*

AnttiJuhaniKasvio

Kenraali jännityskirjailijana

Monelle on jäänyt mieleen Suomen ja Venäjän äskettäisestä ulkoministeritapaamisesta ulkoministeri Sergei Lavrovin painokkaasti esittämä toteamus siitä, että hänen maansa ei tule koskaan hyökkäämään yhdenkään NATO-maan alueelle. Hiukan yllättävä lausunto herättää kysymyksen siitä, onko Moskovassakin lueskeltu entisen brittikenraalin Richard Shirreffin esikoisromaania. Vaikkei kyse ole mistään kaunokirjallisesta mestariteoksesta, kirjan tulevaisuuskuvat antavat miettimisen aihetta myös meille suomalaisille.  

Realistista fiktiota

Shirreff on ammattisotilas, joka ennen toissa vuonna tapahtunutta eläköitymistään työskenteli NATOn Euroopan joukkojen varakomentajana. Viime kuussa häneltyä ilmestyi fiktiivisen tarinan muotoon kirjoitettu Suomessakin joissakin medioissa noteerattu teos ’2017 War with Russia’.  Fiktiivinen tarina alkaa Venäjän noin vuoden kuluttua Ukrainassa aloittamasta hyökkäyksestä maayhteyden avaamiseksi Krimille. Tuota operaatiota seuraa kirjassa saman maan tekemä invaasio Baltiaan.

Kyse on vähän Ilkka Remeksen tyyliin kirjoitetusta kuviteltuihin suurvaltapoliittisiin tapahtumiin liittyvästä jännityskertomuksesta, jossa yksilötason näkökulmia tarjoavat sotanäyttämöillä seikkailevat brittimajuri Tom Morland, yhdysvaltalainen hävittäjälentäjä Philip Bertinetti sekä tietenkin heidän vastapuolellaan olevat venäläiset pahikset. Mutta paljon enemmän kirjassa annetaan sivutilaa sille, miten eri osapuolet analysoivat esikunnissaan tilannetta, hahmottelevat omia strategioitaan ja yrittävät hankkia riittävän kannatuksen parhaana pidetyille valinnoille.

Tällä kertomuksen tasolla näkyy hyvin kirjoittajan erinomainen käytännön asiantuntemus. Vaikka kyse on fiktiivisestä tapahtumakulusta, hyvin samankaltaisten päätöksentekovaikeuksien ja niihin liittyvien valtapelien kanssa joudutaan todennäköisesti tekemisiin myös todellisessa elämässä. Kirjaa kirjoittaessaan tekijä on varmasti joutunut olemaan tarkkana siitä, ettei hän todenmukaisuutta tavoitellessaan paljasta entisen organisaationsa päätöksentekokulttuurista ja sen heikkouksista asioita, joita muut osapuolet mahdollisesti voisivat käyttää hyväkseen.

Kirjoittajalla on selkeä agenda

Kirjaa ei ole laadittu vain lukijoiden viihdyttämiseksi, vaan sen tarkoitus tehdään selväksi jo alaotsikossa. Siinä teos esitellään ”korkea-arvoisen sotilaskomentajan kiireellisenä varoitusviestinä”. Kirjoittaja ei peittele epäluuloaan Kremlin nykyisiä vallanpitäjiä kohtaan. Yhtä vähän hän peittelee tyytymättömyyttään tapaan, jolla brittihallitus on viime aikoina karsinut sotilaallisia hankintoja tai miten häikäilemättä jotkin NATOn jäsenmaat jarruttavat yksimielisyyttä edellyttäviä päätöksiä.

Toki kirjasta välittyy myös se kapea maailmankuva, josta käsin monet ammattisotilaat – kirjan kirjoittaja mukaan lukien – hahmottavat nykyajan tapahtumia ja pyrkivät ratkomaan niihin liittyviä ongelmia. Vaikka sotilaat olisivat valmiit riskeeraamaan elollisen elämän maapallolla vain selvittääkseen kuka on kovin, me muut tuskin haluamme asettua tuon tiimellyksen uhrien asemaan.

Opetuksia Suomelle

Meille suomalaisille kirja opettaa kolme tärkeää asiaa.

Ensiksi kirja kertoo, kuinka vaarallisessa maailmankolkassa me nykyisin elämme. Kuvittelemme herkästi olevamme osa rauhallista Pohjolaa, joka on kaukana Ukrainan, Syyrian, Lähi-Idän, Afganistanin tai Etelä-Kiinan meren alueen kaltaisista jännityspisteistä. Todellisuudessa kuitenkin keskeisin suurvaltapoliittinen jännite vallitsee nykyisin Yhdysvaltojen ja Venäjän välillä, ja Venäjän yritys pakottaa länsimaat mukautumaan etupiiriajatteluunsa on isoin uhka maailmanrauhalle. Näkemykset eroavat toisistaan jyrkästi Itämeren alueella, ja alueen kiistanalaisuus näkyy lisääntyneenä sotilaallisena aktiviteettina lähiympäristössämme.

Toiseksi kirja tekee hyvin selväksi eron, joka vallitsee NATOn jäsenmaiden ja Suomen kaltaisten ei-jäsenten välillä. NATO-maita ei ole milloinkaan helppo vetää toimiin, jotka voivat johtaa yhteentörmäykseen ydinaseilla varustetun Venäjän kanssa, ja yritys jää toivottomaksi ellei NATOn viides artikla yksiselitteisesti velvoita järjestöä reagoimaan. Siksi kirjan tarinassa NATO tyytyi vain jyrkästi tuomitsemaan Venäjän sotilaalliset toimet Ukrainassa, kun taas Baltian maiden joutuessa hyökkäyksen kohteeksi järjestön oli pakko reagoida sotilaallisesti.

Kolmas kirjan opetus liittyy siihen, miten nopeasti joskus täysin vahingossakin syttyvät konfliktit eskaloituvat täysimittaiseksi sodaksi ja miten alhainen on Venäjän kynnys taktisten ydinaseiden käyttöön. Ja aina kun ydinaseisiin turvautumista edes harkitaan, olemme vain karvan päässä MAD:sta eli totaalituhoon johtavasta täysimittaisesta ydinsodasta.

Johtopäätös

Ennen kaikkea kirjan lukeminen aukaisee silmiämme näkemään, miten huikean vaarallisessa maailmassa me nykyisin elämme. Siksi rauhan vielä vallitessa meidän tulisi keskittää kaikki voimavaramme konfliktin aiheiden tunnistamiseksi ja eliminoimiseksi niin, että sotien syttymiseltä voitaisiin välttyä ja että ihmiskunta voisi aikaa myöten vapautua rakentamistaan joukkotuhoaseista.

Ehkä tasavallan presidentin kannattaisi ottaa romaani lukulistalleen osana valmistautumista presidentti Putinin heinäkuiseen Suomen vierailuun. Lahjaksi kirjaa en kuitenkaan suosittele antamaan itäiselle kollegalle.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Ukrainen armeija luovutti Krimin miehittäjälle laukaustakaan ampumatta. Joten kannattaako meidän ulkopuolisten paljoa möykätä asiasta? Venäjälle on näytetty että rikoitte kv-lakeja. Onhan Niinistökin puhunut että löyhässä olevan kasakka ottaa.

Voitaisiin muuten vaikka koko Ukraina antaa suosiolla Venäjälle. Eihän niistä luusereista ole länsi-Euroopalle muuta kuin kuluja.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Ihan laukauksitta prosessi ei sentään edennyt Krimilläkään.Lisäksi kannattaa muistaa, että länsimaiden suosituksena ukrainalaisille oli tuolloin nimenomaan kaikkinaisen väkivallan välttäminen niin pitkälle kuin suinkin mahdollista.

Mielenosoittajien peräänantamattomuus Maidanilla ja sitä edeltäneissä kansannousuissa sekä tälläkin hetkellä kärsityt päivittäiset ihmishenkien menetykset Itä-Ukrainassa eivät anna mitään oikeutta puhua halveksivaan sävyyn luuserikansasta.

Käyttäjän gustavadolphus kuva
Vesa Leinonen

Tilanne on ollut todella vaikea Ukrainan kansalle ja Ukrainan valtiolle.
Kukapa olisi uskonut että Venäjän politiikka johtajat olisi mennyt niin matalalle tasolle, siis käyttää Ukrainan valtion heikkoa tilannetta laajentamalla omaa aluetta väkivallan ja sotakaluston voimalla.

Mutta se ei ole ensimmäinen kerta että ukrainan kansa on ollut Neuvostoliiton-venäjän karhun hampaissa.

HOLODOMOR. 1932-33. 2.5 -7.5 Miljoonaa kuolonuhria.

https://en.wikipedia.org/wiki/Holodomor

Kristityn kasvatuksen saanen, tai kristitty arvopohja yhteyskunta kuten Suomessa kyllä ihmetyttää miten ihmiset voivat mennä niin matalalle tasolle ihmisenä. Luultavasti siten että eivät henkidesti tiedä mitään Jumalasta tai Jumalan luonteesta. Erot ovat suuret, kuten luojan Taivas ja pimeyden Helvetti. Jokainen ihminen menköön omien tekojensa mukaiseen päämääränsä. Se on aitoa oikeudenmukaisuutta.

Muistan miten Suomessa uutisissa, päiväuniset Suomalaiset "Kenraalit", vastasivat kysymyksiin Krimin miemimaasta, ja Venäjän läsnolosta. Eihän siellä mitään outoa ole menossa, se on vaan osa paikkalkuntalaisten turvallisuutta. Ei venäjä yritä kaapata Krimin niemimaata.
Tyypillinen "Academic & naive"asenne arviointi.

Käyttäjän gustavadolphus kuva
Vesa Leinonen

Mielenkiintoinen jännitys kirjan muistutus sinulta Antti K.

Tutustus kirjaan lukemalla sen lähemmin.

"As the Prussian general Carl von Clausewitz once said, ‘War has its own grammar but not its own logic.’ I would add that it has its own dynamic".

Shirreff, General Sir Richard. 2017 War With Russia: An urgent warning from senior military command (Kindle Locations 91-92). Hodder & Stoughton. Kindle Edition.

Kirjan Amazon kindle edition.

https://www.amazon.co.uk/2017-War-Russia-warning-m...

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Tulee väkisin mieleen talvisodan alku kotipitäjässäni Salmissa Laatokan itärannalla. Monta vuorokautta taistelleet salmilaiset joukot vetäytyivät Tulemajoen taakse. Siellä raskaiden menetysten ja väsymyksestä puolikuolleina pääsivät vihdoin hetkeksi lepoo.
Tilalle tuli savolaiskomppania. Kun se näki vastarannalle ilmestyi piippalakkeja, niin lähtivät livohkaan.
Komentaja Nikula piti heille puhuttelun. Kertoi miten salmilaiset olivat taistelleet. Pakenijat vastasivat että kyllä mekin taisteltas jos olis omat maat menossa.
Tähän Nikula vastasi että silloin peli on menetetty täysin, Nyt on taisteltava jotta vihollinen ei pääse pitemmälle.

Ukrainalaisten olisi pitänyt taistella heti Krimillä. Nyt on myöhäistä. Nyt vasta taistelevat kun vihollinen on jo omissa nurkissa. Olen edelleen sitä mieltä että meidän ei pitäisi puolustaa luserikansaa.

Menkääpä ottamaan karhun suusta lihapala!

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Miralalta jäi Karjalaan saha ja myllykin.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Aimo ja Vesa, tuollainen on sivistymätöntä puhetta.
Käykää asiaan kiinni eikä mieheen:)

Käyttäjän gustavadolphus kuva
Vesa Leinonen

"Voitaisiin muuten vaikka koko Ukraina antaa suosiolla Venäjälle. Eihän niistä luusereista ole länsi-Euroopalle muuta kuin kuluja".

Todella tyhmästi sanottu LEO. Sanat ilman ymmärrystä, siitä mitä on ollut menossa Ukrainassa vuodesta 1991 - 2016. Vaikka ei kaikkea tiedetä.

Tässä muutama asia mitä ajatella:

1. Holodomore.
Holodomor (ukr. Голодомор) oli Ukrainassa vuosina 1932–1933 raivonnut Neuvostoliiton aiheuttama nälänhätä,
jossa kuoli eri arvioiden mukaan 3–14 miljoonaa ukrainalaista.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Holodomor

2. Itsenäinen Ukraina.
Ukraina itsenäistyi Neuvostoliitosta vuonna 1991.
Ensimmäiseksi presidentiksi valittiin Leonid Kravtšuk, jonka kaudella kuitenkin huikea inflaatio ja levottomuudet pakottivat ennenaikaiset vaalit järjestettäviksi.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ukraina

3. Ukrainalta rohkea ja viisas toiminta.

Neuvostoliiton romahduksen jälkeen, Ukrainassa oli noin yksi kolmannes Neuvostoliiton ydinaseista, kolmanneksi suurin maailmassa siihen aikaan, sekä merkittäviä keinoja niiden suunnitteluun ja tuottamiseen. 130 UR-100N mannertenvälisiä ballistisia ohjuksia (ICBM) jokaisessa kuusi taistelukärkiä, 46 RT-23 MOLODETS ICBMs oli varustettu kymmenen taistelukärjellä kappale, sekä 33 raskaita pommikoneita, yhteensä noin 1700 ydinkärkiä pysyi Ukrainan alueella. Vaikka Ukrainalla oli fyysinen valvonta aseista, se ei ollut operatiivinen ohjausta, koska ne olivat riippuvaisia Venäjän-ohjattavat elektroniset Salliva Toiminta Links ja Venäjän ohjaus- ja valvontajärjestelmän avulla. Vuonna 1994 Ukraina sopivat tuhota aseet ja liittyä tehtyyn ydinaseiden sulkusopimukseen (NPT).

4. Russia, USA, United Kingdom, China, France.

Budapestin muistio turvallisuustakuut viittaavat kolmeen samanlaista poliittisten sopimusten allekirjoitettu Budapestissa 5. joulukuuta 1994 tarjoavat turvatakuut sen allekirjoittajien liittyvät Valko-Venäjän, Kazakstanin ja Ukrainan liittymistä tehdyn ydinsulkusopimuksen ydinaseiden. Muistiossa oli alun perin allekirjoittanut kolme ydinasevaltojen, Venäjän federaation, Yhdysvaltojen ja Iso-Britannia. Kiina ja Ranska antoi jonkin verran heikompi yksilö takeet erillisissä asiakirjoissa.
Muistiossa sisältyvät turvatakuut uhkia vastaan tai voimankäytön vastaan alueellista koskemattomuutta tai poliittista riippumattomuutta Ukrainan, Valko-Venäjän ja Kazakstanin.
Tämän seurauksena vuosien 1994 ja 1996, Valko-Venäjä, Kazakstan ja Ukraina luopuivat ydinaseita. Sitä ennen Ukraina oli maailman kolmanneksi suurin ydinaseita varastojen, joista Ukrainalla oli fyysinen ellei toiminnan ohjausta. Käyttö aseet oli riippuvainen Venäjän-ohjattavat elektroniset Salliva Action Linkit ja Venäjän ohjaus- ja valvontajärjestelmän avulla.

https://en.wikipedia.org/wiki/Budapest_Memorandum_...

5. Crimea.

The Ukrainian territory of Crimea was annexed by the Russian Federation on 18 March 2014. Since then, the peninsula has been administered as the de facto Crimean Federal District, constituting two Russian federal subjects—the Republic of Crimea and the city of Sevastopol
https://en.wikipedia.org/wiki/Annexation_of_Crimea...

6. East Ukraine.

In November 2014, the Ukrainian military reported intensive movement of troops and equipment from Russia into the separatist controlled parts of eastern Ukraine. The Associated Press reported 80 unmarked military vehicles on the move in rebel-controlled areas.
https://en.wikipedia.org/wiki/Russian_military_intervention_in_Ukraine_(2014%E2%80%93present)

7. Sisällissota.

Venäläiset Ukrainassa, tekevät pirullista työtä horjuttaa Ukrainan valtion ja yhteyskunnan vakautta.

8. 1/3 Neuvostoliiton ydinaseista. Suuri palvelu Ukrainalta maailman rauhalle 1991.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

"Kolmas kirjan opetus liittyy siihen, miten nopeasti joskus täysin vahingossakin syttyvät konfliktit eskaloituvat täysimittaiseksi sodaksi ja miten alhainen on Venäjän kynnys taktisten ydinaseiden käyttöön. Ja aina kun ydinaseisiin turvautumista edes harkitaan, olemme vain karvan päässä MAD:sta eli totaalituhoon johtavasta täysimittaisesta ydinsodasta."

Ovatko suurvallat edes vakavissaan pohtineet, miten yksittäisen taktisen ydinasehyökkäyksen jälkeen olisi yleensä mahdollista de-eskaloida taistelu pelkkään tavanomaisten aseiden käyttöön, ilman että seuraa yhä uusia taktisten ja sittemmin myös strategisten ydinaseiden laukaisuja? Jokainen sodanjohto osaa käskeä käytettävissä olevia resursseja lisää taisteluun, mutta onko olemassa mitään sellaista mekanismia, jolla niitä vedettäisiin pois käytöstä itselle epäedullisesti, vaikka niitä on vielä jäljellä?

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Niin, kyllähän kaikkinaiseen ydinaseiden käyttöön liittyy äärimmäisen suuri kiihtyvällä vauhdilla etenevän iskujen ja vastaiskujen ketjun käynnistymisen riski. Harkinta-ajan vie se, että omat ohjukset on saatava ilmaan ennen kuin ne joutuvat vastapuolen aseiden tuhoamiksi.

Yhdysvaltain nykyjohto olisi ilmeisen tosissaan valmis keskustelemaan ydinaseriisunnasta, mutta Venäjän valtaryhmittymä ei ole kiinnostunut. Näin siksi, että sen asema nojaa juuri ydinohjusten laukaisunapin hallintaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset