AnttiJuhaniKasvio

Edistyksen merkkejä Yhdysvalloissa?

  • Bernie Sanders
    Bernie Sanders
  • David Rolf
    David Rolf

Edistykselliset voimat ovat olleet vaikeuksissa Yhdysvalloissa jo  parin vuosikymmenen ajan. Tämä on näkynyt sekä politiikan oikeistolaistumisena että ammattiyhdistysliikkeen vaikutusvallan vähenemisenä. Viime aikoina on kuitenkin alkanut näkyä merkkejä siitä, että edistyksellinen liike olisi saamassa uutta tuulta siipiensä alle. Tästä kertovat sekä Bernie Sandersin esivaalikampanjan synnyttämä innostus etenkin nuorten keskuudessa että uuden sukupolven ammattiyhdistysjohtajien esiinnousu.

Republikaanisesta kumouksesta Bernie Sandersin nuorten kannattajien nousuun

Vuonna 1996 demokraatit menettivät kongressin republikaaneille samalla kun Bill Clinton nousi toiselle presidenttikaudelleen. Vielä korostuneemmin heidän ahdinkonsa nousi esille George Bush nuoremman voitettua toistamiseen Yhdysvaltain presidentinvaalit vuonna 2004. Amerikkalaiset liberaalit näyttivät menettäneen kosketuksensa tavallisiin työtätekeviin amerikkalaisiin, jotka riensivät joukolla – ja ilmiselvästi etujensa vastaisesti - äänestämään hyväosaisia suosivaa politiikkaa harjoittavia reublikaaneja. Ilmiötä analysoi muun muassa Thomas Frank 2006 ilmestyneessä kirjassaan What’s the Matter with Kansas?

Toki demokraatit onnistuivat nostamaan Barack Obaman Yhdysvaltain presidentiksi kahdeksan vuotta sitten ja uudelle toimikaudelle neljä vuotta sitten. Obaman nousu presidentiksi johtui kuitenkin enemmän Georg W. Bushin epäsuosiosta kuin demokraattien hyvyydestä. Vuonna 2012 puolestaan Barack Obama saavutti voittonsa paljolti Mitt Romneyn epäonnistumisen seurauksena. Lisäksi noista ajoista lähtien Obama on ajautunut pahenevaan hakaukseen vihamielisen kongressin kanssa, minkä vuoksi hän on joutunut toteuttamaan politiikkaansa lainsäädännön sijasta hallinnollisten määräysten välityksellä.

Ensi marraskuun vaaleissa Hillary Clintonilla on hyvät mahdollisuudet päästä demokraattien ehdokkaaksi ja lyödä todennäköinen vastaehdokkaansa Donald Trump. Mutta hänen on vaikea saada varsinkin nuoret äänestäjät vakuuttumaan politiikkansa edistyksellisyydestä. Nuoret eivät suostu uskomaan, että liike-elämälle hyvä politiikka olisi automaattisesti hyväksi myös keskiluokalle. Lisäksi demokraateille perinteisesti tärkeän keskiluokan rivit ovat harventuneet viime vuosina merkittävästi osan rikastuttua ja paljon suuremman osan joutuessa kärsimään pahenevasta taloudellisesta epävarmuudesta.

Eräs esivaalikampanjan suurimmista yllätyksistä on ollut se innostus, jolla Vermontin 75-vuotiaan senaattorin Bernie Sandersin ehdokkuus on otettu vastaan. Sanders näyttää olevan valmis nousemaan finanssipääoman ja suurten korporaatioiden etuja vastaan puolustaakseen suurempaa sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Juuri tätä nuoret äänestäjät näyttävät haluavan, eivätkä he usko Hillary Clintonin olevan valmis astumaan tärkeimpien tukijoidensa varpaille.

Innostus ei nosta Sandersia esivaalin voittajaksi sen vuoksi, että Hillary Clinton on saanut taakseen valtaosan mustien ja latinojen äänistä. Mutta kukapa olisi alkuvaiheessa uskonut, että Sanders on kerännyt tähän mennessä pidetyissä äänestyksissä jo yhteensä lähes 7,4 miljoonaa ääntä? Määrä ei jää paljoakaan jälkeen Donald Trumpin republikaanien puolella saamista runsaasta 8,7 miljoonasta äänestä. Esivaalikampanja on ilmiselvästi tarjonnut hedelmällisen kasvualustan uuden edistyksellisen poliittisen kulttuurin syntymiselle. Eikä ole mitään syytä odottaa sen kuolevan demokraattien puoluekokuksessa Hillary Clintonin noustessa virallisesti demokraattien presidenttiehdokkaaksi. Aktivismi – joka ehkä sai ensimmäiset itunsa suuren taantuman jälkeisestä occupy-liikkeestä – tulee päinvastoin jatkumaan ja etsimään itselleen uusia vaikutuskanavia.

Kuka on David Rolf?

Kovin moni suomalainen ei ole toistaiseksi kuullut mitään yhdysvaltalaisen palvelutyöntekijöiden ammattiliiton Washingtonin ja Montanan alueilla toimivan 775-alajärjestön 46-vuotiaasta puheenjohtajasta David Rolfista. Viime aikoina mies on kuitenkin tullut Yhdysvalloissa laajasti tunnetuksi uuden sukupolven ammattiyhdistysjohtajana, joka peräänkuuluttaa liikken toimintatapojen radikaalia uudistumista. Hän kaipaa ammattijärjestöiltä samanlaista luovuutta kuin startup-yritykset osoittavat uusia liiketoimintamahdollisuuksia etsiessään. Näin toimien hän onkin jo saavuttanut merkittäviä voittoja viidentoista dollarin vähimmäispalkkaa tavoittelevalla kampanjallaan.

Tämä on ensimmäisiä merkkejä siitä, että Yhdysvalloissa pitkään jatkunut ammattiyhdistysliikkeen asemien heikentyminen on päättymässä ja että liike löytää aivan uudenlaisia kosketuspintoja freelancereiden ja muiden prekaaria työtä tekevien amerikkalaisten keskuudessa. Rolf on noussut prosessin näkyvimmäksi johtajaksi sekä käytännön tulostensa että ohjelmallisten kirjoitustensa ja puheidensa perusteella. Tässä kuussa hän on julkaissut kirjan The Fight for Fifteen, jossa hän perustelee palkkakampanjaansa ja esittää myös yleiemmin näkemyksiään Yhdysvaltain talouden ja yhteiskunnan ajankohtaisista uudistamistarpeista.

Amerikka opettaa

Suomi ja muut pohjoismaiset hyvinvointiyhteiskunnat eroavat niin paljon Yhdysvalloista, että siellä toimivat politiikan ja kollektiivisen edunvalvonnan reseptit eivät automaattisesti sovellu meille. Globaalin kilpailun paineet kohtelevat kuitenkin kaikkia teollisuusmaita kutakuinkin samalla tavoin, eivätkä edistyksellisen liikkeen Yhdysvalloissa viime vuosina kohtaamat vaikeudet ole täysin vieraita meillekään.

Siksi suomalaisen vasemmiston ja ammattiyhdistysliikkeen piirissä kannattaisi ehkä katsoa vähän tarkempaan, mitä amerikkalaisessa yhteiskunnassa on tällä hetkellä tapahtumassa. Sekä pohtia, onko sikäläisissä kehityskuluissa jotakin, mistä meilläkin voitaisiin oppia. David Rolfin kaltaisia uuden sukupolven johtajia voitaisiin ehkä kutsua vierailulle Suomeen ja muihin Pohjoismaihin – sitten kun he esivaali- ja vähimmäispalkkakampanjoiltaan ehtivät. Jos Kalevi Sorsa-säätiö ei innostu, miksei vaikka seuraavaan Slush-tapahtumaan?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Juuso Hämäläinen

Niin muuten hyvä yhteenveto. Mutta mitä tuo Rolf meille osaisi opettaa?

Politiikka ei ole primääri ratkaisu hyvinvoinnin ylläpitoon tai edes sen tavoitteluun.

Hyvinvointi rakennetaan työn tuloksilla. Siis ei pohjimmiltaan suojatyöpaikoilla, suurella julkisella sektorilla tai tulonsiirroilla. Jollei ole mistä jakaa niin soppa loppuu ennenkuin soppajono.

Kunkin verotusalueen eli ns maan on tuotettava hyvinvointinsa itse. Se perustuu omaan teollisuuteen ja vientiin, korkealaatuisiin ja haluttaviin tuotteisiin sekä tuotekehitykseen. Nämä tuottavat korkean palkkatason ja kyvyn myös suuriin tulonsiirtoihin.

Suomen haaste on oppia tuottamaan enemmän itse ja parempia haluttavia tuotteita sekä oppia myymään tekeleet hyvään hintaan. Ammattiyhdistysmies ei osaa mitään näistä. Eikä yksikään poliitikko. Muistetaan: he osaavat vain jakaa toisten työn tuloksia toisille. Se ei ole kaksinen taito.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Kiitos kiinnostavasta kommentista!

Olen monissa suhteissa samaa mieltä, mutta tarvitaan hyvää politiikkaa kuvaamiesi periaatteiden toteuttamiseksi käytännössä. Hyvän tulonjakopolitiikan toteuttamiseen tarvitaan puolestaan osaavia ja vastuullisesti toimivia ammattiyhdistysjohtajia. Siksi politiikan ja ammattiyhdistystoiminnan kategorinen tuomitseminen ei vie meitä mihinkään.

Pienenä myönnytyksenä suuntaasti todettakoon kuitenkin Jan Techaun vähän aikaa sitten (19.4.) Financial Timesissa esittämä havainto, jonk mukaan nykyajan sofistikoituneimmat valtiot ovat osoittautuneet huonoiksi tekemään yhteiskunnan kehityksen kannalta oleellisia päätöksiä. Emme siis ole sote-sotkuinemme ihan yksin. Tämä luo tilaa Donald Trumpin ja Marine Le Penin kaltaisille tuosta poikki -poliitikoille.

Samassa lehdessä 21.4. julkaistu Gavin Kellyn kirjoitus toi muuten David Rolfin minun tietoisuuteeni. Sikäli kyse ei ole ihan tavallisesta ay-johtajasta, että Intelin edesmenneen pääjohtajan Andy Groven sanotaan olleen yksi hänen mentoreistaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset