AnttiJuhaniKasvio

Leikin loppu

Microsoft ilmoitti tänään Nokialta ostamansa matkapuhelinliiketoiminnan 7,6 miljadin euron suuruisesta alaskirjauksesta sekä lähinnä tähän toimintoon kohdistuvista yhteensä 7 800 hengen suuruisista henkilöstövähennyksistä. Hieman myöhemmin yhtiö ilmoitti vähentävänä Suomesta 2 300 henkeä samalla kun Salon yksikkö suljetaan. Ilmoitusta voidaan pitää lopullisena naulana Nokian 1990-luvulla aloittaman suomalaisen menestystarinan arkkuun. Jos nousu oli ainutlaatuinen, sitä on ollut mahalaskummekin. Pölyjen vähän laskettua on oikea aika kysyä, mitä tästä opimme.

Mistä kaikki alkoi

Suomi oli eeppisessä taantumassa siinä vaiheessa kun itse syvän kriisin läpikäynyt Nokia päätti 1990-luvulla luopua muista liiketoiminnoistaan ja keskittyä tuolloin vahvaan kasvuun lähteneeseen matkapuhelinbisnekseen. Ei kestänyt kauaakaan kun Nokia oli noussut Motorolan ohi maailman suurimmaksi matkapuhelinvalmistajaksi ja samalla yhdeksi uuden talouden kiinnostavimmista yritystoimijoista. Vuosituhannen vaihteen lähestyessä maailmalla hehkutettiin sitä, miten Nokia toisi ennen pitkää internetin jokaiseen taskuun. Yhtiön markkina-arvo nousi parhaimmillaan lähes kolmeensataan miljardiin, ja sen ympärille rakentunut telekommunikaatioklusteri veti koko Suomen talouden 1990-luvun jälkipuoliskolla noin viiden prosentin kasvuun.

Asiantuntijoiden oli vaikea ymmärtää, miten moinen menestystarina saattoi lähteä liikkeelle Suomen kaltaisesta pienestä ja perifeerisestä maasta. Selityksiä etsittiin muun muassa hyvästä insinööriosaamisesta, suomalaisesta johtamiskulttuurista ja kulttuurillemme ominaisesta myönteisestä suhtautumisesta uusiin teknisiin ratkaisuihin. Suomalaiseen alan osaamiseen uskottiin vahvasti myös EU:ssa, mitä kuvastaa Erkki Liikasen ja Olli Rehnin valinta tietoyhteiskuntakomissaareiksi. Melko pian kävi kuitenkin ilmi, etteivät suomalaisen innovaatiojärjestelmän eväät enää riittäneet palvelemaan maailmanluokan toimijaksi kehittyneen Nokian tarpeita. Siksi Suomessa tuli kiire vahvistaa alan osaamista muun muassa lisäämällä tietotekniikkaan liittyvää koulutusta, rakentamalla yhteyksiä Silikonilaaksoon ja perustamalla Aalto-yliopisto.

Hypestä romahdukseen

Nokialla oli loistavat lähtöasemat etulyöntiasemansa edelleen vahvistamiseen kolmannen sukupolven matkapuhelimiin siirryttäessä. Nokia jäi kuitenkin kiinni kuluttajien vieroksumaan Symbian-käyttöjärjestelmään, eikä se myöskään oivaltanut ajoissa kosketusnäytöllisten puhelinten vallankumouksellista merkitystä. Niinpä yritys jäi täysin vastaantulijaksi Applen ja Samsungin vallatessa markkinoita iPhoneillaan ja Android-puhelimillaan. Stephen Elopin valinta yhtiön johtoon ja siirtyminen Microsoftin käyttöjärjestelmään ei korjannut tilannetta, vaan koko matkapuhelinliiketoiminta myytiin pari vuotta sitten noin 7,3 miljardilla dollarilla. Tämän kaupan myötä noin 25 000 Nokian entistä työntekijää siirtyi Microsoftin palvelukseen.

Microsoft ei ole onnistunut Nokiaa paremmin kasvattamaan Lumia-puhelinten markkinaosuutta, vaan ne ovat edelleen menettäneet asemiaan kilpailijoille. Niinpä Microsoft ilmoitti viime vuonna suurista irtisanomisista, vähän aikaa sitten Stephen Elop sai lähtöpassit yhtiöstä ja nyt yhtiö kirjaa alas käytännössä koko ostamansa liiketoiminnan arvon. Suomessa Microsoftin matkapuhelinliiketoimintoihin jää toteutettujen irtisanomisten jälkeen alle tuhat henkeä. Ainoa positiivinen asia nyt tehdyssä julkistuksessa on se, että Microsoft ei vielä tässä vaiheessa luovu kokonaan matkapuhelinten valmistuksesta, vaan jatkaa yrityksiään joillakin markkinasegmenteillä.

Tapahtumien merkitys Suomelle

Edessä olevat toimintojen lakkautukset ja irtisanomiset merkitsevät sitä, että Suomen sähkö- ja elektroniikkateollisuuden alamäki tulee jatkumaan edelleen. Melko pian tuotannon volyymi  tullee laskemaan viime vuosisadan lopulla vallinneille tasoille. Mutta ennen kaikkea toteutunut kehitys kertoo, ettei alan insinööritekninen osaaminen ole ollut Suomessa lainkaan sitä mitä me tietoyhteiskuntahypen huippuvuosina kuvittelimme sen olevan. Tämän luulisi koskettavan kipeästi esimerkiksi maamme nykyistä pääministeriä. Nyt onkin korkea aika miettiä nöyrästi sitä, mikä suomalaisessa innovaatiojärjestelmässä ja liiketoimintakulttuurissa on mennyt niin pahasti pieleen, että vielä puolitoista vuosikymmentä sitten hyvin arvokkaana pidetty osaamispääoma nähdään nykyisin nollan arvoiseksi.

Ennen pitkää olisi hyvä kuulla, mitä esimerkiksi nykyisen hallituksen tiede- ja elinkeinoministerit ajattelevat asiasta sekä mitä johtopäätöksiä heillä on esitettävänään suomalaisen innovaatiopolitiikan tulevan kehittämisen suhteen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Tapani Lahnakoski

Muistan elävästi, kuinka Kallasvuo valintansa jälkeen hehkutti lähinnä omaa erinomaisuuttaan enkä oikein järjen häivääkään puheesta löytänyt. Itsekin Nokialla olleena, jäi vaan mieleen, että mitähän tästä seuraa. Ei seurannut hyvää.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Itse en oikein osaa osoittaa sormella ketään yksittäistä Nokian johtajaa, joka voitaisiin asettaa vastuuseen yhtiön onnen kääntymisestä. Kyllä kyse taisi olla johdon kollektiivisesti vallanneesta kaikkivoipaisuuden tunteesta. Nokian luultiin itse kykenevän päättämään, millaisia tuotteita kuluttajien tulisi jatkossa haluta.

Surullisinta on se valtava määrä ihmisiä, jotka ovat tehneet hartiavoimin töitä erilaisissa Nokian-Microsoftin kehitysprojekteissa ja jotka nyt joutuvat kokemaan työnsä valuneen suureksi osaksi hukkaan. Moni voi tuntea olonsa katkeraksi, vaikka Nokialla-Microsoftilla tehdyt työvuodet ovat muutoin ehkä olleet työuran parhaita.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Antin juttuja lukee sujuvasti, niin taas tämäkin oli rautaa.

Käyttäjän PekkaReiman kuva
Pekka Reiman

Nokiaa on hyvä verrata esimerkiksi Supercelliin. Vastaako Nokian vuotuinen kasvu 1990-luvun alusta Supercellin kasvulukuja kun päädyttiin myyntitilanteeseen. Todennäköisesti Supercellin hinnan vuotuinen kasvu oli suurempi, kuin Nokian. Oliko siis Supercell parempi ja tehokkaampi, kuin Nokia? Kansantalouden kannalta merkittävämpää, kuin exit-arvo, on tuotantotekeminen (eli paljonko yritys työllistää itse ja alihankintaketjujen kautta). Tuotantotekemisen arvo on merkittävää kansantalouden kannalta: sieltä ne veronmaksajat ja kansantaloutta pyörittävän kuluttajat löytyvät.

Kasvion ansiokkaan kirjoituksen lopussa avattiin ovi johtopäätöksille innovaatiopolitiikan suhteen. Oma näkökulmani ei ole muuttunut sitten vuosituhannen alun: on virhe rakentaa innovaatiojärjestelmää, joka tuottaa "nokian näköispainoksia tehotuotantona": haetaan nopea kasvu kansainvälisiltä markkinoilta isolla rahalla, ja saadaan muutamassa vuodessa onnekkaalle innovaattorille kova tuotto. Aikaa ei silloin jää sen teollisen tai kaupallisen infran rakentamiseen, joka toisi jatkuvan tuoton Suomeen.

Ymmärrän kaupankäynnin ilmiöitä, ja ymmärrän likviidin innovaatiotoiminnan etuja nopeiden yksilötason voittojen saavuttamisessa. En kuitenkaan ole varma, onko tämän tyyppinen innovaatiojärjestelmä Suomen edun mukainen. Likviidiä rahaa pyörii tällä hetkellä suomalaisessa innovaatiojärjestelmässä varsin paljon, ja se hakeutuu helppojen exitien perään. Jostakin syystä poliitikkojen on helppo hypettää tämän tyyppistä järjestelmää, vaikka kansantaloiden kannalta nopea, itseriittoinen innovaatiojärjestelmä on tehoton. Panostamalla markkinoihin tuotteiden sijasta, päädytään myymään tuloksentekokyky. Nokian tapauksessa rahastettiin 2G 3G:n kustannuksella. Oivallinen liike oli kuitenkin se, että raato sysättiin Microsoftille. Tiedän, että Nokia olisi voinut olla edelläkävijä myös kosketusnäyttöjen soveltamisessa, mutta se oli turhan hidasta kuumilla markkinoilla.

Kansantalouden kannalta olisi ehkä syytä jatkossa painottaa luonnontieteiden osuutta innovaatiojärjestelmässä. Vaikka luonnontieteellisten ilmiöiden hyödyntämisestä syntyvä arvo kertyykin hitaasti, se kertyy kuitenkin innovaation lähimaastossa, ei Kiinassa ja Intiassa. Esimerkiksi telakkateollisuus jatkaa... ja jatkaa.. ja jatkaa muodossa tai toisessa, kun sekä päämies että alihankkijat punnertavat jatkuvasti uutta. Hitaasti mutta varmasti, ja niin raskaasti, että siirto ulkomaille ei ole kannattavaa.

Ruokailussa on Fast-Food ajattelua, ja Slow-Food ajattelua. Kaikki tietävät, kumpi ajattelutapa johtaa terveempään ja tyytyväisempään lopputulokseen toimituksen jälkeen. Olisiko syytä miettiä innovaatiojärjestelmänkin arvoja fast/slowinnovation näkökulmasta.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Olen paljolti samaa mieltä kanssasi, vaikka suhtaudun hyvin varauksellisesti yrityksiin verrata Nokiaa tai Supercelliä tai muitakaan yrityksiä toisiinsa. Jokaisen yrityksen kasvupoluilla on omat erityiset ehtonsa, joita joskus osataan hyödyntää paremmin tai joskus taas huonommin.

Näin jälkikäteen arvioiden Nokian matkapuhelinliiketoimintojen myynti todella alkaa näyttää järkiratkaisulta huonoista tyylipisteistä huolimatta. Mutta meidän suomalaisten kannalta todella huonosta syystä johtuen: alalla kerryttämättämme osaamispääoma on osoittautunut käytännössä paljon arvottomammaksi kuin kukaan olisi osannut arvata vielä kaupantekohetkellä.

Kansallisen innovaatiopolitiikan dilemmana on todella se että meidän on omassa keskuudessamme urheilun tapaan aivan liian helppo miettiä, mitä huippuja me milloinkin lähdemme valtaamaan. Paljon tuloksellisempaa olisi harrastaa vähän suhteellisuudentajua sekä ryhtyä nöyrästi rakentamaan laadukasta perusosaamista vähemmän seksikkäillä alueilla. Tämähän on se kaava jolla esimerkiksi saksalainen Mittelstand-yritystoiminta on pystynyt hankkimaan itselleen todella vankan aseman maailmalla ja säilyttämään sen sukupolvesta toiseen kaikista ympäröivän maailman heilahteluista huolimatta.

Maailmassa on nykyisin sekä työn että pääoman ylitarjontaa joka lisääntyy tulevaisuudessa. Samaan aikaan maa muodostuu vauhdilla niukentuvaksi tuotannontekijäksi. Siksi luonnontieteiden täytyy olla keskeisessä asemassa kaikessa tulevien vuosien innovaatiotoiminnassa. Mutta sivistyneellä tavalla.

Käyttäjän PekkaReiman kuva
Pekka Reiman

Olet oikeassa, kaikki yritykset toimivat ja kehittyvät ja omilla ehdoillaan. Kansantaloudellista tulosta voidaan kuitenkin mitata: Nokian parinkymmenen vuoden jotos jätti nelisensataa toimivaa yritystä Suomeen, Supercell hyvin vähän. Supercellillä ei ollut aikaa eikä mahdollisuutta kehittää omaa infraansa Suomeen, koska suurella rahamäärällä lunastettiin likviidi kasvumahdollisuus globaalisti. Ja samalla myös likviidi exit Suomesta. Suomalainen innovaatiojärjestelmä kannustaa tähän.

Kun Nokia keskittyi 90-luvun alussa mobiilialalle, kenelläkään ei ollut tietoa toiminnan kehittymispotentiaalista. Eikä riskeistä, tiedostamaton valinta nosti Nokian eikä Ericssonia. Ala ja teknologia ei vielä silloin ollut kaupallisesti likviidi. Nokia meni geneerisesti kasvaville, globaalisti notkistuville markkinoille. Supercell taas meni valmiiseen pöytään. Supercellin innovaatio oli ammentaa turhamaisuuden pohjattomasta kaivosta oma menestyksensä: ihmiset maksavat vaikka mitä kantaakseen voittajan seppelettä missä tahansa pelissä. Mobiiliteknologia antoi Supercellille valmiin logistiikan kasata voittamisen tunnetta sopiviin kaupallisesti arvotettaviin paketteihin. Yksinkertainen toimitus: kerää rahat ja juokse, pelikenttä oli valmis.

Näin likviidiä ei maakuntien yritystoiminta ole. Mutta sitä voidaan omassa kategoriassaan notkistaa. Tiedän maakunnissa tapauksia, jossa alueen oppilaitokset tekevät paikallisten yritysten kanssa Supercellin suomalaisen elinkaaren mittaisia sopimuksia tuotekehityksestä ja osaajien toimittamisesta strategisten kehittämissuunnitelmien mukaisesti. Vaikka suunnitelmatalous ei yleensä toimi, se antaa aikaa, ja rahalle malttia. Metropolin ulkopuolella pystytään aikajana pelaamaan ulos virtuaalimaailman mikromittakaavasta, jos järjestelmälle annetaan tilaisuus.

Maan tai tilan käyttäminen kilpailukykytekijänä vaatii omanlaista ajattelutapaansa, mikä taitaa, aikajanan tavoin, olla vierasta nykyiselle elinkeinopolitiikan megatrendille. Tilaa ja maata on vähänlaisesti esim. Helsingissä. Sitä löytyy Tampereen tai vaikkapa Oulun ympäristöstä. Tosin Tampereella ja ilmeisesti myös Oulussa on logistiikkaongelma sekä tieto- henkilö- että tavaraliikenteessä: Teiskosta pitää uutisten mukaan tulla Tampereen keskustaan, jotta tietoliikenne toimisi kelvollisesti... Tiet ovat huonoja ja bussi ei kulje jne. Nopeilla rahat sisään-ulos tempuilla tämä tilanne ei parane. Suomen tila-kilpailukykytekijää voidaan hyödyntää, jos innovaatiojärjestelmän aikajana toimii reaalimaailmassa.

Maa -kilpailukykytekijää hyödynnettäessä kannattaa mielestäni keskittyä kotimarkkinoiden luomiseen - jos siihen ei maantieteellisesti pystytä, niin ainakin henkisesti. Saksalainen Mittelstand -yritystoiminta ponnistaa kotimarkkinoilta maailmalle. Havaitsin empiirisesti tutustuessani Baden-Württenbergin osaamismarkkinoihin, että Saksassa on pari naapuria enemmän, kuin Suomessa.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio Vastaus kommenttiin #6

Kiitos hyödyllisistä lisäargumenteista. Selvyyden vuoksi todettakoon, ettei tuotannontekijä maa tarkoita vain maata vaan ylipäätä kaikkia niitä luonnon antimia jotka luovat pohjan ihmisten toiminnoille.

Vähättelemättä maakunnissa harjoitetun innovaatiotoiminnan merkitystä on syytä olla tietoinen siitä yleisestä havainnosta, että se sujuu parhaiten tiheimmissä keskittymissä.
Kotimarkkinat eivät valitettavasti nykyisin enää kanna kovin pitkälle ellei niitä sitten ymmärretä koko euroalueen laajuisiksi. Mutta toki tiukat kestävyysvaatimukset omassa lähiympäristössä koulivat etsimään ratkaisuja, jotka kelpaavat kaikkein kehittyneimmillä markkinoilla.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset