AnttiJuhaniKasvio

Venäjän tilanne ja Suomi

Presidentti Putinin valtakausi lähestyy vääjäämättä loppuaan, ja maan taloudellisten vaikeuksien syveneminen nopeuttaa kehitystä. Tämä herättää kysymyksen siitä, osaako Suomen politiikan ja elinkeinoelämän johto osannut lukea ajan merkit oikein. Toistaiseksi herrasväki näyttää elävän menneessä samaan tapaan kuin se teki neuvostoimperiumin hajoamisen aikoihin.

Saalistaan vahtiva karhu näyttää hampaitaan

Venäjän duuman puhemies on varoittanut kärjistämästä Euroopan tilannetta nykyisestään. Hänen mukaansa Ukrainan kriisistä alkaneella vastakkainasettelulla voi olla erittäin kohtalokkaat seuraukset. Naryshkin puhui jopa kolmannesta maailmansodasta eli sodasta, joka todennäköisesti olisi ihmiskunnan viimeinen (ks. http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015073020111422_uu.shtml ).

Aggressiivisten puheiden ohella Venäjä lisää sotilaallista valmiuttaan etenkin Itämeren alueella. Maan johdon hermostuneisuuden taustalla ei kuitenkaan ole länsimaiden toiminta, vaan hallitseva oligarkia pelkää omia kansalaisiaan. Talouden alamäki jatkuu, ja ihmiset alkavat vähitellen kyllästyä elämänsä ankeuteen. Siksi syyskuussa pidettävissä aluevaaleissa oppositiota estetään entistä tamokkaammin kampanjoimasta tai asettamasta omia ehdokkaitaan (ks. http://www.hs.fi/ulkomaat/a1438227951463 ).

Tilannetta ei paranna se, että dollarin ruplahinta kipusi viime viikolla jälleen yli kuuteenkymmeneen. Maan valuuttavaranto tullee supistumaan lähiaikoina maan keskuspankin lopetettua päivittäiset valuuttaostonsa. Keskuspankki joutui elinkeinoelämän kasvaneen painostuksen vuoksi alentamaan korkoa seitsemästätoista prosentista kymmeneen lisääntyvästä inflaatioriskistä huolimatta.

Suomen Venäjä-politiikka

Izvestijalle antamassaan haastattelussa puhemies Naryshkin ei malttanut olla purkamatta vielä jälkikäteen katkeruuttaan Suomea kohtaan sen vuoksi, ettei häntä päästetty Helsingissä pidettyyn ETYJ-parlamentin kokoukseen. Suomessa ollaankin yleisesti sitä mieltä, että EU:n pakotepäätöksen noudattamisessa tehtiin virhe ja että ylipäätään Suomen pitäisi yrittää kehittää niin pitkälle kuin nykytilanne suinkin sallii hyviä ja ystävällismielisiä suhteita Venäjän johdon ja maan elinkeinoelämän kanssa.

Tässä hengessä kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila kävi Moskovassa pyytelemässä koko tarmollaan anteeksi duuman puhemiehen saamaa kohtelua. Suomi on EU:n parlamentin kehoitusten vastaisesti ostamassa Rosatomilta ydinvoimalan, ja Savonlinnassa pidettiin äskettäin varsin lämminhenkinen Saimaa Summit-tapaaminen Suomen ja Venäjän välisen taloudellisen yhteistyön edistämiseksi (http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/199310-kun-suomalainen-mies-tanaan-venalaista-halasi ). Aiemmin Pietarin talousfoorumissa Suomesta oli mukana silmiinpistävän laaja ja arvovaltainen edustus. Pääministeri Sipilä on valinnut valtiosihteerikseen Paula Lehtomäen, joka on viime aikoina omistautunut Venäjä-suhteiden kehittämiseen.

Kylmä suihku Yhdysvalloista

Yhdysvaltain vähän aikaa sitten julkistamalle uudelle pakotelistalle otettiin muun muassa Hartwall-Areenan ja Jokereista lähes puolet omistava Roman Rotenberg ja Venäjällä aktiivisesti toimiva suomalainen liikemies Kai Paananen. Listalle on asetettu lähinnä sellaisia henkilöitä, joiden on havaittu avustaneen alkuperäisellä pakotelistalla olleita kiertämään heidän toimilleen asetettuja rajoitteita. Suomessa tapahtunutta on ihmetelty ja Yhdysvalloilta on luvattu pyytää lisäselvitystä päätöksen perusteista.

Viisaampaa olisi ottaa tosissaan Venäjän aggressiiviset toimet Ukrainassa ja tunnistaa tarve saada maa muuttamaan linjaansa. Lisäksi kannattaisi ottaa huomioon, että Venäjään kohdistuvat pakotetoimet voivat piankin ulottua koskemaan myös Rosatomia. Vallitseva opportunistinen suhtautuminen pakotepolitiikkaan on jo ehtinyt vahingoittaa Suomen mainetta. Erityisen vahingolliseksi suomalaisten poliitikoiden ja talouselämän johtohenkilöiden hakeutuminen Venäjän nykyisen valtaryhmittymän kylkeen muodostuu siinä vaiheessa, kun aika tekee tehtävänsä ja maan johto vaihtuu. Tuolloin maallemme ei jää ystäviä juuri millään ilmansuunnalla.

Vallitseva tilanne alkaa muistuttaa virhearviointeja, joita Suomi teki Itä-Euroopan demokratisoitumisen ja Neuvostoliiton hajoamisen aikoihin. Suomen ulkopoliittinen johto eli tuolloin aivan liian pitkään siinä uskossa, että Neuvostoliitto on ja pysyy ja että Suomen ensisijainen intressi on hyvien ystävyyssuhteiden ylläpitäminen Kremlin valtaapitävien kanssa. Suomen silloinen nuivuus on edelleen hyvin muistissa niin Baltian maissa kuin demokratian puolesta kamppailleiden venäläisten keskuudessa.

Vaihtoehto

Nykyisen suomettumislinjansa sijasta maamme voisi osoittaa selkeästi yhtyvänsä kaikilta osin lännen Venäjän toimiin kohdistamaan arvosteluun, pitää johdonmukaisesti kiinni sovitusta pakotelinjasta sekä pitäytyä toistaiseksi energiapoliittisen yhteistyön kehittämisestä Venäjän kanssa. Suomen tulisi saada Venäjän johto ymmärtämään, ettei maamme ole jatkossa enää se helposti painostettavissa oleva pikku naapuri, jona meitä nykyisin pidetään. Taloudelliseen yhteistyöhön toki kannattaa ilmaista olevansa valmis aina kun sitä on mahdollista harjoittaa tasavertaisesti, poliittisesti neutraalilla tavalla sekä normaaleja taloudellisen kanssakäymisen pelisääntöjä noudattaen. Myös kulttuurin alueella ja kansalaisyhteiskunnan  tasolla on monenlaisia mahdollisuuksia yhteistyön kehittämiseen eri venäläisten tahojen kanssa. Jos joskus on tarvetta rajoitteiden kiertämiseen, kierrettäköön mieluiten niitä, joiden avulla Kreml yrittää eristää venäläisiä ulkomaailmasta.

Tuomalla vahvemmin esiin oman linjansa Suomi saa Kremlin osoittamaan Suomea kohtaan enemmän kunnioitusta kuin mihin se nykyisin on valmis. Lisäksi Suomi voi luoda paremman pohjan Venäjän kanssa harjoitettavalle yhteistyölle, joka voi jatkua normaalina regiimien vaihtumisesta huolimatta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

12Suosittele

12 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Presidentti Putinin aikana on korruptio Venäjällä kuusinkertaistunut ja byrokratia kaksinkertaistunut (Luke Harding ).
Nyt on Putin osin havahtunut tilanteeseen ja on vähentämässä virkamiehistöä 150 000 henkilöä. Toisaalta tulee mieleen, ettei kyseessä vaan ole presidentille vähemmän uskollisten heittäminen yli laidan: "puoluepuhdistus". Tällaista puhdistustahan Stalin harjoitti pienin väliajoin. Kuuluu yksinvaltiaiden pelolla hallitsemisen traditioon.

On todella kummallista tämä monien suomalaisten poliitikkojen ja talousmiesten sinisilmäisyys Venäjää kohtaan. Siellä saa tapahtua lähes mitä tahansa, mutta se ei em. tahoja paljon hetkauta. Naapurisovun ja kaupankäynnin nimissä siedetään jopa sodalla uhkailut. Ilmiselvästi nöyristellään itänaapuria vanhaan malliin. (Nöyrä täytyy jonkin verran suurvallan edessä toki olla, mutta nöyristelemään ei pidä enää ruveta.) Sijoitusten lisääntyvää epävakautta ei pidetä minään.

Nyky-Venäjää pidetään epätasa-arvoisimpana koko historiansa huomioiden. Lehtimiehille maa on kolmanneksi vaarallisin maailmasssa.
Sotilaallinen uhoaminen alkaa olla huipussaan. (Jokohan toisen kerran valtio asevarustelee itsensä taas "hengiltä"?)

Ja niin mielellään Venäjän tämänhetkiset pakotteetkin oltaisiin taholtamme niiden syitä pohtimatta kumoamassa.

Lukekaahan Felshtinskin ja Litvinenkon kirja " Venäjä kuilun partaalla". Järkyttävää tekstiä!

***
Mainio kirjoitus Antti Kasvio. Ja niin tosi!

Käyttäjän HelenaReponen kuva
Helena Reponen

Juurikin näin. Hyvä kirjoitus.

Käyttäjän SeppoLavonen kuva
Seppo Lavonen

Todella hyvä kirjoitus Antti Kasviolta. Hyvä tilanneanalyysi, oikeat johtopäätökset ja ennen kaikkea paras tähän asti näkemäni toimintalinjasuositus kappaleessa "Vaihtoehto". Vahinko, että todennäköisesti poliittiset päättäjämme eivät kirjoitusta lue.
Olen sataprosenttisesti samaa mieltä kirjoittajan kanssa.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Eipä juuri lisättävää. Avaustasi eivät näköjään kritisoi edes tavanomaiset Venäjän ystävät ja asiantuntijat. Mitä siitä voisi päätellä? HiljaisELOkin on kannanotto.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Kiitos ystävällisistä kommenteista.

Venäjällä suoritetuista virkamiesten irtisanomisista: yli sadantuhannen hengen irtisanomiset koskivat vain sisäministeriötä, nythän jopa puolustushallinnosta vähennetään viisikymmentä tuhatta ja valtionhallinnosta kokonaisuudessaan noin kymmenesosa. Ottaen huomioon eri turvallisuuskoneistojen väliset erimielisyydet ei todellakaan ole kaukana ajatus siitä, etteikö kestävyysvajeiden poistamisen nimissä toteutettuja toimia käytettäisi samalla puhdistuskeinona.

Äskettäin tuli kiinnostava tieto siitä, että Venäjä on ryhtynyt valvomaan tarkkaan aseiden kuljetusta Ukrainan vastaisella rajalla. Ei Minskin sopimuksen noudattamiseksi, vaan etteivät Ukrainaan lähteneet äärimieliset venäläistaistelijat toisi aseita mukanaan takaisin Venäjälle. Tämä kertoo jotakin maan todellisesta tilanteesta.

Kansanedustaja Immosen vähemmän verbaalisesti orientoituneet kaverit harjoittivat omalla tavallaan monikulttuurisuuden vastaista taistelua Jyväskylässä. Entä jos kritiikin nyrkki osuu joskus venäjänkieliseen maahanmuuttajaan ja naapurin kuvausryhmät sattuvat sopivasti paikalle? Tuolloin duuman puhemieskin muistaa johtamansa elimen säätämät lait, joiden mukaan Venäjän valtiolla on oikeus puolustaa venäläisiä - siis kaikkia kyseistä kieltä puhuvia kansalaisuudestaan riippumatta - maansa rajojen ulkopuolellakin. Hallitsevalla ryhmittymällä voi olla tarve hankkia itselleen elinaikaa myös tällaisten kansallismielisiä tunteita nostattavien rähinöiden avulla.

Suomen poliittisen johdon tilannetajusta: eilen pääministeri Sipilän mukaan yksikään euromaa ei kannata Kreikan lainojen leikkausta. Samoihin aikoihin EKP:n johtokunnan jäsen Benoît Cœuré ilmoitti leikkauksen olevan käytännössä selviö ja että monet euromaiden johtajista ovat jo ilmoittaneet kannattavansa sitä. Eikö pääministerimme todellakaan tunne tämän paremmin kollegojensa ajatuksia vai halusiko hän tietoisesti antaa suomalaisille virheellisen kuvan tilanteesta?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset