AnttiJuhaniKasvio

Euroopan ja Afrikan suhde - ongelmasta mahdollisuudeksi

  • Kuvio 1: Talouskasvu % EU:ssa & Saharan eteläpuolisessa Afrikassa 2014
    Kuvio 1: Talouskasvu % EU:ssa & Saharan eteläpuolisessa Afrikassa 2014
  • Kuvio 2: BKT per capita US$ EU:ssa & Saharan eteläpuolisessa Afrikassa 2014
    Kuvio 2: BKT per capita US$ EU:ssa & Saharan eteläpuolisessa Afrikassa 2014
  • Kuvio 3: Työikäisten (15-64) määrän ennakoitu kehitys EU:ssa ja Afrikassa 2000-2050 (milj.)
    Kuvio 3: Työikäisten (15-64) määrän ennakoitu kehitys EU:ssa ja Afrikassa 2000-2050 (milj.)

Me eurooppalaiset näemme Afrikan lähinnä köyhänä ja sotien repimänä maanosana, josta lähdetään massoittain kohti Eurooppaa paremman tulevaisuuden toivossa. Euroopalla koetaan olevan riittävästi omiakin ongelmia ratkottavanaan, ja siksi  sen on valvottava tehokkaammin rajojaan ja pitäydyttävä rahojen haaskaamisesta tuloksettomiin kehityshankkeisiin. Todellisuudessa kuitenkin Euroopalla ja Afrikalla on paljon voitettavanaan, jos maanosat kykenevät yhteistyön kautta hyödyntämään toistensa vahvuuksia nykyistä paremmin.

Tarzanin ja Janen seikkailupuistosta kohti nykyaikaa

Vaikka kaikki nykyajan ihmiset ovat lähtöisin Afrikasta, maanosamme eteläpuolella sijaitseva valtaisa manner on ollut pitkään eurooppalaisille tuntematonta aluetta Välimeren rantoja ja joitakin etäisempiä suojasatamia lukuunottamatta. Vasta 19. vuosisadan puolivälin tienoilla David Livingstone ja muut tutkimusmatkailijat ryhtyivät kartoittamaan Afrikan viidakoiden peittämiä sisäosia. Sieltä löytyneiden arvokkaiden mineraalien houkuttelemina Euroopan maat jakoivat pian maanosan keskenään. Afrikan kehitys jäi kuitenkin vaatimattomalle tasolle aina 1950- ja 60-luvuille asti, jolloin useimmat alueen maat itsenäistyivät. Afrikan väkiluku jäi vielä tuossa vaiheessa noin kolmasosaan eurooppalaisten määrästä.

Afrikkalaisten kulttuuriset ja taloudelliset siteet entisiin isäntämaihinsa ovat säilyneet kiinteinä meidän aikoihimme saakka, ja aika ajoin Euroopan valtiot ovat puuttuneet vanhojen alusmaidensa poliittisiin välienselvittelyihin. Maanosan väestönkasvu  on nopeutunut niin, että viime vuosisadan lopulla afrikkalaisten määrä ohitti Euroopan, mutta muutoin Afrikka on jäänyt pahasti jälkeen yleismaailmallisesta kehityksestä. Nykyisin useimmat maailman köyhimmistä maista sijaitsevat Afrikassa, ja maanosan keskimääräinen elintaso on selvästi muuta maailmaa alhaisempi. Afrikan kehitysmahdollisuuksia jarruttavat muun muassa hallinnon ja infrastruktuurien kehittymättömyys, etnisten ja uskonnollisten ryhmien ristiriidat sekä nykyisin myös pahenevat ekologiset ongelmat.

Viime aikoina asetelma on alkanut kuitenkin muuttua niin, että korkean aineellisen elintason saavuttanut läntinen Eurooppa on jäämässä yhä selvemmin jälkeen muun maailman taloudellisesta kehityksestä. Samaan aikaan Afrikka on noussut yhdeksi maailman nopeimmin kasvavista alueista (kuvio 1). Toisaalta äärimmäisen alhaisen lähtötasonsa vuoksi Afrikka on pysynyt edelleen selvästi maailman köyhimpänä maanosana  (kuvio 2).

Demografian merkitys

Euroopan ja Afrikan erilaiset kasvupotentiaalit selittyvät ennen kaikkea väestörakenteen ja työvoimaresurssien eroilla. Euroopan työikäisen väestön määrä vähenee samaan aikaan kun ikäihmisten määrä on voimakkaassa kasvussa. Euroopan Unioni ennustaa alueensa 15-64-vuotiaiden määrän supistuvan nykyisistä vajaasta 333 miljoonasta alle kolmeensataan miljoonaan vuoteen 2050 mennessä. Ilman muuttovoittoa työikäisten määrä putoaisi vuosisadan puoliväliin mennessä runsaaseen 250 miljoonaan. Siten eurooppalaisten aineellinen hyvinvointi voi lisääntyä vain niissä rajoissa kuin muualta tuleva työvoima ja saavutetut tuottavuuslisäykset sallivat.

Afrikan väestön ikärakenne on hyvin nuori ja syntyvyys varsinkin Saharan eteläpuolisilla alueilla hyvin korkea. Siksi maanosan työikäisten määrä on noussut jo lähes kaksinkertaiseksi EU:hun verrattuna – vajaaseen 660 miljoonaan -, ja määrän odotetaan kasvavan yli 1,5 miljardiin vuoteen 2050 mennessä  (kuvio 3). Tuolloin Afrikassa on työikäisiä viisin- tai kuusinkertainen määrä EU-alueeseen verrattuna siitä riippuen, kehittyykö muuttoliike ennustetusti vai ei. 

Suunnattoman väestöpotentiaalin ohella Afrikasta löytyy paljon käyttämättömiä luonnonvaroja. Nämä mahdollisuudet eivät ole jääneet huomaamatta kansainvälisiltä sijoittajilta, joiden investoinnit vauhdittavat nykyisin merkittävästi alueen kasvua. Kyse ei ole enää vain läntisistä yrityksistä, vaan myös Kiina ja muut kehittyvät maat ovat aktiivisesti mukana kilvassa maanosan resurssien hyödyntämisestä.

Pystyykö Afrikka hyödyntämään resurssinsa?

Kiinan kasvun hidastuessa Afrikka tulee todennäköisesti edelleen vahvistamaan asemaansa yhtenä maailman dynaamisimmin kehittyvistä alueista. Maanosaan virtaa kasvava määrä investointeja, sinne syntyy lyhyessä ajassa lukuisia uusia suurkaupunkeja ja keskiluokka kasvaa vauhdilla. Myös alueen energiahuoltoa, liikenneyhteyksiä ja muuta infrastruktuuria pyritään uudenaikaistamaan määrätietoisesti.

Kasvu tulee kuitenkin olemaan hyvin epätasaista, ja merkittävä osa alueen väestöstä jää pahasti sen jalkoihin. Kasvu tuo mukanaan korruptiota ja yhä suuremman mittakaavan rikollisuutta. Kasvun tarvitsema raaka-aineiden kysyntä nostaa maailmanmarkkinahintoja. Samalla kasvu pahentaa Afrikan ympäristöongelmia tavalla, joka vaarantaa koko maapallon ekosysteemien tulevaisuuden.

Edes nopein kuviteltavissa oleva kasvu ei riitä tarjoamaan  säällisiä elin- ja toimeentulomahdollisuuksia kaikille työikään kasvaville afrikkalaisille. Siksi valtaisat ihmismäärät hakeutuvat muualle parempien elämisen edellytysten toivossa. Osa joutuu pakenemaan henkensä kaupalla elinkelvottomiksi muuttuneilta kotiseuduiltaan. Suurin osa heistä pyrkinee jatkossakin läntiseen Eurooppaan, vaikka myös Kiina tulee tarvitsemaan työvoimaresursseihinsa täydennystä muualta.

Haaste Euroopalle

EU:ssa ennustetaan olevan vuonna 2050 noin yksi yli 65-vuotias kahta työikäistä kohti, kun taas ilman muuttoliikettä heitä olisi lähes kolme jokaista viittä työikäistä kohti. Tällainen väestörakenne varmistaisi toteutuessaan Euroopan kohtalon taloudellisesti stagnoituvana maanosana. Mutta yhtä ongelmaiseksi Euroopan tulevaisuus muodostuu, jos Afrikan ongelmat jätetään ratkaisematta ja Välimeren pohjoispuolelle virtaa kymmenistä satoihin miljooniin kasvavia epätoivoisia ihmismassoja mistään patoamisyrityksistä välittämättä.

Tällaiset uhat ovat vältettävissä, jos Eurooppa sitoutuu nykyistä aktiivisempaan yhteistyöhön Afrikan maiden kanssa. Oleellisinta on saada maanosan korkeana pysynyt syntyvyys alenemaan mahdollisimman nopeasti. Parhaiten tulokseen voidaan päästä lisäämällä tyttöjen koulutusta ja vahvistamalla heidän oikeuksiaan. Lisäksi on helpotettava köyhimpien väestöryhmien toimeentuloa, sillä nykyoloissa suuri lapsikatras toimii heidän ainoana vanhuuden turvanaan.

Paljon muutakin on tehtävä, jotta afrikkalaiset saisivat tulevaisuudessa paremmat mahdollisuudet päästä tekemään töitä ja havittelemaan parempaa elämää omilla kotiseuduillaan. Meidän tulisi muun muassa ryhtyä itse elämään nykyistä kestävämmin, jolloin vielä jäljellä olevista luonnonvaroista jäisi oikeudenmukaisempi osuus afrikkalaisten käytettäväksi. Afrikkalaiset eivät joutuisi myöskään kärsimään teollisuusmaiden aiheuttamista ympäristöongelmista niin raskaasti kuin nykytrendien jatkuessa tapahtuisi.

Vähästä paljon

Auttamismahdollisuuksiamme arvioitaessa kannattaa ottaa huomioon nykyisin vallitsevat suunnattomat erot läntisen Euroopan ja Afrikan vauraustasojen välillä. Siksi Euroopan näkökulmasta katsottuna pienilläkin panostuksilla voidaan saada aikaan tuntuvia lisäyksiä afrikkalaisten yhteiskuntien käytössä oleviin resursseihin. Esimerkistä käyvät ne rahalähetykset, joita Eurooppaan töihin tulleet afrikkalaiset lähettävät vanhoille kotiseuduilleen. Pienistä tuloista kokoon riivityt säästöt muuttuvat isoiksi rahoiksi perille päästessään.

Ennen kaikkea kannattaa kuitenkin ottaa huomioon valtaisat synergiaedut, jotka Eurooppa ja Afrikka voivat saavuttaa parantamalla yhteistyötään. Auttamalla Afrikkaa modernisoitumaan me eurooppalaiset voimme avata uusia markkinoita yritystemme tuotteille ja palveluille. Voimme saada Afrikasta tarvitsemiamme raaka-aineita, sopivat määrät osaavaa työvoimaa ja tulevaisuudessa entistä enemmän myös edullisia tuotteita ja palveluja. Yhteistyön avulla voidaan saada ylisuuret muuttopaineet hallintaan, ja sama koskee ekologisten riskien torjuntaa. Jos afrikkalaisille avautuu nykyistä paremmat mahdollisuudet hallita omaa tulevaisuuttaan, heidän kiinnostuksensa lähteä mukaan erilaisiin väkivaltaisiin pyrkimyksiin laimenee oleellisesti. Tämä lisäisi merkittävästi myös eurooppalaisten turvallisuutta.

Entä meidän roolimme?

Suomella on ollut hyvä maine Afrikassa kehitysyhteistyöhankkeiden ja ristiriitojen sovittelussa annetun avun ansiosta. Nokialla oli avainrooli afrikkalaisten ryhtyessä matkapuhelinten ja niihin nojaavien palvelujen käyttäjiksi.

Viime aikoina Suomi on kuitenkin alkanut leikata kehitysapuaan, ja erityisen nolo on ollut Suomen päätös luopua Nairobissa päämajaansa pitävän YK:n ympäristöohjelman rahoituksesta. EU:ssa Suomi vastusti oikeudenmukaista turvapaikanhakijoiden sijoittelua, ja maailmalla on noteerattu rasistissävyinen rettelöinti tänne tulevia vastaan.

Jatkossa Suomi voi korjata virheensä vain ryhtymällä käyttäytymään paremmin ja omaksumalla aktiivisemman roolin yhteistyösuhteiden kehittämisessä Euroopan ja Afrikan välillä. Jos näin ei tehdä, laskun maksajiksi jäävät liiketoimintamahdollisuuksiaan menettävät suomalaisyritykset ja niiltä palkkansa saavat työntekijät. Ja viime kädessä koko taantuvan talouden ja ikääntymisongelmien kanssa kärvistelevä suomalainen yhteiskunta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän SoiliNorro kuva
Soili Norro

Hyvä analyysi ja oikeat johtopäätökset. Afrikan potentiaalia ei saa hukata. Jaan näkemyksen yhteistyön tuomista valtavista mahdollisuuksista. Sen sijaan että näkisimme Afrikan ja afrikkalaiset pelkästään avustustyön kohteina ja passiivisina vastaanottajina tulisi vihdoin avautua tasavertaiseen yhteistyöhön. Näkisin myös tärkeänä helpottaa afrikkalaisten nuorten pääsyä opiskelemaan myös Suomessa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset