AnttiJuhaniKasvio

Millaista työelämää haluamme?

  • Millaista työelämää haluamme?
  • Millaista työelämää haluamme?

Vuonna 1905 työläiset järjestivät rautatientorilla mielenosoituksen, johon myös ylioppilaat ja teekkarit yhtyivät. Mielenosoittajat vaativat yleistä äänioikeutta ja hallitusvallan antamista senaatille niin, että tätä kautta päästäisiin yhteisvoimin rakentamaan uutta suomalaista yhteiskuntaa.

Vuonna 2015 SAK järjesti rautatientorilla mielenosoituksen, johon myös Akava ja STTK yhtyivät. Mielenosoittajien vaativat parlamentaarista enemmistöhallitusta olemaan tunkeutumatta etujärjestöjen tontille niin, että palkansaajat joutuisivat luopumaan vanhoista etuuksistaan.

Taustalla on kysymys työstä

Kyse ei kuitenkaan ollut vuonna 1905 eikä viime viikollakaan vain politiikasta, vaan myös työstä. Runsaat sata vuotta sitten ihmisiä elähdytti ajatus uudesta työn maailmasta, joka antaisi heille mahdollisuuden harjoittaa vapaasti elinkeinojaan sekä nauttia työstä ja sen hedelmistä modernisaation etenemisen sallimassa tahdissa.

Viime viikolla useimmat mielenosoittajat kokivat ilmeisesti niin suomalaisen yhteiskunnan kuin työn maailman olevan jo pääosin valmiiksi rakennettuja. Siksi kaikki esitetyt muutokset tuomittiin. Rautatientorin mielenosoitus oli kutsuttu koolle #stop-tunnuksin, ja SAK:n puheenjohtajan tervehdystä hallitsivat sanat ”me emme”.

Ongelmana kuitenkin on se, että vanhan työn maailman perustat ovat meidän aikanamme murenemassa vielä rajummin kuin viime vuosisadan alussa. Silloin elettiin teollisen modernisaation aikaa, kun taas nyt elämme maailmanlaajuisen työpaikkakilpailun nopean laajenemisen, robotisaation, uudenlaisen jakamistalouden, luonnonvarojen ehtymisen ja ekologisen kriisin syvenemisen aikaa. Emme voi pysäyttää maailmaa vaikka kuinka haluaisimme.  Yhtä mahdotonta on eristää suomalainen työelämä muutosten ulkopuolelle.

Onneksi työn tulevaisuuden pohdinta ei ole Suomessa kokonaan lakannut. Edellisen hallituksen työministeri Lauri Ihalainen käynnisti Työelämä 2020-ohjelman, jonka tavoitteeksi asetettiin kunnianhimoisesti suomalaisen työelämän nostaminen peräti Euroopan parhaaksi vuosikymmenen loppuun mennessä. Nykyinen hallitus on päättänyt jatkaa ohjelmaa.

Ajankohtaiset tapahtumat ovat kuitenkin hämärtäneet melko perusteellisesti kuvan siitä, millaista työelämää Suomessa ollaan tavoittelemassa. Päätin siksi hahmottaa oman visioni siitä, mihin meidän kannattaisi ja olisi mahdollista pyrkiä.

Työ ja sen tekijät Suomessa vuonna 2020

Ennen kaikkea Suomessa suhtaudutaan vuonna 2020 työhön ja sen tekemiseen positiivisesti. Työn tekemisen kannalta keskeisimpiin ikäryhmiin kuuluvia eli 20-69-vuotiaita on tuolloin maassamme yli 3,6 miljoonaa eli hieman aiemmin ennakoitua enemmän. Tämä johtuu siitä, että Suomi on joutunut ottamaan vastaan paljon turvapaikanhakijoita,  ja olemme helpottaneet myös työperäistä maahanmuuttoa. Olemme kertoneet olevamme valmiit ottamaan vastaan kaikki ne, jotka haluavat tulla tänne tekemään oikeasti töitä ja työnsä kautta rakentamaan maatamme.

Käytännöllisesti katsoen kaikki työikäiset ja –kykyiset kansalaiset osallistuvat ansiotyöhön heti koulutuksesta päästyään, ja opiskelun ja työn vuorottelu on omaksuttu vallitsevaksi käytännöksi kaikilla koulutusaloilla jo ennen valmistumista. Opettajatkin on velvoitettu päivittämään jatkuvasti oman ammattialansa käytännön tuntemusta niin, että siirtymä koulutuksesta työelämään onnistuu saumattomasti. Eri alojen koulutuspaikat on mitoitettu nykyistä paremmin vastaamaan osaamisen tosiasiallista tulevaa kysyntää.

Paljon työtä mutta joustavasti ja järjen kanssa

Ansiotyötä tehdään Suomessa vuonna 2020 monin eri tavoin ja vaihtelevin työaikajärjestelyin. On yrittäjiä, freelancereita, osuuskuntia ja erikokoisten organisaatioiden palveluksessa normaalia palkkatyötä tekeviä. Töitä tehdään välillä enemmän ja välillä vähemmän tilauskannasta ja ihmisten ansaintatarpeista riippuen. Lisäksi kansalaiset ovat kehittäneet ansiotyön rinnalle muitakin tuottavan osallistumisen ja tarpeiden tyydyttämisen tapoja.

Kaikessa työssä kiinnitetään keskeinen huomio siihen, että työ on yhteiskunnan kannalta mielekästä ja että työ on myös tekijöidensä näkökulmasta riittävän motivoivaa. Itsestään selvänä pidetään, että kaikkien töiden on oltava sopusoinnussa kestävän kehityksen vaatimusten kanssa. Tämän pyrkimyksen ansiosta Suomi on noussut yhdeksi vihreän kasvun ja kestävän yritystoiminnan kärkimaista maailmassa.

Töitä tehdään paljon sen vuoksi, että ihmiset pitävät töistään ja haluavat suoriutua niistä mahdollisimman hyvin. Turhat työt on kuitenkin karsittu pois niin pitkälti kuin mahdollista, mihin teknologian kehitys onkin jo avannut paljon uusia mahdollisuuksia. Työyhteisöt pyrkivät pitämään huolta siitä, että kunnianhimoisista tavoitteista huolimatta kukaan ei ylitä voimavarojaan ja ettei työ latistu missään vaiheessa pelkäksi hedelmättömäksi puurtamiseksi. Lisäksi tavoitteena on, että kaikille jää arkisen työn ohella riittävästi aikaa uusien virikkeiden hankkimiseen ja luovaan pohdiskeluun. Perusperiaatteena on sellaisten olosuhteiden luominen, joissa jokainen voi hyödyntää maksimaalisesti omia potentiaalejaan.

Turvattu toimeentulo kaikissa oloissa

Joustavasti vaihtelevat työtuntimäärät ja tarve pitää huolta organisaatioiden kannattavuudesta merkitsee sitä, että ihmisten tulot vaihtelevat ajoittain suurestikin eivätkä ne välttämättä nouse aina kovin korkeiksi. Eri tulonsaajaryhmien väliset erot pidetään kuitenkin kohtuullisina minimiehdot määrittelevien sopimusten ja julkisten tulonsiirtojen avulla. Ihmisten toiminnalle asetetut ekologiset rajat toimivat merkittävänä eriarvoisuuden kasvua hillitsevänä tekijänä, sillä ökyilyn muututtua mahdottomaksi mielettömien tulojen tavoittelussa ei ole enää mitään järkeä.

Ihmisiä kannustetaan varautumaan oma-aloitteisesti tulojensa ajoitteiseen vaihteluun, ja tarkoitusta varten on kehitetty erilaisia rahasto- ja vakuutuspalveluja. Lakisääteinen työeläkejärjestelmä on uudistettu niin, että maksuissa ja etuuksissa otetaan huomioon työnteon mallien monimuotoistuminen.

Viimekätisenä turvana toimivat kaikille maksettava perustulo sekä tätä täydentävät lapsiperheille ja muille ylimääräistä tukea tarvitseville ryhmille suunnatut lisät. Yhteiskunta ei kuitenkaan salli työikäisten ja –kykyisten kansalaistensa joutenoloa, vaan muun työn puuttuessa ihmiset velvoitetaan tekemään kansalaistyötä. Sekin organisoidaan mahdollisimman mielekkäästi niin, että toiminta ei jää vain tarkoituksettomaksi puuhasteluksi, vaan sen avulla pyritään oikeasti kasvattamaan yhteiskunnan hyvinvointia. Samalla pyritään parantamaan työhön osallistuvien valmiuksia normaaliin markkinaehtoiseen työllistymiseen.

Mallina muillekin

Suomalaisten työhönosallistumisaste on 2020 muihin teollisuusmaihin verrattuna korkealla tasolla, vaikka ansiotyöhön kulutetun ajan maksimoinnin sijasta tavoitteeksi on asetettu monipuolisesti aktiivinen yhteiskunta ja tätä kautta saavutettu korkea hyvinvoinnin taso. Työn tuottavuus kasvaa vauhdilla ihmisten luovuuspotentiaalien tehokkaan hyväksikäytön ansiosta. Työttömyys on supistunut pelkäksi vanhojen projektien loppumisen ja uusien alkamisen väliin jääväksi lyhytaikaiseksi kitkatyöttömyydeksi.

Työelämän ongelmiin löytämämme ratkaisut nauttivat korkeaa arvostusta kaikkialla maailmassa. Täällä olevat ulkomaalaiset toimivat erinomaisina pr-henkilöinämme, ja Suomeen on tarjolla paljon parhaalla mahdollisella osaamisella varustettuja tulijoita muualta. Samaan aikaan suomalainen työelämäosaaminen on kysyttyä. Erityisesti kiinalaisilla on polttava tarve päästä hyödyntämään hupenevat työvoimaresurssinsa tehokkaasti ja luovuuteen kannustaen, mutta samalla kestävyyden vaatimukset huomioon ottaen. Suomalaisilla uskotaan olevan hallussaan sellaista tietoa, jonka avulla vaikea optimointitehtävä onnistuu menestyksellisesti myös maailman suurimmassa kansantaloudessa.

Aikalisä voi olla tarpeen

Kaikki edellä esitetty on tietenkin sataprosenttista spekulaatiota. Tämänhetkinen lähtökohtatilanne tai hallituksen, elinkeinoelämän ja ammattiyhdistysliikkeen esittämät ratkaisut eivät anna viitteitä siitä, että suomalaisen työelämän kehityssuuntia osattaisiin tai haluttaisiin muuttaa riittävän radikaalisti jo lähivuosien aikana. Pitänee tyytyä toivomaan vain että talouden alamäki taittuu, edes jotkin reformit saadaan alkuun ja työttömyyden kasvu pysähtyy vielä nykyisen hallituskauden aikana eli 2019 kevääseen mennessä. Ja että isompia muutoksia odotellessa yhteiskunta pysyy rauhallisena eikä syrjäytyneiden määrä ehdi ihan kokonaan karata käsistä.

Mutta entä jos siirrämme tavoitteen viisi vuotta myöhemmäksi eli vuoteen 2025? Silloin sentään uudesta hyvästä työelämästä voisivat vielä päästä nauttimaan tämän hetken alle kuusikymmenvuotiaat. Toisaalta tuonkin aikataulun toteutuminen riippuu siitä, millaiselle oppimiskäyrälle maamme työelämän toimijat oikeasti suostuvat lähtemään. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (56 kommenttia)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Ei työelämän muutos ja globalisaatio ole mikään luonnonvoima jonka armoilla ihmisen on oltava ja johon on pakko sopeutua.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Mutta kuinka kehitys saataisiin loppumaan? Ihmisen tarve kehittyä on "luonnonvoima", vaikea sitä on lopettaa, onko edes tarpeen. Toisaalta "Isossa Kirjassa" sanottiin, että "otsa hiessä sinun on leipäsi hankittava". Nyt sen leivän hankinnassa ei juuri hikeä tule kun automaatio etenee vauhdilla. Kai sen tähden kaikenlaiset kuntokoulut ja "hientekolaitteet" ovat nykyisin niin suosittuja.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

On asioita joihin me voimme vaikuttaa ja toisia joihin juuri emme.

Jos kehittyvissä maissa asuvat kuusi miljardia ihmistä päättävät pyrkiä modernin elämän piiriin - siitähän tämän päivän globalisaatiossa on pohjimmaltaan kyse -, emme voi eikä meidän pidä yrittää estää tätä pyrkimystä. Emme myöskään voi pakottaa muuta maailmaa ostamaan tuotteitamme haluamillamme hinnoilla.

Sen sijaan voimme hinnoitella työmme niin, että tuotteillemme löytyy riittävästi kysyntää ja että meillä säilyy mahdollisuus tehdä töitä jatkossakin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Meidän ei myöskään ole pakko ostaa ns hikipajoissa epäinhimillisissä oloissa tehtyjä tuotteita.
Ylipäänsä pitäisi mietti mitä kannattaa tuottaa. Enkä tarkoita kannattavuutta kaupallisessa mielessä.
Globalisaatiossa on myös kyse siitä, että ylikansalliset yhtiöt saavat yhä enemmän valtaa.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Meidä ei kuitenkaan tule kehittyä suuntaa bossa neljännes hypistelee rahoja aurinkolomalla samalla kun loput ahertavat yötäpäivää nälkäpalkalla hikipajoissa ja yöpyy ryhmässä lämpeämättömissä varastohalleissa.

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen

Ihmisellä on yksi toimintokoodi geeneissään, jota muilla elukoilla ei ole. Se geeni saa ihmisellä aikaan valtavan kaipuun muutokseen. Kiitos siitä geenistä. Ketä kukin sitten kiittääkään.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Ei pidä paikkaansa, monet eläimet muuttavat alituiseen olinpaikkaansa. Monet ihmiset kokevat olosuhteiden pysyvyyttä turvallisena. Monet kaipaavat lapsuuden maisemia.

Käyttäjän nita kuva
Nita Hillner Vastaus kommenttiin #13

Totta puhut. Turvallisuudentunne on monelle tärkeää. Vihakin saattaa johtua turvallisuuden kokemuksen vajeesta. Pelko ja viha ovat sukua toisilleen!

Hallituksen toimet nostivat ensin valtavan vihan tunteen itsessäni, ei siksi että toimet olisivat vaikuttaneet minuun mitenkään, mutta koin ne epäoikeudenmukaisiksi ja jotenkin pelottaviksikin. Miten ihmisten oikein käy tulevaisuuden Suomessa.

Hallitus ei ole osannut käsitellä ihmisten tunteita lainkaan. Tulevaisuudenpelko ja toivon menettäminen vie Suomen luisuun.
Sampo Terhokin puhui perjantaina mieleosoittajille hyvin ylimielisesti, ylhältä alas. Oikeastaan niin tekivät kaikki hallituksen edustajat. Keskustan Annika Saarikon eleistä näkyi myös häpeän tunne ja epävarmuus? Ainakin niin tulkitsin?

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen Vastaus kommenttiin #13

Muutos ja muuttamuinen eivät tarkkaanottaen ole synonyymejä. Voivat kylläkin esiintyä yhtäaikaisesti joko pakosta, tai tarpeesta muuntua muuksi.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #40

Muuttaessa olosuhteet muuttuvat. Mutta muutos voi tapahtua vaikka ei muuttaisikaan.
Ympäristöni muuttuminen, lempipaikkojeni tuhoaminen, saa kuitenkin harkitsemaan muuttamista.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

On totta, että ihminen on luova olento. Mutta se mahdollistaa myös kehityksen suunnan hallintaa.
Esimerkiksi kaikenlaisten teknisten vempaiden uusien mallien kilpailuvalttien keksimisen sijaan kannattaisi panostaa optimaalisten käyttöstandardien kehittämiseen.
Muutos ei ole arvo sinänsä. Pysyvyys saattaa olla.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Margareta, ihminen on myös laiska, etenkin miespuolinen ihminen. Kun miehet joutuivat hoitamaan kotiaskareita, syntyi monenmoista kotikonetta ja syynä pelkästään laiskuus.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Joo, ja miehet tykkäävät leikkiä pörisevillä vempaimilla vaikka niistä ei hyötyä olisikaan. Ennen pihatieltä yksi ukko lakaisi pudonneet lehdet lyhyemmässä ajassa kuin nyt pari, kolme nuorta miestä lehtipuhaltimien kanssa.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Eräs ylellä esitetty brittidokkari perusteli kodinkoneiden keksimisen olleen syy vapauttaa nainen perheenpariin ja töihin.

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen

Ei mies ole laiska, tarkoitan siis Mies, enkä miehenloinen.
Mies on kuten urosleijona. Omaa reviiriä pitää suojella tunkeilijoilta, etenkin ulkopuolisilta uroilta.
Se vaatii paljon pohdintaa, joka saatta ulkopuolisesta vaikuttaa laiskuudelta.

Käyttäjän nita kuva
Nita Hillner

Olen jälleen samaa mieltä :) Jos ihmiskunta oikeasti olisi huolissaan ympäristöstään, pitäisi hänen kehittää kestäviä ja kalliimpia laitteita. Turhan hamstraaminen keventää lomakkoa sekä saastuttaa ja lämmittää maapalloa. Myös naudanlihan syöminen on pahasta, metaanin johdosta. Pitäisikö kieltää? Suomi tarvitsee talouskasvua, mutta onko kasvu mahdollinen saastuttamatta luontoa?

Ruotsissa on muuten monin paikoin siirrytty kuuden tunnin työpäiviin, mm terveydenhuollossa. Tuottavuus on kasvanut ja poissaolot pienetyneet. Masentuneisuus on myös vähentynyt. Oikeastaan tulos on odotettu, koska tutkimusten mukaan ihminen ei kykene optimaaliseen työtekoon kuutta tuntia enempää.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Mitään talouskasvua ei todellakaan tarvita, kaikkea on yllin kyllin kunhan vauraus jakaantuisi tasaisemmin.

Käyttäjän nita kuva
Nita Hillner Vastaus kommenttiin #28

Voidaanko palata ajassa taakesepäin. Asumaan maalle,oman ruuan viljelyä, kuten perunoita ja porkkanoita, heneitä ym. Omia munivia kanoja ym :) Ehkäpä elämä köyhempänä olisikin parempi. Onko nykyihminen onnellinen? Liikaa virikkeitä joka puolella.

Samalla Suomesta voisi lakkauttaa kaiken maailman Avit ja Elyt. Suurin osa heidän työstään on ajanhukkaa, joka ei hyödytä suomalaisia eikä valtiota pätkän vertaa.

Uutta Suomea odotellessa menen ajamaan nurmikon ;)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #38

Ei ajassa taaksepäin voi palata mutta maalle voi muuttaa ja viljellä kasviksia ja ottaa tietotekniikkakin mukaan.
Liika pommitetaan häiritsevillä virikkeillä. Onneksi en enää asu kaupungin keskustassa.
Mitä sinä nurmikolla teet?
Minua ärsyttää täällä kerrostalopihani rumentava ja jokavikkoisilla höyläämisellä energia kuluttava nurmikko. Luonnostaan siinä kasvaisi monenmoisia kauniita kukkia.
Minusta maisemaa rumentavat haittanurmikot pitäisi kieltää.

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen Vastaus kommenttiin #28

Jos tänään jaetaan maailman kaikki raha maapallon asukkaiden kesken tasan, on se raha huomenna taas niissä taskuissa, mistä ne eilen jaettiin.
Näin sanoi teurastajakummisetäni ja hän oli viisas mies. Tuota ajatusta on vaikea teilata.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Kiitos AnttiJuhani hyvästä työelämän muutoksen analyysistä. Tavaroiden, ihmisten ja tiedon kulussa on 110 vuodessa tapahtunut valtaisa muutos verrattuna edelliseen 110 vuoteen. Silloin, viime vuosisadan alussa työväenliikkeelle oli tosiaan tarve. Oltiin kovin "kansainvälisiä". Ehkä tämä tarkoitti sitä, että "aate" oli kansainvälinen.

Miten mahtaa työväenliikkeen kansainvälisyys ja solidaarisuus jaksaa tänä päivänä? Etujärjestöjen itsekäs oman jäsenkunnan etujen ajaminen näyttää olevan pääasia. Kansainvälisyys ja solidaarisuus ei kuulu enää liikkeen agendalle. Bangladeshilaisen tekstiilityöläisen työehdot eivät juurikaan kiinnosta, kun pitää puolustaa omien jäsenten saavutettuja etuja.

Tästä piittaamattomuudesta on mm. se seuraus, että suomalaista tekstiilityöläistä tapaa enää korkeintaan työkkärissä tai saattavat he olla jo kaikki eläkkeellä.

Eikä tekstiiliala ole ainoa. Suorittava työ on karannut Kaukoidän maihin.
On meillä mahdollisuus vielä "aivotyöhön" ja tietenkin palvelu ja hoivatyö pitää tehdä paikanpäällä, vaikka näilläkin aloilla tekijät taitavat olla paljolti jo "tuontitavaraa".

Käyttäjän hexu980 kuva
Heikki Aukee

Kaikkien osallistuminen yhteiskunnan pyörien pyörittämiseen on tärkeää meidän hyvinvoinnin kannalta ja siksi että maamme koettaisiin hyvinvointivaltioksi. Oleellista ei ole tulotaso jolla työtä teemme vaan että sitä tehdään. Pidän siis ajatuksestasi kaikkien osallistumisesta töiden tekemiseen muodossa tai toisessa. Markkinaehtoisesti tai kansalaispalkkaa vastaan.

Muistan lukeneeni tarinan hippiporukasta joka ryhtyi Amerikan mantereella kokeiluun. Jokainen sai osallistua perustetun yhteisön eteen tehtäviin töihin halunsa ja taitojensa mukaan. Homma ei oikein menestynyt. Kansalaispalkkaa vastaan tehtävässä työssä on jotain samaa. Sillä otan asian esille, että kannustimiin pitäisi kiinnittää huomiota myös niissä työnteon vaihtoehdoissa jotka eivät perustu markkinoihin.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Tärkein ei ole työ vaan elin- ja asuinkulut, ne määräävät onko työtä kannattavaa tehdä ehdotetulla palkkatasolla. Ihmiselle työ on vain väline täyttää tarpeet ei elämän tarkoitus, ihmiminen ei ole työkone. Tarkeimmät tarpeet ovat vesi, ravinto, suoja ja terveys. Terveydellä tarkoitan fyysistä, psyykkistä kuin sosiologista sektoria.

Käyttäjän hexu980 kuva
Heikki Aukee

" Tärkein ei ole työ vaan elin- ja asuinkulut, ne määräävät onko työtä kannattavaa tehdä "

Totta kai on noin. Tarkoitin koko kansantalouden kustannustasoa vaurautta suhteessa muihin maihin.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Tämä oli ratkaisuhenkinen ja optimistinen kirjoitus. Kiitos siitä! Lisää tällaisia.

Tarvitaan:
- Yhteiskunnallisten rakenteiden ja sääntelyn uudistamista, jotta uudenlaiselle työlle ja organisoitumiselle syntyisi edellytykset.
- Henkistä muutosta. Tätä voitaisiin edistää eräillä terapiamuodoilla, joissa valvotuissa olosuhteissa hyödynnettäisiin eräitä tutkittuja molekyylejä henkisten sairauksien parantamiseksi ja itsetuntemuksen lisäämiseksi.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Ehdotat kemiallista manipulaatiota, kuulostaa kauhealta.
Mitä tarkoitat "henkisillä sairauksilla"? Yhteiskuntakriittisyyttäkö?

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Henkisillä sairauksilla tarkoitan mm. päihderiippuvuuksia, masennusta ja traumaperäistä sressihäiriötä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #24

Niitä sanotaan nykyisin psyykkisiksi sairauksiksi ennen käytettiin sana mielisairaus. Kemiallista hoitoa käytetään ihan liikaakin.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto Vastaus kommenttiin #26

Mielestäni olisi parempi siirtyä jatkuvasta kemiallisesta hoidosta yksittäisiin intensiivisiin sessioihin psykiatrin kanssa muun terapian yhteydessä.

Eikö olisi parempi, että olisi vain 1-4 kemiallista hoitosessiota vuodessa (tai elämässä) sen sijaan, että syödään jotain kemikaalia 365 päivää vuodessa?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #27

Onhan niitä kestopiikkejä ja laastareita. Masennuksen hoidossa paras terapia on työ tai mielekäs toiminta. Aito keskustelu esitetyn "empattisen" kuuntelun sijaan on myös tehokas parantamiskeino.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto Vastaus kommenttiin #29

Emmekös me puhuneet tästä aiheesta taannoin Niklas Herlinin blogissa vuosi kaksi takaperin?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #30

Taidan vähän muistaa. Olitko se vihreä otus? Mutta en enää muista argumenttejäsi. Saitko sen gradusi (vai mikä opinnäyte?) valmiiksi.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto Vastaus kommenttiin #33

Olin se vihreä, joo. Sain kyllä gradun valmiiksi, kiitos kysymästä. Löytyy vaikkapa hakusanoilla lampelto uta Googlesta.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #27

Sen molekyylihoidon jääminen 1-4 valvottuun hoitosessioon on tuskin todennäköistä nykyisella saatavuudella.

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Suuret pakolaismäärät joita nyt aluksi arvioidaan tulevan 30 000 tarvitsevat paljon uusia asuntoja.
Irakilaiset ahkerina ihmisinä pitäisi itse saada osallistumaan rakentamiseen virolaisten asemesta.
Se jouduttaisi sopeutumista mutta työehtosopimuksista voi tulla ongelma mikä olisi harmi irakilaisille.
Oppisopimus!

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Tuhansia oppisopimuksella valmistuneita suomalaisia rakennustyöläisiä ovat työttömiä.

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Edelleenkin se auttaa kotona istumisen asemesta integroitumisessa parhaiten kielen osalta joka on tärkeimpiä.
Passiivinen kielenopettely on hitaampi.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #43

Passiivinen kieliopetus on pedagoginen virhe. Aktiivisesti kieltä käyttämällä oppi monin verroin nopeammin.
Kotona istuskelu tai muualla lorvailu ei ole terveellistä suomalaisillekaan nuorille.

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren Vastaus kommenttiin #44

Mistähän loihditaan ne sadat suomenkielen opettajat ja opetustilat jotka ovat kiireellisiä tänään?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #47

Järjestämällä tilaisuuksia tavata paikallisia nuoria. Tiloja löytyy.
Kyllä luonto tikanpojan...

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren Vastaus kommenttiin #48

Myötämielisiää työttömiä nuoria kyllä riittää?

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Mistä blogisti meinasi saada kaikille työttömille ja pakolaisnuorille töitä vuoteen 2020 ilman erityisempää pakottamista niin sanottuihin vääriin sekä haluamattomiin töihin joihin ihmisillä ei synny motivaatiota?

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Kysymyksesi on tärkeä myös muita kuin pakolaisnuoria koskien, sillä Eurostatin tilastojen mukaan nuorisotyöttömyys lisääntyi meillä viimeksi kuluneen vuoden aikana yli neljä prosenttia (20,2 %:sta 24,5 %:in) kun EU:ssa keskimäärin nuorisotyöttömyys putosi parilla prosentilla (23,8 %:sta 21,9 %:in).

Ensimmäinen tehtävä on talouden kuntoonsaattaminen kaikin käytettävissä olevin keinoin niin että työn kysyntä lisääntyy markkinaehtoisesti selvästi nykyistä korkeammalle tasolle. Toki tämän lisäksi tarvitaan myös yhteiskunnan aktiivisia toimia ja aika ajoin melko määrätietoista patisteluakin. Silloin kun syrjäytymisen kierre on jo alkanut, on turha kuvitella sen katkaisemisen käyvän helpolla.

Mutta mitä kauemmas lykkäämme tarvittavia ratkaisuja, sitä vaikeammaksi urakka muodostuu.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Markkinaehtoisia kuntoonsaattamisen keinoja ei ole.

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen Vastaus kommenttiin #45

Kylläpä on. Malli on seuraavansorttinen.
Valitaan haja-asutusalueelta tila reservaattia varten. Ohjataan sinne valitut maahanmuuttajat.

Alueelle perustetaan hallinnollinen osittain itsenäinen yhteisö. Mahdollistetaan muuttajien kotiutuminen alueelle.

Ensi alkuun yhteisöä johtaa Suomen valtion asettama kyläpä
ällikkö. Myöhemmin yhteisö valitsee demokraattisesti sopivan hallintoelimen. Yhteisö saa hallintaasa kalavedet metsät, pellot ja mahdolliset rakenteet.

Aikaa myöten yhteisö alkaa käydä kauppaa ympäristönsä kanssa ja sitä myöden maksaa veroja kantavaltiolle, tai kantakunnalle. Tämä onnistui aikanaan jenkkien ja inkkareiden välillä. Miksei meilläkin.

Lähteet: Tex Willer

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #51

Mikä siinä on markkinaehtoista jos valtion pitää kustantaa perustamisen?

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen Vastaus kommenttiin #53

Mikäli tuote on haluttu, on siitä helppo alustaa markkinaehtoinen bisnes.
Antaahan valtio monille yrityksille starttirahaa jo tälläkin hetkellä.

Mikäli tuote ei kuitenkaan ala tuottamaan odotetusti, voidaan se hyljätä, kuten markkinoilla yleensäkin tehdään. Yrittäjäriski on aina olemassa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #55

Niinpä, uhkapelitaloutta johon valtio jakelee panokset.

Käyttäjän bionavigaattori kuva
Veikko Hintsanen

Antti
Tunnustat että talouden saattaminen kuntoon kaikin käytettävissä olevin keinoin on ensimmäinen askel

Olen samaa mieltä kanssasi:

On todella hienoa että maassamme kehitetään työn tuottavuutta.

Työn teolla saavutetaan raaka aineille lisä arvoa.

Työtä ja tuotteita ja ja tuotteiden osia ja komponenttien kasaamista tehdään pääsääntöisesti työväestön keskuudessa keskitetysti aina jollain tietyllä aikajaksolla yhdellä paikkakunnalla.

Ja yhdellä paikkakunnalla on aina rajattu kysyntä.

Työn tuloksesta hyödyn saaminen työn järjestäjille ja sen tekijöille edellyttää ensinnäkin raaka aineiden saantia työn suorittamiseksi ja sitten vastaavasti myynnin avulla tuote edellyttää vientiä vienti sellaiselle markkinapaikalle, jossa on kysyntää.

Sanovat sitä lisäarvoksi.

Keskustelu on jälleen käynyt vahvasti työn suorittamisessa ja tuotteiden valmistuksen ja valmistus tekniikan kehittämisissä, sekä taloudellisten poliittisten ja ay poliittisten kysymysten piirissä.

Maassamme on kuitenkin jätetty tietoisesti koko keskustelevassa ja päättävässä huomioimatta jo vuosituhannen alusta alkaen se tosiasia, että meillä kuljetetaan raaka aineita työn suorittamiseksi ja valmiita tuotteita tehottomasti.

Erityisesti tässä kunnostautuu metsäteollisuus, jonka vaikutuksesta valtiovalta on kehittänyt myös energia raaka aine kuljetuksille ja bioenergian tuotantoon käytännössä metsäteollisuuden kartellin kuorma auto liikenteen avulla. Ja se on tehottomuuden lisäksi myös kallista niin teollisuudelle kuin valtiolle.

Esimerkiksi käy vaikka Järvi Suomen tutkimukset (kuopion ely) jossa vaihtoehtoina olisi valtiolle noin 1/15 liikenteen ulkoisten kustannusten kulut tarjoava ympärivuotinen sisävesiliikenne, jolla voitaisiin (mm VTT raportti vuodelta 2009) kestävän kehityksen mukaan korvata 480 laivauksella yli 20 000 kuorma autollista maanteitä.( http://www.doria.fi/handle/10024/98559?show=full )

Maassamme logistiikan osuus on keskimäärin noin 15% prosenttia meidän yritystemme kustannuksista. Ja se on tutkimusten mukaan noin 50% suurempi mitä kilpailijamaissa. Eli kaksinkertainen . Rahassa tämä 50% tekee noin 15 miljardia / vuosi. Eli maksamme ”liikaa” tuon logistiikastamme joka vuosi.

Asialle pitäisi tehdä jotain ; se olisi myös tavoittelemasi yksi keino maamme kilpailukyvyn parantamiseen.

Tarkoittaa että meidän tulee saattaa logistiikkamme sitä tehostamalla kilpailijamaiden tasolle. Se toisi omien laskelmieni mukaan noin 2% enemmän tulosta mitä hallitus tavoittelee koko maailmaa kohauttavalla tavalla laskemalla kaikkien suomalaisten palkkoja.

Selitykseksi logistiikan rakennemuutoksen tekemättömyydelle ei enää riitä maamme pitkät etäisyydet, ohuet kuljetusvirrat , jääesteet jne… koska ne eivät enää ole ei taloudellisen eikä teknisesti järkevän liikenteen eikä myöskään uudelle liikenteelle perustuvan logistiikan este.

Suurin ongelma käytännössä on yleisen ja päättäjien mielipiteet. Niissä ongelmana on virheellinen tieto , se, että maassa on lopetettu puolueeton logistiikan ja liikenteen tutkiminen karkeasti ottaen noin kymmenen vuotta sitten, ja kaikessa hiljaisuudessa maan hallituksien johdolla edelleenkin panostetaan jopa vielä tässä tilanteessä budjetin ulkopuolella (LVM:n vuoden 2016 budjetissa on varattu pienempi osuus vesiliikenteen infran ja logistiikan kehitttämiseen ja ylläpitoon mitä LVM hallintokulut- vaikka vesiliikenteen tavaramäärät vientiin ja tuontiin ovat noin 100 miljoonaa tonnia/v) ) noin 600 miljoonan verran EU liikennestrategian vastaiseen ei kestävän kehityksen mukaiseen liikenteeseen.

Miksi tämän annetaan jatkua,

Vaikka liikenteen infran panostus perusteiden puuttellisesta valmistelusta on huomauttanut oikeuskansleri viimeksi vuonna 2014

Tuloksista niin World Bank (LPI) 2014 ,

kuin Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta kuin 2013

ja meno jatkuu yhtä hurjana- samaan ja valitettavasti logistiikan osalta täysin vika suuntaan -vastoin EU:ssa sovittua kestävän kehityksen liikennestrategiaa , yhä edelleen, kun katsoo hallituksen kärkihankkeita.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Teknisen kehityksen mahdollistaman tuottavuuden lisääntymisen johdonmukainen seuraus olisi tietenkin tarvittavan työnajan lyhentyminen. On täysin mieletöntä edellyttää, että työn kysyntä pitäisi jatkuvasti lisääntyä.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Jos tuotannollisia töitä ei heti keksitä, niin yksi keino yhteiskunnallisten ongelmien välttämiseksi on mielekkään tekemisen kehittäminen.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Minä sain aikoinani valtiolta ja kunnalta mielekkäitä työllistämistöitä.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"yksi keino yhteiskunnallisten ongelmien välttämiseksi on mielekkään tekemisen kehittäminen."

Mitä ehdottaisit?

Tuure Nyqvist

Olen pohdiskellut, että energiankäyttö, kierrätysmaksut ja kaikkiin materiaaleihin liittyvät ympäristöhaitat sekä sovitun normaalin ylittävä kulutus ja muut vastaavat verotettaisiin kaikissa maissa niin, ettei muita veroja tarvita.

Nämä verotuotot riittäisivät kattamaan kaiken muun tarpeellisen lisäksi perushyvinvoinnin turvaavat perustulot jokaiselle.

Ihminen on siitä kummallinen otus, että se haluaa tehdä jotakin mielekästä, vaikkei tarvitsisikaan, esim. hyötyliikkuakseen. Työ on siis jotain sellaista herkkua, että kaikki haluaa tehdä sitä.

Ja "ahneimmat" haluavat maksaa siitä, että saavat tehdä töitä enemmän kuin sitä riittää tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti / sierainpari.

Tuottajat luonnollisesti maksavat käyttämäänsä energiaan ja materiaaleihin sisältyvät verot ja saavat ne takaisin tuotteiden hinnoissa.

Globaalit neuvottelut kannattanee aloittaa heti. Näin hoituu myös ympäristönsuojelu ja maailmanrauha, kun kaikki tähänastiset ristiriidat mitätöityvät härkäisistä käpäisiksi!

Käyttäjän mauritem kuva
Mauri Temisevä

Kovin vaikuttaa utopistiselta tavoitteelta, että suomalainen työelämä nostetaan Euroopan parhaaksi vuonna 2020. Meillä joka neljäs nuori on työtön ja työttömiä kaikkiaan yli 400 000. Tärkein tehtävä olisi luoda lisää työpaikkoja ja se edellyttää työelämän ja sen pelisääntöjen uudistamista. Jos runsaan neljän vuoden aikana onnistutaan esim puolittamaan työttömyysluvut, olisi sekin riittävä tavoite. Pelkään vain, että sekään ei toteudu.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Työttömyyslukujen puolittaminen ei ole riittävä tavoite.
ILO:n sopimuksen mukaan jokaisella on oikeus työhön.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset