AnttiJuhaniKasvio

Viikonlopun jälkimietteitä

Alexander Stubbin vaihtaminen Petteri Orpoon Kokoomuksen johtajana oli epäilemättä viikonvaihteen poliittisesti merkittävin tapahtuma. Muutkin johtajavalinnat huomioon ottaen voimme kysyä, millaisen suhdepääoman varassa Suomen puoluejohtajat ajavat tästä eteenpäin maallemme tärkeitä asioita Euroopassa ja laajemmin koko maailmassa. Samalla voidaan kysyä, mikä olisi paras tapa hyödyntää Kokoomuksen ex-puheenjohtajan osaamista.

Liian kotoinen ykköskenttä?

En malta olla kehaisematta, että jo kuukausi ennen eduskuntavaaleja ennakoin blogissani Kokoomuksen korvaavan aika pian Alexander Stubbin astetta sinivalkoisemmalla puheenjohtajalla. Juuri näinhän nyt on käynyt.

Vaikka Petteri Orpo on sisäministerinä joutunut matkustamaan paljon Brysselissä ja osallistumaan EU:n yhteisen pakolaispoliittisen linjan muotoiluun, hän on leimallisesti kansallisen tason poliitikko. Siksi hän joutuu tekemään paljon työtä tehdäkseen itsensä tunnetuksi muiden maiden ykkösrivin poliitikkojen keskuudessa sekä tämän jälkeen luodakseen sellaisen suhdeverkon, jota tehokas vaikuttaminen edellyttää.

Jos katsomme Suomen puoluejohtajakenttää kokonaisuudessaan, Timo Soini lienee ainoa jonka nimi tunnetaan suhteellisen hyvin maailmalla. Kristillisten Sari Essayahilla on kokemusta europarlamentaarikon työstä ja Ville Niinistö tunnettaneen muiden vihreiden puolueiden keskuudessa, mutta Juha Sipilä, Antti Rinne, Li Andersson ja Anna-Maja Henriksson  ovat toimineet lähes yksinomaan kotimaan kentillä. Kukaan heistä ei ole myöskään osoittanut erityistä kiinnostusta ulkopolitiikkaan tai kansainvälisiin kysymyksiin.

Siten Petteri Orvon ohella monet muutkin joutuvat urakoimaan jo päästäkseen kunnon keskusteluyhteyteen muiden maiden johtavien poliitikoiden kanssa. Emme myöskään tiedä vielä, kuinka hyvin kansainvälinen verkottuminen onnistuu heiltä käytännössä. Keskittyvätkö he räpläämään kännyköitään kokousten väliajoilla, vai liikkuvatko he muistuttamassa olemassaolostamme ja ajamassa myös informaalisten kanavien kautta meille tärkeitä asioita?

Mitä Alexander Stubb tekee isona?

Petterin Orvon ilmoitettua ottavansa valtiovarainministerin salkun Alexander Stubbin jatkotehtävät jäävät avoimiksi. Yleisimmin hänen veikataan jatkavan jossakin hiukan vähemmän keskeisessä ministerin tehtävässä. Aliarvioimatta yhdenkään ministeripostin tärkeyttä tuntuu kuitenkin, että tällaisella järjestelyllä Suomi ei kykene hyödyntämään täysipainoisesti Stubbin osaamista ja kokemusta. On myös vaikea ajatella, että mies itse kykenisi motivoitumaan sataprosenttisesti tuollaisen tehtävän hoitamiseen.

Alexander Stubb olisi selvästi enemmän omillaan jossakin korkean tason kansainvälisessä tehtävässä. Vähän harmi, että esimerkiksi EU:n ulko- ja turvallisuusasioiden korkean edustajan paikka ei ole vapaana. Mutta ehkä jatkossa löytyy jotakin vastaavaa. Siihen saakka ex-puheenjohtaja voi toki antaa hieman enemmän aikaa perheelle ja jatkaa toistaiseksi jossakin kotimaisessa riviministerin tehtävässä.

Millaisiin asioihin kansainvälistä suhdepääomaa tarvitaan?

Vaikka puoluejohtajat keskittyisivät ensisijaisesti kotimaiseen politiikkaan, on heidän pakko miettiä myös sitä, miten Suomi voi turvata itsensä nykyistä paremmin Venäjän uhkaa vastaan. Asiaa ei koeta ongelmaksi vain meillä, vaan myös laajemmin läntisen maailman piirissä.

Tähän liittyen mieleeni tuli eräs sininen ajatus. Venäjän voisi olla hieman vaikeampi uhkailla Suomea, jos jokin merkittävä kansainvälinen järjestö – esimerkiksi jokin YK:n alajärjestöistä – sijoitettaisiin Helsinkiin. Microsoftin päätettyä ajaa alas valtaosan täkäläisistä toiminnoistaan Keilaniemestä vapautuu todennäköisesti pian edustavaa toimitilaa, joka soveltuisi erinomaisesti muun muassa tällaisiin tarkoituksiin.

Tämä vain yhtenä ja äärimmäisen spekulatiivisena esimerkkinä asioista, joiden ajamisessa meillä olisi paljon hyötyä kansainvälisesti suuntautuneesta, hyvin verkottuneesta ja kielitaitoisesta politiikan ykköskentästä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Pää- ja valtiovarainministerinä paljastui Stubbin heikko asiantuntemus. Kansainvälisessä seurustelukulttuurissa sitä tarvitaan aika vähän. Riittää, kun on kielitaitoinen sujuva esiintyjä, mutta kannattaako sittenkään laittaa Stubbin kaltaista pintaliitäjää oikeastaan mihinkään korkean tason kansainväliseen tehtävään. Seurustelijana hän on todella hyvä, mutta huipputehtävässä tarvitaan myös muuta, vaikkapa asiantuntemusta.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Tuo on perusteetonta leimaamista. Demarit saivat marionettinsa kokoomuksen johtoon, eikö mikään riitä?

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Kiitos kommentista, vaikka ei kai asiantuntemus ole seurustelukulttuurin avaintaito kansallis- tai paikallistasollakaan. Mutta Suomen asian ajamisessa maailmalla on kyse paljon, paljon isommista asioista. Yksi poliittisen kulttuurimme sisäänpäinkääntyneisyyden ongelmista kytkeytyy juuri siihen, että avaintoimijoiden päähuomio keskittyy lähes yksinomaisesti kotimaan politiikan kiemuroihin. Kaikki kansainväliseen vuorovaikutukseen tai EU-asioihin liittyvä nähdään usein toissijaisiksi tehtäviksi, jotka hoituvat helposti vasemmalla kädelläkin.

Kuitenkin Suomi on pieni maa yhä tiiviimmin verkottuvassa maailmassa, joka ei saa talouttaan kuntoon menestymättä vientimarkkinoilla ja joka ei pysty myöskään yksin puolustamaan itsenäisyyttään. Jos siis todellisia tärkeysjärjestyksiä arvioidaan, poliitikoiden kyky ajaa asioitamme kansainvälisillä kentillä menee kyllä kansallisen tason pelikuvioiden edelle. Tietenkään näitä ei voida asettaa vastakkain, sillä vain hyvin hallittu yhteiskunta voi menestyä maailmalla. Lisäksi mandaatti Suomen asioiden ajamiseen on hankittava kansallisissa vaaleissa.

En näe, että Alexander Stubb olisi ulko-, pää- tai valtiovarainministerinä tai Kokoomuksen puheenjohtajana missään vaiheessa mokannut tai jäänyt kiinni asiantuntemattomuudesta kansainvälisissä esiintymisissään. Suurin tahra uskottavuuteen tuli, kun Stubb joutui selittelemään hallituksensa Rosatom-intoa muun muassa Financial Timesin ja Der Spiegelin suomettumisen lemun haistaneille toimittajille.

Käyttäjän ilkka07kiviniemi kuva
Ilkka Kiviniemi

Stubb joutui persoonansakin vuoksi melkein ajojahdin kohteeksi. Kahdelle muulle ässälle oli helpompaa olla kun yksi sai niin paljon negatiivista osakseen. Mutta sille ei voi mitään, että Kokoomuksen omat ja ulkopuoliset eivät saaneet uskottua miestä puolueen johtoon. Hän teki lapsellisia virheitä, nämä prosentit kymmenestä sataan, eikä esiintyminen ollut useinkaan puolueen kannatusta nostavaa. Asiallinen Stubb kyllä yritti olla, mutta käytöstä leimasi jäykkyys, jopa tosikkomainen tapa yrittää olla puolueen johtava persoona. Hän ei vain ollut uskottava roolissaan varsinkaan omiinsa nähden. Orpo voi onnistua omalla persoonallaan, jos löytää kasvoilleen sopivan tien toteuttaa vähän erilaista politiikkaa kuin mitä Stubb teki. Kovimmat paineet tullenevat Kokoomuksen omasta ryhmästä. Nyt on onnistuttava olemaan uutta ja vanhaa samaan aikaan.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Politiikan sisäpiiriläiset tietävät paremmin Alexander Stubbin tosiasialliset onnistumiset ja epäonnistumiset. Mutta toki ihan rivikansalaisen tiedonsaantimahdollisuuksillakin vaikutelmaksi jäi, että viimeaikaisilla pelikentillään hän ei saanut parasta itsestään irti. Toivottavasti roolitukset onnistuvat jatkossa paremmin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset