AnttiJuhaniKasvio

Paikkamme Donald Trumpin universumissa

Yhdysvaltain tuoreen esivaalikierroksen jälkeen alkaa tuntua suorastaan todennäköiseltä, että sarjatulella tyhmyyksiä laukova dilimiljonääri todella nousee maansa 45. presidentiksi. Asetelma kertoo huolestuttavan viestin  siitä, mihin suuntaan maailmamme on yleisemminkin kehittymässä. Kysymykseksi jää, voimmeko tehdä mitään sen muuttamiseksi.

Trump muuttaa Amerikkaa

Supertiistain tulosten valossa Donald Trumpia voidaan pitää jopa todennäköisimpänä Yhdysvaltain seuraavana presidenttinä. Valtaosa esivaaleista on toki vielä edessä ja Hillary Clinton on mielipidetutkimuksissa hänen edellään laajan äänestäjäkunnan keskuudessa.  Mutta Trumpilla on momentum puolellaan, ja tähänastiset tapahtumat kertovat populismilla olevan paljon kannatusta amerikkalaisten keskuudessa.

Tilanne voi muuttua, jos yleinen asenneilmapiiri kääntyy Trumpia vastaan. Ehdokas itse voi tehdä virheitä, hänen imagonsa voi tahriintua kaapista löydettyjen luurankojen seurauksena ja kansainvälisen tilanteen kiristyminen voi saada amerikkalaiset miettimään huolellisemmin valintaansa puolustusvoimien ylipäälliköksi. Toisaalta äänestäjät voivat väsyä Hillary Clintonin imagoon, Clinton voi tehdä virheitä ja hänenkin kohdallaan voidaan kaivaa esin vanhoja luurankoja. Lisäksi talouden tila voi huonontua ennen presidentinvaalia tavalla, joka syö demokraattien kannatusta. Kysymysmerkki on myös Michael Bloombergin mahdollinen mukaantulo vaaliin. Jos niin käy, Bloomberg voi syödä enemmän Hillary Clintonin kuin Donald Trumpin ääniä.

Joka tapauksessa jo nyt on selvää, että kampanjointi tulee nojaamaan jatkossakin hyvin alatyyliseen ja henkilökohtaisuuksia kaihtamattomaan väittelyyn. Kaikkien presidenttiyttä havittelevien on luvattava puolustaa aggressiivisesti Yhdysvaltain etuja niin ulkopolitiikassa, taloudessa, siirtolaispolitiikassa kuin terrorismin vastaisessa taistelussakin. Ehdokkaiden on laskettava tarkkaan, miten heidän lausumansa vaikuttavat potentiaalisten äänestäjäryhmien käyttäytymiseen. Ja koska muut ehdokkaat joutuvat etsimään keinoja Donald Trumpin kannatuspohjan nakertamiseen, heidän on lähennettävä omia kantojaan Trumpin esittämiin. Siten koko amerikkalainen yhteiskunta liukuu populistisempaan, epä-älyllisempään ja sisäänpäinkääntyneempään suuntaan riippumatta siitä, selviääkö Trump kisassa lopulliseksi voittajaksi vai ei. Hänhän on jo käytännössä voittanut kilvan vaalin asialistojen määrittelystä.

Eräs syy asetelman kehittymiseen on se, että Yhdysvallat on perusolemukseltaan edelleen maahanmuuttajien yhteiskunta. Amerikkalaiset kokevat olevansa oman onnensa seppiä, jotka ovat itse tai joiden esivanhemmat ovat tulleet maahan tehdäkseen töitä ja vaurastuakseen. He ovat valmiita ponnistelemaan menestyksensä puolesta ja uskovat häviöiden olevan ihmisten omaa syytä. Samalla amerikkalaiset ovat kuitenkin katkeria nähdessään tavoitteidensa karkaavan vuosi vuodelta kauemmaksi. Syyllisinä pidetään Washingtonin eliittejä ja nykyisen presidenttikauden aikana etenkin professorimaista Barack Obamaa. Donald Trumpin kaltainen self-made-manin imagolla ratsastava valkoihoinen rymy-eetu on juuri sellainen onnistuja, jollaisiksi keskivertoamerikkalaiset itsekin haluaisivat tulla. Lisäksi Trump on olemukseltaan Barack Obaman lähes täydellinen vastakohta, ja juuri sellaista keskivertoamerikkalaiset näyttävät nyt kaipaavan.

Trumpin valinta hejastuisi myös kansainväliseen järjestelmään

Donald Trumpin noustessa presidentiksi Yhdysvallat saisi johtoonsa samankaltaisen voimapoliitikon kuin jotka nykyisin käyttävät valtaa monissa muissakin maissa. Presidentti Putinille tulos olisi tervetullut jo siksi, että Venäjän valtionpäämiehellä on ollut ilmeisiä asennoitumisvaikeuksia suhteissaan Yhdysvaltain värilliseen ja Saksan naispuoliseen johtajaan. Mutta myös Kiinan, Intian ja Turkin valtiojohtajat kokisivat Trumpin noustessa valtaan olevansa tekemisissä enemmän kaltaisensa poliitikon kanssa kuin Barack Obaman ollessa presidenttinä.

Euroopassa Donald Trumpin nousu presidentiksi voi edistää niinikään isolla egolla varustetun Nicolas Sarkozyn paluuta Ranskan valtionpäämieheksi. Mutta muutoin Yhdysvallat ja Eurooppa ajautuisivat todennäköisesti jälleen etäämmäs toisistaan, ja Eurooppa joutuisi ottamaan selvästi nykyistä enemmän vastuuta puolustuksestaan. Ehkä Britanniakin alkaisi tuntea jälleen enemmän vetoa Euroopan suuntaan riippumatta siitä, mihin EU-kansanäänestyksessä päädytään.

Kansainvälinen politiikka muuttuisi Trumpin valinnan myötä entistä selvemmin suurvaltojen väliseksi voimapolitiikaksi. Muiden osaksi jäisi lähinnä sopeutuminen tehtyihin etupiirijakoihin, ja niin kansainvälinen ilmastopolitiikka kuin globaalien kehitysongelmien ratkominen jäisivät taka-alalle. Euroopan Unioni jäisi todennäköisesti pitämään eniten – mutta ilman vastakaikua – ääntä tällaisten asioiden puolesta, ja vakavammin kestävän ja sosiaalisesti oikeudenmukaisen kehityksen teemoihin päästäisiin palaamaan aikaisintaan 2020-luvulla. Tuolloin maapallon väestömäärä on kuitenkin ehtinyt kasvaa jo lähelle kahdeksaa miljardia ja ilmastonmuutoksen hallintaan saamisessa ovat todennäköisesti jo viimeiset hetket käsillä. Ja tietenkin vain sillä edellytyksellä, ettei suurten valtioiden macho-johtajien keskinäinen uho ole vielä tuolloin johtanut laajamittaisten sotilaallisten konfliktien puhkeamiseen.

Mahdammeko asioille mitään?

Yhdysvaltain presidentinvaali on tietenkin täysin amerikkalaisten käsissä oleva asia. Mutta meillä kaikilla on täysi oikeus tuoda julki huolemme vaalin mahdollisista vaikutuksista myös muiden kuin amerikkalaisten elämään. Lisäksi voimme itse pyrkiä harjoittamaan mahdollisimman valistunutta ja edistyksellistä yhteiskuntapolitiikkaa sekä edistämään samoja periaatteita myös EU:ssa. Ulkopolitiikan alueella voimme tehdä selväksi, ettei maamme suostu asettumaan pelinappulaksi suurvaltojen keskinäisissä etupiirijaoissa, vaan pidämme kiinni suvereenisuudestamme ja tarvittaessa puolustamme sitä määrätietoisesti. Voimme osoittaa arvostavamme enemmän demokraattista kuin itsevaltaista johtajuutta ja saavuttavamme tätä kautta myös enemmän todellisia tuloksia. Voimme vaatia kansainvälistä yhteisöä kiinnittämään enemmän huomiota globaaleihin ympäristö- ja kehitysongelmiin, ja voimme näyttää mallia turvapaikkaongelman vastuullisesta ja inhimillisestä käsittelystä.

Mikään näistä toimista ei välttämättä vaikuta muun maailman käyttäytymiseen siten kuin itse toivoisimme tai pidämme kohtuullisena. Mutta ainakin voisimme kertoa lapsillemme ja lastenlapsillemme hyvin omintunnoin tehneemme parhaamme. Ja jos parhaiten käy, voimme yllättyä siitä, kuinka isoiksi tekemisemme vaikutukset lopulta muodostuivatkaan. Eikö kannattaisi edes yrittää?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

FB:ssa kiertää kaikenlaista roskaa, ei ihme,että Saksassa sitä vastaan aletaan käymään oikeutta olan takaa. Niin Trumpista piti laittaa linkki esimerkkinä epäasiallisuudesta:

https://www.facebook.com/photo.php?fbid=9808402820...

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

On tietenkin aina syytä olla huolissaan silloin kun sosiaalisessa mediassa tai missä tahansa muualla aletaan viittailla jonkun syystä tai toisesta vastenmieliseksi koetun henkilön fyysisen eliminoinnin mahdollisuuteen. Omissa silmissäni linkittämäsi esimerkki näyttäytyy kuitenkin enemmän makaaberina huumorina kuin varsinaisena vihanlietsontana. Mutta jos joku muu näkee asian toisin, olemme jo tekemisissä ongelman kanssa.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"... Donald Trumpia voidaan pitää jopa todennäköisimpänä Yhdysvaltain seuraavana presidenttinä. Valtaosa esivaaleista on toki vielä edessä ja Hillary Clinton on mielipidetutkimuksissa hänen edellään laajan äänestäjäkunnan keskuudessa. Mutta Trumpilla on momentum puolellaan..."

- Jos Clinton on edellä, miksi Trump on todennäköisempi presidentti? Tuo momentumin käsite jää blogitekstissä vaille vastausta.

Trumpin suosio on toden totta suurta, ja minunkin ymmärtääkseni hän on etenemässä presidenttiehdokkaaksi marraskuun vaaleihin. Niissä Trump lupaa "yhdistäjänä" käydä vain Hillaryn kimppuun, jos tämä valikoituu hänen vastustajakseen.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Hillary Clinton on ollut pitkään mukana politiikassa. Siksi hänen kannatuksessaan ei ole syytä odottaa mitään erityistä hyppyä ylöspäin, ellei vastaehdokkaan epäonnistuminen aja osaa äänestäjistä hänen taakseen. Trump on politiikassa uusi kasvo ja menestynyt odotettua paremmin. Äänestäjillä on usein houkutus asettua voittajan puolelle. Lisäksi monet muutkin kuin omasta ehdokkuuden tavoittelustaan luopunut Chris Christie päättävät ehkä hypätä Trumpin kelkkaan ja niellä sen, mitä heillä muutoin olisi sanottavanaan tämän politiikasta.

Demokraattien puolella Bernie Sanders on pärjännyt yllättävän hyvin Trumpin tavoin eliittien vastaisilla tunnuksilla. Ei ole lainkaan itsestään selvää, että Hillary Clintonin voitettua esivaalit kaikki Sandersia kannattaneet siirtyisivät automaattisesti demokraattien yhteisen presidenttiehdokkaan taakse. Populistipoliitikot ovat usein onnistuneet keräämään tehokkaasti ääniä näennäisvasemmistolaisilla tunnuksilla. Nousihan Hitlerkin aikanaan valtaan työväenpuoleen - "kansallissosialistisen ja saksalaisen" - ehdokkaana.

Eli näistä syistä esitin arvaukseni. Mutta arvaus ei missään tapauksessa tarkoita sitä, että vaali olisi jo käytännössä ratkennut. Todella paljon ennättää - toivottavasti ennättää - tapahtua suuntaan ja toiseen ennen joulukuun 17. päivää, jolloin valitsijamiehet kokoontuvat valitsemaan presidentin ja varapresidentin.

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Minusta Trump lähinnä vain toimii kuten taitavat populistipoliitikot muuallakin: Hän sanoo asioita, joita hän olettaa äänestäjistä oman kohderyhmänsä haluavan kuulla. Ja ilman mitään tarkoitustakaan pitää sanomisistaan myöhemmin kiinni.

Jos Trumpista tulisi presidentti, hänen todellinen politiikkansa voisi olla mitä tahansa. Myös aivan toisenlaista kuin mitä nykyhetken puheista voisi päätellä. Kaikkien aikojen machopullistelija Schwarzeneggerkin ajoi Kaliforniassa osin ääriedistyksellistä politiikkaa, mm. ympäristönsuojelun alalla.

Aivan kuten Persujenkin kohdalla - välttämättä ei saa sitä mitä tilaa.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Eivät odotukset kieltämättä olleet järin suuria silloinkaan kun Ronald Reagan eteni Yhdysvaltain presidentiksi, ja useimpien jälkikäteisten arvioiden mukaan hän menestyi odotuksia paremmin. Mutta on täysin ihmisistä ja heidän toiminnastaan kiinni, toistaako historia itseään vai ei. Ja kyllä oman arvioni mukaan täytyy venyä ajattelemaan todella positiivisesti, jos odottaa Donald Trumpin kykenevän kasvamaan virkansa mittoihin siten kuin hänen jotkut edeltäjänsä ovat kyenneet.

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

"Ja kyllä oman arvioni mukaan täytyy venyä ajattelemaan todella positiivisesti, jos odottaa Donald Trumpin kykenevän kasvamaan virkansa mittoihin siten kuin hänen jotkut edeltäjänsä ovat kyenneet."

No jos vertaa Bush junioriin, niin hänhän pelasi lähinnä golfia 911-tapahtumiin saakka ja sen jälkeen hän teki ninkuin Dick Cheyney sanoi. Loppupuolella hän jo vähän itsenäistyi - ainakin näennäisesti, koska tykkäsi tehdä asioita josta oli haukkojen kanssa samaa mieltä.

Trumpissa on yksi valtti: Hän ei ole firmojen saneltavana siinä mielessä, ettei hän ole tarvinnut heidän kampanja-avustuksia. Täysin arvaamaton kortti.
Sitävastoin Clinton kaivaa välittömästi sotakirveen esiin. Osin sen vuoksi, että näkee sen terpeelliseksi ja osin sen vuoksi, että ollessaan sekä Demokratti että nainen, hän katsoo parhaaksi näyttää olevansa "vahva" presidentti.
Sotateollisuuden kannattaa ehdottomasti kannattaa Clintonia.

Henry

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Trump on kieltämättä ainakin meidän tuntemuksellamme arvaamaton kortti. Intuitioni kuitenkin sanoo hänen todellisen autoritaarisuutensa tulevan esiin vasta kun hän on saanut presidentin valtaoikeudet neljäksi vuodeksi käyttöönsä. Siksi toivon, ettemme koskaan joudu katsomaan tuota korttia.

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Irlannin pääministeriltä kysyttiin mielipidettä siittä että entä jos Donald Trumbista tulee USAn pressa. Vastaus kuului: "Mimulla on pari menolippua etelämanterelle, ydinlaskeuma tulee sinne viimeisenä" Kuka on D.T ≤≤≤ http://areena.yle.fi/1-3288601

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset