AnttiJuhaniKasvio

Hallitusneuvottelujen voittajat ja häviäjät

Hallituksen muodostaja ja neuvottelijat ovat nyt julkistaneet työnsä tulokset. Tämä tarjoaa tilaisuuden ensi huomioiden tekemiseen siitä, millaista politiikkaa jatkossa on odotettavissa. Merkit eivät ole ikävä kyllä kovin lupaavia.

Pysähtyykö Suomen velkaantuminen?

Hallitusneuvottelujen alkaessa luvattiin pysäyttää Suomen julkisen sektorin velkaantuminen, ja hallituksen muodostaja puhui kymmenen miljardin suuruisesta toimenpidepaketista. Nyt tiedämme, että ensi vaiheessa tehdään vain noin puolentoista miljardin säästöt eikä vaalikauden loppuun mennessäkään päästä kuin noin 4-5 miljardin tasolle. Toimet eivät hidasta riittävän tehokkaasti velan kasvua, vaan melko pian joudutaan etsimään uusia säästökohteita.

Toteutuvatko kasvu- ja työllisyystavoitteet?

Hallitusneuvottelijat ovat asettaneet keskeisimmäksi tavoitteekseen talouskasvun vauhdittamisen ja uusien työpaikkojen luomisen. Tähän pyritään muun muassa verotuksellisin toimin, julkisin investoinnein, sääntelyä purkamalla ja tehostamalla työmarkkinoiden toimintaa. Määrällisesti tavoitteeksi on asetettu työllisyysasteen nostaminen 72 prosenttiin ja työllisten määrän lisääminen 110 tuhannella.

Suomen toivotaan siten palaavan takaisin perinteiselle kasvu-uralleen, vaikka kasvun tosiasialliset edellytykset ovat heikentymässä radikaalisti. Hallituksen suunnittelemat toimet eivät sisällä mitään sellaista, minkä voisi odottaa kumoavan heikentävien tekijöiden vaikutukset.

Viime kuun työttömyystilastot julkistettiin sama päivänä kuin hallitusohjelmakin. Niiden valossa näemme, minkä suuruisen urakan hallitus on ottamassa itselleen. 15-64-vuotiaiden työllisyysaste pitäisi saada nousemaan vajaalla neljällä prosentilla tämän vuoden huhtikuun kausitasoitetuin luvuin määritellyltä 68.1 %:n tasolta, kun taas työllisten määrä pitäisi saada nousemaan vähintään 2 546 tuhanteen vuoden 2019 kevääseen mennessä.

Anneli Jäätteenmäen ajoista lähtien kaikki edeltävät hallitukset ovat epäonnistuneet työllisyystavoitteidensa saavuttamisessa - poikkeuksena Matti Vanhasen II hallituksen alkutaival. Tällä kertaa tuo tulos näyttää ikävä kyllä vieläkin todennäköisemmältä.

Millaista politiikkaa?

Ei tarvitse eritellä kovinkaan pitkälle säästölistoja ennen kuin hallituksen aatemaailma alkaa nousta näkyviin. Suhteellisesti rajuimmat säästöt tehdään kehitysyhteistyömenoissa. 300 miljoonaa euroa on noin 0,15 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta, eli vielä tämän verran enemmän Suomi jää jälkeen tavoitteeksi asetetusta 0,7 prosentin suuruisesta kehitysavun BKT-osuudesta.

Vaikka hallitus julistaa sitoutuvansa EU:n ilmastotavoitteisiin, lisäävänsä uusiutuvan energian käyttöä ja edistävänsä kiertotaloutta, sen todellisia asenteita kuvaa esimerkiksi turpeen määritteleminen päästöttömäksi ja uusiutuvaksi energianlähteeksi. Jätevesiasetusta lievennetään huomattavasti ja ympäristökeskus yhdistetään luonnonvarakeskuksen kanssa.  

Koulutus ja tutkimus ovat muita rajumpien leikkausten kohteena ja perhepolitiikan alueella julkisten varojen käytön painopistettä suunnataan päiväkodeista lasten kotihoitoon. Vuorotteluvapaajärjestelmä lopetetaan, jos työmarkkinajärjestöt eivät suostu hallituksen kaavailemaan yhteiskuntasopimukseen.

Samaan aikaan laki ja järjestys ovat kunniassa. Puolustusvoimien määrärahoja kasvatetaan ja myös sisäisen järjestyksen ylläpito välttyy suuremmilta leikkauksilta.

Perussuomalaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa

Moni yllättyi Timo Soinin päätymisestä uuden hallituksen ulkoministeriksi. Miltei yhtä kiinnostavaa on se, että myös puolustusministerin salkku meni perussuomalaisia edustavalle Jussi Niinistölle. Kun ottaa huomioon Juha Sipilän ulkopoliittisen kokemattomuuden, Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisten kysymysten hoito kulkenee jatkossa pitkälti tasavallan presidentin ja perussuomalaisten ministerien kautta. On vaikea arvioida, mitkä kaikki näkökohdat vaikuttivat tällaisen ratkaisun syntymiseen, mutta Venäjän nykyjohdolle tulos kyllä sopinee.

Sääli Kokoomusta ja etenkin sen naisministereitä

Hallitusohjelman sisällön ja salkkujaon valossa Kokoomuksen asema ei näytä erityisen kadehdittavalta. Valtiovarainministerin salkku on kyllä painava, mutta sen  kantaminen tulee olemaan tällä vaalikaudella erityisen vaikea ja epäsuosittu tehtävä. Sanni Grahn-Laasonen saa ottaa vastaan koulutus-, tutkimus- ja kulttuurimäärärahojen leikkauksien synnyttämät kritiikit, kun taas Lenita Toivakka saa kiertää maailmalla selittelemässä jo valmiiksi itaran kehitysavun edelleen kaventumista. Vain Petteri Orpon salkku tarjoaa kutakuinkin normaalit toimintaedellytykset.

Muiden puolueiden ministereillä on mahdollisuus muun muassa hoitaa Suomen EU-suhteita, johtaa sosiaali- ja terveysalan uudistuksia, olla luomassa uutta elinkeinopolitiikkaa ja kehittää Suomen puolustusvalmiutta. Tätä taustaa vasten Kokoomukselle näyttää osuneen jaossa selvästi muita huonommat kortit.

Jos puolueen meno ei matkan varrella parane, seuraukset voivat näkyä karulla tavalla seuraavissa eduskuntavaaleissa. Monet nuoret, koulutetut ja vapaamieliset äänestäjät voivat antaa äänensä tuolloin  Kokoomuksen sijasta ruotsalaisille tai vihreille. Sosialidemokraateillakin voisi olla mahdollisuutensa, jos he vain ennättäisivät uusiutua riittävästi siihen mennessä. Tämä uhka näyttää kuitenkin toistaiseksi melko pieneltä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän KankaanpJyrki kuva
Jyrki Kankaanpää

Aikalailla samalla tavalla itsekin tulkitsin ministeriöiden jaon ja hallitusohjelman, kuitenkin sillä erotuksella, että näen asian positiivisena. Maailman halailu ja viherhörhöily (ympäristön suojelu ei ole viherhörhöilyä) jätetään taka-alalle ja keskitytään talouden kuntoon saamiseen.

Kaikenkaikkiaan persuja äänestäneenä keskituloisena olen suht tyytyväinen hallitusohjelmaan. Eniten mieltäni lämmitti linjaus siitä, että väkivalta- ja seksuaalirikosista annettavat tuomiot muutetaan vihdoin vastaamaan kansalaisten oikeuskäsitystä.

Kun lukee näitä vihervasemmiston kitkeriä kommentteja lehdistä ja blogeista tietää persujen onnistuneen erinomaisesti.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Niin, yhdet puolueet ovat selvästikin menestyneet hallitusneuvotteluissa paremmin kuin toiset.

Mutta kun asetat talouden kuntoon saattamisen, maailman halailun ja viherhörhöilyn vastakkain voisit ottaa huomioon kaksi asiaa.

Ensiksi sen että Suomi on muuttunut peruuttamattomasti osaksi maailmantaloutta. Tämä käy ilmi jos lounaspöytään istuessasi käyt läpi ne globaalit toimitusketjut joiden kautta eri ainekset ovat lautasellesi päätyneet. Tämä trendi ei tule pysähtymään, vaan jatkuu edelleen voimistuen. Jos maailmantaloudessa kohdataan ongelmia, ne ovat myös meidän vatsamme ongelmia.

Toiseksi sen että Adam Smithin ajoista lähtien taloustiede on erottanut kolme perustavaa tuotannontekijää - työn, maan ja pääoman. Taloudessa on aina kyse niukkojen resurssien allokoinnista jonkin päämäärän saavuttamisen kannalta optimaalisella tavalla. Nykymaailmassa ei ole pulaa sen paremmin työvoimasta kuin pääomastakaan - suuryritysten kassathan suorastaan pursuavat rahaa -, mutta maapallolta löytyvien luonnonvarojen määrä ei ole muuttunut eikä ole muuttumassa väestömäärien ja kulutuksemme eksponentiaalisesta kasvusta huolimatta. Luonto tulee kiihtyvällä vauhdilla entistä niukemmaksi resurssiksi, ja siksi se mikä yhdestä näkökulmasta näyttää viherhörhöilyltä saattaakin olla toisin katsottuna reaalitaloudellisinta ajattelua mitä meillä voi olla.

Käyttäjän KankaanpJyrki kuva
Jyrki Kankaanpää

Eihän globaali talous tarkoita sitä, että meidän pitäisi käyttää vähät resurssimme muunmaalaisten ihmisten auttamiseen ja toimimiseen maailman sosiaalitoimistona. Päinvastoin kiristyvässä taloustilanteessa meidän tulee pitää huoli ensisijaisesti oman maan kansalaisista.

Viherhörhöilyä on se, että järjettömillä viherveroilla ja sitoutumisella vielä tiukempiin päästönormeihin, kuin muut maat (jotka eivät niitä edes noudata) ajamme puhtaan teollisuutemme saastuttaviin "kehitys"maihin ja näin ollen tuhoamme luontoa vieläkin enemmän. On järjetöntä, että rankaisemme itseämme siitä, että meillä ollaan jo nyt hoidettu asiamme paremmin, kuin muualla (tehtaiden päästöjen suhteen).

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Kansallinen sisäänpäinkääntyneisyys on viime aikoina voimistunut muuallakin kuin Suomessa. Valitettavasti näin tapahtuu aikana jolloin ihmisten ahdinko köyhimmissä maissa on ylittämässä kaikki kohtuuden rajat. Ennemmin tai myöhemmin joudumme tilille tekemisistämme, eikä se tule olemaan miellyttävä kokemus.

Hiilivuodon estäminen näyttää olevan hallituksenkin päähuolena ilmastopolitiikan alueella. Todellisuudessa meidän ekologinen jalanjälkemme on kuitenkin henkeä kohti laskettuna monin verroin suurempi kuin saastuttaviksi syytetyissä kehitysmaissa. Siten meillä on oikeasti velvollisuus hoitaa asiamme nykyistä paremmin. Aktiivinen pyrkimys edelläkävijyyteen uuden kestävän sivilisaation rakentamisessa avaisi Suomelle myös paljon uusia hyviä liiketoimintamahdollisuuksia.

Siitä varmaan voimme olla yhtä mieltä, että vain koko maailman kattavan, oikeudenmukaisen ja asteittain tiukentuvan luonnonvarojen käytön ja ympäristökuormien sääntelyn avullä planeettamme voidaan jättää elinkelpoisena seuraavalle sukupolvelle.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset