Fennovoima pyörityksessä
Viime viikot eivät ole olleet helppoja suomalaisesta energiapolitiikasta päättäville. Tien piti jo olla auki Hanhikiven ydinvoimalan rakentamiselle, kunnes Fortumin kauppaneuvottelut Venäjällä jumiutuivat ja kotimaisuusehdon täyttäjäksi kaivettiin rahkeiltaan täysin epäuskottavaksi venäläiseksi bulvaaniksi osoittautunut Migrit Solarna Energija Kroatiasta.
Tämän vastoinkäymisen jatkeeksi Österbottens Tidning kaivoi Wikileaksista USA:n Sofian lähetystön vuoden 2006 lopulla lähettämät diplomaattipostit, joissa todettiin Bulgarian energiasektorin äärimmäinen korruptoituneisuus ja alan johtavan mafioson Bogomil Manchevin erittäin läheinen yhteistyö Fennovoiman hallituksessa mukana olevan Djurica Tankovicin kanssa. Fennovoima on sopinut konsulttisopimuksen viimemainitun edustaman firman WorleyParsonsin kanssa.
Bulgarialaista energiapolitiikkaa
Koska alkuperäinen diplomaattiposti (ks. https://wikileaks.org/plusd/cables/06SOFIA1691_a.html ) on monissa suhteissa värikästä luettavaa, olen kääntänyt seuraavassa – hyvin vapaalla kädellä – siitä joitakin katkelmia:
”Bulgarian energiasektori vaikuttaa ideaaliselta ympäristöltä vehkeilyille ja väärinkäytöksille. Maalle hyvin tärkeä toimiala on suljettu ja kuppikuntainen kenttä, jota hallitsevalla kourallisella pelureita on tiukka kuristusote julkisiin hankintoihin sekä suhteettoman suuri vaikutusvalta päätöksentekijöihin ja maan energiapolitiikkaan. Etenkin Belenen ydinvoimalaprojekti on noussut malliesimerkiksi toimialan vitsauksista – läpinäkyvyyden puutteesta, olemattomasta kilpailusta, julkisen – ja usein parlamentaarisen – valvonnan heikkoudesta sekä julkisten varojen tuhlauksesta ja väärinkäytöstä”.
”Arvostetun Center for the Study of Democracyn mukaan hyvin organisoidut ryhmät hallitsevat sektoria kulloisenkin hallituksen kokonpanosta riippumatta. Energia-alan konsultit ja kauppiaat ovat sulkeneet puolueiden johtohenkilöt vaikutuspiiriinsä, ja heillä on hyvät yhteydet ulkomaisiin – etenkin venäläisiin – energiantoimittajiin, joilla on läheiset yhteydet oman maansa johtoon. Monet projektit ”tarvitsevat” konsultteja, jotka saavat viranomaismaisen roolin projektien johtamisessa ja toimeenpanossa samalla kun ne ovat yksityisinä toimijoina mukana hankkeissa. Konsulttien varsinaista työpanosta on vaikea määritellä tai mitoittaa rahallisesti, mutta ne saavat yleensä tietyn prosenttiosuuden hankkeiden kokonaisarvosta. Monien korruptiorahavirtojen uskotaan kulkevan konsulttien välityksellä vastaanottajilleen”.
”Etenkin ydinvoima-alan julkisissa hankinnoissa on paljon väärinkäytöksiä ja korruptiota. Oikeasti kilpailulle avoimet tarjouspyynnöt perutaan usein joihinkin teknisiin syihin vedoten, minkä jälkeen prosessi aloitetaan uudelleen yhden kandidaatin kanssa korkeammilla hinnoilla”.
”Bulgarian energiamafian johtohenkilöistä etenkin Bogomil Manchev ja hänen Risk Engineering -firmansa ovat mukana lähes kaikessa ydinvoima-alaan liittyvässä toiminnassa. Viime vuosikymmenellä hänestä puhuttiin ’varjoenergiaministerinä’, ja ministeriön virkailijat väänsivät hänen firmansa nimen ’Ministry of Risk Engineeringiksi’. Manchov saa suorittaakseen useimmat energia-alan tilauksista. Viranomaiset painostavat ulkomaisia yrityksiä käyttämään Risk Engineeringiä sellaisissakin tehtävissä, joihin sillä ei ole tarvittavaa osaamista”.
”Manchevilla ja hänen firmallaan on läheiset yhteistyösuhteet austalialais-yhdysvaltalaisessa omistuksessa olevan Worley-Parsonsin ja aivan erityisesti sen Euroopan toimintojen johtajan, USA:n kansalaisuuden omaavan Djurica Tankosicin kanssa. Hänen yhtiönsä Bulgarian toiminnot jakavat saman osoitteen Risk Engineeringin kanssa. Vuonna 2004 kansallinen sähköyhtiö tilasi ilman julkista tarjouskilpailua Worley-Parsonsilta kahdeksalla miljoonalla dollarilla Belenen ydinvoimalan ympäristövaikutusten arvioinnin ja teknis-taloudellisen selvityksen, jotka oli tarkoitettu parlamentaarisen energiakomitean käyttöön. Risk Engineering teki käytännössä työn, joka perustui valtaosaltaan jo aiemmin tehtyjen selvitysten varaa ja jonka oikea hinta olisi ollut enintään miljoona dollaria kahdeksan sijasta. Sekä Manchev että Tankosic ovat aktiivisesti mukana myös energian viennissä, jonka tuloista merkittävä osa valuu erilaisille välikäsille. Tämän aiheuttaa Bulgarian valtiolle erittäin suuret taloudelliset menetykset”.
”Belenen odotetaan muodostuvan Mancheville ja Tankosicille varsinaiseksi kultakaivokseksi valtavan kokonsa vuoksi. Heidän odotetaan saavan voimalan töistä ainakin 300-400 miljoonaa euroa”.
Johtopäätöksenään analyysista viestin laatija toteaa, että ”Bulgarian on purettava energia-alalle muodostunut yksityisen ja julkisten intressien verkko sekä edettävä kohti länsimaisempia käytäntöjä, jos se todella haluaa pelastaa sektorin ja päästää myös veronmaksajat ja kuluttajat hyötymään sen toiminnasta. Siihen asti amerikkalaisten investoijien on ymmärrettävä toimialan tarjoamat tuloksentekomahdollisuudet, mutta samalla nähtävä sen olevan täynnä piilotoimijoita ja näkymättömiä menestyksen esteitä”.
Tuon diplomaattipostin lähettämisen jälkeen Manchev ja Tankosic kokivat Bulgariassa raskaan pettymyksen sen vuoksi, että Belenen rakennustyöt on jouduttu keskeyttämään sekä rahan puutteen että hankkeen eteenpäinviemisessä ilmenneiden väärinkäytösten vuoksi. Nyt hankkeesta on luovuttu ja rahat käytetään olemassaolevien laitosten kapasiteetin kasvattamiseen. Manchevia ja hänen firmaansa epäillään muun muassa ympäristöraporttien väärentämisestä, ja synkkä varjo ulottuu myös projektissa kiinteästi mukana olleen WorleyParsonsin ylle.
Miten paljastuksiin on reagoitu?
Yhtenä skandaalin seurauksena ensimmäisen ydinvoimalansa rakentamista valmisteleva Puola peruutti viime vuoden lopulla WorleyParsonsin kanssa solmitun sopimuksen parhaan rakennuspaikan löytämiseksi kyseiselle laitokselle (ks. http://www.bne.eu/content/story/polish-nuclear-plans-threatened-further-delay ). Virallisiksi syiksi esitettiin yhtiön kyvyttömyys täyttää sopimuksen velvoitteet ja aikataulun viivästyminen. Maan johtavan sanomalehden Rzeczpospolitan mukaan tosiasiallinen syy on kuitenkin ollut Wikileaksin paljastuksen osoittama WorleyParsonsin läheinen yhteistyö Rosatomin kanssa. Puolassahan ydinvoimalahankkeen keskeisenä tavoitteena on Suomesta poiketen ollut vähentää maan energiapoliittista riippuvuutta Venäjästä. Nyt maassa pelätään, että laitoksen valmistuminen viivästyy väärän yhteistyökumppanin valitsemisen vuoksi merkittävästi suunnitellusta vuodesta 2024.
Tässä tilanteessa Fennovoiman ja suomalaisia omistajia edustavan Voimaosakeyhtiö SF:n olettaisi tekevän hartiavoimin töitä ydinvoimalahankkeensa uskottavuuden palauttamiseksi. Firmojen johtohenkilöt näyttävät olevan kuitenkin pihalla kuin lumiukot eurooppalaisen energiapolitiikan tämän hetken tapahtumista. Kaikki uusi tieto tulee heille täytenä yllätyksenä, mukaan lukien heidän kroatialaisen yhteistyökumppaninsa liikkeelle laskemat tiedotteet. Mikä kertoisi paremmin heidän roolistaan pelkkinä bulvaaneina Rosatomin ja taustalla Kremlin (ks. http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/92705-nakokulma-ydinvoimala-suomeen-hra-putin ) todellisuudessa pyörittämänä hankkeena?
Samalla voimme kysyä, halutaanko Suomesta tehdä väkisin eurooppalaisen energiapolitiikan uusi Bulgaria? Ainakin elinkeinoministerillämme on tänään erinomainen tilaisuus saada ensi käden tietoa asiasta pikakomennuksen tultua itse pääkallonpaikalle eli Moskovaan.
Tuo koko kaalisoppa kuulostakin juuri siltä kuin aikoinaan mm. sähköjunakauppojen ja ensimmäisen ydinvoimalan kanssa, eli että vääjäämättä mennään ’yleisten syiden’ mukaisesti sanoi kansa mitä sanoi. Näin Suomineito tekisi viisaasti kun alkaisi saman tien kansalaiskeskustelemaan vakavasti ja jäsentyneesti myös puolustusliittoutumisesta perinteisen hyvän yya-kumppanimme Venäjän kanssa, ks. http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/198745-l…
Ilmoita asiaton viesti
Kieli poskella voi toki ehdotella kaikenlaista, mutta kyllä tämänhetkisessä ydinvoimalahankkeessa ollaan oikeasti menossa kohti aika noloja asetelmia.
Kun kuuntelee Ylen raporttia elinkeinoministerin eilisestä Moskovan vierailusta, käy hyvin selväksi että hankkeen valmisteluja jatketaan rajan molemmin puolin eteenpäin entistä suuremmalla tarmolla.
Tähän asiaan ei ilmeisesti ole enää mitään vaikutusta sillä maamme ylimmän valtioelimen kannalla, jonka mukaan hanke olisi voinut jatkua vain jos sen kotimainen omistus olisi saatu nostettua kuuteenkymmeneen prosenttiin 30. kesäkuuta mennessä.
Yhtä vähän Suomen linjauksiin vaikuttaa EU:n parlamentin jäsenmaille esittämä vaatimus pidättäytyä Ukrainaan tunkeutumisen vuoksi energiayhteistyön kehittämisestä Venäjän kanssa. Päin vastoinhan elinkeinoministerimme kertoo Suomen hallituksen haluavan kehittää sitä aktiivisesti huolimatta EU:n ja Venäjän suhteissa Ukrainan kriisin vuoksi esiintyvistä vaikeuksista.
Onko Suomi siis todella vain pakosta mukana EU:n pakotteissa ilman että maamme hallituksella itsellään olisi mitään huomautettavaa Venäjän toimien suhteen?
Ylen toimittajat näyttävät omaksuneen hyvin joustavasti hallituksen Venäjää ymmärtävän linjan, sillä tänä aamuna yhtiön verkkosivuilla julkaistussa tuulivoimaa käsittelevässä jutussa Krimillä sijaitsevat voimalat määriteltiin automaattisesti venäläisiksi.
Aiemmin saattoi huolestua siitä, pidetäänkö meitä tsuhnina. Nyt joutuu miettimään, miten lakkaisimme olemasta sellaisia.
Ilmoita asiaton viesti