*

AnttiJuhaniKasvio

Elinkeinopolitiikan oja ja allikko

Sipilän hallituksella on ollut elinkeinopolitiikan alueella kaksi suurta hanketta. Toinen on ollut Terrafamen perustaminen jatkamaan Talvivaaran kaivostoimintaa Sotkamossa ja toinen Fennovoiman ydinvoimalahankkeen pelastaminen. Molempien onnistumisnäköalojen eteen on nyt noussut uusia varjoja.

Terrafamen kannattavuusnäköalojen hiipuminen

Valtioneuvosto päätyi viime elokuussa Terrafamen perustamiseen ja kaivostoiminnan jatkamiseen runsaan 200 miljoonan euron alkupanostuksen turvin. Kaivoksen alasajo olisi saattanut maksaa vielä enemmän, ja myös kaivoksen synnyttämät työpaikat haluttiin pelastaa. Odotuksena oli, että käynnistysvaiheen jälkeen toiminta saataisiin kannattamaan niin, että valtio voisi luopua omistuksestaan ja saada takaisin mahdollisimman ison osan hankkeeseen sijoittamistaan rahoista.

Terrafame on asettanut tavoitteikseen kaivosalueen jätevesiongelmien ratkaisemisen ja prosessin saamisen toimintaan niin, että ensi vuonna kyettäisiin tuottamaan 15 000 tonnia nikkeliä ja että aikaa myöten päästäisiin 30 000 tonnin vuositasoon. Näiden tuotantotavoitteiden toteutuminen edellyttää kuitenkin sitä, että bioliuotuksen toimimista tasolla, johon tähän saakka on päästy vain hetkittäin.

Helsingin Sanomien äskettäin esittämän arvion mukaan kaivoksen toiminnan pyörittäminen maksaa nykyisin noin 20 miljoonaa euroa kuukaudessa, kun taas nikkelin hinta Lontoon metallipörssissä on laskenut ennen kaikkea Kiinan terästuotannon supistumisen seurauksena euroiksi muutettuna vajaaseen 8 000 euroon tonnilta. Tuolla hinnalla ensi vuonna tavoitteeksi asetetun tuotannon myynti tuottaisi Terrafamelle alle kymmenen miljoonaa euroa kuukaudessa eli alle puolet tuotannon vaatimista kustannuksista.

Kaikki merkit viittaavat siihen, ettei nikkelin markkinatilanne ole lähivuosina kääntymässä positiivisempaan suuntaan, sillä Kiina on siirtymässä pysyvästi tähänastista paljon palveluvaltaisempaan kasvuun. Tämän vuoksi Talvivaara ei ole toimialan ainoa ongelmalapsi, vaan esimerkiksi eilinen Financial Times kertoi australialaisen Queensland Nickelin pyytäneen valtiolta hätäapua yhtiön parin tuhannen työpaikan pelastamiseksi. Tämän päivän Kauppalehti puolestaan kirjoitti siitä, että kaiken Talvivaaran nikkelin aiemmin ostanut Harjavallan terästehdas hankkii nykyisin metallinsa venäläisen omistajansa omista kaivoksista, eikä sillä ole aikeita muuttaa nykyistä toimintatapaansa.

Terrafamella tulee siten olemaan täysi työ ostajien löytämiseksi nikkelilleen, eikä myyjän asema hintaneuvotteluissa ole kaksinen. Kauppalehden tämänpäiväisessä uutisessa mainittiin, että ennen nykyisiä jätevesisotkuja ja niiden aiheuttamia lisäkuluja Talvivaara arvioi tarvitsevansa noin 30 000 dollaria eli runsaat 27 000 euroa tonnilta saadakseen toiminnan kannattamaan. Eli kaiken todennäköisyyden mukaan valtio joutuu pumppaamaan vuosien ajan miljoonittain lisärahaa kaivokseen ennen kuin bisnekselle löytyy markkinoilta halukas ostaja. Ja tuolloin hintaneuvotteluihin alkaa vaikuttaa entistä enemmän se, paljonko kaiken tappiollisen louhinnan jälkeen Sotkamon kallioperässä on vielä jotakin kaivettavaa jäljellä.

Poliittiset riskit ydinvoimalahankkeen varjona

Fennovoiman valittua Rosatomin Pyhäjoelle rakennettavan ydinvoimalansa laitetoimittajaksi Suomessa syntyi laaja keskustelu Venäjän kanssa harjoitettavaan energiayhteistyöhön liittyvistä poliittisista riskeistä. Valtiovalta esitti tuolloin toimiluvan myöntämistä hankkeelle sillä perusteella, että kyse on puhtaasti yritysten välisestä yhteistyöstä, johon poliittisten suhdanteiden heilahtelut eivät tulisi vaikuttamaan. Varmuuden vuoksi kuitenkin eduskunnan hyväksymässä toimilupapäätöksessä edellytettiin hankkeelta riittävän kotimaisuusasteen saavuttamisesta, minkä vaalien jälkeinen uusi hallitus varmisti farssimaisten vaiheiden jälkeen omalla aktiivisella lobbauksellaan.

Nyt Reuters ilmoittaa, että Venäjän ja Turkin välien kiristyttyä Rosatom on keskeyttänyt Turkin ensimmäisen ydinvoimalan rakennustyöt. Vaikka venäläiselta taholta tieto on kiistetty, Turkin on ilmoitettu arvioivan jo mahdollisia uusia ehdokkaita hankkeen toteuttajaksi. Ehkä on syytäkin, sillä jo ennen uusimpia poliittisia vaikeuksia vuonna 2013 aloitettu hanke on pudonnut pahasti aikataulustaan muun muassa viranomaisyhteistyön vaikeuksien ja venäläisen osapuolen rahoitusongelmien vuoksi. Voimme siten tällä hetkellä todistaa ilmiötä, jota edellisen ja nykyisen valtioneuvoston mielestä ei pitäisi olla olemassa.

Olisikohan eduskunnassa aika ottaa puheeksi, millaisia riskejä tämän hankkeen hyväksynnän myötä on todellisuudessa tullut otettua? Samalla kannattaa toivoa Sipilän hallituksen löytävän agendalleen jonkin sellaisen elinkeinopoliittisen aloitteen, jonka menestymiseen on mahdollista luottaa näitä kahta enemmän.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset