AnttiJuhaniKasvio

Työurapohdintaa

Kaikki ovat Suomessa yhtä mieltä työurien pidentämisen tarpeellisuudesta, vaikka käytettävistä keinoista väitelläänkin. Työn määrää on lisättävä hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjan turvaamiseksi aikana jolloin talouden kasvu hidastuu, väestö ikääntyy ja kansantalouden huoltosuhde heikkenee. Kyse on myös itse työeläkejärjestelmän kestävyydestä ja Suomen kilpailukyvystä aikana, jolloin useat muut maat ovat jo nostaneet tai ovat nostamassa omia eläkeikiään.

Konkreettiseksi tavoitteeksi Vanhasen hallitus asetti alkujaan keskimääräisen eläköitymisiän pidentämisen vähintään kolmella vuodella vuoteen 2025 mennessä. Tavoitteesta on kuitenkin jo noin puolet toteutunut, sillä sitä asetettaessa vertailukohtana käytettiin vuotta 2008, jolloin suomalaiset jäivät eläkkeelle ETK:n tilastojen mukaan keskimäärin 58,8 –vuotiaina. Vuonna 2013 eläköitymisikä oli noussut 60,3 vuoteen.

Jotkut kansalaiset ovat kyselleet, mitä järkeä on varttuneiden työntekijöiden työurien jatkamisessa aikana, jolloin töitä ei ole tarjolla riittävästi nuorempienkaan tehtäväksi. Tähän vastataan että ikäihmisten työnteko ei ole muilta pois, vaan heidän mukanaolonsa pikemminkin edesauttaa toisten työllistymistä. Ollessaan mukana aktiivisessa työelämässä varttuneemmat muun muassa kuluttavat enemmän kuin mihin heillä olisi mahdollisuuksia eläkkeiden varassa. Silti esimerkiksi vasta koulutuksesta valmistuneet voivat kokea, että ainakin osa varttuneimmista voisi vähitellen jo tehdä tilaa nuoremmille. Saatetaan myös epäillä, että varttuneet eivät jatka työntekoa vain ollakseen kunnon kansalaisia, vaan pikemminkin oman etunsa vuoksi eli tarjolla olevien superkarttumien houkuttelemina.

Asetelmaa voidaan tarkastella myös lukujen valossa. Työvoiman kysyntä on nykyisin noin 2,45 miljoonaa, ja määrä on ollut viime vuosina lievästi laskussa. Työllisyyden ei odoteta kasvavan merkittävästi lähitulevaisudessakaan, vaan aleneva trendi voi jatkua vielä jonkin aikaa, vaikka talous jonkin verran piristyisikin. Vuoteen 2025 mennessä työpaikkojen määrän voidaan toki ainakin toivoa kääntyvän jonkinasteiseen kasvuun. Työttömien määrä on puolestaan Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan nykyisin vajaat 230 tuhatta, ja suunta on ollut viime aikoina lievästi nouseva.

Eläköitymisen kannalta keskeisimmät 60-65-vuotiaiden ikäluokat ovat vajaan 80 tuhannen hengen suuruisia. Jos suomalaiset jatkaisivat työuraansa keskimäärin 1,5 vuotta nykyistä pidempään, lisäisi se työvoiman tarjontaa runsaalla sadalla tuhannella hengellä. Jos työvoiman kysynnässä ei muutoin tapahdu erityisiä muutoksia, työttömyys lisääntyisi ns. dynaamiset vaikutukset huomioon ottaen hieman vähemmän. Jos tällainen vaikutus halutaan välttää, tuotannon on lisäännyttävä sen verran että työmarkkinat kykenevät imemään tuon tarjonnan kasvun. Jos kasvusta jatkossa noin puolet tulee työvoiman tarjonnasta ja puolet tuottavuudesta, tuotannon on lisäännyttävä noin 8 % nykytasoon verrattuna.

Entä miten kävi vuosina 2008-2013, jolloin suomalaiset jatkoivat aktiivisessa työelämässä mukanaoloaan saman 1,5 vuotta kuin mihin jatkossakin pitäisi päästä? Työvoiman kokonaismäärä aleni tuolloin 2 703 hengestä 2 676 henkeen eli noin 27 tuhannella hengellä, mutta 60 vuotta täyttäneiden keskuudessa työvoiman tarjonta lisääntyi noin 47 tuhannella. Samaan aikaan työllisten määrä aleni 2 531 tuhannesta 2 457 tuhanteen eli 74 tuhannella hengellä, kun taas työttömien määrä lisääntyi 47 tuhannella hengellä eli täsmälleen samalla määrällä kuin 60 vuotta täyttäneen työvoiman tarjonta lisääntyi.

Tarkasteltuun ajankohtaan sijoittuvaa suurta taantumaa voidaan pitää tietenkin Suomen taloushistoriassa varsin poikkeuksellisena aikana. Toisaalta taloutemme nykyinen stagnaatiotila voi osoittautua varsin sitkeähenkiseksi. Siten emme voi sulkea kokonaan pois sitä mahdollisuutta, etteikö pidempään jatkuva työnteko johtaisi tälläkin kerralla ainakin jonkinasteiseen työttömyyden lisääntymiseen. Samalla erot nuorempiin ja vanhempiin ikäryhmiin kuuluvien taloudellisessa asemassa syvenisivät, koska nuoremmat joutuisivat odottamaan työpaikkojen avautumista pidempään.

Tilanne muuttuisi toiseksi jos hallitus, järjestöt ja elinkeinoelämä ottaisivat työvoiman tarjonnan lisäämisen sijasta päätavoitteekseen Suomen talouskehityksen dynamisoinnin niin, että kokonaistuotanto ja sitä kautta työvoiman kysyntä saataisiin selvään kasvuun. Tällöin myös eläkeikää voitaisiin nostaa hallitummin, eivätkä työuraansa jatkavat ikäihmiset joutuisi syömään työmahdollisuuksia nuoremmilta.

Tällöin kuitenkin jouduttaisiin miettimään toden teolla Suomen taloudellisen kilpailukyvyn palauttamisen edellyttämiä toimia. Lisäksi jouduttaisiin käynnistämään tähänastista tehokkaampia toimia julkistalouden tasapainottamiseksi ja rakenteiden uudistamiseksi sekä pohtimaan, mistä otetaan uusien kasvun moottorien liikkeellesaattamiseksi tarvittavat taloudelliset resurssit. Koska tällaisia toimenpiteitä ei voida toteuttaa ilman kipeitä leikkauksia, päättäjiä houkuttaa huomion suuntaaminen eri osapuolten kädenvääntöön työurien pidentämisen keinoista.

Lopuksi kannattaa ottaa huomioon se ikävä tosiasia, että Suomi ei tule olemaan vuonna 2025 yhtään sen lähempänä täystyöllisyyttä kuin nykyisinkään. Maailman työmarkkinoille virtaa näet seuraavien kymmenen vuoden aikana paljon enemmän työvoimaa kuin nopeinkin kuviteltavissa oleva talouskasvu kykenee imemään. Suomi voi yrittää erottautua muista olemalla luovempi, innovatiivisempi ja kilpailukykyisempi, mutta aivan samaa yrittävät toisetkin. Menestystä ei tule koskaan ilman uhrauksia, ja joskus jäljelle jäävät pelkät uhraukset. Siksi on korkea aika ryhtyä miettimään myös kokonaan uudenlaisia lähestymistapoja kestävän, hyvinvoivan ja kaikki mukaan ottavan työelämän rakentamiseksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän JuSa kuva
Juhani Sademaa

"Kaikki ovat Suomessa yhtä mieltä työurien pidentämisen tarpeellisuudesta,"

No ei todellakaan! Ihmistyön määrää sekä julkisella että yksityisellä sektorilla pitäisi tehokkaasti vähentää tuottavuuden parantamiseksi ottamalla käyttöön kehittynyttä tietotekniikkaa ja tukemalla tällaisia hankkeita.

"Työn määrää on lisättävä hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjan turvaamiseksi.."

Hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohja tulee yritystoiminnan tuloksesta eikä ihmistyön määrästä. Sama työ on tehtävä yhä pienemmällä ihmistyöllä tuloksen parantamiseksi.

Kehitys menee tähän suuntaan joka tapauksessa ja on vastuutonta yrittää kääntää kelloa ja kalenteria taaksepäin. 10-20v kuluessa 50% nykyisistä työtehtävistä on korvattu ihmisiä tuottavammalla teknologialla. 30-40v kuluttua luku voi olla 90%. Suomi menettää kaiken kilpailukyvyn jos pyrkii päinvastaiseen suuntaan.

"Vuoteen 2025 mennessä työpaikkojen määrän voidaan toki ainakin toivoa kääntyvän jonkinasteiseen kasvuun."

Todennäköisemmin jyrkkään laskuun.

"Suomi ei tule olemaan vuonna 2025 yhtään sen lähempänä täystyöllisyyttä kuin nykyisinkään."

Ei mutta kyllä paljon lähempänä täystyöttömyyttä, jonka kanssa olisi ajoissa opeteltava elämmään tai hyväksyttävä täydellinen talouden romahdus.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset