilaallisen intervention kohteeksi voida laskea pois, mutta tämä ei huoleta Heinäluomaa ja Erkki Tuomiojaa lainkaan.

Nato-jäsenyys olisi Suomelle vain turvallisuuden ylläpitoa, eikä hyökkäämistä mihinkään. Samoin se on ihan jokaiselle Nato-maalle myös, sillä en tiedä yhdenkään Nato-maan suunnittelevan Venäjälle hyökkäämistä. Tässä seurassa Suomen ulkopolitiikan ei tarvitsisi muuttua lainkaan, mikä tuntuu olevan toisille vaikea käsittää. Heille Nato-jäsenyys olisi välitön syy hyökätä Suomeen. Miksi tämä tapahtuisi Nato-jäsenenä, kun muutoinkaan sellaiseen mahdollisuuteen ei näytä usko riittävän.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Olen Aukeen kanssa samaa mieltä siitä, ettei Suomen ulkopolitiikkaa tarvitse muuttaa kuin siltä osin, että optiopuheet loppuu ja NATOn jäsenyyttä haetaan. Jos jäsenhakemus tilanteen heiketessä on tarpeen, kuten presidentti Niinistä on asiaa pyöritellyt, miten jäsenhakemuksen jättö tilannetta voisi heikentää?

Se on jo tunnustettu, että omalla itsenäisellä puolustuksella emme pärjää. Siis mikä muu kuin Venäjän pelko jäsenhakemusta pidättelee. Kummallista siinä on se, että sama pelko käy perusteeksi jäsenhakemukselle ja siitä pidättäytymiselle.

Käyttäjän MattiKarjalainen1 kuva
Matti Karjalainen

Sosialidemokraattien turvallisuuspoliittinen ajattelu on Suomen kannalta katastrofaalista. Puolueen turvallisuuspoliittisina asiantuntijoina esiintyvät etupäässä Erkki Tuomioja ja Eero Heinäluoma. Erkki Tuomioja kärsii lapsuudessaan ja nuoruudessaan omaksumastaan antiamerikkalaisuudesta, josta hän ei näy millään vapautuvan. Tunnetasolla voi vaikuttaa suvun (Murrikien) kommunistinen perintö ja isoäidin saamasta maanpetostuomiosta aiheutuva katkeruus. Heinäluoman tunteellinen purkaus tämän päivän Eduskuntakeskustelussa vuonna 1929 syntyneen isänsä sodan pelosta ja väite, että Suomessa jotenkin lietsottaisiin sotaista retoriikkaa on anteeksiantamattoman lapsellinen. Samasta sotaisesta retoriikasta Tuomioja syytti myös valtioneuvoston ulko -ja turvallisuuspoliittista selontekoa. Mainitussa selonteossa puhutaan ensimmäisen kerran Suomen hallituksen virallisessa asiakirjassa Venäjän Suomelle aiheuttamasta turvallisuusuhkasta. Ei siinä mitään sotaa lietsota, todetaan vaan ilmiselvä tosiasia. Mainitut Tuomioja ja Heinäluoto uskottelevat ihmisille, että mitään turvallisuusongelmaa ei olisi, jos sitä ei sanottaisi ääneen. Molemmat sos.dem. "ulkopolitiikan asiantuntijat" ovat lisäksi sitä mieltä, että NATO:n neljän pataljoonan sijoittaminen Baltian maihin on Itämeren alueen turvallisuutta epävakauttava tekijä. Samoin NATO:n joukot eivät saisi heidän mielestään harjoitella Itämeren alueella eikä erityisesti Suomessa, aivan kuten Venäjä toivoo. Jos Baltiaa aiotaan mahdollisen alueloukkauksen tai hyökkäyksen tapahtuessa puolustaa, on suureksi eduksi, että alueeseen on tutustuttu etukäteen ja siellä on myös harjoiteltu. Tuomioja väitti hallituksen turvallisuuspoliittista selontekoa epätasapainoiseksi, koska siinä syytetään vain Venäjää jännityksen lisääntymisestä Itämeren alueella eikä "tasapuolisuuden" vuoksi myös Nato-maita. Syyte on mieletön. Nato-maista kukaan ei ole asettanut Baltian maiden tai Ukrainan itsenäisyyttä kyseenalaiseksi, kuten Venäjän korkeat edustajat ovat useasti tehneet. Lisäksi Venäjä on hyökännyt itsenäisten valtioiden kuten Georgian ja Ukrainan kimppuun ja vallannut ja miehittänyt niiltä alueita ja yrittää liittää ko. alueita omaan valtioalueeseensa. On huomattava, että Venäjä aloitti elokuussa 2008 sotatoimet Georgiassa päinvastoin kuin meillä yleisesti väitetään.

On todella suuri vahinko, että sosialidemokraattien ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa muotoilevat Tuomiojan ja Heinäluoman kaltaiset henkilöt. Muu osa eduskuntaryhmästä näyttää olevan sosiaaliasioihin keskittyviä naisia, joilla ei ole turvallisuuspolitiikkaan muuta sanottavaa kuin että pistetään pää pensaaseen, niin kukaan ei huomaa meitä eikä tee meille pahaa.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

"Onko Suomen turvallisuus nyt kestävällä pohjalla?"

Ehdottomasti ei ole. Jopa romaani, siis fiktio, Ilkka Remeksen uusin, tuntuu liian realistiselta. Jotain sellaista, kun kirjassa on kuvattu, voi todellisuudessa odottaa.

Itsestään selvää on, että Suomi ei pääse Natoon nyt, vaikka itkisi, koska Natossa vaadittava yksimielisyys uusien jäsenten otossa karsii Suomen helposti pois.

Me, jotka elämme noin neljä vuotta tästä eteenpäin, taidamme nähdä uuden onnellisen Suomen. Siis maan, joka vihdoinkin väestön toiveesta liitetään varsinaiseen kotimaahan eli Venäjään. Suomessa elää hämmästyttävän paljon ihmisiä, jotka haluavat olla venäläisiä, mutta eivät ole tai ovat kommunisteja. Suomi oli niin todella onnellinen osana Venäjää 1800-luvulla. Miksi siis ei nytkin?

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Pitkälle samaa mieltä. Ennen kuin Suomi tekee ilmoituksen jäsenyyden hakemisesta, hakuvaiheen turva tulee olla järjestetty Ruotsin tapaan.

Suomessa todella luullaan, että Natoon voi hakeutua pahassa tilanteessa. Asiassa ei tajuta, että haku ja jäsenyys ovat eri asioita ja että Nato ei ota jäseniä pahassa tilanteessa. Suomi luottaa siten vääriin oletuksiin ja erityisesti siihen, että Venäjä ei tee mitään yllätyksellistä. Aika idioottimaista toimintaa Suomelta: Jätetään oma päätöksenteko riippuvaiseksi Venäjän vaikutuspiirissä olevasta seikasta. Venäjä voi tehdä yllätysliikkeen ja muuttaa ulkopolitiikkaansa hetkessä ja Suomessa luullaan, että me olemme ketteriä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset