AnttiJuhaniKasvio

Mihin joukkoon Suomi haluaa kuulua Euroopan poliittisella kartalla?

Elintasomme on kehittynyt viime vuosina heikommin kuin läntisissä naapurimaissa ja samoin on käynyt työllisyysasteellemme. Poliittisesti ja kulttuurisesti olemme etääntyneet muista Pohjoismaista, vaikka oikeistopopulismi ja maahanmuuttovastaisuus ovat nostaneet päätään kaikkialla. Suhtautuminen Venäjään erottaa Suomea muista Pohjoismaista Ruotsin kanssa kehitellystä puolustusyhteistyöstä huolimatta. Meillä on enemmän tahoja, jotka haluavat ylläpitää suhteita Venäjän nykyiseen valtaeliittiin ja sen ympärillä olevaan väkeen länsimaiden yleisestä pidättyvyyslinjasta huolimatta.

Tämä piirre erottaa meidät myös Baltian maista, jotka ovat vaatineet niin EU:lta kuin NATO:lta määrätietoisia toimia Venäjän naapurien suojelemiseksi. Sen sijaan alamme pikku hiljaa lähestyä ns. Visegrad-ryhmän maita eli Unkaria, Puolaa, Tshekkiä ja Slovakiaa. Nuo ilmapiiriltään konservatiivisiksi muuttuneet maat eivät halua alueelleen maahanmuuttajia, ne suhtautuvat kriittisesti Euroopan Unioniin eivätkä ota Unionin Venäjään kohdistuvaa pakotepolitiikkaa kovin vakavasti. The Economist on eritellyt tuoreessa artikkelissaan kiinnostavasti maaryhmän viimeaikaisia otteita. Ehkä Suomikin aletaan ennen pitkää samaistaa enemmän tuohon ryhmään kuin vapaamielisten Pohjoismaiden joukkoon kuuluvaksi.

Nykyiset käytännöt ilmenevät hyvin Kokoomuksen kansanedustajan Wille Rydmanin Pietarissa eilen jääkiekko-ottelun kutsuvierasaitiosta ottamasta kuvasta. Siinä Yhdysvaltain pakotelistalla olevan Kai Paanasen seurana olivat muun muassa eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Antti Kaikkonen ja Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Matti Vanhanen. Kaikkonen perusteli YLE:n aihetta käsittelevässä jutussa tapausta muun muassa sillä, ettei hän tiennyt Hjallis Harkimon kutsulistasta. Lisäksi Paananen ei ole millään EU:n boikottilistalla ja Kaikkonen seurasi ottelua vapaa-ajallaan.

Aika moni suomalainen vaikuttaja taitaa noudattaa nykyisin kaksoisstrategiaa niin, että julkisuudessa puhutaan virallisen liturgian mukaisesti Venäjä-pakotteista ja niiden purkamisen ehtona olevista edistysaskelista Ukrainan kriisissä. Samaan aikaan kuitenkin venäläisten kanssa kuiskutellaan siitä,  ettei pakotteista pidetä ja että suomalaisten puolesta ne voisi purkaa vaikka heti. Jotkut voivat pitää tällaista opportunismia ihan hyvänä kansallisten etujen ajamisena. Mutta tuolloin on muistettava, että vastapuoli ottaa suomalaisten sooloiluista kaiken hyödyn irti omassa toiminnassaan.

Lisäksi Venäjän nykyisen valtaeliitin liehittely voi kääntyä milloin hyvänsä edusta rasitteeksi. Onhan kyse hyvin korruptoituneesta ja yhä kyseenalaisempiin otteisiin turvautuvasta regiimistä, jonka asemia maan talouden alamäki nakertaa nykyisin varsin tehokkaasti. Tilanteen muututtua on myöhäistä spekuloida sillä, olisiko nyt noudatettujen käytäntöjen sijasta kannattanut pysyä henkisesti ja poliittisesti samassa kelkassa muiden Pohjoismaiden ja Baltian kanssa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Pekka Heliste

Unohdit Englannin , sekin on eroamassa ja etääntymässä EUsta

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Suomen virhehän onkin että pyrimme ymmärtämään Venäjää ja pitää suhteet hyvinä niin länteen kuin itään sen sijaan että Suomilöisi kaikki välit poikki venäjän kanssa. Tietysti yksi ongelma on se ettemme voi siirtää kovin helpolla itärajaa kauemmaksi Venäjästä samalla kun maa on varastoinut sotavarusteitaan maan rauhallisimpaan kolkkaan joka sattuu olemaan Suomen rajan tuntumassa. Muistaakseen koulussa joskus opetettiin että aikoinaan Venäkä ja Suomi olisi sopinut ilmatilanloukkauksista joilla testattaisiin suomen rakointikykyä ja valmiutta. Suomi onkin sillä omalla puolellaan joka koittaa tehdä ainaista hattutemppuaan ja kumartaa yhtäaikaa kahteensuuntaa. Vaikka Venäjästä ei tällä hetkellä ole välitötä vaaraa suomelle eikä Venäjällä intressejä vallata Suomea, paitsi se jos Suomi liittyy Natoo. Tästä huolimatta itänaapurimme on kuin tuuliviiri ja tilanne saattaa kärjistyä arvaamatta. Mutta kaiketi Suomen sopassa suurin Syntinen on Tarja Halonen joka pyrtinpitämään suhteet venäjään hyvinä ja ehkäistä karjistymistä pitämällä lännen ja idän tilannetta vakaana.

Käyttäjän AleksiParkkinen kuva
Aleksi Parkkinen

Meinaatko että välien poikki lyöminen Venäjän kanssa olisi hyvä idea? Kannattaa muistaa että Suomi on sinäänsä saarivaltio, kaikkien kivojen kavereiden välissä on meri. Ei ole millään tasolla Suomen taikka EUn etu että Venäjä suljetaan ulos. Miten meinaat neuvotella heidän kanssaan jos käyttäydyt agressiivisesti?

Venäjä on hankala maa varsinkin Suomen kannalta, olemmehan geopoliittisesti ottaen kusessa heidän kanssaan. Itse en ole vielä keksinyt miten heidän kanssaan tulisi toimia kun heidän tekojaan ei voi antaa anteeksi, mutta pakotteet ja muu hylkiminen saattaa pahimmillaan johtaa siihen että pääsemme itsekin Ukrainan tilanteeseen. Pysytään varpaillaan. Toinen käsi kättelee ja toinen pitää puukkoa.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Sarkasmi ei ole taitolajini, harjoittelen vasta, pahoittelen. Eihän niitä välejä tietentarvitsisi poikkilyödä mutta niinkuin sanoin on Suomen osalta hattutemppu tai temppu kuitenki kumartaa yhtäaikaa kahteensuuntaan vaikka toisaalta ihmetyttää miksi pitäisi edes ollenkasn kumartaa. Ja on geopoliittisen kirpaisevan totta ttä tällähetkellä Suomi on muuhun Eurooppaan nähden saari ja sillä on enemmän yhteistä rajaa Venäjän kanssa kuin Ruotsilla tai Saksalla, mutta kaippa kun taloustilanne saadaan paremnalle tolalle niin että voidaan rakentaa tunnrli Helsingistä Tallinnaan ja Turusta tukholmaan sekä silta merenkurkun yli silloin saataisiin "saartamme" lähemmäksi Eurooppaan mutta myös loppu ruotsinlaivoille.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio Vastaus kommenttiin #5

Jos sarkasmi on taitolaji, niin sitä on myös suhteiden hoitaminen Venäjään. Taitoa lisää jos tuntee syvällisesti maan historiaa, kulttuuria, ihmisiä ja luontoa. Silloin näkee maassa olevan paljon muutakin ja pysyvämpää kuin Kremlin aika ajoin vaihtuvat vallanpitäjät.

Tästä näkökulmasta huonoja valintoja ovat sekä yritys pysyä Venäjästä niin etäällä kuin mahdollista kuin kulloistenkin vallanpitäjien periaatteeton liehittely. Viisaampaa on pitää kiinni omista arvoista ja identiteetistä sekä tästä lähtökohdasta käsin perehtyä naapurin ajatusmaailmaan. Ja pohtia, miten eri tilanteissa voimme auttaa itseämme ja naapuriamme menestymään sekä elämään rauhassa ja toisiamme kunnioittaen.

Onkohan presidentti Putin muuten pikku hiljaa valmistautumassa valtakautensa jälkeiseen aikaan? Eilen julkistettiin hänen päätöksensä suurten valtionyhtiöiden osittaisesta yksityistämisestä. Yksityistämisen ehdot tekevät omistusosuuksien hankinnan mielekkääksi vain tahoille, joiden välit nykyiseen valtakoneistoon ovat kunnossa. Ja kun muunlaiset kilpailijat on rajattu ulos, hinnatkin pysynevät kohtuullisina.

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Ehdottomasti pitäisi kuulua länsi-eurooppalaiseen ydinjoukkoon, mutta konservatiiviset russofiilit vetävät meitä katolisen Puolan kanssa samaan rintamaan. Onneksi perusrussofiilien kannatus on pudonnut jo alle 10%, joten toivoa on.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Russofiili olen minäkin mutten putin hallinnon kannattaja. Minusta on myös epäreilua venäläisiä kohtaan kannattaa maan johtoa joka ei millään mittarilla ole hyväksyttävä.

Käyttäjän JariPirppu kuva
Jari Pirppu

albania,valkovenäjä,ukraina alkaa olla viitekehys missä liikutaan,muut junat menneet aikaa sitten !
Talouskasvuun ei päästä mukaan,maahanmuutto syö budjetin,,tiet rapistuu etc !

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Talouskasvu ei ole mikään mittari kyllä se enemmänkin demokratiakäsitykset ja historialliset samaistumiset.

Käyttäjän mukitalo kuva
Veikko Mäkitalo

Yle, hesari, kolmikanta.. listaa voisi jatkaa ! Emmw ole länsimaa, emmäkä koskaan kerennetkään siihen junaan. Ja maailman syöpä idässä suuntaa iskut munaskuihin.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Ei Suomen nykyistä asemaa kannata ryhtyä aliarvioimaankaan; taloudellamme on mennyt viime vuosina jonkin verran heikommin kuin muilla Pohjoismailla ja näkymät ovat kieltämättä vaatimattomat aiemmin kokemaamme kehitykseen verrattuna, mutta henkeä kohti laskettu bruttokansantuotteemme on edelleen yli kaksinkertainen Viroon ja noin nelinkertainen Venäjään verrattuna. Eikä meillä ole oikein mitään käsitystä siitä äärimmäisestä niukkuudesta, jossa ihmiset mainitsemissasi maissa joutuvat elämään.

Eurooppa muuttuisi muuten aivan toisennäköiseksi, jos elintaso Ukrainassa alkaisi kehittyä siten kuin se on kehittynyt Virossa tällä vuosisadalla. Jotakin sellaistahan ukrainalaiset oikeutetusti odottivat päättäessään lähentyä EU:ta Venäjän raivokkaasta vastustuksesta huolimatta.

Tämä oli muuten tarkoitettu vastaukseksi Jari Pirpun kommenttiin.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Pohjolan euromaat, Suomi ja Tanska, ovat molemmat pudonneet taloudellisessa mielessä ns. pohjoismaisesta viiteryhmästä. Alahuhdan lisäksi tätä ilmiselvää ongelmaa on käsitellyt myös Juhani Huopainen.
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14101229/suomi-pudo...

Tiukentuneiden rajatarkastusten osalta Suomi on jo pudonnut kaikkien muun Pohjolan linjasta.

NATO-kannan osalta Suomi on putomassa Ruotsinkin rinnalta, sillä Ruotsin demarit ovat nyt allianssin ratkaisun jälkeen pienen paineen alla. Sitä paitsi pres. Obama on tehnyt päätöksen vahvistaa USA:n läsnäoloa Euroopassa. Muille se kelpaa - mitä Suomi tuumii.

Venäjä muodostaa oman ikuisuuskysymyksen, jota Suomii saa märehtiä joko jarruna tai liikkeeseen panevana voimana. Pian Suomi on Itämeren ainut valtio, joka vatuloi NATO-päätöksensä kanssa.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Tanska ei kylläkään ole euromaa ja vauraustilastoissa se on aika tasoissa Ruotsin kanssa.

Vertailin IMF:n tietokannan perusteella Suomen taloudellista kehitystä Visegrad-maiden vastaavaan. Niiden mukaan Visegrad-maiden henkeä kohti laskettu bruttokansantuote jäi vuosituhannen vaihteessa ostovoimatasoitetuin luvuin karkeasti puoleen Suomen tasosta, mutta vuosikymmenen loppuun mennessä näiden maiden ennakoidaan yltävän jo noin kolmeen neljäsosaan meidän tasostamme.

Norjan arvioidaan olevan samalla mittarilla vuosikymmenen lopulla yli puolet meitä vauraampia, kun taas ruotsalaiset ja tanskalaiset ovat noin kuudenneksen edellämme.

Itse arvioisin meidän olevan vuosikymmenen lopulla lähempänä Visegrad-maita kuin skandinaavisia naapureitamme, mutta nykymaailmassa tällaisten arvioiden edellyttämät ceteris paribus-olettamat voivat matkan varrella heittää vaikka minkälaista häränpyllyä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset