AnttiJuhaniKasvio

Valinnan aika

Suomella, Euroopalla ja maailmalla menee tällä hetkellä huonosti. Vaikka Suomen talous vajoaa EU-maista jyrkimmin, tuotannon kasvu on jähmettymässä myös muualla Euroopassa. Deflaation kiihtyminen on huono merkki, ja Kiinan talousvaikeudet voivat vetää maailmantalouden uuteen taantumaan  jo suhteellisen pian.

Talousongelmien ohella Eurooppaa on kohdannut turvapaikkakriisi. Kaikkien mielestä ongelmia tulisi ratkoa ensisijaisesti lähtömaissa, mutta todellisuudessa tilanne niissä huononee koko ajan. Pariisi on joutunut uuden terrori-iskun kohteeksi, ja Kreikka on palaamassa agendalle avustusohjelman ehdoista syntyneiden erimielisyyksien, talouden laskukäänteen  ja tuoreen yleislakon myötä. Ukrainan talous vajoaa, eivätkä tuon kehityksen poliittiset seuraukset ole Euroopan kannalta miellyttäviä.

Ratkaisut ongelmiin ovat tiedossa

Kaikkiin näihin ongelmiin voimme vaikuttaa, kunhan vain ryhdymme sanoista tekoihin.

Aloittakaamme itsestämme: Suomi on pieni ja suhteellisen avoin talous, jonka menestys riippuu pärjäämisestä kansainvälisillä markkinoilla. Viime vuonna maailmalla tuotiin tavaroita ja palveluja vajaan 24 biljoonan dollarin  edestä, ja vientimme kattoi tuosta kysynnästä vajaat 80 miljardia eli alle kolme promillea. Osuuden kasvu tai supistuminen riippuu täysin kilpailukyvystämme, jonka korjaaminen on meidän toimiemme varassa.

Maailmantalouden kehitys riippuu puolestaan siitä tehokkuudesta, jolla käytettävissä olevat resurssit mobilisoidaan. Suurin kasvupotentiaali on maissa, joiden työmarkkinoille virtaa runsaasti uutta työvoimaa. Globaali eriarvoisuus estää kuitenkin tämän voimavaran hyödyntämisen, ja siksi pääomat varastoidaan nollakorkoisiin obligaatioihin sen sijaan  että ne sijoitettaisiin tuottavasti. EU-maiden häthätää kokoamat Afrikan apuohjelmat eivät riitä korjaamaan tilannetta, vaan pyörien liikkeellesaaminen edellyttää tulojen laajamittaista uudelleenjakoa. Samalla tarvitaan luonnonvarojen käytön ja ympäristökuormien tehokasta säätelyä kasvun ohjaamiseksi kestäville raiteille.

Pakolaisvirran pysäyttämiseksi tarvitaan sosiaalisten olojen kohentumisen ohella väkivallan ja vainon hillintää.  Siksi länsimaiden on toimittava paljon nykyistä aktiivisemmin Syyrian rauhoittamiseksi, Palestiinan kysymyksen ratkaisemiseksi, ISISin nujertamiseksi sekä sunnien ja shiiojen välisten vihamielisyyksien lopettamiseksi. Venäjä on pakotettava lopettamaan sotatoimensa Syyriassa ja vetämään kalustonsa pois maasta.

Kreikassa järkevien ratkaisujen löytämisen mahdollisuudet ovat parantuneet oleellisesti maan hallituksen tunnustettua tosiasiat ja lähdettyä yhteistyössä tukijoidensa kanssa korjaamaan maan taloutta. Kriisin laukeaminen edellyttää kuitenkin maan pääsyä kunnon kasvu-uralle, eikä se onnistu ennen kuin muualta Euroopasta suunnataan maahan riittävästi uutta sijoituspääomaa.

Sama tehtävä – mutta suuremmassa mittakaavassa – on edessä Ukrainassa. Monet ukrainalaiset ovat uhranneet henkensä tavoitellessaan läheisempää yhteistyötä EU:n kanssa ja myöhemmin puolustaessaan maansa alueellista koskemattomuutta. Nyt EU:n on vastattava kansalaisten odotuksiin antamalla tuntuvaa apua Ukrainan jälleenrakennustyöhön. Vain tätä kautta saadaan aikaan konkreettisia parannuksia ihmisten elinolosuhteissa, ja se avaa mahdollisuudet myös Itä-Ukrainan ja Krimin palauttamiselle maan johdon hallintaan.

Kykenemmekö toteuttamaan tarvittavat ratkaisut käytännössä?

Suomi ja muut kehittyneet teollisuusmaat pyrkivät ensisijaisesti oman kasvu- ja työllisyyskehityksensä edistämiseen, turvapaikanhakijoiden virran pysäyttämiseen sekä kansalaistensa varjelemiseen uusilta terrori-iskuilta. Siksi resursseja ei riitä muun maailman kehitysongelmien ratkomiseen, pakolaisten lähtömaissa riehuvien konfliktien selvittämiseen, ilmastonmuutoksen hillitsemiseen, Kreikan tukemiseen tai Ukrainan jaloilleen nostamiseen. Ilman kunnon panostuksia ongelmiin ei kuitenkaan löydy kestäviä ratkaisuja. Niiden löytämiseksi teollisuusmaiden tulisi nyt olla valmiita tinkimään ahtaan kansallisesti määritellyistä lyhyen aikavälin eduistaan.

Pystymmeko olemaan riittävän kaukonäköisiä ja ohjaamaan päättäjiemmekin toimintaa niin, että uhraukset tulevat poliittisesti mahdollisiksi? Vai jatkammeko nykyiseen tapaan - ja samalla hyväksyen sen, että jatkossa talous- ja työllisyyskehitys nikottelee yhä pahemmin, pakolaiskriisi syvenee, uusien terrori-iskujen riskit lisääntyvät, Kreikka jää pysyvästi hätäavun kohteeksi, Ukraina ajautuu pimeiden voimien hallintaan, väkivalta eskaloituu Lähi-idässä ja Afrikassa ja ihmiskunta kokonaisuudessaan ajautuu uusien suursotien ja ekokatastrofien aikaan?

Järkevän tien valinnan aika on nyt. Ennen pitkää valinnan mahdollisuutta ei enää ole, vaan tie valitsee meidät.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Koko maailman kansantuote on siinä 109 miljoonaa miljoonaa dollaria vuodessa. Suomeksi on tapana sanoa 109 biljoonaa dollaria, englanniksi $ 109 trillion. Suomen bkt on siinä 221 000 miljoonaa dollaria eli 221 miljardia dollaria eli $ 221 billion.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

kiitos erittäin aiheellisesta oikaisusta, korjaan saman tien! Tällaisia virheitä tulee kun samat lukujen nimet tarkoittavat eri kielissä erilaisia asioita ja kun oma tarkkaavaisuus herpaantuu.

Sellainen täsmennys lienee vielä paikallaan, että IMF arvioi viime vuoden maailman kokonaistuotannon arvoksi 77,3 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria nimellisarvoilla mitattuna ja ostovoimatasoitettuna mainitsemasi vajaat 109 biljoonaa dollaria.

Tänä vuonna ensinmainitun arvioidaan muuten supistuvan vajaalla neljällä biljoonalla dollarilla kehittyvien maiden valuuttojen heikentymisen seurauksena (ks. http://www.imf.org/external/pubs/ft/weo/2015/02/pd... ). Tämä rajoittaa oleellisesti kansainvälisten yritysten kassavirtojen kasvattamismahdollisuuksia ja toimii siten yhtenä taantuman mahdollisena laukaisijana.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset