AnttiJuhaniKasvio

Ajan hengen liikkeitä

Adolf Hitler näki aikanaan ihmisten elämän päättymättämänä olemassaolon taisteluna, joissa vahvat nujertavat heikot ja jossa ei ole tilaa universaaleille moraalinormeille. Samansuuntaiset ajatukset ovat nousseet uudelleen ajankohtaisiksi rajojensa vuotamista pelkäävissä eurooppalaisissa yhteiskunnissa. Venäjän johto on noussut modernin kyynisyyden lipunkantajaksi, ja Syyrian operaatiollaan se pahentaa edelleen Eurooppaa koettelevaa turvapaikkaongelmaa. Samalla tuon operaation tuottamat kokemukset voivat ohjata Venäjän johdon käyttämään maansa sotilaallista voimaa uudenlaisilla tavoilla.

Heikot sortuu elon tiellä

Holocaustin historiaa tutkinut Timothy Snyder on äskettäin eritellyt kiinnostavasti Adolf Hitlerin maailmankuvaa. Sitä hallitsi vulgaaribiologinen näkemys elämästä päättymättömänä olemassaolon taisteluna, jossa vahvemmat selviävät nujertamalla heikompansa. Muiden eläinten tavoin ihmiset ovat ensisijaisesti oman heimonsa – ja rotunsa - jäseniä. He pyrkivät lisääntymään ja valtamaan kaikin mahdollisin keinoin lisää elintilaa itselleen ja jälkeläisilleen. Planeetan ollessa rajallinen vain vahvimmat yhteisöt pystyvät nousemaan todelliseen kukoistukseen, kun taas heikommat joutuvat kitumaan ja pahimmassa tapauksessa kuolemaan pois. Minkään yhteisön voitto ei ole lopullinen, sillä kamppailu elintilasta jatkuu niin kauan kuin maapallolla on ylipäätään biologista elämää. Siksi nimenomaan tuo kamppailu on ihmisten elämän varsinainen sisältö, eikä sitä voi peittää millään ihmisten tasavertaisuutta ja yleismaailmallisia ihmisoikeuksia julistavalla moraalisella kuorrutuksella (New York Review of Books 14/2015).

Tuntuuko tuo valistuksen ideoita vastaan hyökkäävä ja äärimmäisen kyyninen ajattelutapa nousseen jälleen ajankohtaiseksi tämän päivän Euroopassa? Ei välttämättä suoranaisena fasismin kannatuksen kasvuna – vaikka esimerkiksi kansanedustaja Olli Immosen mentori Kai Murros toistaa täsmälleen samoja ajatuksia omissa kirjoituksissaan -, vaan astetta yleisempänä henkisen ilmapiirin muutoksena.

Monet pelkäävät nykyisin Lähi-idästä ja Afrikasta tulevien ihmisten kasvavaa invaasiota kohti Länsi-Eurooppaa, jonka seurauksena eurooppalaisten omat kansalliset kulttuurit ja perinteiset elämänmuodot eivät voi enää jatkua entisellään. Keskustelussa maalaillaan uhkakuvia Euroopan islamisoitumisesta, kantaväestöltä työpaikkoja vievistä ja heidän työehtojaan polkevista ulkomaalaisista sekä rikollisuuden ja terroritekojen lisääntymisestä. Useimmat läntisen Euroopan maat ja niiden vastuulliset poliittiset johtajat toki pitävät edelleen kiinni turvapaikkaa hakevien asiallisen kohtelun periaatteista, mutta yhä useammat kansalaiset ovat jo luopuneet poliittisen korrektisuuden vaatimuksista ja painostavat päätöksentekijöitä laittamaan rajat kiinni niin pian kuin mahdollista. Maahanmuuttovastaiset ja äärioikeistolaiset puolueet ovat lisänneet kannatustaan monissa maissa, ja äskettäin Puolassa valta siirtyi hyvin konservatiivisia arvoja edustavalle puolueelle. Erityisen hankalalta tilanne näyttää niissä keskisen Itä-Euroopan maissa, jotka rakentavat raja-aitoja sekä tekevät rajan yli päässeiden turvapaikanhakijoiden olot niin epämukaviksi kuin mahdollista. Universaaleja ihmisoikeuksia tärkeämpänä pidetään oman elintilan suojelemista ulkopuolisilta.

Venäjä nykyajan antivalistuksen lipunkantajana

Vaikka Venäjällä pyrittiin sosialismin kukistumisen jälkeen etenemään kohti demokratiaa, kansanvallan kulisseista ollaan luopumassa ja maata hallitaan entistä peittelemättömämmin vahvemman oikeudella. Vallankäytön ideologiseksi perustaksi tarjoillaan ajatusta Venäjän edustaman – perusolemukseltaan itsevaltaisen - ’euraasialaisen sivilisaation’ ylemmyydestä muihin aikamme sivilisaatioihin verrattuna.

Ulkopolitiikassaan Venäjän johto on sanoutunut irti normaaleista kansainvälisen diplomatian pelisäännöistä. Sen sijaan Kreml toteuttaa ydinaseisiin ja tavanomaisen armeijan iskukykyyn perustuvaa valtapolitiikkaa, jota se väittää lännenkin harjoittavan päinvastaisista ja tekopyhinä pidetyistä väitteistä huolimatta. Venäjä on testannut liikkumavaraansa Georgiassa ja Ukrainassa ennen uusimman operaation aloittamista Syyriassa. Kylmän reaalipoliittisella otteellaan Venäjän johto on onnistunut hankkimaan itselleen kannatusta myös läntisessä Euroopassa. Moni ajattelee, että lännen pitkään kestäneen jahkailun jälkeen ISIS saa vihdoin kunnon vastuksen. Tätä kautta eri osapuolet saadaan ehkä painostettua luopumaan aiemmista ennakkoehdoistaan niin, että Syyrian kriisissä päästään sopuun ja pakolaiset voivat aloittaa paluun kotiseuduilleen.

Ennen liikoja odotuksia kannattaa kuitenkin analysoida Venäjän Syyrian operaation todelliset tarkoitusperät. Taustalla on vaikuttanut Venäjän johdon huoli oman valta-asemansa säilymisestä Krimin anastuksen tuottaman euforian laannuttua ja talousahdingon alettua puristaa kansalaisia entistä pahemmin. Tähän tilanteeseen uusi Venäjän profiilia nostava ja visuaalisesti näyttävä sotilaallinen operaatio sopii erittäin hyvin. Toisena liikkeelleajavana motiivina on ollut pelko al-Assadin hallinnon kaatumisesta tai sen ajautumisesta Iranin vallankumouskaartin ja Hizbollahin talutusnuoraan. Jos Venäjä ei olisi nyt lähtenyt Syyriaan, se olisi voinut menettää viimeisen sillanpääasemansa lähi-Idässä. Näihin pyrkimyksiin verrattuna ISISin vastustaminen on ollut sivuroolissa, ja valtaosa Venäjän pommituksista onkin kohdistettu lännen tukeman maltillisen opposition asemiin.

Entä tästä eteenpäin?

Venäjän operaatio on tehnyt tyhjäksi lännen kaavailut Syyrian ilmatilan sulkemisesta. Sen toteutuminen olisi kaventanut oleellisesti al-Assadin hallinnon liikkumavaraa ja pienentänyt ihmisuhrien määrää. Nyt pommitusten tehostuminen lisää jälleen uhrilukuja ilman että iskut riittäisivät varsinaisen sotilaallisen voiton saavuttamiseen. Venäjä on kuitenkin onnistunut tuottamaan Yhdysvalloille uuden näpäytyksen, kun taas Euroopan poliittisilla johtajilla on entistä suurempi paine löytää edes joitakin uusia ratkaisuja turvapaikkaongelmaan. Ehkä merkittävintä on kuitenkin se kiinnostus, jota Irak ja eräät muut maat ovat osoittaneet Venäjän johdon käytössä olevaa iskuvoimaa kohtaan. Irakin taholtahan on viestitetty, että Venäjän pommitukset myös sen alueella sijaitsevia ISISin asemia vastaan olisivat tervetulleita.

Tällaiset kokemukset voivat kannustaa jo miltei luihin saakka köyhdytetyn venäläisen yhteiskunnan johtajat näkemään asevoimiensa tulevat käyttömahdollisuudet hieman uusilla tavoilla. Entä jos Venäjän sotavoimat alkavatkin toimia jatkossa kansainvälisen palkka-armeijan tapaan niin, että se tarjoaa iskuvoimansa käytettäväksi lähes missä hyvänsä, kunhan korvauksista sovitaan? Samalla se voi mafiaorganisaatioiden tapaan itse synnyttää sopiviksi katsomillaan kohdealueilla uhkia ja jännitteitä, joista on mahdollista selvitä asianmukaiset suojelurahat maksamalla. Tätä kautta ehkä saadaan synnytettyä uusia ansaintamahdollisuuksia korvaamaan niitä, joita ei ole saatu aikaan oman maan taloutta ja yhteiskuntaa modernisoimalla.

Suomessa ja muualla läntisessä Euroopassa Venäjän johdon liikkeitä kannattaa seurata hyvin tarkkaan, sillä ne vaikuttavat turvallisuustilanteen ohella merkittävästi myös alueen poliittiseen kehitykseen. Ehkä sitäkin kannattaa kysyä, miten paljon Venäjä on vaikuttanut Euroopan pakolaiskäytävällä sijaitsevien maiden turvapaikanhakijoiden kohtelua koskeviin päätöksiin. Venäjällä on paljon yhteyksiä tuolle alueelle, ja sieltä saatavat viestit turvapaikanhakijoiden tukalasta asemasta ajavat läntisen Euroopan johtajia kiiruhtamaan päätöksentekoaan tavoilla, jotka palvelevat myös Venäjän omia strategisia intressejä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän RaunoLintunen kuva
Rauno Lintunen

Antti Kasvio kirjoittaa: "Venäjän johto on noussut modernin kyynisyyden lipunkantajaksi, ja Syyrian operaatiollaan se pahentaa edelleen Eurooppaa koettelevaa turvapaikkaongelmaa."

Venäjän laillinen vaaleilla valittu johto antaa Syyrian lailliselle johdolle sotilaallista apua kapinallisten ja terrorismin vastaisessa taistelussa.

Kaikki tapahtuu Venäjän ja Syyrian välisten valtiosopimusten velvoitteiden perustalta. Mitä väärää avussa on?

Syyrian neljä vuotta jatkuneen sisällissodan aikana on nyt ensimmäistä kertaa syntynyt tilanne, missä pakolaisvirta on pysähtynyt ja syyrialaiset ovat palaamassa kotiseuduilleen.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Tämä linkki Timothy Snyderin juttuun saattaa toimia muillekin kuin NYRB:n tilaajille:

http://www.nybooks.com/articles/archives/2015/sep/...

Antti Jokela

Syyrian sodassa Venäjä on päässyt näyttämään aseidensa kyvykkyyttä kiinnostuneille ostajille. Lisää maksajia kaivataankin, koska sotilasmenot ovat tänä vuonna jo yli neljänneksen valtion budjetista ja 5.4% bruttokansantuotteesta.

http://www.ft.com/cms/s/0/8f9c21fa-7957-11e5-933d-...

Putin patistaakin sotateollisuutta vientiponnistuksiin, vaikka valittaa, että kilpailu on epäreilua.

http://tass.ru/en/defense/831776

Samaan aikaan vireillä on lakiesitys yksityisten sotilasyritysten sallimiseksi. Bisnespotentiaaliksi arvioidaan 500 000 työpaikkaa. Tämä on tietenkin tarkka paikka, koska se mahdollistaisi oligarkkien yksityisarmeijat. Joka tapauksessa tällaisilla joukoilla voitaisiin entisestään hämärtää virallisten ja epävirallisten operaatioiden rajoja. Onko tämä Putinin kontribuutio venäläiseen maskirovkaan?

https://www.rt.com/politics/198176-russian-private...

Tietenkin tässä voi käydä kuten 80-luvulla että rahat vain loppuvat kesken. Valtiovarainministeri Anton Siluanovin mukaan vararahasto (Reserve Fund) saattaa loppua jo ensi vuonna, jos öljyn hinta ei nouse.

http://www.rosbalt.ru/main/2015/10/27/1455160.html

Yhdysvaltain keskuspankin mahdollinen koron nosto tuo lisäpaineita ruplalle ja Venäjän taloudelle. Keskushallintoa vaikeampaa kylläkin on hallintoalueilla, jotka vastaavat sosiaaliturvasta, ja erityisesti neuvostoajoilta peräisin olevissa yhden tehtaan kaupungeissa, joita Venäjällä on 319 ja niissä asuu 10% väestöstä.

http://www.themoscowtimes.com/business/article/deb...

http://www.globalpost.com/article/6663966/2015/10/...

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

Antti Jokela

Venäjällä on kaksi vararahastoa. Ensimmäisen vararahaston tase puolittuu jo tänä vuonna ja loput tästä rahastosta häviää olemattomiin ensi vuonna.

Toiseen vararahastoon ei voisi edes koskea, koska se on sisällytetty jo budjettiin ja lähes käytetty.

http://finance.yahoo.com/news/russia-1-2-funds-run...

Antti Jokela

Niinpä, toinen rahasto (National Wealth Fund) on tarkoitettu eläkerahastoksi ja se on sijoittanut infrastruktuurihankkeisiin eikä siis ole kovin likvidi. Tosin Rosneft pyysi siitä vaatimattoman 49 miljardin dollarin siivun vuosi sitten, kun länsirahoitus kuivui, mutta eipä siellä taida sellaisia rahoja olla, kun oli ne olympialaisetkin...

http://rogtecmagazine.com/rosneft-asks-for-49bn-fr...

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Kiitos kommenteista!

Asevientiä varmasti halutaan kasvattaa. Oikeastaan ajatuksenani oli kuitenkin se, että rahastuksen välineinä halutaan ehkä käyttää jatkossa myös niiden käytön hallitsevia venäläisiä ammattisotilaita.

Joka tapauksessa uutta rahaa tarvitaan kiireesti olemassaolevien varantojen sulaessa alta pois. Näin tapahtuu, vaikka Syyrian operaatio ei ilmeisesti maksa Venäjälle läheskään niin paljon kuin vastaavankaltainen operaatio olisi tullut maksamaan Yhdysvaltojen toteuttamana.

Käyttäjän RaunoLintunen kuva
Rauno Lintunen

Antti Jokela kirjoittaa: "Syyrian sodassa Venäjä on päässyt näyttämään aseidensa kyvykkyyttä kiinnostuneille ostajille. Lisää maksajia kaivataankin, koska sotilasmenot ovat tänä vuonna jo yli neljänneksen valtion budjetista ja 5.4% bruttokansantuotteesta."

Venäjän ensi vuoden budjetista on puolustusmenojen osuus 3,14 biljoonaa ruplaa, mikä on 4% maan bruttokansantuotteesta.

Sotilasliitto Nato on suositellut jäsenmailleen samaa eli 4 prosentin bkt-osuutta.

Jokelalle tiedoksi. Venäjän asemyynnin tulot eivät mene puolustushallinnon tulopuolelle.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Nato on suositellut jäsenmailleen 2 prosentin bkt-osuutta, eikä juuri kukaan pidä sitäkään lähimainkaan realistisena:

http://carnegieeurope.eu/strategiceurope/?fa=59173

Antti Jokela

"Venäjän ensi vuoden budjetista on puolustusmenojen osuus 3,14 biljoonaa ruplaa, mikä on 4% maan bruttokansantuotteesta."

Totta, budjettiluonnoksen mukaan ensi vuonna menisi enää 4% suhteessa bruttokansantuotteeseen. Nopeasti laskien menot olisivat "enää" vajaat 20% budjetista.

"Sotilasliitto Nato on suositellut jäsenmailleen samaa eli 4 prosentin bkt-osuutta."

Kuten Jari-Pekka Vuorela yllä mainitsi, Naton suositus on 2% suhteessa BKT:hen. Se on siis puolet siitä, mitä Venäjä aikoo ensi vuonna ja reilu kolmannes siitä, mitä Venäjä käyttää tänä vuonna. Todellisuudessa eurooppalaisten Nato-maiden keskiarvo on luokkaa 1.5% suhteessa BKT:hen.

"Jokelalle tiedoksi. Venäjän asemyynnin tulot eivät mene puolustushallinnon tulopuolelle."

Jokela kuittaa. Lintuselle tiedoksi: asemyynnin tulot menevät venäläisen sotateollisuuden tulopuolelle. Venäläisen sotateollisuuden omistaa suurimmaksi osaksi valtio.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset