AnttiJuhaniKasvio

Aika toimia rauhan puolesta

Tilanne lähi-idässä on muuttumassa koko ajan vaarallisemmaksi, eikä aikamme poliittisilla johtajilla näytä olevan hallussaan tehokkaita keinoja jännityksen lievittämiseksi. Siksi meidän tavallisten kansalaisten on aika miettiä, mitä voimme tehdä rauhan säilymisen eteen.

Kriisin monet ulottuvuudet

Kriisin ytimessä ovat Syyrian sisällissota ja ISISin pyrkimys oman valtion rakentamiseen. Syyrian presidentti al-Assad on saanut tuekseen muun muassa Iranin, Hizbollahin ja syksystä alkaen myös Venäjän.  Hallintoa vastaan kapinoivat äärimuslimit, maltilliset sunnikapinalliset ja kurdit, joista kaksi viimemainittua saavat tukea länneltä. Osa äärimuslimeista nojaa al Qaidaan ja osa on ISISin ohjauksessa. ISISin riveissä on paljon ulkomailta tulleita taistelijoita, ja se saa tukea lähialueen maiden vanhoillisten muslimiryhmittymien taholta.

Turkki haluaa al-Assadin hallinnon kaatuvan, mutta se pitää kurdeja päävihollisinaan. Saudi-Arabia ja muut sunnijohtoiset Persianlahden alueen valtiot pitävät shiialaista Irania päävastustajanaan. Siten Syyrian sisällissota voidaan nähdä osittain Saudi-Arabian ja Iranin keskinäisenä varjosotana. Vastaavankaltaista varjosotaa käydään myös Jemenissä, missä Saudi-Arabia tukee maan nykyjohtoa ja Iran huthikapinallisia. Irakin shiialainen johto taistelee muodollisesti ISISiä vastaan, mutta ennen kaikkea se pyrkii pitämään maan hallinnon omissa käsissään. Afganistanissa Taleban kapinoi maan hallitusta vastaan, ja se saa tukea erityisesti Pakistanista.

Länsimaat ovat saaneet viime aikoina tarpeekseen ISISin terrori-iskuista ja sen hirmuhallinnon synnyttämistä pakolaisvirroista. Päätöksentekijät joutuvat ottamaan huomioon yleistyneen maahanmuuttovastaisuuden, joka on lisännyt merkittävästi oikeistopopulististen liikkeiden kannatusta. Siksi länsi on kiihdyttänyt ISISiä vastaisia ilmaiskuja sekä lisännyt tukeaan kurdien peshmergoille ja maltillisille sunnitaistelijoille. Maataisteluihin länsimaat eivät kuitenkaan halua lähettää joukkojaan yksittäisiä kouluttajia lukuunottamatta. Asetelma on lisännyt jännitteitä kantaväestön ja muslimivähemmistöjen välillä länsimaiden sisällä, ja niistä on lähtenyt kasvava määrä nuoria Lähi-Itään ISISin houkuttelemina.

Venäjän johto on halunnut luoda kuvaa sen ja länsimaiden yhteisestä rintamasta ääri-islamilaista terrorismia vastaan. Todellisuudessa Venäjän läsnäolo on estänyt länttä perustamasta lentokieltoaluetta Syyriaan, ja valtaosa Venäjän iskuista on suuntautunut maltillisten terroristien asemiin. Erityisesti turkmeenialueelle suunnatut pommitukset ärsyttivät Turkkia siihen pisteeseen saakka, että maa tuhosi sen ilmatilaan tunkeutuneen venäläiskoneen. Siitä lähtien Venäjä ja Turkki ovat ajautuneet yhä pahemmin vastakkain keskenään, ja Venäjä on vahvistanut läsnäoloaan alueella muun muassa tuomalla itäiselle Välimerelle risteilyohjuksilla varustetun sukellusveneen. Irak on puolestaan vaatinut Turkkia vetämään takaisin sen alueelle kurdien toimia valvomaan lähetetyt sotilaat.

Eskaloitumisen aineksia

Tiedotusvälineet kertovat länsiliittouman koneiden pommittaneen äskettäin ensi kerran Syyrian armeijan joukkoja. Tiheästi asutetuille alueille suunnatut massiiviset pommitukset synnyttävät koko ajan suuren määrän siviiliuhreja. Ne lisäävät siten muualle pyrkivien pakolaisten määriä ja synnyttävät paikallisväestön keskuudessa vihaa pommitusten takana olevia Syyrian hallitusta, Venäjää ja länsimaita vastaan.

Kriisin vaarallisuutta lisää se, että taisteluja käydään maailman suurimpien öljy- ja kaasukenttien välittömässä läheisyydessä. Siksi Persianlahden öljy- ja maakaasutoimituksista riippuvaiset maat joutuvat seuraamaan tarkkaan tapahtumien etenemistä ja suunnittelemaan valmiiksi reaktionsa niiden synnyttämiin uusiin tilanteisiin.

Myös tässä konfliktissa Venäjä on yksi suurimmista epävarmuustekijöistä. Vaikka lähtö Syyriaan lisäsi hetkellisesti maan johdon kannatusta ja avasi mahdollisuuksia puristaa myönnytyksiä länsimailta, tilanne on muuttunut rintamien paikalleenjuuttumisen, Venäjän kokemien menetysten ja Turkin suhteiden lukkiutumisen seurauksena. Sotilaalliset tai diplomaattiset saavutukset eivät kykene enää peittämään näkyvistä Venäjän talouden jyrkkää alamäkeä, mihin maan johdolla ei ole tarjottavanaan tehokkaita korjauskeinoja.  Rekkakuskien äskettäiset mielenilmaukset eivät jääne ainoiksi kansalaisten tyytymättömyyden osoitukseksi, vaan odotettavissa on uusia protesteja. Nurkkaan ajettuna maan johto voi olla valmis ottamaan ulkopolitiikassa riskejä, joihin se ei normaalioloissa ryhtyisi.

Mitä voimme tehdä?

Tavallisten kansalaisten mahdollisuudet vaikuttaa Lähi-idän kriisin kaltaisiin maailmanpolitiikan tapahtumiin ovat rajattuja. Mutta ainakin voimme välttää liiallista kiihkoilua aikana, jolloin päättäjiltä vaaditaan toinen toistaan rajumpia toimia ISISin asemien pommittamiseksi ja muslimitaustaisten turvapaikanhakijoiden pitämiseksi rajojemme ulkopuolella. Voimme yrittää suhtautua kunnoittavasti toisiin ihmisiin heidän kansallisuudestaan ja uskonnostaan riippumatta, ja voimme kehottaa päättäjiä ponnistelemaan Lähi-idän kriisin osapuolten saamiseksi neuvottelupöytään etsimään keinoja sotatoimien, ihmisyyttä vastaan suunnattujen rikosten ja terrori-iskujen lopettamiseksi. Tilanteen hieman rauhoituttua voimme tukea resurssien suuntaamista alueen jälleenrakennustyöhön niin, että sieltä pakoon lähteneet voivat alkaa palata takaisin kotiseuduilleen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

"Eskaloitumisen aineksia"
YLE ehkä tarkoitukselliseti päästi irakilaisen puhumaan jossa hän ilmoitti pakenevansa asevelvollisuutta.
Nyt uutisena USA pyytää Suomea ja Ruotsia korvaamaan nämä pakolaiset omilla sotilaillemme.

Nyt löytyi Irakin nuorille pakolaisille palkallista työtä jota ovat hakemassa?

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Toki kannattaa ottaa huomioon, että asevelvollisuus Irakissa ja Suomessa ovat aika lailla eri asioita. Se on vain yksi esimerkki niistä ongelmista, joiden vuoksi olot on pyrittävä normalisoimaan Lähi-Idässä mahdollisimman pian niin, että tuokin irakilaisnuori voisi löytää säällistä työtä ja suorittaa asevelvollisuutensa henkensä säilyttäen omalla kotisoudullaan. Niin että jos hän haluaisi tulla tekemään töitä Suomessa, se tapahtuisi osana normaalia ihmisten kansainvälistä liikkuvuutta.

Todellisuudessa asiat ovat kuitenkin menossa koko ajan pahemmin solmuun. Venäjä ja Yhdysvallat ovat aloittaneet sanasodan Syyrian armeijan asemiin kohdistuneen ilmaiskun tekijöistä, Venäjä on keskeyttänyt Rosatomilta tilatun ydinvoimalan rakennustyöt Turkissa ja Donald Trump on hankkinut lisää kannatusta ISISille muslimivastaisilla räävittömyyksillään.

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Se vielä puuttuu vai onko jo alkanut että Venäjä alkaa toimittamaan aseita kurdeille (joita suomalaiset kouluttavat).
Siitä ei Turkki pitäisi.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset