AnttiJuhaniKasvio

Venäjän energiatalutusnuorassa

Suomi toimi täsmälleen EU:n parlamentin nimenomaisten toivomusten vastaisesti päättäessään keskellä Ukrainan kriisiä tilata venäläisiltä ydinvoimalan Pohjois-Suomeen. Hallitus väitti vähentävänsä Suomen energiariippuvuutta lisäämällä kotimaisen energian tuotantoa ja rakentamalla LNG-terminaaleja. Todellisuudessa kehitys etenee päinvastaiseen suuntaan tavalla, joka tarjoaa Kremlin johdolle yhä paremmat välineet Suomen painostamiseen. Uuden hallituksen ja Fortumin tulevan johdon on korkea aika herätä näkemään riskit todellisissa mittasuhteissaan.

Energiayhteistyöstä omavaraisuuteen?

Toisen maailmansodan jälkeen Fortumin edeltäjä Imatran Voima huolehti suomalaisten sähkönsaannista ensin vesivoimaan ja sittemmin myös neuvostoliittolaisvalmisteisen ydinvoiman avulla. Raakaöljyä ja maakaasua tuotiin Neuvostoliitosta, mikä avasi suomalaisille mahdollisuuden viedä teollisuustuotteitaan bilateraalikaupan sääntöjen mukaisesti sikäläisille markkinoille. Asetelma oli molemmin puolin edullinen, mutta perintönä on ollut Suomen energiatalouden jääminen riippuvaiseksi Venäjästä.

Tällaiset suhteet alkoivat muodostua ongelmaksi Venäjän ja läntisen Euroopan välien huononnuttua ja Venäjän ryhdyttyä käyttämään energiatoimituksiaan poliittisena painostuskeinona. Ukrainan kriisin puhjettua EU-maat saivat Venäjän toimista tarpeekseen ja Euroopan Unioni on kehoittanut jäsenmaita vähentämään energiapoliittista riippuvuuttaan Venäjästä.

Viime vuonna hallitus uskotteli kansalaisille Suomen vahvistavan energiaomavaraisuuttaan ja vähentävän riippuvuuttaan Venäjästä muun muassa uuden pohjoisen ydinvoimalan ja kaasuterminaalien rakentamisen myötä. Väitteen uskottavuutta heikensi luonnollisesti suoraan Venäjän presidentinhallinnon alaisena toimivan Rosatomin valinta Hanhikiven voimalan reaktoritoimittajaksi. Mutta vasta nyt alamme nähdä, miten vahvan otteen Venäjä on todellisuudessa saanut koko meidän energiataloudestamme ja miten se on tulevina vuosina edelleen lujittumassa.

Tapaus Fortum

Valtionenemmistöistä Fortumia voidaan hyvin pitää Suomen energiatalouden varsinaisena kruununjalokivenä, onhan yhtiö kasvanut vuosikymmenten mittaan kansallisesta sähköntuottajasta laajasti eri maissa – muun muassa Itämeren ympäristössä, Venäjällä ja Intiassa – toimivaksi sähkö- ja lämpövoiman tuottajaksi.

Viime aikoina Fortum on kasvattanut liiketoimintojaan etenkin Venäjällä niiden varojen turvin, joita se on saanut pohjoismaisten sähköverkkojen myynnistä. Tämän kehityksen tuloksena tämän vuoden ensi vuosineljänneksen lopussa Venäjän toimintojen osuus yhtiön henkilöstöstä oli kasvanut julkaistun osavuosikatsauksen mukaan jo yli puoleen eli 4 198 henkeen 8 378 hengen kokonaismäärästä.

Tämä osuus tulee kasvamaan merkittävästi lähitulevaisuudessa, sillä Fortum on ilmoittanut uusimmassa sijoittajapresentaatiossa aikovansa kasvattaa voimantuotantokapasiteettiaan Venäjällä tämän vuoden loppuun mennessä laajan investointiohjelman tuloksena peräti 85 prosentilla.

Lisäksi Fortum ilmoitti viime joulukuussa lähtevänsä mukaan Fennovoiman ydinvoimalahankkeeseen sillä edellytyksellä, että se saa enemmistön luoteis-Venäjällä toimivasta TGC-1:stä. Rosatom tulisi Fortumin uuteen tytäryhtiöön mukaan 25 %:n osuudella. Vuoden 2013 lopussa TGC-1:llä oli yhtiön julkaiseman vuosikertomuksen mukaan palveluksessaan 6 986 henkeä. Kun heistä tulee fortumilaisia, lähes kolme neljäsosaa Fortumin työpaikoista tulee sijaitsemaan Venäjällä. Suomessa fortumlaisten lukumäärä putoaa todennäköisesti melko pian alle kahden tuhannen.

Fennovoima

Pyhäjoen ydinvoimahankkeen kotimaisuutta on korostettu rakennuttajayhtiön nimeä ja vaadittua omistuspohjaa myöten. Todellisuudessa Fennovoima on kuitenkin voimavaroiltaan ja osaamiseltaan hyvin heiveröinen toimija Rosatomiin verrattuna. Käytännössä tahtipuikko tulee olemaan hankkeen toteutuksen kaikissa vaiheissa Rosatomin käsissä.

Kuvaava on Fennovoiman vapunaattona julkaisema tiedote, jonka mukaan Rusatom Overseas on valinnut venäläisen Titan-2:n hankkeen pääurakoitsijaksi. Kolme muuta päähankkijaa ovat Gidropress, Atomenergomash ja Atomproekt, jotka kaikki ovat Rosatomin tytäryhtiöitä.

Maakaasu

Suomi on yksi niistä EU-maista, joiden käyttämästä maakaasusta sata prosenttia tulee Venäjältä. Suomen hallitus ilmoitti ryhtyvänsä korjaamalla tilannetta rakentamalla nesteytettyä maakaasua vastaanottamaan kykeneviä terminaaleja. Tässä yhteydessä on kuitenkin unohdettu kertoa, että ainoa kaasun vastaanoton ja jakelun järjestämiseen kykenevä operaattori Suomessa on Gasum. Se puolestaan on Suomen valtion ja venäläisen Gazpromin yhteisesti omistama yritys, jonka tietotaito tulee nimenomaan jälkimmäiseltä. Jokainen voi tämän perusteella päätellä, kuinka paljon terminaalien rakentaminen tulee tosiasiassa vähentämään Suomen energiariippuvuutta Venäjästä.

Äärimmäisen vaarallinen suhde

Eri vaiheissa tehtyjen harkitsemattomien ratkaisujen seurauksena Suomen energiahuolto on ajautunut erittäin tiukasti Venäjän nykyjohdon talutusnuoraan, ja jatkossa lieka lyhenee edelleen. Tähän tilanteeseen ei ole ajauduttu sattumalta, vaan taustalla on todennäköisesti tietoinen ja keskitetysti johdettu strategia naapurin taholta.

Huolestuttavinta on Fortumin liiketoimintojen vauhdilla etenevä venäläistyminen. Yhtiöhän on viime vuosina käyttänyt ja suunnittelee jatkossakin käyttävänsä valtaisia rahasummia Venäjällä sijaitsevien energiainfrastruktuurien uudenaikaistamiseen. Tätä kautta Venäjälle virtaa kipeästi kaivattua länsivaluuttaa. Ja kuten esimerkiksi Mihail Hodorkovskin ja Bill Browderin kokemukset osoittavat, Kremlin oligarkeille ei ole mikään ongelma siirtää tekaistujen oikeudenkäyntien avulla priimakuntoon laitetut laitokset itselleen sen jälkeen kun mauri – tässä tapauksessa Fortum – on tehnyt tehtävänsä.

Vaikka näin ei tapahtuisikaan, jo uhan olemassaolo pakottaa käytännössä Fortumin johdon taipumaan Kremlin painostukseen kaikissa keskeisissä ratkaisuissaan. Luultavasti tällaista painostusta käytettiin jo silloin, kun Fortum täysin yllättäen ilmoitti lähtevänsä mukaan Hanhikiven voimalahankkeeseen.

Entä tästä eteenpäin?

Kokoomus sai eduskuntavaalissa maksaa raskaasti viime hallituksen tekemistä virheratkaisuista, joista pahin oli Fennovoiman hankkeen läpiajaminen Rosatomin mukaantulosta huolimatta. Nyt ollaan muodostamassa uutta hallitusta. Sillä on tietenkin mahdollisuus pyrkiä korjaamaan edeltäjänsä munauksia sekä ryhtyä oikeasti vähentämään Suomen energiapoliittista riippuvuutta Venäjästä.

Myös Fortumin toiminnassa voi alkaa uusi aikakausi Pekka Lundmarkin siirtyessä yhtiön johtoon. Hänellä ei ole erityistä Venäjä-kokemusta, kun taas Aasian kehittyvistä talouksista on. Valitettavasti fortumilaisten vehkeet ovat jo nyt niin tiukasti FSB:n miesten puristusotteessa, että mahdolliset vapautumisyritykset ovat tuskallisia ja riskialttiita.

Mutta jatkossa muutosten aikaansaaminen tulee olemaan vielä paljon vaikeampaa. Lisäksi olemme jo olleet aivan riittävän pitkään helposti höynäytettävien tsuhnien roolissa. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

"Lisäksi olemme jo olleet aivan riittävän pitkään helposti höynäytettävien tsuhnien roolissa."

Näin on ollut ja näin on jatkuva. Ainoa "etu" on se sama kuin aina ennenkin eli Fortumin johdon valtavat optiot.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

No, melko suuriahan osakepalkkiot olivat esimerkiksi Fortumin viime vuoden palkitsemisraportin perusteella (ks. http://apps.fortum.fi/gallery/fortum_palkitseminen... ).

Sopii ehkä kysyä, olisiko Rosatomin pitänyt osallistua niiden maksamiseen samaan tapaan kuin Microsoft maksoi toissa syksynä Nokian puolesta osan Stephen Elopin lähtöpalkkioista.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset