Millaiseksi muodostuu Syyrian tragedian seuraava näytös?

YK:n johdolla järjestetyt Syyrian rauhanneuvottelut ovat tauolla, mutta sotatoimet voivat vaimentua ilman niitäkin. Näin voi käydä jo lähipäivinä, jos al-Assadin hallinnon joukot, Iranin vallankumouskaartilaiset ja Venäjän ilmavoimat saavat Aleppon kokonaan hallintaansa. Tuolloin saarroksiin jääneet hallinnon vastustajat tai sellaisiksi epäillyt tapetaan ja  loput joutuvat alistumaan valtaryhmittymän ylläpitämään hirmuhallintoon. Ulos päässeet pyrkivät pakenemaan Turkin puolelle.

Koko maata al-Assadin hallinto tuskin saa komentoonsa, vaan osa siitä jäänee jatkossakin ISISin hallintaan. Tämä sopii niin Venäjälle kuin al-Assadin juntallekin, sillä näin osa maan hallinnon pyörittämisestä jää ISISin vastuulle. Keskinäinen kauppa ISISin ja al-Assadin lähipiirin välillä on pyörinyt kohtalaisen hyvin tähänkin saakka. ISISin toiminnan jatkuminen alueella on piikki länsimaiden lihassa samalla kun se varmistaa Eurooppaan suuntautuvien pakolaisvirtojen jatkumisen maan kaikista osista.

Sen paremmin länsimailla, Saudi-Arabialla liittolaisineen kuin Turkillakaan ei todennäköisesti ole enää riittävästi aikaa lisätä tukeaan Syyrian demokraattiselle oppositiolle niin, että Aleppon puolustuksen murtuminen saataisiin estettyä. Länsimailla ei liene erityisemmin haluakaan lisätä merkittävästi sotilaallista apua Syyrian oppositiovoimille, vaikka tätä on toivottu hartaasti kapinan alusta lähtien.  

Päältä katsoen asetelma näyttää siten merkittävältä voitolta Venäjän johdon harjoittamalle ulkopolitiikalle. Samalla paineet heikoiksi koettuja läntisiä johtajia vastaan lisääntyvät edelleen. Todellisuudessa kuitenkin Venäjän julmat ilmapommitukset Syyriassa ovat tehneet ison tahran maan muutoinkin huonolle kansainväliselle maineelle. Myös pakolaisvirtojen kasvusta huolestuneet eurooppalaiset näkevät tähänastista selvemmin Venäjän roolin niiden ylläpitämisessä.

Jos länsimaissa olisi muutoin ehkä esiintynytkin halua päästä vähitellen irti Venäjää vastaan suunnatuista talouspakotteista, maan toimet Syyriassa ovat siirtäneet tällaiset aikeet kauas tulevaisuuteen.

Al-Assadin hallinto on heikko ja sen kannatuspohja maan kansalaisten keskuudessa on erittäin ohut. Siksi hallinnon pystyssäpysyminen edellyttää Venäjältä jatkuvaa taloudellista ja sotilaallista tukea. Ja koko Syyria on niin perusteellisesti raunioina, että jo alkeellisinkin paluu kohti normaalia elämää vaatii valtavasti resursseja.

Jäljelle jää siten todennäköisesti nykyisen Tshetshenian kaltainen hirmuhallinto, joka elää symbioosissa ISISin omilla alueillaan harjoittaman sorron kanssa. Sisäiset paineet tilanteen muuttamiseksi ovat valtavia, ja lisäksi Venäjä joutuu olemaan koko ajan varuillaan sekä Turkin että Saudi-Arabian ja muiden Persianlahden alueen arabimaiden mahdollisten reaktioiden suhteen.

Oman höysteensä tilanteelle antaa se chicken game, johon Venäjän ja Turkin autoritaariset, häikäilemättömät ja ylisuurella egolla varustetut johtajat ovat keskenään ajautuneet ja joka voi johtaa lähes millaiseen typeryyteen hyvänsä.

Eli Syyrian operaatiosta ei tule uutta jalokiveä Kremlin isännän valtikkaan, vaan pikemminkin se tulee muistuttamaan olemassaolostaan takapuolen alla palavan kynttilän tavoin. Mutta eipä lännelläkään ole syytä onnitella itseään tapahtumien kulusta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu