AnttiJuhaniKasvio

Münchenin sopimuksesta järkevään Venäjä-politiikkaan

Kansainvälinen yhteisö neuvotteli Münchenissä sopimuksen taistelujen keskeytyksestä Syyriassa. Syyrialaisten kannalta sopimuksen merkitys jäänee ikävä kyllä lähinnä siihen, että yksittäisiä avustuskuljetuksia päästetään saartorenkaan läpi suuren mediajulkisuuden saattelemana. Al-Assadin joukot yrittävät saada Aleppon hallintaansa ennen taistelujen lopettamiselle asetetun määräajan umpeutumista. Määräajan jälkeenkin hyökkäykset demokraattista oppositiota vastaan todennäköisesti jatkuvat, mihin al-Assad ja Venäjä löytävät aina sopivan tekosyyn. Jotkin iskuista suunnattaneen näön vuoksi ISISin asemiin.

Kriisissä menetettyjen ihmishenkien luku – uusien arvioiden mukaan jo puolisen miljoonaa - kasvaa siten edelleen. Tavalliset syyrialaiset pakenevat al-Assadin ja ISISin sortoa Turkin rajalle, ja Turkki vaatii länneltä lisää rahaa ollakseen lähettämättä ihmisiä edelleen kohti Eurooppaa. Aika moni lännen tukeen pettynyt al-Assadin hallinnon vastustaja siirtyy äärimuslimien riveihin, ja jotkut pyrkivät terroristisin aikein Eurooppaan.

Poliittisen opportunismin tuote

Uusi Münchenin sopimus syntyi, koska länsimaiden oli pakko saada aikaan edes jotakin. Parempaa sopimusta Venäjän kanssa ei kyetty neuvottelemaan, eikä länsi halunnut ottaa Syyrian vuoksi riskiä lännen ja Venäjän joutumisesta suoraan vastakkain.

Ratkaisu tuo elävästi mieleen natsi-Saksan kanssa 1938 solmitun edellisen Münchenin sopimuksen. Tuolloin laajentumishaluiselle diktatuurille annettiin allekirjoittajamaiden opportunististen etujen vuoksi mahdollisuus anastaa Tshekkoslovakian sudeettialueet itselleen. Vaikka myönnytyksen toivottiin rauhoittavan tilannetta, se vain kannusti natsi-Saksaa jatkamaan laajentumispyrkimyksiään muualla.

Vastaavasta asetelmasta on nytkin kysymys. Länsivallat peruuttelevat laajentumishaluisen diktatuurin edessä toivoen suhteiden lientymistä, mutta todellisuudessa Kremlille annetaan hyvin vapaat kädet operoida omassa intressipiirissään – Suomi mukaanluettuna. Näissä oloissa presidentti Putin vaatii ja saa pitkästä syntilistastaan huolimatta suurvallan arvostetun johtajan kohtelun etenkin niiden valtioiden taholta, jotka ovat eniten riippuvaisia hänen suosiostaan. Oman presidenttimme vierailuvuoro on pääsiäisen tienoilla.

Länsi voi myös terävöittää linjaansa

Positiivisempaan suuntaan voidaan päästä vain, jos länsimaat vaativat Venäjää noudattamaan nyt solmittua sopimusta viimeistä piirua myöten sekä olemaan käytännössäkin samalla puolella ISISin vastaisessa taistelussa. Tämän ohella lännen on vaadittava neuvottelujen aloittamista kaikkien kansanryhmien oikeudet tasapuolisesti huomioon ottavan demokraattisen hallinnon rakentamiseksi Syyriaan. Ukrainan kriisin osalta on tehtävä selväksi, että ainoa mahdollinen lopputulos on separatistien hallitsemien Itä-Ukrainan alueiden ja Krimin paluu suvereenin valtion omaan hallintaan.  Kolmantena ulottuvuutena lännen terävöityvässä strategiassa tulee olla sotilaallisen puolustuskyvyn määrätietoinen vahvistaminen Venäjän lähialueilla.

Taloudellisten ja poliittisten sanktioiden purkamisen sijasta länsimaiden tulisi valmistautua tehostamaan niitä heti Kremlin syyllistyessä uusiin aggressiivisiin toimiin tai niillä uhkailemiseen. Samoin tulee reagoida, jos Venäjä ei kykene noudattamaan tekemiään sitoumuksia lännen edellyttämällä tavalla.

Kremlin bluffi kannattaa paljastaa

Lännen Venäjän-politiikkaa suunniteltaessa ei kannata vähätellä sen paremmin kohdemaan joukkotuhoaseiden voimaa kuin maan valtaklikin valmiutta puolustaa asemiaan seurauksista välittämättä. Toisaalta yhtä lailla kannattaa ottaa huomioon, että nyky-Venäjä on monissa suhteissa kehittymätön yhteiskunta, ja polttoainemarkkinoilla tapahtunut muutos heikentää oleellisesti ja suhteellisen pysyvästi maan taloudellista ominaispainoa. Maan johto yrittää nyt pelastaa nahkansa pelaamalla uhkapeliä valttikorteilla, joita sillä ei todellisuudessa ole hihassaan. Jos länsi osoittaa tietävänsä tämän ja alkaa myös käyttäytyä sen mukaisesti, Kreml kyllä taipuu realiteetteihin ja koko maailma voi hengittää vapaammin.

Sisältöä valtiojohtajien tapaamiseen

Jos länsi löytää oikean linjan pääsiäiseen mennessä, presidentti Niinistön kannattaa matkustaa Kremliin saakka kertomaan asiasta virkaveljelleen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Kasvio on pelottavan oikeassa myöntyväisyyspolitiikan tuhoisuudesta; Venäjä tulee niin pitkälle kuin Länsi sen antaa tulla.

Venäjä onkin käyttänyt röyhkeästi hyväkseen Euroopan johtajien ja Obaman pehmeyttä - he eivät Kummisedän sanoja lainatakseni ole "wartime consigliere" eikä heillä riitä tarvittavaa kanttia tehdä Venäjälle selväksi sen paikkaa tässä maailmassa. Niinpä silmille hyppiminen jatkuu, ja uusia valloitusoperaatioita lienee tulossa. Näin siitäkin huolimatta, että Länsi on johtamista lukuun ottamatta kaikilta muilta resursseiltaan aivan ylivertainen Venäjään nähden. Ehkäpä seuraava USA:n presidentti olisi halukkaampi/kyvykkäämpi pysäyttämään Putinin.

Olen Kasvion kanssa eri mieltä öljyn hinnan vaikutuksesta Venäjän iskukykyyn. On oletettavaa, että nykyinen öljyn hinta-ale on lyhytaikainen häiriötila, joka "korjaantuu" heti maailmantalouden lähtiessä laajempaan kasvuun. Niinpä Venäjällä riittää taloudellisia rahkeita uhata ympäröivää maailmaa vielä usean vuosikymmenen ajan.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Kiitos kommentista,

itsekin olen lähtenyt liikkeelle öljystä rajallisena luonnonvarana, jonka hinta nousee pitkällä aikavälillä kulutuksen lisääntymisen ja halvalla hyödynnettävissä olevien varantojen ehtymisen myötä. Ilmastonmuutoksen vuoksi tapahtuva ei-fossiilisten energianlähteinen lisääntyvä käyttö kyllä vaikuttaa prosessin etenemisvauhtiin, mutta itse perusasetelma pysyy.

Toisaalta esimerkiksi Philip Stephens kirjoitti viime perjantain Financial Timesissa siitä, että öljytynnyrin reaalihinta pysytteli tuotannon alusta saakka 10-40 dollarin haarukassa ennen 1970-luvun öljykriisiä. Llewellyn-Thompsonin tuoreiden arvioiden mukaan tämä saattaa hyvin tarjota karkean kehikon myös tulevalle pitkän ajan hintakehitykselle. Taustalla on tietenkin se, että potentiaalisten tarjoajien määrä lisääntyy vähintään samaa tahtia kuin ihmiskunta uskaltaa lisätä tuon ympäristön kannalta varsin tuhoisan polttoaineen kulutusta.

Samana päivänä BP julkaisi uuden arvionsa energiamarkkinoiden näköaloista vuoteen 2035 saakka. Tuon arvion mukaan Venäjän öljyntuotanto tulisi pysymään samalla noin yhdentoista miljoonan barrelin päivittäisellä tasolla kuin nykyisinkin. Yhdistettynä edellä mainittuihin hinta-arvioihin tämä merkitsee, ettei Venäjän nykyinen talousahdinko ole mikään nopeasti ohi menevä vaihe, vaan pikemmin ’uusi normaali’. Tuohon raamiin Venäjän on varauduttava sovittamaan tulevat sotilaalliset suurvaltapyrkimyksensäkin.

Samalla kannattaa noteerata iso kuva, johon BP:n Venäjää koskevat arviot perustuvat. Sen mukaan fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamat hiilidioksidipäästöt nousisivat 2035 maailmanlaajuisesti lähes neljäänkymmeneen miljardiin tonniin, kun kahden asteen lämpenemisrajan tavoittelu edellyttäisi niiden supistumista runsaaseen kahteenkymmeneen miljardiin tonniin. Jos järki voittaa ja päästömäärät kasvavat BP:n ennustetta hitaammin, myös Venäjän raakaöljylle löytyy maailmalta jatkossa arvioitua vähemmän kysyntää.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset